se on merkki meille jokaiselle että on aika pysähtyä oman itsensä ääreen:)
kaikki ei ole silloin hyvin, jotain puuttuu elämästä tai jokin painaa mieltä..
mie ajattelen että masentuneen on tarpeen selvittää mielen syövereitä, jotta on taas hyvä olla..
masennuksen kanssa ei kannata taistella yksin, apua on saatavilla monenmoista..
jos lähtee hyvissäajoin hoitoon, toipuminen on nopeampaa.. viisautta on itsestä välittäminen ja hoitoon hakeutuminen:)
kaikki ei ole silloin hyvin, jotain puuttuu elämästä tai jokin painaa mieltä..
mie ajattelen että masentuneen on tarpeen selvittää mielen syövereitä, jotta on taas hyvä olla..
masennuksen kanssa ei kannata taistella yksin, apua on saatavilla monenmoista..
jos lähtee hyvissäajoin hoitoon, toipuminen on nopeampaa.. viisautta on itsestä välittäminen ja hoitoon hakeutuminen:)
Vastaukset 9
Vanhimmat
kun on oikee masensennus iskee ettei vaan mitään mielipahaa ,masennus on vakava sairaus ,olen ite kokenut ja vienyt minun elämästäni noin 3vuotta olin "pimennössa" ja vei pyörätuoliin 3kk,vuonna -89, en todella toivo et kukaan masentunut joutuisi olemaan niin avuton kuin minä ,ja jouduin viä hoitamaan pientä vauvaani saman aikaa joka todella oli ylivoimaista ,sain kyllä kotiin apua, mut menin vauvan kanssa sairaalan oven taa ja sanoin itkien että tarvin nyt hoitoo ,sanoi mulle ite oot tulllut niin et ole "hullu" muutaman vuoden terapia kyl oli tervetullut ja auttoikin,menin siis "hullujen huoneelle" ite;)tänään voin todella hyvin ja olen sinut iteseni kanssa ja lapsni on nyt 16 vee,)) se siitä ettei masennus paha asia;
asioista voi ajatella monella tapaa..
mie ajattelen niin että masennus on "tuiki tavallista" jokainen törmää siihen jossain vaiheessa elämää.. silloin on "remontoitava" itseään.. hakeuduttava hoitoon..sitä ei tarvi hävetä..
se muuttuu vakavaksi jos ei sille tee mitään!
oliko masennus lopulta sinulle paha asia?
voit nyt hyvin:) olet viisaampi nyt esim.
tiedät mitä on avuttomuus/miltä tuntuu olla avuton ja pimennossa, tiedät että selviät vaikka elämä koettelee:) olet vahvempi..
Sinähän puhut kuin masennus olisi kuin siunaus joka ohjaa ihmisen oikealle tielle..!! Paistaa tosi hyvin läpi ettet itse ole sitä sairastanut ja jos oletkin on se ollut vaan ns.yleistä vitutusta. ÄLÄ koskaan puhu tuohon tyyliin vakavasti sairastuneelle , koska voit saada asenteellasi joskus jonkun kuilun reunalta alas.
ei se siunaus ole.. ei myöskään haudanvakava tauti josta ei parane:) masennus on todella tuttua minulle:) tiedän mistä puhun:) se ei ole ainoastaan ulkoapäin tulevaa,jolle ei voi mitään.. oma asenne ja rohkeus vaikuttaa suuresti toipumiseen:)
yleinen vitutus on ihan eri asia; tiedän sen:)
mielestäni asenteeni on hyvä ja rohkaiseva, kumma että koet sen tuolla tavoin:(
Kun tarkemmin mietin saatat olla myös oikeassa.... Voi olla että tulkitsin väärin,koska minun "tilaani"on "väheksytty" tietyn ihmisen taholta , olen heti sarvet pystyssä,jos huomaan jossain niitä vivahteita.:/
Sori....
on,olen vahvempi,mulla on ollut paljon vastoinkäymisiä senkin jälkeen kutn mieheni kuolema ,ja sen osasin käsitellä ihan ilman masennsuta,ja luulen että pienet asia mua ei enään hetkauta;))kyllä se jotakin oppetti vaikka;)) olen ainakin oppinut elämään;))
miksi noi hymynaamat vaikuttaa niin tutuilta....... ;-)
Oma masennukseni alkoi pitkään jatkuneesta työpaikka terrorista. Olen sen seurauksena joutunut syömään mielialalääkkeitä. Ja nämä lääkkeet maksavat - sen rahan voisin käyttää muuhunkin. Lisäksi kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia - juuri tänään kuuntelin lääkärin luennon niistä. En näe masennuksessa mitään hyvää ja varsinkin jos niin kuin minulla on läheisiä, jotka eivät masentunutta ymmärrä - eivät edes halua ja käyttävät masentunutta häikäilemättömästi hyväkseen.
lääkkeet toki maksavat, mutta ovat tärkeä hoitokeino monelle.. sivuvaikutuksiakin on juu, aikansa menee ennenkuin löytyy sopiva jokaiselle..
mutta eikös tärkeintä ole että apua saa?
kaikki eivät ymmärrä masentunutta, se on totta.. hakeudu niiden seuraan jotka ymmärtävät:)
älä anna kenenkään käyttää sinua hyväksi!
mie ajattelen että masennus kuitenkin lopulta poikii niin usein hyviä asioita ihmisessä; oppii jotain uutta,kypsyy ihmisenä,itsetuntemus kasvaa jne.jne..