Puoluekanta on monelle isältä peritty ominaisuus, jolle ei ole vaihtoehtoja. Puolueen moheltaminen itselle tärkeissä asioissa ei tätä uskollista kannattajaa heilauta. Usko siihen, että muut puolueet olisivat vielä huonompia vaihtoehtoja on vahva. Siksi Suomessa vaaleista toiseen puolueiden kannatukset säilyvät lähes vakioina.
Ovatko asiat siis liian hyvin Suomessa, kun merkittäviä siirtymiä puolueista toiseen ei Suomessa ilmene? Vai toimivatko puolueiden propagandaosastot ainakin omiin kannattajiin niin hyvin, että muutosta ei kukaan edes halua. Puolueiden kannatukset ovat sementoituneet nykyisille tasoilleen noin kolmen prosentin vaihteluvälillä.
Vaihtelun toivossa olisi hienoa, jos edes jotain merkittävää muutosta tapahtuisi puoluekentässä. Varteenotettava mahdollisuus on Perussuomalaisten nousu keskisuureksi puolueeksi, mutta heitä rajoittaa se, että heillä on ainoastaan yksi merkittävä hahmo eli Timo Soini.
Kovasti jotkut odottavat porvareitten nousua, mutta Kataisen johdolla se lienee mahdotonta. Keskustan nousuunkaan ei oikein jaksa uskoa, varsinkaan hallitusvastuun aikana. SDP:n laskua odotellaan enemmän kuin nousua - puolueen ylimitoitettuun valtaan kansanedustajien määrään verrattaesssa ollaan yleisesti tyytymättömiä.
Suomen politiikan rappio jatkuu edelleen ainakin muutaman vuoden ajan luulen mä...
Ovatko asiat siis liian hyvin Suomessa, kun merkittäviä siirtymiä puolueista toiseen ei Suomessa ilmene? Vai toimivatko puolueiden propagandaosastot ainakin omiin kannattajiin niin hyvin, että muutosta ei kukaan edes halua. Puolueiden kannatukset ovat sementoituneet nykyisille tasoilleen noin kolmen prosentin vaihteluvälillä.
Vaihtelun toivossa olisi hienoa, jos edes jotain merkittävää muutosta tapahtuisi puoluekentässä. Varteenotettava mahdollisuus on Perussuomalaisten nousu keskisuureksi puolueeksi, mutta heitä rajoittaa se, että heillä on ainoastaan yksi merkittävä hahmo eli Timo Soini.
Kovasti jotkut odottavat porvareitten nousua, mutta Kataisen johdolla se lienee mahdotonta. Keskustan nousuunkaan ei oikein jaksa uskoa, varsinkaan hallitusvastuun aikana. SDP:n laskua odotellaan enemmän kuin nousua - puolueen ylimitoitettuun valtaan kansanedustajien määrään verrattaesssa ollaan yleisesti tyytymättömiä.
Suomen politiikan rappio jatkuu edelleen ainakin muutaman vuoden ajan luulen mä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Monista syöpäsairauksistakin voi parantua, joten varmaan myös kepulaisuudesta.
Tarkoitin kyllä avauksessani puolueuskollisuutta yleensä, yksilöimättä sitä keskustalaisuuteen. Varmaankin keskustalaiset ovat toisinaan puolueuskollisia sukupolvesta toiseen, aivan samoin kuin demarit ja kokoomuslaiset. Pientä vuotoa vihreisiin oli vajaat parikymmentä vuotta sitten, mutta sen jälkeen asetelmat ovat pysyneet lähes ennallaan.
"Monista syöpäsairauksistakin voi parantua, joten varmaan myös kepulaisuudesta."
Näin nerokkaasti avaukseeni vastaava yleisen ongelman tuo yksittäiseen tapaukseen. Sietää toivoa, että myös muista fataaleista sairauksista (demarius, kokkarius, vihreys, vasurius) tervehtyminen olisi mahdollista.
>> Sietää toivoa, että myös muista fataaleista sairauksista (demarius, kokkarius, vihreys, vasurius) tervehtyminen olisi mahdollista.
On se vaan niin nurinkurista, että puoluekanta menee lähes poikkeuksetta isältä pojalle. Olen nähnyt tilanteita, jossa varakkaan isän tehdastyöläiseksi ajautunut poika on edelleen kokoomuslainen, vaikka tekee ruummillista työtä huonolla palkalla ja asuu tyypillisessä kaksiossa duunarilähiössä. Poika ei ole tajunnut,että kokoomus on työnantajien puolue ja demarit oli vielä pari vuosikymmentä sitten duunareiden puolue. Tosin nykyisin tilanne on hämärtynyt ja demareistakin on tullut lähinnä korkeimpien yritysjohajien rikastumista ajava puolue. Eli tällä hetkellä duunareidenkin olisi syytä äänestää rehellisesti oikeistolaista puoluetta eikä vasemmistopuoluetta, joka tekee kuitenkin raakaa oikeistopolitiikkaa. Sellaiseen ei ole nykyisin varaa, koska yleinen moraali on jo romahtanut.
Perittyä puolueuskollisuuttahan on hyvin minimaalisesti, kun taistolaiset ovat nyt vihreitä ja vennamolaiset kepun perusjoukkona.
Työvaäenaatteen kommunisti-sosialistiset telaketju-ukotkin ovat hajallaan erilaisissa äärikommunistisissa pikkuliikkeissä, iso osa vasemmistoliitossa mutta pääosa Ihalaisen ja Heinäluoman johtamassa yhteisrintamassaSAK:n rahoittaman SDP:n suojassa.
Perittyjen ominaisuuksien olemattomuudesta kertoo sekin, että sosialidemokraatteja äänestää sellainen kaupunkilaisjoukko, joka vierastaa kokoomusta ja kepua, ja keskustaa taas äänestää aika pieni kaupunkilaisjoukko, jolle sosialidemokratia on liian sosialistista ja kokoomus taas liian herraskaista. Heitä ei ole paljoa, mutta ryhmä ansaitsee tulla noteeratuksi.
Kansalaisten pääosa on toki perinyt äidinmaidossaan erilaisia aatesuuntia politiikastakin, koska keskustan todellinen peruskannatus lienee jossain 18% nurkilla, sosialidemokraateilla ehkä vähän enemmän, sanotaan 20% ja kokoomuksella huonoimmillaan 15% tuntumassa.
Noiden %-lukujen pohjalta ei ole hankalaa päätellä, että kolmen suurimman puolueen isiltään perimän peruskannattajajoukon osuus kansasta on vain 50-55%. Tuohon pitänee laittaa päälle pienpuolueiden yhteenlaskettu 20-25% osuus, mistä seuraa, että rappio on kaukana, kun ensi eduskuntavaaleissa kaikilla puolueilla on taisteltavanaan liikkuvien äänestäjien äänipotti, joka edustaa 20-30 prosentin osuutta kaikista äänistä.
Vaihtelua sietää todella toivoa, mitä erilaisimmista syistä.
isäni kepulainen ja siitä edelleen siirryin kehityksessä *eteenpäin* eli Perussuomalaisiin :D
Olet oikeassa sen suhteen, että sitten Risto EJ Penttilän ja nuorsuomalaisten jälkeen Suomessa ei poliittisella kentällä ole tapahtunut oikeastaan mitään.
Vasemmistoliitossa on ilmeisesti jonkilaista kapinaa, mutta tuskin sieltäkään uskalletaan lohkoa enää yhtään pienpuoluetta.
Äärioikeistolaisuus taas on filosofisesti niin metsässä, ettei sieltä mitään synny.
Keskiryhmien (keskustaneutraalit demarit-Keskusta-keskustaneutraali Kokoomus) virkamiesmäinen politiikka jatkunee tulevissakin vaaleissa vahvana.
Jotain uutta ja iloista voisi tietenkin kaivata, mutta poliittisten yritysten ja liikkeiden perisynti on aina jonkin asian vastustaminen - ja negaatiolla on vaikea synnyttää muuta kuin negaatiota. Uuteen politiikkaan tarvittaisiin positiivista vetovoimaa - sellaista ei taida löytyä mistään ja suuret puolueet sulattavat kaiken uuden jättimäisissä sulatusuuneissaan.