Esitin nämä kysymykset jossain tuolla aiemmassa ketjussa Goharille, mutta muutkin muslimit saavat toki vastata (vastausta ei Goharilta koskaan kuulunut).
Sanoit, että islam kieltää toisen ihmisen tappamisen ehdottomasti, myös ei-muslimin tappamisen. Olet siis todella tätä mieltä? Oletan niin, koska siitä seuraa muutamia varsin mielenkiintoisia jatkokysymyksiä, jotka askarruttavat minua kovin (toivon että vastaisit edes kerran sinulle esitettyyn suoraan kysymykseen, ja edes kerran tekisit sen rehdisti ja kiertelemättä).
Kaikkihan tiedämme, että profeetta Muhammed itse kunnostautui tuolla tappamisen saralla varsin mittavasti. Etenkin ei-muslimien, mutta taisi siinä mennä muutama muslimikin sivussa (ja jos hänen aloittamansa sodat ja ryöstöretket lasketaan mukaan, niin oli vastuullinen aika monenkin muslimin kuolemaan). Tästä seuraakin varsin mielenkiintoinen dilemma väittämäsi kannalta, ja siihen liittyen minulla on muutama kysymys, joihin haluaisin vastauksen.
Oliko Muhammed siis em. valossa huono muslimi? Toimiko hän väärin islamin mukaan? Kuinka on mahdollista, että uskonnon perustaja itse toimi oman uskontonsa vastaisesti?
Kelpaako Muhammed näiden tosiasioiden valossa kunnon muslimin esikuvaksi? Jos ei, niin mitä tästä seuraa islamin kannalta, menettääkö se täysin sisältönsä? Jos taas kyllä, niin silloinhan ilmeisesti islam salliikin tappamisen ja sinä esitit aiemmin väärän väittämän.
Vai onko islamia tulkittava niin, että profeetalla oli tiettyjä erivapauksia muihin muslimeihin nähden? Jos näin, niin kenellä muilla näitä erivapauksia myös on? Arvostetuilla imaameilla, mullaheilla, suurmufteilla, kalifeilla, Saddamilla, Osama Bin-Ladenilla?
Epäilen kyllä, että poistat tämänkin viestin, koska tapanasi ei yleensäkään ole vastata kiusallisiin kysymyksiin. Onko islamissa myös sääntö, ettei tällaisia paradokseja saa pohtia omin aivoin? Nämä ovat varsin mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin haluaisin mielellään kuulla vastauksen. En nimittäin voi millään ymmärtää, että uskonnon perustajan ja keskeisimmän hahmon, esikuvan ja palvonnan kohteen (heti Allahin jälkeen tietenkin) toiminta olisi näin pahasti ristiriidassa uskonnon sanoman kanssa näinkin tärkeässä kysymyksessä. Jokin tässä mielestäni mättää. Koita nyt edes jotenkin perustella väitettäsi.
Sanoit, että islam kieltää toisen ihmisen tappamisen ehdottomasti, myös ei-muslimin tappamisen. Olet siis todella tätä mieltä? Oletan niin, koska siitä seuraa muutamia varsin mielenkiintoisia jatkokysymyksiä, jotka askarruttavat minua kovin (toivon että vastaisit edes kerran sinulle esitettyyn suoraan kysymykseen, ja edes kerran tekisit sen rehdisti ja kiertelemättä).
Kaikkihan tiedämme, että profeetta Muhammed itse kunnostautui tuolla tappamisen saralla varsin mittavasti. Etenkin ei-muslimien, mutta taisi siinä mennä muutama muslimikin sivussa (ja jos hänen aloittamansa sodat ja ryöstöretket lasketaan mukaan, niin oli vastuullinen aika monenkin muslimin kuolemaan). Tästä seuraakin varsin mielenkiintoinen dilemma väittämäsi kannalta, ja siihen liittyen minulla on muutama kysymys, joihin haluaisin vastauksen.
Oliko Muhammed siis em. valossa huono muslimi? Toimiko hän väärin islamin mukaan? Kuinka on mahdollista, että uskonnon perustaja itse toimi oman uskontonsa vastaisesti?
Kelpaako Muhammed näiden tosiasioiden valossa kunnon muslimin esikuvaksi? Jos ei, niin mitä tästä seuraa islamin kannalta, menettääkö se täysin sisältönsä? Jos taas kyllä, niin silloinhan ilmeisesti islam salliikin tappamisen ja sinä esitit aiemmin väärän väittämän.
Vai onko islamia tulkittava niin, että profeetalla oli tiettyjä erivapauksia muihin muslimeihin nähden? Jos näin, niin kenellä muilla näitä erivapauksia myös on? Arvostetuilla imaameilla, mullaheilla, suurmufteilla, kalifeilla, Saddamilla, Osama Bin-Ladenilla?
Epäilen kyllä, että poistat tämänkin viestin, koska tapanasi ei yleensäkään ole vastata kiusallisiin kysymyksiin. Onko islamissa myös sääntö, ettei tällaisia paradokseja saa pohtia omin aivoin? Nämä ovat varsin mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin haluaisin mielellään kuulla vastauksen. En nimittäin voi millään ymmärtää, että uskonnon perustajan ja keskeisimmän hahmon, esikuvan ja palvonnan kohteen (heti Allahin jälkeen tietenkin) toiminta olisi näin pahasti ristiriidassa uskonnon sanoman kanssa näinkin tärkeässä kysymyksessä. Jokin tässä mielestäni mättää. Koita nyt edes jotenkin perustella väitettäsi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.