"Hyvinvointierot kasvaneet"

miksi pitäisi olla pienemmät tuloerot. Kelpaisiko tällainen selitys. Vaikka siksi, että pienituloisimmillakin olisi elämänuskoa ja ihmisarvoa ylläpitävä elintaso.

tiedä kirjoitti:

miksi pitäisi olla pienemmät tuloerot. Kelpaisiko tällainen selitys. Vaikka siksi, että pienituloisimmillakin olisi elämänuskoa ja ihmisarvoa ylläpitävä elintaso.

Et vastannut varsinaiseen kysymykseen.

tiedä kirjoitti:

miksi pitäisi olla pienemmät tuloerot. Kelpaisiko tällainen selitys. Vaikka siksi, että pienituloisimmillakin olisi elämänuskoa ja ihmisarvoa ylläpitävä elintaso.

Televisio, video, ym. viihdykettä että saadaan päivä kulumaan kun ei muuta viittitä tehdä.

Sosiaalituilla ostetaan tupakkaa ja kaljaa, sairastutaan ja ruuhkautetaan terveyskeskukset.

Oliskiko ihmisten aika koittaa tehdä itse jotain oman hyvinvoinnin eteen, eikä odottaa että kaikki tuodaan valmiina.
Menkää katsomaan ns. köyhempiin maihin niin näette kuinka ihmiset oikeasti yrittävät.
Niinkuin yritti suomessakin 50-luvulla ja silloin ei ollut tätä nykyajan sosiaalipolitiikkaa.

Miksi pitäisikään tietää? "Kunentiedä" asettaa kysymyksensä omituisesti.

Ei ole kysymys siitä, onko jossakin muualla maailmassa hyvinvointierot suuremmat kuin Suomessa, vaan siitä, että ne ovat Suomessakin olleet kohta parikymmentä vuotta miltei yhtä soittoa kasvussa ja ovat sitä edelleenkin.

Siitähän eilen julkistettu Stakes-tutkimuskin kertoi.

Ja mielenkiintoista oli tutkimuksen annissa sekin, että - kaiketi toisin kuin "kunentiedä" - valtaosa suomalaisista alkaa olla jo tilanteen kehittymisestä huolissaan.

Tänäinen Helsingin Sanomatkin (HS 22.2.2996, s. A6) uutisoi Stakesin hyvinvointierot -selvitystä otsikolla:

"Stakes: Menestyjätkin alkaneet vaatia korotuksia sosiaaliturvaan"

Tässä keskustelussa alkaa näköjään olla taas aito "zyklonbeemäinen" vire: kokoomuksen entinen eduskuntaryhmän puheenjohtajahan kehitti taiteeksi sen, että hän pystyi olemaan kateellinen myös itseään huonommin toimeentuleville, kuten I-S:n oivallinen pakinoitsija Bisquit taannoin kyseisenkaltaisen suhtautumisen tasa-arvo- ja hyvinvointikysymyksiin ilmaisi...

tiedä kirjoitti:

miksi pitäisi olla pienemmät tuloerot. Kelpaisiko tällainen selitys. Vaikka siksi, että pienituloisimmillakin olisi elämänuskoa ja ihmisarvoa ylläpitävä elintaso.

Voidaan esittää kolme mammuttiluokan syytä sille miksi ihmisten tulo- ja varallisuuserojen pitäisi olla mieluummin aina vähän pienempiä kuin kasvavia.

Yksi syy on se johon jo Platon viittasi: suuret erot vievät yhteiskunnalta legitimiteetin, ne rapauttavat yhteisöllisyyden ja lopulta aikaansaavat sisällissotia. Platonin mielestä rikkain ihminen saa olla korkeintaan neljä kertaa niin rikas kuin köyhin ihminen. Tästä ihanteesta ollaan aika pitkällä: Suomessakin rikkain prosentti omistaa käytännöllisesti katsoen koko maan.

Sisäinen toimeentulotaistelu on teollistuneen yhteiskunnan aikana ollut osin säänneltyä, eli luokkavastakohtaa on pystytty työväenliikkeen järjestäytymisen ja joukkovoiman ansiosta aikalailla liennyttämään. Tämän seurauksena länsimaisissa yhteiskunnissa eletään suhteellisen järjestyneissä oloissa. Yhteiskuntajärjestys on aivan olennainen perustekijä markkinataloudelle, joka ei voi toimia ilman yleisesti legitiimiä vaihtovälinettä, rahaa, jonka arvon takeena on lopulta vain suhteellisen vakaa ja järjestynyt yhteiskunta. Jos markkinavoimille kuitenkin annetaan lisää valtaa, valtio ja yhteiskunta välittömästi heikkenevät, ja ajaudutaan ensin ns. disorganisaation tilaan ja lopulta sisäiseen väkivaltaan.

Toinen syy miksi pienet tuloerot ovat paremmat kuin kasvavat on se että suhteellisen pienten erojen vallitessa ihmisten taloudellinen ja muu toimeliaisuus on suurempaa kuin suurten erojen yhteisöissä. Tämä on jo kauan sosiaalipsykologien tuntema fakta, ja myös taloustieteilijät ovat löytäneet sille todisteita. Kyse on suoraan ihmisen sosiaalisesta peruslaadusta ja identiteettien rakentumisesta johtuvista seikoista, ei siis mistään järkiajattelun tuotoksista tai ihmisten tietoisista valinnoista tms. Taloudessa ei itsessään ole sellaisia voimia käytettävissä, joilla eroja ratkaisevasti tasattaisiin, joten se jää politiikan tehtäväksi. On siis sosiaalipolitiikan tehtävä huolehtia siitä että ihmisten taloudellinen yms. toimintakyky ylipäätään säilyisi ja tietysti sopisi toivoa, että jakopolitiikka olisi niin tehokasta, että se myös tuottaisi lisää taloudellista toimeliaisuutta.

Usein kuvitellaan että puute pakottaa ihmiset aktiivisiksi, mutta valitettavasti tällaisille asenteille ei löydy minkäänlaista tutkimustietoa vahvistukseksi -- köyhien kyykyttäminen on todellakin vain asennetta, ja kaiken lisäksi tavattoman typerää asennetta. Taloususkonnolliset liturgiat pyrkivät tietysti oikeuttamaan tällaisia pahan tahdon ilmentymiä, ja erityisesti viime vuosikymmeninä käsiteformaatteja kovasti muotoillut uusliberalismi on tällainen pahuutta laillistava talousoppi. Amerikassa Reaganin johdolla ja Britanniassa Thatcherin johdolla näitä oppeja yritettiin oikein opillisesti puhtaina toteuttaa, ja seuraukset olivat yhteiskunnan kannalta katastrofaaliset. Mutta monilla ihmisillä on tietysti syvällä alitajunnassaan mustaa pahuutta, joka tarvitsee tällaisia oppeja voidakseen käytännössä tulla asenteellisesti julki.

Oppien hupaisaa epäkoherenssia heijastaa esim. se että uusliberalisti voi todellakin samaan hengenvetoon esittää että huippupalkitut johtajat tarvitsevat optiopalkkionsa motivaation vuoksi, mutta köyhät taas tarvitsevat kurjistamista aktivoituakseen irti sosiaaliluukulta.

Kolmas syy miksi pienet erot ovat terveempiä kuin suuret liittyy itse markkinatalouden toimintamekanismeihin. Pienten erojen vallitessa talouden painopiste pysyy paremmin reaalitalouden maaperällä, eikä synnyt erityistä omaehtoista rahatalouden toimintapiiriä, jolla pelailijat nauttivat pääomatuloja. Pienten erojen maailmassa siis talous kokonaisuudessaan pysyy terveemmällä pohjalla kuin repeäviä erojen maailmassa, jossa talouden välineenä käytettävään rahaan kehittyy epäterveitä laatuominaisuuksia.

Talouskeskusteluissa usein unohdetaan se että yksi euro reaalitaloudessa ei ole ollenkaan sama asia kuin yksi euro rahataloudessa -- ja tämä nimenomainen seikka on se joka viime vuosikymmeninä maailmassa tapahtuneen rahaekspansion seurauksista on saanut koko joukon taloustieteilijöitä ja rahateoreetikkoja takajaloilleen. Tämä seikka on olennaisen tärkeä, ja siitä soisi myös tällaisissa nettikeskusteluissakin yhä useammin puhuttavan.

ihmisarvoon kuuluu kirjoitti:

Televisio, video, ym. viihdykettä että saadaan päivä kulumaan kun ei muuta viittitä tehdä.

Sosiaalituilla ostetaan tupakkaa ja kaljaa, sairastutaan ja ruuhkautetaan terveyskeskukset.

Oliskiko ihmisten aika koittaa tehdä itse jotain oman hyvinvoinnin eteen, eikä odottaa että kaikki tuodaan valmiina.
Menkää katsomaan ns. köyhempiin maihin niin näette kuinka ihmiset oikeasti yrittävät.
Niinkuin yritti suomessakin 50-luvulla ja silloin ei ollut tätä nykyajan sosiaalipolitiikkaa.

ammatikseen sosiaalietuuksilla elävistä, vaan köyhimpien joukossa on aikamoinen määrä esimerkiksi nuoria pätkätöiden tekijöitä, tai työpaikan loppumisen takia työttömäksi jääneitä keski-ikäisiä, joilla on varsin pienet mahdollisuudet työllistyä, vaikka ovat kuinka aktiivisia. Köyhimpien joukossa on myös paljon terveytensä menettäneitä pitkäaikaissairaita ym ym.
Toki on totta, että on luvattoman suuri joukko niitä jotka ovat "heittäytyneet" tai "heitetty" pelkkien sosiaalitukien varaan. Siinäkin joukossa on kuitenkin vielä kovin monenlaista syytä, miksi on käynyt, niinkuin on käynyt. Mutta summa summarum. On täysin kohtuutonta asettaa kaikki huonosti pärjäävät samaan karsinaan, ja portille kyltti: Laiskoja ja vastuuttomia.

Timo Ristimäki kirjoitti:

Miksi pitäisikään tietää? "Kunentiedä" asettaa kysymyksensä omituisesti.

Ei ole kysymys siitä, onko jossakin muualla maailmassa hyvinvointierot suuremmat kuin Suomessa, vaan siitä, että ne ovat Suomessakin olleet kohta parikymmentä vuotta miltei yhtä soittoa kasvussa ja ovat sitä edelleenkin.

Siitähän eilen julkistettu Stakes-tutkimuskin kertoi.

Ja mielenkiintoista oli tutkimuksen annissa sekin, että - kaiketi toisin kuin "kunentiedä" - valtaosa suomalaisista alkaa olla jo tilanteen kehittymisestä huolissaan.

Tänäinen Helsingin Sanomatkin (HS 22.2.2996, s. A6) uutisoi Stakesin hyvinvointierot -selvitystä otsikolla:

"Stakes: Menestyjätkin alkaneet vaatia korotuksia sosiaaliturvaan"

Tässä keskustelussa alkaa näköjään olla taas aito "zyklonbeemäinen" vire: kokoomuksen entinen eduskuntaryhmän puheenjohtajahan kehitti taiteeksi sen, että hän pystyi olemaan kateellinen myös itseään huonommin toimeentuleville, kuten I-S:n oivallinen pakinoitsija Bisquit taannoin kyseisenkaltaisen suhtautumisen tasa-arvo- ja hyvinvointikysymyksiin ilmaisi...

Arvasinhan minä että suoraan kysymykseen ei saa suoraa vastausta, vaan kaikenmaailman poliittista liirumlaarumia.

Onko siis niin, että Suomessa on maailman pienimmät tuloerot ja absoluuttisesti maailman rikkaimmat "köyhät"?

OSOITA toisin tai ole hiljaa.

Kyseinen maa on Kamputsea. Kamputseahan päätti siirtyä suoraan kommunismiin: käytännössä vuorokauden varoitusajalla. Väki kerättiin kaupungeista ja rahdattiin maaseudulle. Kukaan ei saanut omistaa enempää kuin köyhä talonpoika. Raha lakkautettiin. Tuloerot olivat käytännössä 0, kun koko maa vietiin kivikaudelle. Sellaista onnelaa se.

Toisaalta suomen tuloerot olivat pienimmillään silloin kun lama oli syvimmillään ja työttömyys läheni puolta miljoonaa. En nyt ymmärrä, miksi joku haikailee tällaisia aikoja takaisin. Vain sen vuoksi että tuloerot saataisiin pieniksi.

Hautausmaalla asuvilla ei ole tuloeroja. Todettakoot vielä sekin.

Wiljami

kunentiedä kirjoitti:

Arvasinhan minä että suoraan kysymykseen ei saa suoraa vastausta, vaan kaikenmaailman poliittista liirumlaarumia.

Onko siis niin, että Suomessa on maailman pienimmät tuloerot ja absoluuttisesti maailman rikkaimmat "köyhät"?

OSOITA toisin tai ole hiljaa.

"Onko siis niin, että Suomessa on maailman pienimmät tuloerot ja absoluuttisesti maailman rikkaimmat "köyhät", näkyy jankuttavasti kysyneen nimimerkki "kunenetiedä" ja tivaa suoraa vastausta.

Annettakoon siis se tässä: tuskin (ainakaan enää) ovat!

"Kunentiedä" voi jatkaa tivaamistaan, kunhan ensin vaivautuu täydentämään taloudellisten asioitten ymmärryksensä perustaa vaikkapa seuraavista hyvinvointierojen asiantilaa ja sen taustoja valaisevista linkeistä:

http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyv982.html

http://pre20031103.stm.fi/suomi/tao/julkaisut/suunta99/luku4.htm

http://www.tsv.fi/ttapaht/007/tuomala.htm

http://www.prodemokratia.net/suomensosiaalifoorumi/hyva/miten.html

http://www.vatt.fi/julkaisut/k/k345.pdf

PS. Ja myös nimimerkille "mvv" pikkiriikkistä eli kohtuullisen helposti avautuvaa kontribuutiota: seuraavasta "Taloustieteellinen näkökulma sosiaalipolitiikkaan" -sivustosta saattanee löytyä avitusta siihen, ettei nyt akateemista(kaan) taloustieteellistä tutkimusta lätkittäisi ihan sentään miten vain ja minkälaisin tahansa "talonmies"-heitoin - ihan minkäänlaiselta kansanopistopohjalta. Ja tämä sanottuna kansanopistojenkin tekemää kansansivistystyötä periaatteelliselta kannalta hyvin arvostavasti...

http://www.soc.utu.fi/sospol/opetusmateriaali/P_3_Talous-_ja_sosiaalipolitiikka_6.pdf

... ja "goudaa" - talouden ja politiikan keskinäissuhteiden ymmärtämiselle - saattaisi tehdä seuraavankin sivuston silmäily...

http://www.soc.utu.fi/sospol/opetusmateriaali/P_3_kajanoja_6.pdf

Sillä - toisin kuin nimimerkki "mvv" yrittää vaittää - en ollenkaan enkä koskaan ole taputtanut käsiäni 1960-luvun loppuvuosien kehitykselle kaikkine sen ajan arvosalomaisine "Tapa talonpoika päivässä" -agitaatioineen. Ja siinä kehityksessähän maakuntien perinteiset vahvat poliittiset liikkeet (mm. silloinen Keskustapuolue ja silloinen SKDL) intoutuivat ja/tai erehtyivät myös hylkäämään - myös sen aikaisen pitsinkiläisen "Kahdeksan kohdan ohjelman" sdp:lle tuoman vaalivoiton tunnelmissa - yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteet niin, että vennamolaisuuden kaltaiselle oikeistopopulistiselle liikkeelle oli ns. sosiaalinen tilaus eli suorastaan "pakko" syntyä mitä melkoisinta kannatusta!

Samanmoisia kehityskulkuja lienee näköpiirissä jälleen, mistä tiedonhippuja löytynee esim. seuraavasta linkistä:

http://www.valtioneuvosto.fi/2001/vnk/suomi/julkaisut/vnkjulkaisu20006/vnkjulkaisu20006fi4.htm

Timo Ristimäki kirjoitti:

"Onko siis niin, että Suomessa on maailman pienimmät tuloerot ja absoluuttisesti maailman rikkaimmat "köyhät", näkyy jankuttavasti kysyneen nimimerkki "kunenetiedä" ja tivaa suoraa vastausta.

Annettakoon siis se tässä: tuskin (ainakaan enää) ovat!

"Kunentiedä" voi jatkaa tivaamistaan, kunhan ensin vaivautuu täydentämään taloudellisten asioitten ymmärryksensä perustaa vaikkapa seuraavista hyvinvointierojen asiantilaa ja sen taustoja valaisevista linkeistä:

http://www.stat.fi/tup/hyvinvointikatsaus/hyv982.html

http://pre20031103.stm.fi/suomi/tao/julkaisut/suunta99/luku4.htm

http://www.tsv.fi/ttapaht/007/tuomala.htm

http://www.prodemokratia.net/suomensosiaalifoorumi/hyva/miten.html

http://www.vatt.fi/julkaisut/k/k345.pdf

PS. Ja myös nimimerkille "mvv" pikkiriikkistä eli kohtuullisen helposti avautuvaa kontribuutiota: seuraavasta "Taloustieteellinen näkökulma sosiaalipolitiikkaan" -sivustosta saattanee löytyä avitusta siihen, ettei nyt akateemista(kaan) taloustieteellistä tutkimusta lätkittäisi ihan sentään miten vain ja minkälaisin tahansa "talonmies"-heitoin - ihan minkäänlaiselta kansanopistopohjalta. Ja tämä sanottuna kansanopistojenkin tekemää kansansivistystyötä periaatteelliselta kannalta hyvin arvostavasti...

http://www.soc.utu.fi/sospol/opetusmateriaali/P_3_Talous-_ja_sosiaalipolitiikka_6.pdf

... ja "goudaa" - talouden ja politiikan keskinäissuhteiden ymmärtämiselle - saattaisi tehdä seuraavankin sivuston silmäily...

http://www.soc.utu.fi/sospol/opetusmateriaali/P_3_kajanoja_6.pdf

Sillä - toisin kuin nimimerkki "mvv" yrittää vaittää - en ollenkaan enkä koskaan ole taputtanut käsiäni 1960-luvun loppuvuosien kehitykselle kaikkine sen ajan arvosalomaisine "Tapa talonpoika päivässä" -agitaatioineen. Ja siinä kehityksessähän maakuntien perinteiset vahvat poliittiset liikkeet (mm. silloinen Keskustapuolue ja silloinen SKDL) intoutuivat ja/tai erehtyivät myös hylkäämään - myös sen aikaisen pitsinkiläisen "Kahdeksan kohdan ohjelman" sdp:lle tuoman vaalivoiton tunnelmissa - yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteet niin, että vennamolaisuuden kaltaiselle oikeistopopulistiselle liikkeelle oli ns. sosiaalinen tilaus eli suorastaan "pakko" syntyä mitä melkoisinta kannatusta!

Samanmoisia kehityskulkuja lienee näköpiirissä jälleen, mistä tiedonhippuja löytynee esim. seuraavasta linkistä:

http://www.valtioneuvosto.fi/2001/vnk/suomi/julkaisut/vnkjulkaisu20006/vnkjulkaisu20006fi4.htm

Kuulin tuon vastauksen eräiden miesten keskustelusta sivustakuuntelijana, toisen miehen kysymykseen- kuinka menee.

Tuohon vastakseen sisältyy suuri viisaus. Jatkuva vertailu toisiin synnyttää vain katkeruutta, ainahan jonkin käppyrän löytää kun etsii. Internetti on oiva väline etsimiseen.

Täytän tässä veroilmoitusta, ja välillä vähän vilkaisen mitä tänne on kirjoiteltu. Ristimäki näyttää muutaman kerran näpytelleen minun vaatimattoman nimimerkin viisaisiin kirjoituksiinsa. Ristimäki on tehnyt kovan työn puheittensa katteeksi. Mutta ei nuo käppyrät kaikkia kerro. Kun tuota veroilmoitusta teen, olen ne aina itse tehnyt, niissä on yksi omituinen piirre. Kun on toivoa jonkinlaisesta noususta verotettavaa tuloa tulee vähemmän, se johtuu siitä että yrittäjän investointikynnys on alempi. Sitten siinä verottaja kärsii kun vähennyksiä on paljon, mutta kyllähän niistä rahoista sitten veron joku muu maksaa.

Se mitä kirjoitan on itse koettua ja nähtyä. Sillä kyllä pärjää aika hyvin jos omaa hyvän muistin. Lukeminen ja toisten lainaaminen johtaa usein harhaan, niin on Ristimäelle tapahtunut. Hän on teorioissaan niin syvällä että on mielipiteiltään kasvanut jo 60-luvulla hyvin Vasemmistolaiseksi. Hän ei näe mitä maailmalla on tapahtunut sen 60-luvun jälkeen.

Vähän Ristimäki kyllä antaa periksi kun ei kehukkaan 60- lukua vaikka hänen polittiininen johtosääntö oli taattua 60- lukua. Sanon sen vielä, 60- luku oli kurjinta aikaa mitä minä muistan, ja syy nähdäkseni oli Vasemmistoenemmistöinen eduskunta. Se oli hyvin kylmä maaseudulle, sellaista en koskaan enää haluaisi Suomeen tulevan.

Ilman käppyröiren lukemista osaisin kyllä tärkeimmät asiat listata mitä pienituloisten eteen olisi tehtävä. Tärkein niistä olisi nuorten lapsiperheiden asema. Opiskelijat eivät siinä listassa olisi aivan niin korkealla, heillä kyllä näyttää olevan varaa sellaiseen mihin minulla ainakaan ei ole. Osa toimeentulotuen piirissä olevista ei myöskään mitään lisää ansaitse, itseltä heiltä yritys puuttuu. Tuotakaan ei voi tietenkään yleistää. Töihin pitäisi kaikkien mennä joille työpaikka voidaan osoittaa, niin ei nyt tapahdu.

Ristimäki taitaa katsoa mailmaa kirjahyllystä, kehoittaisin katselemaan asioita samalta tasolta missä ihmiset ovat. Silloin valkenisi moni asia.

Jos vaivaudut tähän vastaamaan, niin toivomus olisi ei yhtään lainausta eikä linkkiä.

mvv kirjoitti:

Kuulin tuon vastauksen eräiden miesten keskustelusta sivustakuuntelijana, toisen miehen kysymykseen- kuinka menee.

Tuohon vastakseen sisältyy suuri viisaus. Jatkuva vertailu toisiin synnyttää vain katkeruutta, ainahan jonkin käppyrän löytää kun etsii. Internetti on oiva väline etsimiseen.

Täytän tässä veroilmoitusta, ja välillä vähän vilkaisen mitä tänne on kirjoiteltu. Ristimäki näyttää muutaman kerran näpytelleen minun vaatimattoman nimimerkin viisaisiin kirjoituksiinsa. Ristimäki on tehnyt kovan työn puheittensa katteeksi. Mutta ei nuo käppyrät kaikkia kerro. Kun tuota veroilmoitusta teen, olen ne aina itse tehnyt, niissä on yksi omituinen piirre. Kun on toivoa jonkinlaisesta noususta verotettavaa tuloa tulee vähemmän, se johtuu siitä että yrittäjän investointikynnys on alempi. Sitten siinä verottaja kärsii kun vähennyksiä on paljon, mutta kyllähän niistä rahoista sitten veron joku muu maksaa.

Se mitä kirjoitan on itse koettua ja nähtyä. Sillä kyllä pärjää aika hyvin jos omaa hyvän muistin. Lukeminen ja toisten lainaaminen johtaa usein harhaan, niin on Ristimäelle tapahtunut. Hän on teorioissaan niin syvällä että on mielipiteiltään kasvanut jo 60-luvulla hyvin Vasemmistolaiseksi. Hän ei näe mitä maailmalla on tapahtunut sen 60-luvun jälkeen.

Vähän Ristimäki kyllä antaa periksi kun ei kehukkaan 60- lukua vaikka hänen polittiininen johtosääntö oli taattua 60- lukua. Sanon sen vielä, 60- luku oli kurjinta aikaa mitä minä muistan, ja syy nähdäkseni oli Vasemmistoenemmistöinen eduskunta. Se oli hyvin kylmä maaseudulle, sellaista en koskaan enää haluaisi Suomeen tulevan.

Ilman käppyröiren lukemista osaisin kyllä tärkeimmät asiat listata mitä pienituloisten eteen olisi tehtävä. Tärkein niistä olisi nuorten lapsiperheiden asema. Opiskelijat eivät siinä listassa olisi aivan niin korkealla, heillä kyllä näyttää olevan varaa sellaiseen mihin minulla ainakaan ei ole. Osa toimeentulotuen piirissä olevista ei myöskään mitään lisää ansaitse, itseltä heiltä yritys puuttuu. Tuotakaan ei voi tietenkään yleistää. Töihin pitäisi kaikkien mennä joille työpaikka voidaan osoittaa, niin ei nyt tapahdu.

Ristimäki taitaa katsoa mailmaa kirjahyllystä, kehoittaisin katselemaan asioita samalta tasolta missä ihmiset ovat. Silloin valkenisi moni asia.

Jos vaivaudut tähän vastaamaan, niin toivomus olisi ei yhtään lainausta eikä linkkiä.

"- - Ilman käppyröiren lukemista osaisin kyllä tärkeimmät asiat listata mitä pienituloisten eteen olisi tehtävä. Tärkein niistä olisi nuorten lapsiperheiden asema. Opiskelijat eivät siinä listassa olisi aivan niin korkealla, heillä kyllä näyttää olevan varaa sellaiseen mihin minulla ainakaan ei ole. Osa toimeentulotuen piirissä olevista ei myöskään mitään lisää ansaitse, itseltä heiltä yritys puuttuu. Tuotakaan ei voi tietenkään yleistää. Töihin pitäisi kaikkien mennä joille työpaikka voidaan osoittaa, niin ei nyt tapahdu.

Ristimäki taitaa katsoa mailmaa kirjahyllystä, kehoittaisin katselemaan asioita samalta tasolta missä ihmiset ovat. Silloin valkenisi moni asia.

Jos vaivaudut tähän vastaamaan, niin toivomus olisi ei yhtään lainausta eikä linkkiä", lopettaa tällä erää tuotoksensa nimimerkki "mvv".

Ja mikä ihmeen "kateus" sieltä mahtaa esiin pilkistääkään tyyliin - esim. opiskelijoista puhuttaessa - "heillä kyllä näyttää olevan varaa sellaiseen mihin minulla ainakaan ei ole"... (Mihin ihmeeseen unohtui nyt "Hyvin menee kun ei vertaa"?!?)



Milenkiintoinen freudilaiseksikin ehkä tulkittava lipsahdus sisältyy puolestaan tuohon virkkeeseen:

"Osa toimeentulotuen piirissä olevista ei myöskään mitään lisää ansaitse, itseltä heiltä yritys puuttuu."

Otetaanpa vaikka avainsanaksi juuri tuo monimielinen sana "yritys". Sarkastisesti voin yhtyä kerrankin nimimerkkiin "mvv": monelta toimeentulotuen apuun turvautumaan joutuvalta todellakin puuttuu juuri "yritys"! Ja varsin monelta, joka sitten jää kiinni esim. juuri "mvv":n kannattaman eduskuntaryhmän entisen ryhmäjohtajan eli Zyklonbeen" sosiaalipummijahdissa, ei sitten olekaan "yritystä" puuttunut!! Semmoinen "yritteliäisyys" taas kertoo ehkä jotakin paitsi henkilökohtaisesta myös yhteiskuntamoraalista, jota itse en ole osannut kuunaan kovasti arvostaa.

Sen taustallahan rehottaa juuri "jokainen on oman onnensa seppä" -uusliberalistinen ajattelu, missä yksilöllisyyttä ja egoismia korotetaan miltei absoluuttiseksi hyveeksi ja jäljet ovat sen mukaiset. Sellaisille "yrittäjlle" - heillehän "Niinistö on arvojohtaja (ks. Kotimaa 27.1.2006, s. 31) - ei ole käsitystä minkään "arvosta", he tietävät vain "hinnan"?!?

Kuten olen toisaalla - lähinnä tuossa virsipoliittisessa (175) kirjoitusketjussa - todennut, ahtihirvosmaisten "hyväntekijöitten" uskonnollisuuteen vetoavien ajatusten taustalta pilkistää itse asiassa juuri uusliberalistinen ja uusoikeistolainen - ja ulkokohtaisen tapakristillinen - pukinsorkka tyyliin "Herran on taivas ja manttaalimiesten maat".

Revitään nyt sitten siitä huumoria - ilman linkkejä...

PS. Toki toivon, että nimimerkki "mvv" ymmärtäisi käyttää hyväkseen niiden tarjoamat avitukset: paitsi että maailmankuva avartuisi, saattaisi löytyä kontribuutiota sinne viivan alapuolellekin?

mvv kirjoitti:

Kuulin tuon vastauksen eräiden miesten keskustelusta sivustakuuntelijana, toisen miehen kysymykseen- kuinka menee.

Tuohon vastakseen sisältyy suuri viisaus. Jatkuva vertailu toisiin synnyttää vain katkeruutta, ainahan jonkin käppyrän löytää kun etsii. Internetti on oiva väline etsimiseen.

Täytän tässä veroilmoitusta, ja välillä vähän vilkaisen mitä tänne on kirjoiteltu. Ristimäki näyttää muutaman kerran näpytelleen minun vaatimattoman nimimerkin viisaisiin kirjoituksiinsa. Ristimäki on tehnyt kovan työn puheittensa katteeksi. Mutta ei nuo käppyrät kaikkia kerro. Kun tuota veroilmoitusta teen, olen ne aina itse tehnyt, niissä on yksi omituinen piirre. Kun on toivoa jonkinlaisesta noususta verotettavaa tuloa tulee vähemmän, se johtuu siitä että yrittäjän investointikynnys on alempi. Sitten siinä verottaja kärsii kun vähennyksiä on paljon, mutta kyllähän niistä rahoista sitten veron joku muu maksaa.

Se mitä kirjoitan on itse koettua ja nähtyä. Sillä kyllä pärjää aika hyvin jos omaa hyvän muistin. Lukeminen ja toisten lainaaminen johtaa usein harhaan, niin on Ristimäelle tapahtunut. Hän on teorioissaan niin syvällä että on mielipiteiltään kasvanut jo 60-luvulla hyvin Vasemmistolaiseksi. Hän ei näe mitä maailmalla on tapahtunut sen 60-luvun jälkeen.

Vähän Ristimäki kyllä antaa periksi kun ei kehukkaan 60- lukua vaikka hänen polittiininen johtosääntö oli taattua 60- lukua. Sanon sen vielä, 60- luku oli kurjinta aikaa mitä minä muistan, ja syy nähdäkseni oli Vasemmistoenemmistöinen eduskunta. Se oli hyvin kylmä maaseudulle, sellaista en koskaan enää haluaisi Suomeen tulevan.

Ilman käppyröiren lukemista osaisin kyllä tärkeimmät asiat listata mitä pienituloisten eteen olisi tehtävä. Tärkein niistä olisi nuorten lapsiperheiden asema. Opiskelijat eivät siinä listassa olisi aivan niin korkealla, heillä kyllä näyttää olevan varaa sellaiseen mihin minulla ainakaan ei ole. Osa toimeentulotuen piirissä olevista ei myöskään mitään lisää ansaitse, itseltä heiltä yritys puuttuu. Tuotakaan ei voi tietenkään yleistää. Töihin pitäisi kaikkien mennä joille työpaikka voidaan osoittaa, niin ei nyt tapahdu.

Ristimäki taitaa katsoa mailmaa kirjahyllystä, kehoittaisin katselemaan asioita samalta tasolta missä ihmiset ovat. Silloin valkenisi moni asia.

Jos vaivaudut tähän vastaamaan, niin toivomus olisi ei yhtään lainausta eikä linkkiä.

... vertailee tai on sitten vertailematta.

Senhän on saanut pohojaalaasetkin vaikka Ilkan pääkirjoituksesta, joka sekin taitaa nimimerkin "mvv" mielestä edustaa kohtapuoliin sekä 60-lukulaisuutta että yleisempääkin vasemmistolaisuutta.

Sillä niin se vain nyt on, että...

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

Timo Ristimäki kirjoitti:

"- - Ilman käppyröiren lukemista osaisin kyllä tärkeimmät asiat listata mitä pienituloisten eteen olisi tehtävä. Tärkein niistä olisi nuorten lapsiperheiden asema. Opiskelijat eivät siinä listassa olisi aivan niin korkealla, heillä kyllä näyttää olevan varaa sellaiseen mihin minulla ainakaan ei ole. Osa toimeentulotuen piirissä olevista ei myöskään mitään lisää ansaitse, itseltä heiltä yritys puuttuu. Tuotakaan ei voi tietenkään yleistää. Töihin pitäisi kaikkien mennä joille työpaikka voidaan osoittaa, niin ei nyt tapahdu.

Ristimäki taitaa katsoa mailmaa kirjahyllystä, kehoittaisin katselemaan asioita samalta tasolta missä ihmiset ovat. Silloin valkenisi moni asia.

Jos vaivaudut tähän vastaamaan, niin toivomus olisi ei yhtään lainausta eikä linkkiä", lopettaa tällä erää tuotoksensa nimimerkki "mvv".

Ja mikä ihmeen "kateus" sieltä mahtaa esiin pilkistääkään tyyliin - esim. opiskelijoista puhuttaessa - "heillä kyllä näyttää olevan varaa sellaiseen mihin minulla ainakaan ei ole"... (Mihin ihmeeseen unohtui nyt "Hyvin menee kun ei vertaa"?!?)



Milenkiintoinen freudilaiseksikin ehkä tulkittava lipsahdus sisältyy puolestaan tuohon virkkeeseen:

"Osa toimeentulotuen piirissä olevista ei myöskään mitään lisää ansaitse, itseltä heiltä yritys puuttuu."

Otetaanpa vaikka avainsanaksi juuri tuo monimielinen sana "yritys". Sarkastisesti voin yhtyä kerrankin nimimerkkiin "mvv": monelta toimeentulotuen apuun turvautumaan joutuvalta todellakin puuttuu juuri "yritys"! Ja varsin monelta, joka sitten jää kiinni esim. juuri "mvv":n kannattaman eduskuntaryhmän entisen ryhmäjohtajan eli Zyklonbeen" sosiaalipummijahdissa, ei sitten olekaan "yritystä" puuttunut!! Semmoinen "yritteliäisyys" taas kertoo ehkä jotakin paitsi henkilökohtaisesta myös yhteiskuntamoraalista, jota itse en ole osannut kuunaan kovasti arvostaa.

Sen taustallahan rehottaa juuri "jokainen on oman onnensa seppä" -uusliberalistinen ajattelu, missä yksilöllisyyttä ja egoismia korotetaan miltei absoluuttiseksi hyveeksi ja jäljet ovat sen mukaiset. Sellaisille "yrittäjlle" - heillehän "Niinistö on arvojohtaja (ks. Kotimaa 27.1.2006, s. 31) - ei ole käsitystä minkään "arvosta", he tietävät vain "hinnan"?!?

Kuten olen toisaalla - lähinnä tuossa virsipoliittisessa (175) kirjoitusketjussa - todennut, ahtihirvosmaisten "hyväntekijöitten" uskonnollisuuteen vetoavien ajatusten taustalta pilkistää itse asiassa juuri uusliberalistinen ja uusoikeistolainen - ja ulkokohtaisen tapakristillinen - pukinsorkka tyyliin "Herran on taivas ja manttaalimiesten maat".

Revitään nyt sitten siitä huumoria - ilman linkkejä...

PS. Toki toivon, että nimimerkki "mvv" ymmärtäisi käyttää hyväkseen niiden tarjoamat avitukset: paitsi että maailmankuva avartuisi, saattaisi löytyä kontribuutiota sinne viivan alapuolellekin?

Ristimäki antaa jotenkin ymmärtää Niinistön olevan huono arvojohtaja. Rivien välistä luin pimeänkin työn olevan Niinistön tapaisten arvojen seurausta. Käsitinkö oikein?

Ei paista kateus opiskelijoita kohtaan. Itsellänikin on opiskelija, mutta kohtuullisesti näyttää pärjäävän. Ei isinkään apua paljoa tarvitse eikä lainaankaan ole turvautunut. Opiskeluhan on sinänsä Suomessa ilmaista.

Testasin vai minkälainen olisi kirjoituksesi ilman lainauksia ja linkkejä, et tosin kokonaan selvinnyt vieläkään ilman , mutta hyvä alku kuitenkin. Samalla näin minkälainen on 60- luvun mies jaääni koulun käyneen ilmaisukyky ilman lainattua. Kuulutko niihin jotka viettivät aikansa Vanhalla kuuntelemassa lauluja siitä kuinka Lahtari tapetaan vai olitko oikein itse kuorossa. Pieni ilkeily tekee aina hyvää, eikös niin.

Pimeä työ on tietysti haitallista yhteiskunnalle, osaltaan se myöskin vääristää tilastoja. Ihmisiä jää paperilla pienille tuloille, vaikka todellisuudessa eivät sinne kuuluisi.

Oman onnensa seppä, ajattelu on haluttu kaltaistesi toimesta mustata. Mutta kyllähän ihminen itse on se jonka kuuluu päävastuu itsestään kantaa.

Itse pilailet tapakristillysyydellä. On myös Tapavasemmistolaisuutta. Sellaisia ovat ihmiset jotka omistavat suuret määrät osakkeita ja muuta omaisuutta. Pitävät niistä mustasukkaisesti huolta, mutta puheet ovat sitten aivan eri. Heille myöskin sopisi se esittämäsi vertaus, Neulansilmästä. Yksi tälläinen, ilmeisesti todellinen syy, kirkostaeroamiseen on ollut raha, on Halonen. Hän ei halua veroja kirkolle maksaa, sitten kuitenkin kirkonkin siivellä mielipiteitään esittää. Jos valtiosta voisi erota, hän olisi ilmeisesti eronnut siitäkin, hedelmät vain poimisi.

Timo Ristimäki kirjoitti:

... vertailee tai on sitten vertailematta.

Senhän on saanut pohojaalaasetkin vaikka Ilkan pääkirjoituksesta, joka sekin taitaa nimimerkin "mvv" mielestä edustaa kohtapuoliin sekä 60-lukulaisuutta että yleisempääkin vasemmistolaisuutta.

Sillä niin se vain nyt on, että...

>>>>>>>>>>>>>>>>>>>

Miten jaksat jakaa faktatietoa ihmisille, joilta puuttuvat sekä kyvyt että halu ottaa tietoa vastaan? Kun vastaväittäjäsi ovat todellisuudentajuttomia ja älyllisesti ... hmm... vähään tyytyväisiä, kun he ovat sosiopaattisia ja typerän asenteellisuuden läpitunkemia, tai kun he ovat talouden komentosanoihin opetetun koiran lailla reagoivia kokoomuslaisia, mitä toivoa näet muuten ansiokkaassa valistustyössäsi? Vai harrastatko kirjoittelua vain ikään kuin pitääksesi näppisi norjina, vähän niin kuin taskuvaras voisi harrastaa pianonsoittoa pitääkseen sormensa herkkinä?

kysymys.... kirjoitti:

Miten jaksat jakaa faktatietoa ihmisille, joilta puuttuvat sekä kyvyt että halu ottaa tietoa vastaan? Kun vastaväittäjäsi ovat todellisuudentajuttomia ja älyllisesti ... hmm... vähään tyytyväisiä, kun he ovat sosiopaattisia ja typerän asenteellisuuden läpitunkemia, tai kun he ovat talouden komentosanoihin opetetun koiran lailla reagoivia kokoomuslaisia, mitä toivoa näet muuten ansiokkaassa valistustyössäsi? Vai harrastatko kirjoittelua vain ikään kuin pitääksesi näppisi norjina, vähän niin kuin taskuvaras voisi harrastaa pianonsoittoa pitääkseen sormensa herkkinä?

Mikähän sinäkin olet arvioimaan tuntemattomien ihmisten todellisuudentajua ja älyllistä kapasiteettia? Onko kaikki eri mieltä olevat sinusta "sosiopaattisia ja typerän asenteellisuuden läpitunkemia"? Sinullako on hallussasi ainut ja oikea tieto ja totuus? Eri mieltä voi olla ja erilaista maailmankatsomusta ja arvoja edustava olematta silti "tyhmä".

Itse kyselin vain yksinkertaisia faktoja, ilman mitään aatteellisia (punaisia?) silmälaseja, sekä kyseenalaistin suuren huolen Suomen tuloerojen kasvusta ja sen mahdollisista haitoista.

Tilastojen mukaan Suomessa on yhdessä Tanskan ja Ruotsin kanssa maailman tasaisin tulonjako ja suurin hyvinvointi myös vähemmäntuottavilla ihmisillä. Minusta siinä tasaisuudessa on hyvinkin varaa pieneen kasvuun, nykyisellään se on lähes epäoikeudenmukainen, siis liian tasainen. Riippuu tietysti miten oikeudenmukaisuuden määrittelee, minulle se on aina tarkoittanut "saa ansiodensa mukaan" ennemmin kuin "saa saman verran". Ei voi olla oikein, että saa lähes saman teki sitten paljon tai vähän. Ihminen tarvitsee jonkun palkinnon kovasta työstä ja yrittämisestä, muuten ei kukaan mitään ylimääräistä viitsi tehdä. Se taas koituu lopulta kaikkien vahingoksi. Sehän on lähihistoriassa jo traagisesti käytännössä todistettu.

Tuloerojen kasvu EI ole Suomessa ongelma, lähinnä päin vastoin.

kysymys.... kirjoitti:

Miten jaksat jakaa faktatietoa ihmisille, joilta puuttuvat sekä kyvyt että halu ottaa tietoa vastaan? Kun vastaväittäjäsi ovat todellisuudentajuttomia ja älyllisesti ... hmm... vähään tyytyväisiä, kun he ovat sosiopaattisia ja typerän asenteellisuuden läpitunkemia, tai kun he ovat talouden komentosanoihin opetetun koiran lailla reagoivia kokoomuslaisia, mitä toivoa näet muuten ansiokkaassa valistustyössäsi? Vai harrastatko kirjoittelua vain ikään kuin pitääksesi näppisi norjina, vähän niin kuin taskuvaras voisi harrastaa pianonsoittoa pitääkseen sormensa herkkinä?

Miksi kenenkään pitäisi jakaa omaisuuttaan ihmisille, joilta puuttuvat sekä kyvyt, että halut ottaa oppia vastaan, tai kun he ovat todellisuudentajuttomia, vähään tyytyväisiä sosiopaattisia ja typerän asenteellisen laiskuuden läpitunkemia vasemmistopropagandan komentosanoihin opetettuja koiria?

juha210 kirjoitti:

Miksi kenenkään pitäisi jakaa omaisuuttaan ihmisille, joilta puuttuvat sekä kyvyt, että halut ottaa oppia vastaan, tai kun he ovat todellisuudentajuttomia, vähään tyytyväisiä sosiopaattisia ja typerän asenteellisen laiskuuden läpitunkemia vasemmistopropagandan komentosanoihin opetettuja koiria?

Yksi vastaus, tai kolme:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014323834

vastaus.... kirjoitti:

Yksi vastaus, tai kolme:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014323834

Vastauksesi oli väärin, mutta ei se mitään, onhan meillä onneksi aikaa pyöritellä näitä.

"Yksi syy on se johon jo Platon viittasi: suuret erot vievät yhteiskunnalta legitimiteetin, ne rapauttavat yhteisöllisyyden ja lopulta aikaansaavat sisällissotia. Platonin mielestä rikkain ihminen saa olla korkeintaan neljä kertaa niin rikas kuin köyhin ihminen. Tästä ihanteesta ollaan aika pitkällä."

Mitä jos demokratian puitteissa kansa onkin Platonin teorian matemaattista kaavaa vastaan? Mitä jos kansa haluaakin pitää itsellään mahdollisuuden rikastua silläkin riskillä, ettei itse kovasta yrittämisestä huolimatta pääse koskaan raha-altaassa snorklailemaan?

juha210 kirjoitti:

Vastauksesi oli väärin, mutta ei se mitään, onhan meillä onneksi aikaa pyöritellä näitä.

"Yksi syy on se johon jo Platon viittasi: suuret erot vievät yhteiskunnalta legitimiteetin, ne rapauttavat yhteisöllisyyden ja lopulta aikaansaavat sisällissotia. Platonin mielestä rikkain ihminen saa olla korkeintaan neljä kertaa niin rikas kuin köyhin ihminen. Tästä ihanteesta ollaan aika pitkällä."

Mitä jos demokratian puitteissa kansa onkin Platonin teorian matemaattista kaavaa vastaan? Mitä jos kansa haluaakin pitää itsellään mahdollisuuden rikastua silläkin riskillä, ettei itse kovasta yrittämisestä huolimatta pääse koskaan raha-altaassa snorklailemaan?

Demokratian puitteissa? Kansa haluaa?

Sekoitat yksilön tuntemukset ja yhteiskunnalliset tosiseikat. Kun erot ihmisten välillä kasvavat, yhteisöllisyys murenee. Oli kyse mistä järjestelmästä tahansa, vaikka demokratiasta. Disorganisaation asteella ei kannata enää puhua siitä että "kansa haluaa". Ei ole mitään legitiimiä järjestystä, jonka puitteissa yhteisiin tuntemuksiin, toteutettavaan hyvään elämään tai yleensäkään yhteisesti tunnustettuihin arvo- tai moraalikoodeihin perustuvat odotukset voisivat toteutua.

Kysymyksesi on pelkkää liberalistista sanahelinää, todellisuudentajutonta snobbailua.

Tällaisia keskusteluja ei muuten kannata käydä.

ja se siitä kirjoitti:

Demokratian puitteissa? Kansa haluaa?

Sekoitat yksilön tuntemukset ja yhteiskunnalliset tosiseikat. Kun erot ihmisten välillä kasvavat, yhteisöllisyys murenee. Oli kyse mistä järjestelmästä tahansa, vaikka demokratiasta. Disorganisaation asteella ei kannata enää puhua siitä että "kansa haluaa". Ei ole mitään legitiimiä järjestystä, jonka puitteissa yhteisiin tuntemuksiin, toteutettavaan hyvään elämään tai yleensäkään yhteisesti tunnustettuihin arvo- tai moraalikoodeihin perustuvat odotukset voisivat toteutua.

Kysymyksesi on pelkkää liberalistista sanahelinää, todellisuudentajutonta snobbailua.

Tällaisia keskusteluja ei muuten kannata käydä.

Näinhän ne vasurit tyypillisesti torjuvat totuuden julkituomisen - keskustelua ei enää kannatakaan käydä, kun aletaan lähestyä totuutta. Seuraavaksi iskee sensuuri ja ns. vääräuskoiset vaiennetaan.

Olet sinä aika epeli. Sinun kannattaisi organisoida itsesi järjestykseen sieltä disorganisaation asteelta, palata ihmisten ilmoille ja mennä töihin.

juha210 kirjoitti:

Näinhän ne vasurit tyypillisesti torjuvat totuuden julkituomisen - keskustelua ei enää kannatakaan käydä, kun aletaan lähestyä totuutta. Seuraavaksi iskee sensuuri ja ns. vääräuskoiset vaiennetaan.

Olet sinä aika epeli. Sinun kannattaisi organisoida itsesi järjestykseen sieltä disorganisaation asteelta, palata ihmisten ilmoille ja mennä töihin.

Ihminen on etologinen, biologinen, psykologinen ja sosiaalinen olento, ja sitä hän on ihan siitä riippumatta mitä aikaa eletään tai millaisia ideologisia oppeja ja nimikkeitä hän käyttää. Minä pitäydyn siihen tietoon, joka noiden tiedonalojen tutkimuksessa on saatu, enkä viitsi väitellä uskovaisten kanssa heidän jumalistaan tai liberaalien kanssa heidän vapauskäsitteistään. Yksilön tuntemusten ja käyttäytymisen erittely ja selittäminen ovat mielestäni psykologian tehtävä, eikä koettu uskonnollinen totuus minun silmissäni aja yli sen mitä psykoanalyysi selittää. Yhteiskunta myöskään ei ole liberalistin tuntemusten laajentuma vaikka hän itse tähän niin julmetusti ja omalle rajoittuneisuudelleen sokeana uskookin. Yhteiskuntaa koskevat yhteisölliset lainalaisuudet, joita sosiologia tutkii. Ja valitettavasti on niin, että kun ihmisten erot repeävät, seuraa disorganisaatio, yhteistunnot ja mm. yhteisesti tunnustetut moraalikoodit katoavat. Tämä seikka oli yhtä selvä Platonin aikana kuin se on nyt.

Minulla ei ole mitään tekemistä vasemmiston, oikeiston tai minkään muunkaan sortin ideologisen haihattelun kanssa. Niistä puhuminen on vain omaa rajoittuneisuuttasi, omia liemiäsi, joissa puolestani saat ihan vapaasti lillua. Pidä lippu korkealla, jumala mielessä ja liberalistiset hokematotuudet refleksivalmiudessa.

vaientaminen kirjoitti:

Ihminen on etologinen, biologinen, psykologinen ja sosiaalinen olento, ja sitä hän on ihan siitä riippumatta mitä aikaa eletään tai millaisia ideologisia oppeja ja nimikkeitä hän käyttää. Minä pitäydyn siihen tietoon, joka noiden tiedonalojen tutkimuksessa on saatu, enkä viitsi väitellä uskovaisten kanssa heidän jumalistaan tai liberaalien kanssa heidän vapauskäsitteistään. Yksilön tuntemusten ja käyttäytymisen erittely ja selittäminen ovat mielestäni psykologian tehtävä, eikä koettu uskonnollinen totuus minun silmissäni aja yli sen mitä psykoanalyysi selittää. Yhteiskunta myöskään ei ole liberalistin tuntemusten laajentuma vaikka hän itse tähän niin julmetusti ja omalle rajoittuneisuudelleen sokeana uskookin. Yhteiskuntaa koskevat yhteisölliset lainalaisuudet, joita sosiologia tutkii. Ja valitettavasti on niin, että kun ihmisten erot repeävät, seuraa disorganisaatio, yhteistunnot ja mm. yhteisesti tunnustetut moraalikoodit katoavat. Tämä seikka oli yhtä selvä Platonin aikana kuin se on nyt.

Minulla ei ole mitään tekemistä vasemmiston, oikeiston tai minkään muunkaan sortin ideologisen haihattelun kanssa. Niistä puhuminen on vain omaa rajoittuneisuuttasi, omia liemiäsi, joissa puolestani saat ihan vapaasti lillua. Pidä lippu korkealla, jumala mielessä ja liberalistiset hokematotuudet refleksivalmiudessa.

olento joka haluaa työnsä tuloksia myös itselleen. Ihminen käsittää myös jos joku ansaitsee hyvin, varsinkin jos on vielä sen arvoinen. En minä ainakaan lähde sotaa suunnittelemaan jos toisilla menee paremmin kun itsellä.

Mistä ne yritykset syntyy jos ei joidenkin ihmisten rohkeuden ja sinnikkyyden ansiosta, kyllä heille kuuluu siitä hyvästä suuremmat tulot. Viisas ihminen ei sitä kiellä. Sellainen voi kieltää joka liiaksi on lukenut tuhansia vuosia vanhoja olettamuksia.

Suomessa verotus kyllä tulot tasaa, jyrkempää prgressiota ei tarvita. Sitten on ihmisiä joilla ei ole työtä, joko omasta tahdostaan, tai ei yksinkertaisesti ole työtä, sairaudesta tai vammasta johtuvasta syystä. Niitä on patisteltava työhön joilla on siihen mahdollisuus, kieltäytyvät siitä kuitenkin, heitä on nykyään aivan liikaa. He osaltaan myös synnyttävät kovia arvoja ympäristöönsä, joista kärsivät eniten tosi avun tarpeessa olijat.

mvv kirjoitti:

olento joka haluaa työnsä tuloksia myös itselleen. Ihminen käsittää myös jos joku ansaitsee hyvin, varsinkin jos on vielä sen arvoinen. En minä ainakaan lähde sotaa suunnittelemaan jos toisilla menee paremmin kun itsellä.

Mistä ne yritykset syntyy jos ei joidenkin ihmisten rohkeuden ja sinnikkyyden ansiosta, kyllä heille kuuluu siitä hyvästä suuremmat tulot. Viisas ihminen ei sitä kiellä. Sellainen voi kieltää joka liiaksi on lukenut tuhansia vuosia vanhoja olettamuksia.

Suomessa verotus kyllä tulot tasaa, jyrkempää prgressiota ei tarvita. Sitten on ihmisiä joilla ei ole työtä, joko omasta tahdostaan, tai ei yksinkertaisesti ole työtä, sairaudesta tai vammasta johtuvasta syystä. Niitä on patisteltava työhön joilla on siihen mahdollisuus, kieltäytyvät siitä kuitenkin, heitä on nykyään aivan liikaa. He osaltaan myös synnyttävät kovia arvoja ympäristöönsä, joista kärsivät eniten tosi avun tarpeessa olijat.

... ja jos ovat niin millä tavalla, kyselevät varsin monet - mm. nimimerkkejä "Jaba_43" ja "kunentiedä" ja "juha210" ja myös "mvv" asiantuntemattomat(ko) - kansantaloustieteilijät.



"- - Sellainen voi kieltää joka liiaksi on lukenut tuhansia vuosia vanhoja olettamuksia.

Suomessa verotus kyllä tulot tasaa, jyrkempää prgressiota ei tarvita. - - Niitä on patisteltava työhön joilla on siihen mahdollisuus, kieltäytyvät siitä kuitenkin, heitä on nykyään aivan liikaa. He osaltaan myös synnyttävät kovia arvoja ympäristöönsä, joista kärsivät eniten tosi avun tarpeessa olijat", näkyy veroilmoituksen kaiketi täytetyksi saanut "mvv" antavan panoksensa tulo- ja hyvinvointieroja koskevaan keskusteluun, josta joku näkyy esittäneen myös ihmetyksensä, miksi tämmöiseen viitsii aikaansa kukaan käyttää.

Alanpa ihmetellä itsekin, en niinkään kyllä nimimerkin "mvv" kirjoitusten vuoksi, mutta kylläkin muutaman muun (esim. muutamakin "juha210"!) intännän vuoksi.

Parahin "mvv"! En epäile Sinun vilpittömyyttäsi, kun puolustat päättäväisesti semmoisiakin tulo- ja hyvinvointieroja, joita esim. minä pidän yhteiskunnallisesti, kristillisesti ja yleensä moraalisesti ja eettisesti epäoikeudenmukaisina ja perusteettomina.

Tässkin keskusteluketjussa olen yrittänyt kysellä vain sen perään - alun alkaen puhtaasti tilastotieteellisten tulonjakotilastojen kymmenyksiin avauskirjoituksenikin perustaen, 1) onko itseään hyvinvointivaltiona ja ja tasa-arvon ja tasaisen tulonjaon mallimaana pitävän yhteiskunnan nykyisin kasvusuunnassa oleville tulo- ja hyvinvointieroille olemassa juuri edellä määrittelemiä (arvo)perusteita ja 2) onko yleensä oikeassa semmoinen "taloudellisen kasvun dynamiikan" oppi, jonka mukaan tuloerojen kasvu on hyväksi - ja jopa välttämätöntä - sille, että ylipäänsä taloudellista kasvua voisi tapahtua.

Kirjoitukseni näyttävät synnyttäneen kohtuullisen paljon kirjoittelua, mutta - ikävä kyllä - melkoinen osa siitä on ollut huomattavan vähän edes vähimpäänkään tosiasia-pohjaan perustuvaa.

Näin ehkä siksi, etteivät monetkaan kirjoittajat ole sitten millään vaivautuneet edes vähimmässä määrin tutustumaan tarjolla olleeseen ja olevaan - edes joten kuten objektiiviseen - tutkimustietoon .

Näin ollen nimimerkki "mvv" jaksaa inttää, että "Suomessa verotus kyllä tulot tasaa", vaikka esimerkiksi tämän ketjun kirjoituksista löytyy vaikka kuinka paljon - linkitettyä tietoa - siitä, että verotuksen tuloja tasaava vaikutus on niin ikään (liki) parina viime vuosikymmenenä on merkittävästi vähentynyt - ja juuri samaan aikaan kun tulo- ja nimenomaan varallisuuserojen kasvu on miltei räjähdysmäisesti voimistunut.

Nyt kun kaiketi se veroilmoituskin on saatu täytetyksi, kannattaa omistaa jokunen tovi vaikkapa taloustieteen professori Matti Tuomalan artikkelin "Tuloerot kasvavat Suomessa" tutkimiselle - ja myös verotusta käsittelevien kohtien "ymmärtämiselle".

Tarjoilen tähänkin siihen linkin, jotta naisten 30 km:n hiihdon, ja curlingin kultaottelun ja/tai jääkiekon välierämatsin välissä hitaammallekin mahdollistuu suhtkoht sukkelaan pääsy tiedon lähteille...

http://www.tsv.fi/ttapaht/007/tuomala.htm

Onnittelut nimimerkille "mvv" ja perhekohtaiselle opiskelijalleen, joka saa kokea yhteiskunnallisen todellisuuden seuraavankaltaisesti: "Ei isänkään apua paljoa tarvitse eikä lainaankaan ole turvautunut. Opiskeluhan on sinänsä Suomessa ilmaista." Esim. Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) käsityksen mukaan monien muiden opiskelijoiden tilanne on jonkin verran lohduttomampi: ensinnäkään kaikilla isillä ja äideillä tai edes suvuilla ei ehkä olisikaan mahdollisuuksia antaa "paljoa apua", toiseksi "lainaankin" on siksi ollut pakko turvautua ja kolmanneksi vaikka olisikin "opiskelu sinänsä Suomessa ilmaista", se ei tarkoittane juuri muuta kuin sitä, että lukukausimaksut ovat sentään vielä kohtuulliset tai siedettävät. Sen sijaan ainakin keskeisimmillä yliopistopaikkakunnilla, ennen muuta pääkaupunkiseudulla, asumis- ja muiden elinkustannusten korkeus pakottaa opiskelijat myös töihin, yleensä tulevan ammattialansa suhteen ns. hanttihommiin, miknkä seika tiedetään muomattavasti viivästyttävän varsinaiseen ammattiin valmistumista ja/tai ao. tutkinnon suorittamista.

Vaikka tietysti joukkoon mahtuu niitäkin, jotka syystä tai toisesta ovat "lopullisesti" vieraantuneet/vieraannutettu ja/tai syrjääntyneet/syrjäytetty työnteosta ja myös työntekomahdollisuuksista, kohtuutonta on - ainakaan yleisesti - työttömiä syyllistää siten, että "he myös osaltaan synnyttävät kovia arvoja ympäristöönsä, joista kärsivät eniten tosi avun tarpeessa olevat".

Jos eli kun tasavallassa on tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan edelleenkin yli kaksisataatuhatta (200 000) työtöntä - ja tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömäksi ei katsota (edes) henkilöä, jolla on vain muutaman tunnin työssäolojakso tutkimusajankohtana - työttömyys- ja työllisyysongelmaa ja myös sen ratkaisua on kyllä syytä katsoa merkittävästi avarammista näkövinkkeleistä...


Nimimerkki "mvv" näkyy toisaalla kirjoituksessaan heittäytyneen ns. humoristiksi, mistä kiitos. Naurunhan sanotaan tunnetusti pidentävän ikää.

Sen verran on tässä maailmassa tekstia tullut tuotetuksi, ettei se ehkä pohojalaasen kansanopisto(ss)a käyneen - "ilkeileviä" - testejä juuri kaivanne. Vaan sallittakoon: onhan se Niinistön arvojohtajuuden muudankin tukija, kristillis-siveellisen viestinnän ja elämäntapojen esitaistelija Petteri Ahomaakin muistaakseni Laajasalon (kristillisen) Opiston kasvatteja...

On sinänsä kiintoisaa, miten "Vanha" ja etenkin "Vanhan valtaus" nostattaa edelleen "kuinka Lahtari tapetaan" -tunteita - ja ihan Pohjanmaalla asti. Niiltä(kään) osin ei lakeuksien maine liene niitä parhaimpia, kun "Kansan ääni" on ollut vaiennuksen kohteena niin taannoin kuin kaiketi tuolloin ja tällöinkin?!

"Oman onnensa seppä" - sanontaa olen lähinnä yrittänyt "pienesti ilkeillä" siten, että olen esittänyt sen tiimoilta retorisen kysymyksen: "Mikä ero on sepällä ja kapitalistilla?" Johon vastaukseksi "pienesti ilkeillen" on saattanut hyvinkin tulla: "Kukaan ei ole seppä syntyessään".

Tietysti tähän voidaan sanoa, että onhan meillä Rannilat ja Lillbackat ja muut, mutta sanottakoon.
Uusliberalismikriittisyydelläni olen tahtonut pitää esillä näkemystä, että yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden ja yhteisvastuun väheneminen vain pakostakin jättää heikoille ne, jotka eivät pysty - syystä tai tosiesta - noihin sepän hommiin...

Ilokseni olen viime vuosina havainnut myös Suomen ev.lut. kirkon johdon hyvin merkittävästi asettuneen krtikoimaan niin uusliberalismia yleisessä yhteiskuntapolitiikassa kuin uuskolonialismia ja -imperialismia kansainvälisessä politiikassa. Ainakin merkittävästi enemmän kuin suostu(i)vat tekemään äsken käydyn presidentinvaalikampppailun aikana sen enempää Vanhanen, Niinistö kuin - Halonenkaan!

Siinä mielessä pidän nimimerkki "mvv":n Halos-kritiikkiä osittain oikeutettuna. Ja siksi en juuri hänenkään tähänastiselle yhteiskunnalliselle ja globaalille toimeliaisuudelleen ole ollut käsiäni ylettömästi taputtamassa. Halosen motiiveista pysytellä kirkon jäsenyyden ulkopuolella rohkenen kyllä olla nimimerkin kanssa kutakuinkin eri mieltä. Vuodesta 1966 pääsääntöisesti stadissa asuneena olen seurannut riittävän läheltä niin hänen kuin monen muunkin politiikan henkilön elämän- ja maailmankäsityksen kehitystä ja niistä kirvonnutta toimintaa. Aktiivista osallistumista esim. Suomen Setlementtiliiton ja eritoten Kalliolan Setlementin toimintaan en osaisi pitää niinkään "jumalattomana menona", jotta hänet nyt pitäisi - ainakaan ensimmäisten joukossa - leimata tai laskea neulansilmä-syndrooman koviksi kokijoiksi?

Muuten: muistaakseni kirjoitit jossakin, että olisin antanut ymmärtää "piemeän työnkin olevan Niinistön tapasiten arvojen seurausta".

Niin en toki ole väittänyt enkä väitä: itse asiassa tiedän Sauli Niinistön valtionvarainministerinä toimiessaan menetellään jopa kiitosta ansaitsevasti vississäkin yhteyksissä, kun harmaan talouden vastaisen viranomaistoiminnan mahdollisuuksia oltiin - lähinnä vissien demaripiirien toimesta - heikentämässä. Joten ainakaan (tai myöskään) sitä et ole "käsittänyt oikein".

Niinistöä sinällään pidän huomattavasti niin "pätevämpänä porvarina" kuin "kelvollisena kansalaisena" kuin monia presidentinvaalien aikaisia perin innokkaita tukijoitaan - ja presidentinvaalien yhteydessä esittämiä näkökantojaan aina "työväen presidentti" ja "EUrooppalaisempi Nato" -jankutusta myöten.

Ja kun kerran EU:hun ja Natoon tässä huomaan päätyneeni, tarjoilen yleisön pyynnöistä huolimatta vielä yhden linkin, siinä kun käsitellään - pääministeri Vanhasen esikuntaan ja myös Ilkan päätoimittajan tuotantoon kriittisesti viitaten - myös sellaisia kansakunnan kannalta keskeisiä ja ajankohtaisia kohtalonkysymyksiä, joihin huomaan myös nimimerkin "mvv" - ainakin historiallisissa kirjoitusosuuksissaan - aika ajoin palaavan...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005802301


Siinäkin kirjoituksessa näet pohditaan politiikan - ja ns. takinkääntämisten - moraalia...



"Kenen puolesta oikeastaan on tehty ne teot..."

Kirjoittanut: TimoTARistimäki 16.12.2004 klo 12.49

   "...joista julkisesti sanotaan, että ne oli tehty isänmaan puolesta."

[Georg Christoph Lichtenberg, saksal. kirjailija (1742 - 1799)]

Timo Ristimäki kirjoitti:

... ja jos ovat niin millä tavalla, kyselevät varsin monet - mm. nimimerkkejä "Jaba_43" ja "kunentiedä" ja "juha210" ja myös "mvv" asiantuntemattomat(ko) - kansantaloustieteilijät.



"- - Sellainen voi kieltää joka liiaksi on lukenut tuhansia vuosia vanhoja olettamuksia.

Suomessa verotus kyllä tulot tasaa, jyrkempää prgressiota ei tarvita. - - Niitä on patisteltava työhön joilla on siihen mahdollisuus, kieltäytyvät siitä kuitenkin, heitä on nykyään aivan liikaa. He osaltaan myös synnyttävät kovia arvoja ympäristöönsä, joista kärsivät eniten tosi avun tarpeessa olijat", näkyy veroilmoituksen kaiketi täytetyksi saanut "mvv" antavan panoksensa tulo- ja hyvinvointieroja koskevaan keskusteluun, josta joku näkyy esittäneen myös ihmetyksensä, miksi tämmöiseen viitsii aikaansa kukaan käyttää.

Alanpa ihmetellä itsekin, en niinkään kyllä nimimerkin "mvv" kirjoitusten vuoksi, mutta kylläkin muutaman muun (esim. muutamakin "juha210"!) intännän vuoksi.

Parahin "mvv"! En epäile Sinun vilpittömyyttäsi, kun puolustat päättäväisesti semmoisiakin tulo- ja hyvinvointieroja, joita esim. minä pidän yhteiskunnallisesti, kristillisesti ja yleensä moraalisesti ja eettisesti epäoikeudenmukaisina ja perusteettomina.

Tässkin keskusteluketjussa olen yrittänyt kysellä vain sen perään - alun alkaen puhtaasti tilastotieteellisten tulonjakotilastojen kymmenyksiin avauskirjoituksenikin perustaen, 1) onko itseään hyvinvointivaltiona ja ja tasa-arvon ja tasaisen tulonjaon mallimaana pitävän yhteiskunnan nykyisin kasvusuunnassa oleville tulo- ja hyvinvointieroille olemassa juuri edellä määrittelemiä (arvo)perusteita ja 2) onko yleensä oikeassa semmoinen "taloudellisen kasvun dynamiikan" oppi, jonka mukaan tuloerojen kasvu on hyväksi - ja jopa välttämätöntä - sille, että ylipäänsä taloudellista kasvua voisi tapahtua.

Kirjoitukseni näyttävät synnyttäneen kohtuullisen paljon kirjoittelua, mutta - ikävä kyllä - melkoinen osa siitä on ollut huomattavan vähän edes vähimpäänkään tosiasia-pohjaan perustuvaa.

Näin ehkä siksi, etteivät monetkaan kirjoittajat ole sitten millään vaivautuneet edes vähimmässä määrin tutustumaan tarjolla olleeseen ja olevaan - edes joten kuten objektiiviseen - tutkimustietoon .

Näin ollen nimimerkki "mvv" jaksaa inttää, että "Suomessa verotus kyllä tulot tasaa", vaikka esimerkiksi tämän ketjun kirjoituksista löytyy vaikka kuinka paljon - linkitettyä tietoa - siitä, että verotuksen tuloja tasaava vaikutus on niin ikään (liki) parina viime vuosikymmenenä on merkittävästi vähentynyt - ja juuri samaan aikaan kun tulo- ja nimenomaan varallisuuserojen kasvu on miltei räjähdysmäisesti voimistunut.

Nyt kun kaiketi se veroilmoituskin on saatu täytetyksi, kannattaa omistaa jokunen tovi vaikkapa taloustieteen professori Matti Tuomalan artikkelin "Tuloerot kasvavat Suomessa" tutkimiselle - ja myös verotusta käsittelevien kohtien "ymmärtämiselle".

Tarjoilen tähänkin siihen linkin, jotta naisten 30 km:n hiihdon, ja curlingin kultaottelun ja/tai jääkiekon välierämatsin välissä hitaammallekin mahdollistuu suhtkoht sukkelaan pääsy tiedon lähteille...

http://www.tsv.fi/ttapaht/007/tuomala.htm

Onnittelut nimimerkille "mvv" ja perhekohtaiselle opiskelijalleen, joka saa kokea yhteiskunnallisen todellisuuden seuraavankaltaisesti: "Ei isänkään apua paljoa tarvitse eikä lainaankaan ole turvautunut. Opiskeluhan on sinänsä Suomessa ilmaista." Esim. Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) käsityksen mukaan monien muiden opiskelijoiden tilanne on jonkin verran lohduttomampi: ensinnäkään kaikilla isillä ja äideillä tai edes suvuilla ei ehkä olisikaan mahdollisuuksia antaa "paljoa apua", toiseksi "lainaankin" on siksi ollut pakko turvautua ja kolmanneksi vaikka olisikin "opiskelu sinänsä Suomessa ilmaista", se ei tarkoittane juuri muuta kuin sitä, että lukukausimaksut ovat sentään vielä kohtuulliset tai siedettävät. Sen sijaan ainakin keskeisimmillä yliopistopaikkakunnilla, ennen muuta pääkaupunkiseudulla, asumis- ja muiden elinkustannusten korkeus pakottaa opiskelijat myös töihin, yleensä tulevan ammattialansa suhteen ns. hanttihommiin, miknkä seika tiedetään muomattavasti viivästyttävän varsinaiseen ammattiin valmistumista ja/tai ao. tutkinnon suorittamista.

Vaikka tietysti joukkoon mahtuu niitäkin, jotka syystä tai toisesta ovat "lopullisesti" vieraantuneet/vieraannutettu ja/tai syrjääntyneet/syrjäytetty työnteosta ja myös työntekomahdollisuuksista, kohtuutonta on - ainakaan yleisesti - työttömiä syyllistää siten, että "he myös osaltaan synnyttävät kovia arvoja ympäristöönsä, joista kärsivät eniten tosi avun tarpeessa olevat".

Jos eli kun tasavallassa on tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan edelleenkin yli kaksisataatuhatta (200 000) työtöntä - ja tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömäksi ei katsota (edes) henkilöä, jolla on vain muutaman tunnin työssäolojakso tutkimusajankohtana - työttömyys- ja työllisyysongelmaa ja myös sen ratkaisua on kyllä syytä katsoa merkittävästi avarammista näkövinkkeleistä...


Nimimerkki "mvv" näkyy toisaalla kirjoituksessaan heittäytyneen ns. humoristiksi, mistä kiitos. Naurunhan sanotaan tunnetusti pidentävän ikää.

Sen verran on tässä maailmassa tekstia tullut tuotetuksi, ettei se ehkä pohojalaasen kansanopisto(ss)a käyneen - "ilkeileviä" - testejä juuri kaivanne. Vaan sallittakoon: onhan se Niinistön arvojohtajuuden muudankin tukija, kristillis-siveellisen viestinnän ja elämäntapojen esitaistelija Petteri Ahomaakin muistaakseni Laajasalon (kristillisen) Opiston kasvatteja...

On sinänsä kiintoisaa, miten "Vanha" ja etenkin "Vanhan valtaus" nostattaa edelleen "kuinka Lahtari tapetaan" -tunteita - ja ihan Pohjanmaalla asti. Niiltä(kään) osin ei lakeuksien maine liene niitä parhaimpia, kun "Kansan ääni" on ollut vaiennuksen kohteena niin taannoin kuin kaiketi tuolloin ja tällöinkin?!

"Oman onnensa seppä" - sanontaa olen lähinnä yrittänyt "pienesti ilkeillä" siten, että olen esittänyt sen tiimoilta retorisen kysymyksen: "Mikä ero on sepällä ja kapitalistilla?" Johon vastaukseksi "pienesti ilkeillen" on saattanut hyvinkin tulla: "Kukaan ei ole seppä syntyessään".

Tietysti tähän voidaan sanoa, että onhan meillä Rannilat ja Lillbackat ja muut, mutta sanottakoon.
Uusliberalismikriittisyydelläni olen tahtonut pitää esillä näkemystä, että yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden ja yhteisvastuun väheneminen vain pakostakin jättää heikoille ne, jotka eivät pysty - syystä tai tosiesta - noihin sepän hommiin...

Ilokseni olen viime vuosina havainnut myös Suomen ev.lut. kirkon johdon hyvin merkittävästi asettuneen krtikoimaan niin uusliberalismia yleisessä yhteiskuntapolitiikassa kuin uuskolonialismia ja -imperialismia kansainvälisessä politiikassa. Ainakin merkittävästi enemmän kuin suostu(i)vat tekemään äsken käydyn presidentinvaalikampppailun aikana sen enempää Vanhanen, Niinistö kuin - Halonenkaan!

Siinä mielessä pidän nimimerkki "mvv":n Halos-kritiikkiä osittain oikeutettuna. Ja siksi en juuri hänenkään tähänastiselle yhteiskunnalliselle ja globaalille toimeliaisuudelleen ole ollut käsiäni ylettömästi taputtamassa. Halosen motiiveista pysytellä kirkon jäsenyyden ulkopuolella rohkenen kyllä olla nimimerkin kanssa kutakuinkin eri mieltä. Vuodesta 1966 pääsääntöisesti stadissa asuneena olen seurannut riittävän läheltä niin hänen kuin monen muunkin politiikan henkilön elämän- ja maailmankäsityksen kehitystä ja niistä kirvonnutta toimintaa. Aktiivista osallistumista esim. Suomen Setlementtiliiton ja eritoten Kalliolan Setlementin toimintaan en osaisi pitää niinkään "jumalattomana menona", jotta hänet nyt pitäisi - ainakaan ensimmäisten joukossa - leimata tai laskea neulansilmä-syndrooman koviksi kokijoiksi?

Muuten: muistaakseni kirjoitit jossakin, että olisin antanut ymmärtää "piemeän työnkin olevan Niinistön tapasiten arvojen seurausta".

Niin en toki ole väittänyt enkä väitä: itse asiassa tiedän Sauli Niinistön valtionvarainministerinä toimiessaan menetellään jopa kiitosta ansaitsevasti vississäkin yhteyksissä, kun harmaan talouden vastaisen viranomaistoiminnan mahdollisuuksia oltiin - lähinnä vissien demaripiirien toimesta - heikentämässä. Joten ainakaan (tai myöskään) sitä et ole "käsittänyt oikein".

Niinistöä sinällään pidän huomattavasti niin "pätevämpänä porvarina" kuin "kelvollisena kansalaisena" kuin monia presidentinvaalien aikaisia perin innokkaita tukijoitaan - ja presidentinvaalien yhteydessä esittämiä näkökantojaan aina "työväen presidentti" ja "EUrooppalaisempi Nato" -jankutusta myöten.

Ja kun kerran EU:hun ja Natoon tässä huomaan päätyneeni, tarjoilen yleisön pyynnöistä huolimatta vielä yhden linkin, siinä kun käsitellään - pääministeri Vanhasen esikuntaan ja myös Ilkan päätoimittajan tuotantoon kriittisesti viitaten - myös sellaisia kansakunnan kannalta keskeisiä ja ajankohtaisia kohtalonkysymyksiä, joihin huomaan myös nimimerkin "mvv" - ainakin historiallisissa kirjoitusosuuksissaan - aika ajoin palaavan...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005802301


Siinäkin kirjoituksessa näet pohditaan politiikan - ja ns. takinkääntämisten - moraalia...



"Kenen puolesta oikeastaan on tehty ne teot..."

Kirjoittanut: TimoTARistimäki 16.12.2004 klo 12.49

   "...joista julkisesti sanotaan, että ne oli tehty isänmaan puolesta."

[Georg Christoph Lichtenberg, saksal. kirjailija (1742 - 1799)]

todettiinhan tuolla linkissäsikin siihen suuntaan, että työttömyyden lisääntyessä tuloerot pienenevät. Taas kun työllisyys paranee tuloerot kasvavat, toiset saavat hyviä hommia ja toiset ovat syrjäytyneet kokonaan palkan ulkopuolelle.

Ristimäki on nyt kirjoitanut netti-uransa parhaan kirjoituksen. Oli asiaa ja siedettävästi linkkejä. Ei oppi näytä menneen hukkaan.

Se minkälaisia tulo ja varallisuueroja puolustaa on veteen piirretty viiva. Onko nuolla NHL jääkiekkoilijoilla sopivat tuloerot Gurlink-miehiin nähden? Platonin mukaan heidän olisi pitänyt aloittaa sota NHL miehiä vastaan, onhan tuloerot niin suuret. Mutta eivät he taida aloittaa kun riittävästi on rahaa heilläkin. Tähänhän asia perustuukin, että voi olla tuloeroja jos kaikki kuitenkin pärjäävät. Ja kaikki pärjää kun yritetään tehdä kykyjen mukaan parhaamme.

Mielestä ne jotka esim. paljon opiskelevat ovat ansainneet paremmat tulot kun vähemmän opiskelleet. Opiskelu vaatii oman aikansa, ja silloin eletään pienillä tuloilla, ehkä vähän kärsienkin. Kyllä meidänkin opiskelijalle työt ovat tuttuja opiskelun lomassa. En pidä sitä kuitenkaan pelkästään huonona asina, oppii siinä , vaikka ei työ tulevaa ammattia vastaakkaan.

Veroilmoitus on edelleen hivenen kesken. Nyt on sellainen systeemi maatalouden osalta, Helmikuun loppuun mennessä täytetään kakkos lomake, sitten joskus keväällä tulee veroehdotus. Siihen pitää sitten reakoida jos on virheitä. Samaan aikaan on täytettävä EU hakemukset ja tehtäväkylvötyöt. Ei ole paljoa Valtiovarainministeriössä ajateltu kun tälläiseen ratkaisuun on päädytty. Ja vielä Kepu päähallituspuolue.

Itsekkään en hyväksy varallisuusveron poistoa, se koskee hyvin pientä joukkoa. Sensijaan Perintöveroa olisin ainakin jossain suhteessa jopa poistanut. Syntyy pahoja tilanteita puolison kuoltua, hänen tulot jäävät pois ja välttämättömästä asunnosta vielä joutuu maksamaan veroa.

Kyllä olen kannallani edelleen, monet jotka eivät työhön ryhdy kirveelläkään levittävät kovia arvoja ympäristöönsä. Heihin liitetään kaikki muutkin avunsaajat ja samaa rahaahan sitä jaetaan. Yksi ryhmä on tietysti ihmiset joilla on ulosotossa maksettavaa, heitä ei saa töihin kun heidän palkkansa mekein ulosmitataan. Mutta tuohonkin on vähän vaikea keksiä parannuskonstia, eihän voi velkoja antaa anteeksi sen tähden että ihminen menisi töihin.

Nämä Lahtari tapetaan laulut eivät olleet kovin suosittuja täällä koskaan. Eivät myöskään Keskustalaiset niitä yleensä suvainneet. Täällä päin ajatellaan esim. Vapaussodan olleen välttämätön Suomen itsenäisyydelle. Eikä myöskään Kommunistien olisi tarvinnut tulla Lapualle punaisine paitoineen, kyllä niiden riisuminen oli täysin oikeutettua. Siitäkin huolimatta, vaikka kuulin Kauhavalla olevan Kommunisteja jotka ovat aina äänestäneet Keskustaa.

Halosen Setlementtiä en tunne. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että Suomen presidentin pitäisi kuulua kirkkoon. Siinä ei ainakaan mitään pahaa ole. Niinistöllä on kuitenkin arvot kohdallaan, hän puhui kaiken työn olevan arvokasta. Ei asettanut ansin määrälle mitään rajoja alaskaan päin, kuten Halonen. Halosen toisesta kaudesta tulee hänelle itselleen surkea, viisaana olisi kannattanut jättää yhteen kauteen.

Käsitin tosiaan niin että olit jossakin yhteydessä Liperaalin ajatusjuoksun antavan luvan yhteiskunnan hyväksikäyttöön myös harmaan talouden muodossa. Ja Niinistönhän luet ilmeisesti lipilaariksi. Mutta Keskustahan se Lipilaari on, kuuluu siihen joukkoon EU:ssakin.

Mutta kaiken kaikkiaan, hyväksyn tuloerot, jopa suuret, ne vetävät aina taloutta mukanaan, ja lopuksi kaikille jää vähän enemmän.

Tämä Lillbackka on hyvä esimerkki kuinka ymmärtämätönkin, ei yliopistoa käynyt mies voi tehdä hyvinvointia ympärilleen, paljon enemmän kun joku yliopistoteoreetikko. En tarkoittanut tietenkään teikäläistä. Mutta tämä Jorma on vain ammattikoulun käynyt.

vaientaminen kirjoitti:

Ihminen on etologinen, biologinen, psykologinen ja sosiaalinen olento, ja sitä hän on ihan siitä riippumatta mitä aikaa eletään tai millaisia ideologisia oppeja ja nimikkeitä hän käyttää. Minä pitäydyn siihen tietoon, joka noiden tiedonalojen tutkimuksessa on saatu, enkä viitsi väitellä uskovaisten kanssa heidän jumalistaan tai liberaalien kanssa heidän vapauskäsitteistään. Yksilön tuntemusten ja käyttäytymisen erittely ja selittäminen ovat mielestäni psykologian tehtävä, eikä koettu uskonnollinen totuus minun silmissäni aja yli sen mitä psykoanalyysi selittää. Yhteiskunta myöskään ei ole liberalistin tuntemusten laajentuma vaikka hän itse tähän niin julmetusti ja omalle rajoittuneisuudelleen sokeana uskookin. Yhteiskuntaa koskevat yhteisölliset lainalaisuudet, joita sosiologia tutkii. Ja valitettavasti on niin, että kun ihmisten erot repeävät, seuraa disorganisaatio, yhteistunnot ja mm. yhteisesti tunnustetut moraalikoodit katoavat. Tämä seikka oli yhtä selvä Platonin aikana kuin se on nyt.

Minulla ei ole mitään tekemistä vasemmiston, oikeiston tai minkään muunkaan sortin ideologisen haihattelun kanssa. Niistä puhuminen on vain omaa rajoittuneisuuttasi, omia liemiäsi, joissa puolestani saat ihan vapaasti lillua. Pidä lippu korkealla, jumala mielessä ja liberalistiset hokematotuudet refleksivalmiudessa.

Säälittävää, että et edes huomaa, miten jumissa olet noiden teorioidesi kanssa. Neulasi jauhaa kierros kierrokselta samaa vinyylin raitaa.

Psykologiasta et ilmiselvästi ymmärrä yhtään mitään, tai toisaalta voihan sinulla olla jonkin asteinen luetunymmärtämisongelma.

Kaikesta huolimatta vielä kerran: Miksi luulet jonkun haluavan jakaa tuloksellisen työnsä tulokset ilmaiseksi tuottamattomien kanssa - ethän itsekään halua jakaa edes ajatuksiasi keskustelun puitteissa toisten kanssa?

Timo Ristimäki kirjoitti:

... ja jos ovat niin millä tavalla, kyselevät varsin monet - mm. nimimerkkejä "Jaba_43" ja "kunentiedä" ja "juha210" ja myös "mvv" asiantuntemattomat(ko) - kansantaloustieteilijät.



"- - Sellainen voi kieltää joka liiaksi on lukenut tuhansia vuosia vanhoja olettamuksia.

Suomessa verotus kyllä tulot tasaa, jyrkempää prgressiota ei tarvita. - - Niitä on patisteltava työhön joilla on siihen mahdollisuus, kieltäytyvät siitä kuitenkin, heitä on nykyään aivan liikaa. He osaltaan myös synnyttävät kovia arvoja ympäristöönsä, joista kärsivät eniten tosi avun tarpeessa olijat", näkyy veroilmoituksen kaiketi täytetyksi saanut "mvv" antavan panoksensa tulo- ja hyvinvointieroja koskevaan keskusteluun, josta joku näkyy esittäneen myös ihmetyksensä, miksi tämmöiseen viitsii aikaansa kukaan käyttää.

Alanpa ihmetellä itsekin, en niinkään kyllä nimimerkin "mvv" kirjoitusten vuoksi, mutta kylläkin muutaman muun (esim. muutamakin "juha210"!) intännän vuoksi.

Parahin "mvv"! En epäile Sinun vilpittömyyttäsi, kun puolustat päättäväisesti semmoisiakin tulo- ja hyvinvointieroja, joita esim. minä pidän yhteiskunnallisesti, kristillisesti ja yleensä moraalisesti ja eettisesti epäoikeudenmukaisina ja perusteettomina.

Tässkin keskusteluketjussa olen yrittänyt kysellä vain sen perään - alun alkaen puhtaasti tilastotieteellisten tulonjakotilastojen kymmenyksiin avauskirjoituksenikin perustaen, 1) onko itseään hyvinvointivaltiona ja ja tasa-arvon ja tasaisen tulonjaon mallimaana pitävän yhteiskunnan nykyisin kasvusuunnassa oleville tulo- ja hyvinvointieroille olemassa juuri edellä määrittelemiä (arvo)perusteita ja 2) onko yleensä oikeassa semmoinen "taloudellisen kasvun dynamiikan" oppi, jonka mukaan tuloerojen kasvu on hyväksi - ja jopa välttämätöntä - sille, että ylipäänsä taloudellista kasvua voisi tapahtua.

Kirjoitukseni näyttävät synnyttäneen kohtuullisen paljon kirjoittelua, mutta - ikävä kyllä - melkoinen osa siitä on ollut huomattavan vähän edes vähimpäänkään tosiasia-pohjaan perustuvaa.

Näin ehkä siksi, etteivät monetkaan kirjoittajat ole sitten millään vaivautuneet edes vähimmässä määrin tutustumaan tarjolla olleeseen ja olevaan - edes joten kuten objektiiviseen - tutkimustietoon .

Näin ollen nimimerkki "mvv" jaksaa inttää, että "Suomessa verotus kyllä tulot tasaa", vaikka esimerkiksi tämän ketjun kirjoituksista löytyy vaikka kuinka paljon - linkitettyä tietoa - siitä, että verotuksen tuloja tasaava vaikutus on niin ikään (liki) parina viime vuosikymmenenä on merkittävästi vähentynyt - ja juuri samaan aikaan kun tulo- ja nimenomaan varallisuuserojen kasvu on miltei räjähdysmäisesti voimistunut.

Nyt kun kaiketi se veroilmoituskin on saatu täytetyksi, kannattaa omistaa jokunen tovi vaikkapa taloustieteen professori Matti Tuomalan artikkelin "Tuloerot kasvavat Suomessa" tutkimiselle - ja myös verotusta käsittelevien kohtien "ymmärtämiselle".

Tarjoilen tähänkin siihen linkin, jotta naisten 30 km:n hiihdon, ja curlingin kultaottelun ja/tai jääkiekon välierämatsin välissä hitaammallekin mahdollistuu suhtkoht sukkelaan pääsy tiedon lähteille...

http://www.tsv.fi/ttapaht/007/tuomala.htm

Onnittelut nimimerkille "mvv" ja perhekohtaiselle opiskelijalleen, joka saa kokea yhteiskunnallisen todellisuuden seuraavankaltaisesti: "Ei isänkään apua paljoa tarvitse eikä lainaankaan ole turvautunut. Opiskeluhan on sinänsä Suomessa ilmaista." Esim. Suomen Ylioppilaskuntien Liiton (SYL) käsityksen mukaan monien muiden opiskelijoiden tilanne on jonkin verran lohduttomampi: ensinnäkään kaikilla isillä ja äideillä tai edes suvuilla ei ehkä olisikaan mahdollisuuksia antaa "paljoa apua", toiseksi "lainaankin" on siksi ollut pakko turvautua ja kolmanneksi vaikka olisikin "opiskelu sinänsä Suomessa ilmaista", se ei tarkoittane juuri muuta kuin sitä, että lukukausimaksut ovat sentään vielä kohtuulliset tai siedettävät. Sen sijaan ainakin keskeisimmillä yliopistopaikkakunnilla, ennen muuta pääkaupunkiseudulla, asumis- ja muiden elinkustannusten korkeus pakottaa opiskelijat myös töihin, yleensä tulevan ammattialansa suhteen ns. hanttihommiin, miknkä seika tiedetään muomattavasti viivästyttävän varsinaiseen ammattiin valmistumista ja/tai ao. tutkinnon suorittamista.

Vaikka tietysti joukkoon mahtuu niitäkin, jotka syystä tai toisesta ovat "lopullisesti" vieraantuneet/vieraannutettu ja/tai syrjääntyneet/syrjäytetty työnteosta ja myös työntekomahdollisuuksista, kohtuutonta on - ainakaan yleisesti - työttömiä syyllistää siten, että "he myös osaltaan synnyttävät kovia arvoja ympäristöönsä, joista kärsivät eniten tosi avun tarpeessa olevat".

Jos eli kun tasavallassa on tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan edelleenkin yli kaksisataatuhatta (200 000) työtöntä - ja tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työttömäksi ei katsota (edes) henkilöä, jolla on vain muutaman tunnin työssäolojakso tutkimusajankohtana - työttömyys- ja työllisyysongelmaa ja myös sen ratkaisua on kyllä syytä katsoa merkittävästi avarammista näkövinkkeleistä...


Nimimerkki "mvv" näkyy toisaalla kirjoituksessaan heittäytyneen ns. humoristiksi, mistä kiitos. Naurunhan sanotaan tunnetusti pidentävän ikää.

Sen verran on tässä maailmassa tekstia tullut tuotetuksi, ettei se ehkä pohojalaasen kansanopisto(ss)a käyneen - "ilkeileviä" - testejä juuri kaivanne. Vaan sallittakoon: onhan se Niinistön arvojohtajuuden muudankin tukija, kristillis-siveellisen viestinnän ja elämäntapojen esitaistelija Petteri Ahomaakin muistaakseni Laajasalon (kristillisen) Opiston kasvatteja...

On sinänsä kiintoisaa, miten "Vanha" ja etenkin "Vanhan valtaus" nostattaa edelleen "kuinka Lahtari tapetaan" -tunteita - ja ihan Pohjanmaalla asti. Niiltä(kään) osin ei lakeuksien maine liene niitä parhaimpia, kun "Kansan ääni" on ollut vaiennuksen kohteena niin taannoin kuin kaiketi tuolloin ja tällöinkin?!

"Oman onnensa seppä" - sanontaa olen lähinnä yrittänyt "pienesti ilkeillä" siten, että olen esittänyt sen tiimoilta retorisen kysymyksen: "Mikä ero on sepällä ja kapitalistilla?" Johon vastaukseksi "pienesti ilkeillen" on saattanut hyvinkin tulla: "Kukaan ei ole seppä syntyessään".

Tietysti tähän voidaan sanoa, että onhan meillä Rannilat ja Lillbackat ja muut, mutta sanottakoon.
Uusliberalismikriittisyydelläni olen tahtonut pitää esillä näkemystä, että yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden ja yhteisvastuun väheneminen vain pakostakin jättää heikoille ne, jotka eivät pysty - syystä tai tosiesta - noihin sepän hommiin...

Ilokseni olen viime vuosina havainnut myös Suomen ev.lut. kirkon johdon hyvin merkittävästi asettuneen krtikoimaan niin uusliberalismia yleisessä yhteiskuntapolitiikassa kuin uuskolonialismia ja -imperialismia kansainvälisessä politiikassa. Ainakin merkittävästi enemmän kuin suostu(i)vat tekemään äsken käydyn presidentinvaalikampppailun aikana sen enempää Vanhanen, Niinistö kuin - Halonenkaan!

Siinä mielessä pidän nimimerkki "mvv":n Halos-kritiikkiä osittain oikeutettuna. Ja siksi en juuri hänenkään tähänastiselle yhteiskunnalliselle ja globaalille toimeliaisuudelleen ole ollut käsiäni ylettömästi taputtamassa. Halosen motiiveista pysytellä kirkon jäsenyyden ulkopuolella rohkenen kyllä olla nimimerkin kanssa kutakuinkin eri mieltä. Vuodesta 1966 pääsääntöisesti stadissa asuneena olen seurannut riittävän läheltä niin hänen kuin monen muunkin politiikan henkilön elämän- ja maailmankäsityksen kehitystä ja niistä kirvonnutta toimintaa. Aktiivista osallistumista esim. Suomen Setlementtiliiton ja eritoten Kalliolan Setlementin toimintaan en osaisi pitää niinkään "jumalattomana menona", jotta hänet nyt pitäisi - ainakaan ensimmäisten joukossa - leimata tai laskea neulansilmä-syndrooman koviksi kokijoiksi?

Muuten: muistaakseni kirjoitit jossakin, että olisin antanut ymmärtää "piemeän työnkin olevan Niinistön tapasiten arvojen seurausta".

Niin en toki ole väittänyt enkä väitä: itse asiassa tiedän Sauli Niinistön valtionvarainministerinä toimiessaan menetellään jopa kiitosta ansaitsevasti vississäkin yhteyksissä, kun harmaan talouden vastaisen viranomaistoiminnan mahdollisuuksia oltiin - lähinnä vissien demaripiirien toimesta - heikentämässä. Joten ainakaan (tai myöskään) sitä et ole "käsittänyt oikein".

Niinistöä sinällään pidän huomattavasti niin "pätevämpänä porvarina" kuin "kelvollisena kansalaisena" kuin monia presidentinvaalien aikaisia perin innokkaita tukijoitaan - ja presidentinvaalien yhteydessä esittämiä näkökantojaan aina "työväen presidentti" ja "EUrooppalaisempi Nato" -jankutusta myöten.

Ja kun kerran EU:hun ja Natoon tässä huomaan päätyneeni, tarjoilen yleisön pyynnöistä huolimatta vielä yhden linkin, siinä kun käsitellään - pääministeri Vanhasen esikuntaan ja myös Ilkan päätoimittajan tuotantoon kriittisesti viitaten - myös sellaisia kansakunnan kannalta keskeisiä ja ajankohtaisia kohtalonkysymyksiä, joihin huomaan myös nimimerkin "mvv" - ainakin historiallisissa kirjoitusosuuksissaan - aika ajoin palaavan...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000005802301


Siinäkin kirjoituksessa näet pohditaan politiikan - ja ns. takinkääntämisten - moraalia...



"Kenen puolesta oikeastaan on tehty ne teot..."

Kirjoittanut: TimoTARistimäki 16.12.2004 klo 12.49

   "...joista julkisesti sanotaan, että ne oli tehty isänmaan puolesta."

[Georg Christoph Lichtenberg, saksal. kirjailija (1742 - 1799)]

Esitit ihmeteltävän oikean kysymyksen itsellesi - miksi tuhlata aikaansa turhien ruokkimiseen?

juha210 kirjoitti:

Säälittävää, että et edes huomaa, miten jumissa olet noiden teorioidesi kanssa. Neulasi jauhaa kierros kierrokselta samaa vinyylin raitaa.

Psykologiasta et ilmiselvästi ymmärrä yhtään mitään, tai toisaalta voihan sinulla olla jonkin asteinen luetunymmärtämisongelma.

Kaikesta huolimatta vielä kerran: Miksi luulet jonkun haluavan jakaa tuloksellisen työnsä tulokset ilmaiseksi tuottamattomien kanssa - ethän itsekään halua jakaa edes ajatuksiasi keskustelun puitteissa toisten kanssa?

Sekoitat yksilön tuntemukset ja yhteiskunnalliset tosiseikat. En ole puhunut yksilöidem haluista mitään. Se mitä aasi haluaa tavoitellessan turvan eteen ripustettua porkkanaa on tietysti tietyssä mielessä reaalinen tunnekokemus, mutta se ei ole oikea lähtökohta pyrittäessä järjestämään yhteiskunnan tai talouden asioiota.

Ihminen on etologinen, biologinen, psykologinen ja sosiaalinen olento, ja sitä hän on ihan siitä riippumatta mitä aikaa eletään tai millaisia ideologisia oppeja ja nimikkeitä hän käyttää. Minä pitäydyn siihen tietoon, joka noiden tiedonalojen tutkimuksessa on saatu, enkä viitsi väitellä uskovaisten kanssa heidän jumalistaan tai liberaalien kanssa heidän vapauskäsitteistään. Yksilön tuntemusten ja käyttäytymisen erittely ja selittäminen ovat mielestäni psykologian tehtävä, eikä koettu uskonnollinen totuus minun silmissäni aja yli sen mitä psykoanalyysi selittää. Yhteiskunta myöskään ei ole liberalistin tuntemusten laajentuma vaikka hän itse tähän niin julmetusti ja omalle rajoittuneisuudelleen sokeana uskookin. Yhteiskuntaa koskevat yhteisölliset lainalaisuudet, joita sosiologia tutkii. Ja valitettavasti on niin, että kun ihmisten erot repeävät, seuraa disorganisaatio, yhteistunnot ja mm. yhteisesti tunnustetut moraalikoodit katoavat. Tämä seikka oli yhtä selvä Platonin aikana kuin se on nyt.

>> Se tosiasia että joillakin yritteliäillä (mielestäsi vain hyväosaisilla) menee hyvin tai itseasiasaa loistavasti, ei millään lailla pois sulje sitä ettei heikko tuloisilla menisi paremmin


Tämä on erittäin yleinen uusliberalistinen teesi, ja tyypillisyytensä vuoksi siihen kannattanee tässäkin vastata.

Rahan masinoimassa yhteiskunnassa tuloeroja tarvitaan talouskoneistojen toiminnan voiteluaineena. Tehkäämme ajatuskoe. Kuvitellaan että kaikki olisivat rikkaita. Tällöin kukaan ei voisi ostaa keneltäkään palveluksia -- jokainen odottaisi saavansa omille rahoillen vastinetta, mutta kenelläkään ei olisi tarvetta tehdä palveluksia. Siksi rahan masinoima yhteiskunta tarvitsee eroja. Mutta jos nuo erot taas kasvavat yli sen joka pitää talouskoneistot parhaassa vireessä, tilanne huononee. Jos yksi Roopeankka omistaa 99% Ankkalinnasta, hänen omaisuudellaan on hänen omien korviensa välissä suuri arvo, mutta vaihtotalouskoneiston puitteissa kukaan ei pystyisi siitä maksamaan kuin tuon 1% verran.

Kuvatunlaisessa -- ja todella olemassaolevassa -- talouskoneistossa tuloeroja siis tarvitaan, mutta erojen kasvamiseen liittyy ongelmia. Selvimmin nämä ongelmat näkyvät siinä, että suuret tulot eivät enää sijoitu talouskoneiston reaalitoimintojen maaperälle, vaan niiden kasvattamista varten kehittyy oma, suhteellisen autonominen rahatalouden toimialue, jossa niiden yhteys reaalitalouden tasolle katkeaa.

Noin kolmenkymmenen vuoden aikana maailmassa tapahtunut rahataloudellinen ekspansio on kasvattanut sen rahan määrää, jolla ostetaan ja myydään vain rahaa itseään. Kun vuonna 1972 arvioitiin että 95% kaikesta rahasta toimii reaalitaloudellisen vaihdon välineenä ja 5% on sitä rahaa, jolla ostetaan ja myydään raha-arvoja, tilanne 90-luvun alussa oli keikahtanut täsmälleen pääleilleen. Tällä hetkellä noin 98 % rahasta seikkailee omalla täysin autonomisella rahatalouden alueella, ja myös talouden parhaat älyt on pyritty valjastamaan nimenomaan tämän rahan kasvattamiseen. Tilanne muistuttaa periaatteessa tilannetta jossa rahatalouden Roopeankka omistaa Ankkalinnan.

Koska tulot ovat erilaatuisia reaalitaloudessa ja rahataloudessa, pitäisi se haitari, joka tuloerojen kasvuun implikoituu -- eli tulojen muuttuminen jossain asteikon kohdassa pääomatuloiksi -- pystyä erottamaan reaalihintojen muodostumisesta jotta esittämäsi kaltaiset palikkatason vertailut köyhien ja rikkaiden tulotasoissa saisivat edes alkeellistakaan pätevyyttä. On nimittäin myös niin että reaalitaloudessa tapahtuva hinnanmuodostus saattaa olla joko köyhiä suosivaa tai sitten heidän elämäänsä edelleen kurjistavaa. Yleisesti ottaen on mahdollista väittää, että tuloerojen kasvu heijastuu pakostakin reaalitalouden hinnamuodostuksissa niin että periaatteessa jokainen tuote joka on köyhän tavoitteena koko ajan loittoneen hänen saavutettaviltaan enemmän kuin hänen absoluuttinen tulotasonsa paranee. Näin on siis periaatteessa mahdollista väittää.

Talous on paradoksaalinen järjestelmä, jossa siitä, että kaikki toimijat toimivat mielestään järkevimmällä ja parhaalla ajateltavissa olevalla tavalla ei ollenkaan välttämättä seuraa se että yhtenlaskettuna kaikkien elämä muuttuisi paremmaksi. Monet tuntevat kovaa halua yksinkertaistuksiin ja esittävät tyypillisesti juuri tuollaisia uusliberalistien mielisuosiossa olevia palikkaoppeja ("jos rikkaat rikastuvat se ei ole köyhiltä pois"), mutta valitettavasti tällaisten niinistömäisyyksien takana ei ole oikeaa tietoa eikä pätevää ajattelua.

hieman.... kirjoitti:

>> Se tosiasia että joillakin yritteliäillä (mielestäsi vain hyväosaisilla) menee hyvin tai itseasiasaa loistavasti, ei millään lailla pois sulje sitä ettei heikko tuloisilla menisi paremmin


Tämä on erittäin yleinen uusliberalistinen teesi, ja tyypillisyytensä vuoksi siihen kannattanee tässäkin vastata.

Rahan masinoimassa yhteiskunnassa tuloeroja tarvitaan talouskoneistojen toiminnan voiteluaineena. Tehkäämme ajatuskoe. Kuvitellaan että kaikki olisivat rikkaita. Tällöin kukaan ei voisi ostaa keneltäkään palveluksia -- jokainen odottaisi saavansa omille rahoillen vastinetta, mutta kenelläkään ei olisi tarvetta tehdä palveluksia. Siksi rahan masinoima yhteiskunta tarvitsee eroja. Mutta jos nuo erot taas kasvavat yli sen joka pitää talouskoneistot parhaassa vireessä, tilanne huononee. Jos yksi Roopeankka omistaa 99% Ankkalinnasta, hänen omaisuudellaan on hänen omien korviensa välissä suuri arvo, mutta vaihtotalouskoneiston puitteissa kukaan ei pystyisi siitä maksamaan kuin tuon 1% verran.

Kuvatunlaisessa -- ja todella olemassaolevassa -- talouskoneistossa tuloeroja siis tarvitaan, mutta erojen kasvamiseen liittyy ongelmia. Selvimmin nämä ongelmat näkyvät siinä, että suuret tulot eivät enää sijoitu talouskoneiston reaalitoimintojen maaperälle, vaan niiden kasvattamista varten kehittyy oma, suhteellisen autonominen rahatalouden toimialue, jossa niiden yhteys reaalitalouden tasolle katkeaa.

Noin kolmenkymmenen vuoden aikana maailmassa tapahtunut rahataloudellinen ekspansio on kasvattanut sen rahan määrää, jolla ostetaan ja myydään vain rahaa itseään. Kun vuonna 1972 arvioitiin että 95% kaikesta rahasta toimii reaalitaloudellisen vaihdon välineenä ja 5% on sitä rahaa, jolla ostetaan ja myydään raha-arvoja, tilanne 90-luvun alussa oli keikahtanut täsmälleen pääleilleen. Tällä hetkellä noin 98 % rahasta seikkailee omalla täysin autonomisella rahatalouden alueella, ja myös talouden parhaat älyt on pyritty valjastamaan nimenomaan tämän rahan kasvattamiseen. Tilanne muistuttaa periaatteessa tilannetta jossa rahatalouden Roopeankka omistaa Ankkalinnan.

Koska tulot ovat erilaatuisia reaalitaloudessa ja rahataloudessa, pitäisi se haitari, joka tuloerojen kasvuun implikoituu -- eli tulojen muuttuminen jossain asteikon kohdassa pääomatuloiksi -- pystyä erottamaan reaalihintojen muodostumisesta jotta esittämäsi kaltaiset palikkatason vertailut köyhien ja rikkaiden tulotasoissa saisivat edes alkeellistakaan pätevyyttä. On nimittäin myös niin että reaalitaloudessa tapahtuva hinnanmuodostus saattaa olla joko köyhiä suosivaa tai sitten heidän elämäänsä edelleen kurjistavaa. Yleisesti ottaen on mahdollista väittää, että tuloerojen kasvu heijastuu pakostakin reaalitalouden hinnamuodostuksissa niin että periaatteessa jokainen tuote joka on köyhän tavoitteena koko ajan loittoneen hänen saavutettaviltaan enemmän kuin hänen absoluuttinen tulotasonsa paranee. Näin on siis periaatteessa mahdollista väittää.

Talous on paradoksaalinen järjestelmä, jossa siitä, että kaikki toimijat toimivat mielestään järkevimmällä ja parhaalla ajateltavissa olevalla tavalla ei ollenkaan välttämättä seuraa se että yhtenlaskettuna kaikkien elämä muuttuisi paremmaksi. Monet tuntevat kovaa halua yksinkertaistuksiin ja esittävät tyypillisesti juuri tuollaisia uusliberalistien mielisuosiossa olevia palikkaoppeja ("jos rikkaat rikastuvat se ei ole köyhiltä pois"), mutta valitettavasti tällaisten niinistömäisyyksien takana ei ole oikeaa tietoa eikä pätevää ajattelua.

No tämä se vasta liirumlaarumia onkin!

Kerro sinä tietävänä sitten, missä on vielä pienemmät tuloerot ja vähemmän köyhiä kuin Suomessa? Kailla ilmainen koulutus, terveydenhuolto, sosiaaliturva? Rahaa vaikka ei ikinä mitään sen eteen tekisi? Eldoradossa?

Monisanaisuus on vanha keino hämärtää itse asiaa jos sitä ei ole...

kunentiedä kirjoitti:

No tämä se vasta liirumlaarumia onkin!

Kerro sinä tietävänä sitten, missä on vielä pienemmät tuloerot ja vähemmän köyhiä kuin Suomessa? Kailla ilmainen koulutus, terveydenhuolto, sosiaaliturva? Rahaa vaikka ei ikinä mitään sen eteen tekisi? Eldoradossa?

Monisanaisuus on vanha keino hämärtää itse asiaa jos sitä ei ole...

>> Kerro sinä tietävänä sitten, missä on vielä pienemmät tuloerot ja vähemmän köyhiä kuin Suomessa?

Tämän kysymyksen esittäjä kaipaa vastausta, jota sen enempää talouden kuin yhteiskunnan tutkijoilla ei ole. Jos talouden mittareilla määritellään -- ja niitäkin voidaan käyttää kovin monin tavoin -- Suomi on kahdenkymmenen vuoden kuluessa pudonnut pienten tuloerojen maasta Euroopan keskikastiin.

Mutta kansalliset vertailut eivät merkitse mitään, koska tuloerojen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen voi olla ihan erilaista eri maissa. Joissakin maissa voi vallita isompia tuloeroja, kun taas joidenkin maiden asukit passivoituvat ja apatisoituvat jo pienen suhteellisen köyhyyden kohdatessa. Yleensä ottaen vain suhteellinen köyhyys on merkitsevää, sillä se ratkaisee sen miten toimintakykyisiä ihmiset yhteisössään ovat.

Ihminen näet on niin läpensä perinjuurin sosiaalinen olento, että kaikki hänen perusvirityksensä määräytyvät suhteessa yhteisön muihin ihmisiin. Esimerkiksi sosiaalinen putoaminen tuottaa ihan samanlaisen itsetunnon kolhuja, aggressioita, masentumista, alkoholilla tapahtuvaa itselääkitystä, jne. käsittävän kierteen, putosipa yksilö miltä sosiaalihierarkian portaalta tahansa. Näin se vain on. Faktoille ei mahda mitään.

Sinun ehkä kannattaisi koota älysi rippeet ja pinnistellä pitempien ja perusteltujen juttujen lukemisessa -- asiat valkenevat kunhan omat harhaiset lähtökohdat selkiävät.

hieman.. kirjoitti:

>> Kerro sinä tietävänä sitten, missä on vielä pienemmät tuloerot ja vähemmän köyhiä kuin Suomessa?

Tämän kysymyksen esittäjä kaipaa vastausta, jota sen enempää talouden kuin yhteiskunnan tutkijoilla ei ole. Jos talouden mittareilla määritellään -- ja niitäkin voidaan käyttää kovin monin tavoin -- Suomi on kahdenkymmenen vuoden kuluessa pudonnut pienten tuloerojen maasta Euroopan keskikastiin.

Mutta kansalliset vertailut eivät merkitse mitään, koska tuloerojen vaikutus ihmisten käyttäytymiseen voi olla ihan erilaista eri maissa. Joissakin maissa voi vallita isompia tuloeroja, kun taas joidenkin maiden asukit passivoituvat ja apatisoituvat jo pienen suhteellisen köyhyyden kohdatessa. Yleensä ottaen vain suhteellinen köyhyys on merkitsevää, sillä se ratkaisee sen miten toimintakykyisiä ihmiset yhteisössään ovat.

Ihminen näet on niin läpensä perinjuurin sosiaalinen olento, että kaikki hänen perusvirityksensä määräytyvät suhteessa yhteisön muihin ihmisiin. Esimerkiksi sosiaalinen putoaminen tuottaa ihan samanlaisen itsetunnon kolhuja, aggressioita, masentumista, alkoholilla tapahtuvaa itselääkitystä, jne. käsittävän kierteen, putosipa yksilö miltä sosiaalihierarkian portaalta tahansa. Näin se vain on. Faktoille ei mahda mitään.

Sinun ehkä kannattaisi koota älysi rippeet ja pinnistellä pitempien ja perusteltujen juttujen lukemisessa -- asiat valkenevat kunhan omat harhaiset lähtökohdat selkiävät.

Siispä kaiken takana on, ei nainen, vaan vanha kunnon kateus. Ei sillä väliä miten itsellä oikeasti menee jos naapurilla menee vielä paremmin. Niinpä niin. No, tunnen minäkin itseni köyhäksi, ja varmaan suhteellisesti olenkin, kun käyn venenäyttelyn tietyillä osastoilla ;) En silti ala poraamaan siellä ja vaatimaan tuloeroja pienemmiksi, niin mukava ajatus kuin se olisikin.

Suomessa on siis maailman pienimmät tuloerot, ja silti jaksetaan valittaa. Mitäs jos tehtäisiin kaikista rutiköyhiä, olisiko kansa sitten tyyväinen? Sitähän on kyllä kokeiltu tuossa lähellä, mutta huonosti päättyi sekin "yhteiskuntakokeilu".

Maailma ilman tuloeroja olisi kuin olympialaiset joissa jokainen saisi automaattisesti kultamitalin. Ei taitaisi paljon harjoittelu maistaa, ja tuloksetkin voisi olla hieman eri tasoa kuin nyt. Ihminen tarvitsee kuitenkin jonkun motivaattorin yrittääkseen parhaansa. Tämän ihmisluonteen perusasian taisi sosialismin teoreetikotkin unohtaa. Samoin kai sinäkin.

kunentiedä kirjoitti:

Siispä kaiken takana on, ei nainen, vaan vanha kunnon kateus. Ei sillä väliä miten itsellä oikeasti menee jos naapurilla menee vielä paremmin. Niinpä niin. No, tunnen minäkin itseni köyhäksi, ja varmaan suhteellisesti olenkin, kun käyn venenäyttelyn tietyillä osastoilla ;) En silti ala poraamaan siellä ja vaatimaan tuloeroja pienemmiksi, niin mukava ajatus kuin se olisikin.

Suomessa on siis maailman pienimmät tuloerot, ja silti jaksetaan valittaa. Mitäs jos tehtäisiin kaikista rutiköyhiä, olisiko kansa sitten tyyväinen? Sitähän on kyllä kokeiltu tuossa lähellä, mutta huonosti päättyi sekin "yhteiskuntakokeilu".

Maailma ilman tuloeroja olisi kuin olympialaiset joissa jokainen saisi automaattisesti kultamitalin. Ei taitaisi paljon harjoittelu maistaa, ja tuloksetkin voisi olla hieman eri tasoa kuin nyt. Ihminen tarvitsee kuitenkin jonkun motivaattorin yrittääkseen parhaansa. Tämän ihmisluonteen perusasian taisi sosialismin teoreetikotkin unohtaa. Samoin kai sinäkin.

Kateudessa on kaksi komponenttia, joista se toinen on ihan yleisinhimillinen vertailutaipumus. Sen varassa rakennetaan identiteettejä, ja niiden varassa taas elävät ihanteet ja tavoitteet. Ne ovat niitä yleisinhimillisiä tuntoja, joita sinäkin siellä venenäyttelyssä koet. Niin kauan kun koet, kaikki on kohdallasi ok. Ne tunnot niveltävät sinut yhteisöön.

Mutta sitten, kun putoat tästä sosiaalisesta kelkasta pois, toiset tunnot saavat vallan. Silloin syntyy ns. tuhoava kateus, eli sinussa herää aggressioita niitä kohtaan jotka saavat jotain sellaista mistä sinut on peruuttamattomasti pantu syrjään. Tällaista tuhoavaa kateutta ei välttämättä tunneta jostain tavarasta tai muusta aineellisesta edusta. Hyvin yleistä on tuhoavan kateuden tunteminen esim. niitä kohtaan jotka "ansiottomasti" nauttivat jotain etua, vaikkapa sosiaaliturvaa. Kun itse on ponnistellut perkeleellisesti saadakseen edes jotain hyvää itselleen, herättää vihaa se että joku toinen saa perusturvaa "tekemättä mitään".

Kuten aiemmin sanoin, uusliberalistinen talousoppi perustuu paljolti tällaisiin sielun kääntöpuolella oleviin aggressioihin köyhiä kohtaan.

Korjaan vielä pari täydellistä hätänpyllyäsi.

Väite että "Suomessa on maailman pienimmät tuloerot" on ihan omaa kehitelmääsi. Ei ole. Ne ovat nyt eurooppalaista keskitasioa, ja koko ajan kasvamassa. Olennaista kuitenkaan eivät ole ebsoluuttisten tuloerojen suuruus, vaan se miten itsekukin kansa kestää eriarvoisuutta keskuudessaan. Toisissa kansoissa on kateutta enemmän kuin toisissa, ja niille tuloerot ovat tuhoavampi tekijä kuin toisille. Saat itse miettiä, ovatko suomalaiset kateellinen kansa vai ei.

"Silti jaksetaan valittaa." -- No kukaan ei ainakaan tässä keskustelussa ole valittanut, paitsi siis sinä, joka hyvin hyvin hyvin kateellisena köyhille olet valittanut tuloerojen puolesta.

"Mitäs jos tehtäisiin kaikista rutiköyhiä, olisiko kansa sitten tyytyväinen?" -- Tätä asiaa on EU:n puitteissa ihan tutkittukin, ja Euroopan onnellisimmat ihmiset löytyivät Kreikasta ja Postugalista. Vedä siitä omat johtopäätöksesi.

"Maailma ilman tuloeroja oli kuin olympialaiset... jne." -- Tämä ontuva rinnastus voitaisiin oikaista. Maailma jossa tuloerojen annetaan revetä muuttuu todellakin itsetarkoitukselliseksi kilpailuksi, jossa ihmiset voivat yhä pahemmin ja kuplaraha keinottelijoiden tileillä kasvaa ennätysvauhtia. Motiivina ei enää ole hyvä elämä, vaan kaikki ovat muuttuneet aaseiksi jotka epätoivoisesti tavoittelevat turvan eteen ripustettuja yhä joukuttelevampia porkkanoita.

Sosialismin teoreetikot eivät unohtaneet ihmisen sosiaalista peruslaatua. Talousopeissaan he tekivät selviä virheitä, mutta yhtä kaikki heidän vaikutuksensa läntisissä yhteiskunnissa on ollut kaikille siunauksellista. Talousopit, samoin kuin kaikki talouden mittaluvut, toteutuvat aina siinä yksikössä jossa talouden rahavirrat muodostavat sulkeutuvien kiertojen kokonaisuuden, eikä niitä voi noin vain viedä yli maiden tai kulttuurien rajojen ja vertailla sitten toteutumia keskenään.

Vertailu on tunnepohjalta liikkelle lähtevälle propagandistille houkuttelevaa, mutta valitettavasti kaikenlaisten kateellisten propagandamaakareiden lisäksi tarvitaan myös niitä jotka oikeasti tutkivat ja selvittävät asioita. Sinäkin voisit edes yrittää.

hiukan.. kirjoitti:

Kateudessa on kaksi komponenttia, joista se toinen on ihan yleisinhimillinen vertailutaipumus. Sen varassa rakennetaan identiteettejä, ja niiden varassa taas elävät ihanteet ja tavoitteet. Ne ovat niitä yleisinhimillisiä tuntoja, joita sinäkin siellä venenäyttelyssä koet. Niin kauan kun koet, kaikki on kohdallasi ok. Ne tunnot niveltävät sinut yhteisöön.

Mutta sitten, kun putoat tästä sosiaalisesta kelkasta pois, toiset tunnot saavat vallan. Silloin syntyy ns. tuhoava kateus, eli sinussa herää aggressioita niitä kohtaan jotka saavat jotain sellaista mistä sinut on peruuttamattomasti pantu syrjään. Tällaista tuhoavaa kateutta ei välttämättä tunneta jostain tavarasta tai muusta aineellisesta edusta. Hyvin yleistä on tuhoavan kateuden tunteminen esim. niitä kohtaan jotka "ansiottomasti" nauttivat jotain etua, vaikkapa sosiaaliturvaa. Kun itse on ponnistellut perkeleellisesti saadakseen edes jotain hyvää itselleen, herättää vihaa se että joku toinen saa perusturvaa "tekemättä mitään".

Kuten aiemmin sanoin, uusliberalistinen talousoppi perustuu paljolti tällaisiin sielun kääntöpuolella oleviin aggressioihin köyhiä kohtaan.

Korjaan vielä pari täydellistä hätänpyllyäsi.

Väite että "Suomessa on maailman pienimmät tuloerot" on ihan omaa kehitelmääsi. Ei ole. Ne ovat nyt eurooppalaista keskitasioa, ja koko ajan kasvamassa. Olennaista kuitenkaan eivät ole ebsoluuttisten tuloerojen suuruus, vaan se miten itsekukin kansa kestää eriarvoisuutta keskuudessaan. Toisissa kansoissa on kateutta enemmän kuin toisissa, ja niille tuloerot ovat tuhoavampi tekijä kuin toisille. Saat itse miettiä, ovatko suomalaiset kateellinen kansa vai ei.

"Silti jaksetaan valittaa." -- No kukaan ei ainakaan tässä keskustelussa ole valittanut, paitsi siis sinä, joka hyvin hyvin hyvin kateellisena köyhille olet valittanut tuloerojen puolesta.

"Mitäs jos tehtäisiin kaikista rutiköyhiä, olisiko kansa sitten tyytyväinen?" -- Tätä asiaa on EU:n puitteissa ihan tutkittukin, ja Euroopan onnellisimmat ihmiset löytyivät Kreikasta ja Postugalista. Vedä siitä omat johtopäätöksesi.

"Maailma ilman tuloeroja oli kuin olympialaiset... jne." -- Tämä ontuva rinnastus voitaisiin oikaista. Maailma jossa tuloerojen annetaan revetä muuttuu todellakin itsetarkoitukselliseksi kilpailuksi, jossa ihmiset voivat yhä pahemmin ja kuplaraha keinottelijoiden tileillä kasvaa ennätysvauhtia. Motiivina ei enää ole hyvä elämä, vaan kaikki ovat muuttuneet aaseiksi jotka epätoivoisesti tavoittelevat turvan eteen ripustettuja yhä joukuttelevampia porkkanoita.

Sosialismin teoreetikot eivät unohtaneet ihmisen sosiaalista peruslaatua. Talousopeissaan he tekivät selviä virheitä, mutta yhtä kaikki heidän vaikutuksensa läntisissä yhteiskunnissa on ollut kaikille siunauksellista. Talousopit, samoin kuin kaikki talouden mittaluvut, toteutuvat aina siinä yksikössä jossa talouden rahavirrat muodostavat sulkeutuvien kiertojen kokonaisuuden, eikä niitä voi noin vain viedä yli maiden tai kulttuurien rajojen ja vertailla sitten toteutumia keskenään.

Vertailu on tunnepohjalta liikkelle lähtevälle propagandistille houkuttelevaa, mutta valitettavasti kaikenlaisten kateellisten propagandamaakareiden lisäksi tarvitaan myös niitä jotka oikeasti tutkivat ja selvittävät asioita. Sinäkin voisit edes yrittää.

Jaha, siis sosialismi olisi siunauksellista, ja kilpailuyhteiskunta itse perkeleestä? Just niin, tutkitko asioita ehkä Tampereen punaisessa yliopistossa vuoden -68 aatteet yhä päässä?

Sosialismi ja pyrkimys tuloerottomaan yhteiskuntaan (tämä kai oli eräs sosialismin päätavoite) johti miljoonien ihmisten tuhoon ja todelliseen kurjuuteen, joka nyt on kääntynyt maailman suurimmiksi tuloeroiksi. Täydellinen katastrofi kuvaan parhaiten sosialismin saavutuksia. En voi ymmärtää miksi siihen pitäisi yhä pyrkiä, vain siksi että jotkut luonnostaan menestyvät elämässään aineellisesti paremmin kuin toiset? Pelkän kateuden vuoksi? Hanki sinäkin sellainen työ josta maksetaan tarpeeksi, niin ei tartte kadehtia ja selitellä.

Missä ne maailman pienimmät tuloerot nyt sitten ovat? Ei vaan kuulu vastausta... ai mutta joku taisi tietää että Kambotseassa. Pitäis pyytää joku Pol Pot tännekin pistämään tuloerot kuriin, eikö?

kunentiedä kirjoitti:

Jaha, siis sosialismi olisi siunauksellista, ja kilpailuyhteiskunta itse perkeleestä? Just niin, tutkitko asioita ehkä Tampereen punaisessa yliopistossa vuoden -68 aatteet yhä päässä?

Sosialismi ja pyrkimys tuloerottomaan yhteiskuntaan (tämä kai oli eräs sosialismin päätavoite) johti miljoonien ihmisten tuhoon ja todelliseen kurjuuteen, joka nyt on kääntynyt maailman suurimmiksi tuloeroiksi. Täydellinen katastrofi kuvaan parhaiten sosialismin saavutuksia. En voi ymmärtää miksi siihen pitäisi yhä pyrkiä, vain siksi että jotkut luonnostaan menestyvät elämässään aineellisesti paremmin kuin toiset? Pelkän kateuden vuoksi? Hanki sinäkin sellainen työ josta maksetaan tarpeeksi, niin ei tartte kadehtia ja selitellä.

Missä ne maailman pienimmät tuloerot nyt sitten ovat? Ei vaan kuulu vastausta... ai mutta joku taisi tietää että Kambotseassa. Pitäis pyytää joku Pol Pot tännekin pistämään tuloerot kuriin, eikö?

Voimme aloittaa kanssasi uudelleen alusta. Unohda ensin kaikki ideologiat, puhalla kaikki kateuden höyryt kunnolla pellolle ja rauhoitu, älä kuvittele itsellesi vanhoista poteroista kurkistelevia vastustajia, älä näen mörköjä seinillä, ja muista, että päämääränä on vain saada tämä ympärillämme pyörivä talous toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ihmistä ja yhteiskuntaa palvellen.

Tästä lähtökohdasta voidaan esittää kolme mammuttiluokan syytä sille miksi ihmisten tulo- ja varallisuuserojen pitäisi olla mieluummin aina vähän pienempiä kuin kasvavia.

Yksi syy on se johon jo Platon viittasi: suuret erot vievät yhteiskunnalta legitimiteetin, ne rapauttavat yhteisöllisyyden ja lopulta aikaansaavat sisällissotia. Platonin mielestä rikkain ihminen saa olla korkeintaan neljä kertaa niin rikas kuin köyhin ihminen. Tästä ihanteesta ollaan aika pitkällä: Suomessakin rikkain prosentti omistaa käytännöllisesti katsoen koko maan.

Sisäinen toimeentulotaistelu on teollistuneen yhteiskunnan aikana ollut osin säänneltyä, eli luokkavastakohtaa on pystytty työväenliikkeen järjestäytymisen ja joukkovoiman ansiosta aikalailla liennyttämään. Tämän seurauksena länsimaisissa yhteiskunnissa eletään suhteellisen järjestyneissä oloissa. Yhteiskuntajärjestys on aivan olennainen perustekijä markkinataloudelle, joka ei voi toimia ilman yleisesti legitiimiä vaihtovälinettä, rahaa, jonka arvon takeena on lopulta vain suhteellisen vakaa ja järjestynyt yhteiskunta. Jos markkinavoimille kuitenkin annetaan lisää valtaa, valtio ja yhteiskunta välittömästi heikkenevät, ja ajaudutaan ensin ns. disorganisaation tilaan ja lopulta sisäiseen väkivaltaan.

Toinen syy miksi pienet tuloerot ovat paremmat kuin kasvavat on se että suhteellisen pienten erojen vallitessa ihmisten taloudellinen ja muu toimeliaisuus on suurempaa kuin suurten erojen yhteisöissä. Tämä on jo kauan sosiaalipsykologien tuntema fakta, ja myös taloustieteilijät ovat löytäneet sille todisteita. Kyse on suoraan ihmisen sosiaalisesta peruslaadusta ja identiteettien rakentumisesta johtuvista seikoista, ei siis mistään järkiajattelun tuotoksista tai ihmisten tietoisista valinnoista tms. Taloudessa ei itsessään ole sellaisia voimia käytettävissä, joilla eroja ratkaisevasti tasattaisiin, joten se jää politiikan tehtäväksi. On siis sosiaalipolitiikan tehtävä huolehtia siitä että ihmisten taloudellinen yms. toimintakyky ylipäätään säilyisi ja tietysti sopisi toivoa, että jakopolitiikka olisi niin tehokasta, että se myös tuottaisi lisää taloudellista toimeliaisuutta.

Usein kuvitellaan että puute pakottaa ihmiset aktiivisiksi, mutta valitettavasti tällaisille asenteille ei löydy minkäänlaista tutkimustietoa vahvistukseksi -- köyhien kyykyttäminen on todellakin vain asennetta, ja kaiken lisäksi tavattoman typerää asennetta. Taloususkonnolliset liturgiat pyrkivät tietysti oikeuttamaan tällaisia pahan tahdon ilmentymiä, ja erityisesti viime vuosikymmeninä käsiteformaatteja kovasti muotoillut uusliberalismi on tällainen pahuutta laillistava talousoppi. Amerikassa Reaganin johdolla ja Britanniassa Thatcherin johdolla näitä oppeja yritettiin oikein opillisesti puhtaina toteuttaa, ja seuraukset olivat yhteiskunnan kannalta katastrofaaliset. Mutta monilla ihmisillä on tietysti syvällä alitajunnassaan mustaa pahuutta, joka tarvitsee tällaisia oppeja voidakseen käytännössä tulla asenteellisesti julki.

Oppien hupaisaa epäkoherenssia heijastaa esim. se että uusliberalisti voi todellakin samaan hengenvetoon esittää että huippupalkitut johtajat tarvitsevat optiopalkkionsa motivaation vuoksi, mutta köyhät taas tarvitsevat kurjistamista aktivoituakseen irti sosiaaliluukulta.

Kolmas syy miksi pienet erot ovat terveempiä kuin suuret liittyy itse markkinatalouden toimintamekanismeihin. Pienten erojen vallitessa talouden painopiste pysyy paremmin reaalitalouden maaperällä, eikä synnyt erityistä omaehtoista rahatalouden toimintapiiriä, jolla pelailijat nauttivat pääomatuloja. Pienten erojen maailmassa siis talous kokonaisuudessaan pysyy terveemmällä pohjalla kuin repeäviä erojen maailmassa, jossa talouden välineenä käytettävään rahaan kehittyy epäterveitä laatuominaisuuksia.

Talouskeskusteluissa usein unohdetaan se että yksi euro reaalitaloudessa ei ole ollenkaan sama asia kuin yksi euro rahataloudessa -- ja tämä nimenomainen seikka on se joka viime vuosikymmeninä maailmassa tapahtuneen rahaekspansion seurauksista on saanut koko joukon taloustieteilijöitä ja rahateoreetikkoja takajaloilleen. Tämä seikka on olennaisen tärkeä, ja siitä soisi myös tällaisissa nettikeskusteluissakin yhä useammin puhuttavan.    

vielä.... kirjoitti:

Voimme aloittaa kanssasi uudelleen alusta. Unohda ensin kaikki ideologiat, puhalla kaikki kateuden höyryt kunnolla pellolle ja rauhoitu, älä kuvittele itsellesi vanhoista poteroista kurkistelevia vastustajia, älä näen mörköjä seinillä, ja muista, että päämääränä on vain saada tämä ympärillämme pyörivä talous toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ihmistä ja yhteiskuntaa palvellen.

Tästä lähtökohdasta voidaan esittää kolme mammuttiluokan syytä sille miksi ihmisten tulo- ja varallisuuserojen pitäisi olla mieluummin aina vähän pienempiä kuin kasvavia.

Yksi syy on se johon jo Platon viittasi: suuret erot vievät yhteiskunnalta legitimiteetin, ne rapauttavat yhteisöllisyyden ja lopulta aikaansaavat sisällissotia. Platonin mielestä rikkain ihminen saa olla korkeintaan neljä kertaa niin rikas kuin köyhin ihminen. Tästä ihanteesta ollaan aika pitkällä: Suomessakin rikkain prosentti omistaa käytännöllisesti katsoen koko maan.

Sisäinen toimeentulotaistelu on teollistuneen yhteiskunnan aikana ollut osin säänneltyä, eli luokkavastakohtaa on pystytty työväenliikkeen järjestäytymisen ja joukkovoiman ansiosta aikalailla liennyttämään. Tämän seurauksena länsimaisissa yhteiskunnissa eletään suhteellisen järjestyneissä oloissa. Yhteiskuntajärjestys on aivan olennainen perustekijä markkinataloudelle, joka ei voi toimia ilman yleisesti legitiimiä vaihtovälinettä, rahaa, jonka arvon takeena on lopulta vain suhteellisen vakaa ja järjestynyt yhteiskunta. Jos markkinavoimille kuitenkin annetaan lisää valtaa, valtio ja yhteiskunta välittömästi heikkenevät, ja ajaudutaan ensin ns. disorganisaation tilaan ja lopulta sisäiseen väkivaltaan.

Toinen syy miksi pienet tuloerot ovat paremmat kuin kasvavat on se että suhteellisen pienten erojen vallitessa ihmisten taloudellinen ja muu toimeliaisuus on suurempaa kuin suurten erojen yhteisöissä. Tämä on jo kauan sosiaalipsykologien tuntema fakta, ja myös taloustieteilijät ovat löytäneet sille todisteita. Kyse on suoraan ihmisen sosiaalisesta peruslaadusta ja identiteettien rakentumisesta johtuvista seikoista, ei siis mistään järkiajattelun tuotoksista tai ihmisten tietoisista valinnoista tms. Taloudessa ei itsessään ole sellaisia voimia käytettävissä, joilla eroja ratkaisevasti tasattaisiin, joten se jää politiikan tehtäväksi. On siis sosiaalipolitiikan tehtävä huolehtia siitä että ihmisten taloudellinen yms. toimintakyky ylipäätään säilyisi ja tietysti sopisi toivoa, että jakopolitiikka olisi niin tehokasta, että se myös tuottaisi lisää taloudellista toimeliaisuutta.

Usein kuvitellaan että puute pakottaa ihmiset aktiivisiksi, mutta valitettavasti tällaisille asenteille ei löydy minkäänlaista tutkimustietoa vahvistukseksi -- köyhien kyykyttäminen on todellakin vain asennetta, ja kaiken lisäksi tavattoman typerää asennetta. Taloususkonnolliset liturgiat pyrkivät tietysti oikeuttamaan tällaisia pahan tahdon ilmentymiä, ja erityisesti viime vuosikymmeninä käsiteformaatteja kovasti muotoillut uusliberalismi on tällainen pahuutta laillistava talousoppi. Amerikassa Reaganin johdolla ja Britanniassa Thatcherin johdolla näitä oppeja yritettiin oikein opillisesti puhtaina toteuttaa, ja seuraukset olivat yhteiskunnan kannalta katastrofaaliset. Mutta monilla ihmisillä on tietysti syvällä alitajunnassaan mustaa pahuutta, joka tarvitsee tällaisia oppeja voidakseen käytännössä tulla asenteellisesti julki.

Oppien hupaisaa epäkoherenssia heijastaa esim. se että uusliberalisti voi todellakin samaan hengenvetoon esittää että huippupalkitut johtajat tarvitsevat optiopalkkionsa motivaation vuoksi, mutta köyhät taas tarvitsevat kurjistamista aktivoituakseen irti sosiaaliluukulta.

Kolmas syy miksi pienet erot ovat terveempiä kuin suuret liittyy itse markkinatalouden toimintamekanismeihin. Pienten erojen vallitessa talouden painopiste pysyy paremmin reaalitalouden maaperällä, eikä synnyt erityistä omaehtoista rahatalouden toimintapiiriä, jolla pelailijat nauttivat pääomatuloja. Pienten erojen maailmassa siis talous kokonaisuudessaan pysyy terveemmällä pohjalla kuin repeäviä erojen maailmassa, jossa talouden välineenä käytettävään rahaan kehittyy epäterveitä laatuominaisuuksia.

Talouskeskusteluissa usein unohdetaan se että yksi euro reaalitaloudessa ei ole ollenkaan sama asia kuin yksi euro rahataloudessa -- ja tämä nimenomainen seikka on se joka viime vuosikymmeninä maailmassa tapahtuneen rahaekspansion seurauksista on saanut koko joukon taloustieteilijöitä ja rahateoreetikkoja takajaloilleen. Tämä seikka on olennaisen tärkeä, ja siitä soisi myös tällaisissa nettikeskusteluissakin yhä useammin puhuttavan.    

Päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - päättymätön nauha - ja alusta.

>pienet erot ovat terveempiä kuin suuret

No Suomessahan ne ovat jo maailman pienimmät, eikö? Mitä vielä haluat? Kamputseaa? Pohjois-Koreaa? Muuta ihmeessä sinne teoretisoimaan tuloeroista.

hieman.... kirjoitti:

>> Se tosiasia että joillakin yritteliäillä (mielestäsi vain hyväosaisilla) menee hyvin tai itseasiasaa loistavasti, ei millään lailla pois sulje sitä ettei heikko tuloisilla menisi paremmin


Tämä on erittäin yleinen uusliberalistinen teesi, ja tyypillisyytensä vuoksi siihen kannattanee tässäkin vastata.

Rahan masinoimassa yhteiskunnassa tuloeroja tarvitaan talouskoneistojen toiminnan voiteluaineena. Tehkäämme ajatuskoe. Kuvitellaan että kaikki olisivat rikkaita. Tällöin kukaan ei voisi ostaa keneltäkään palveluksia -- jokainen odottaisi saavansa omille rahoillen vastinetta, mutta kenelläkään ei olisi tarvetta tehdä palveluksia. Siksi rahan masinoima yhteiskunta tarvitsee eroja. Mutta jos nuo erot taas kasvavat yli sen joka pitää talouskoneistot parhaassa vireessä, tilanne huononee. Jos yksi Roopeankka omistaa 99% Ankkalinnasta, hänen omaisuudellaan on hänen omien korviensa välissä suuri arvo, mutta vaihtotalouskoneiston puitteissa kukaan ei pystyisi siitä maksamaan kuin tuon 1% verran.

Kuvatunlaisessa -- ja todella olemassaolevassa -- talouskoneistossa tuloeroja siis tarvitaan, mutta erojen kasvamiseen liittyy ongelmia. Selvimmin nämä ongelmat näkyvät siinä, että suuret tulot eivät enää sijoitu talouskoneiston reaalitoimintojen maaperälle, vaan niiden kasvattamista varten kehittyy oma, suhteellisen autonominen rahatalouden toimialue, jossa niiden yhteys reaalitalouden tasolle katkeaa.

Noin kolmenkymmenen vuoden aikana maailmassa tapahtunut rahataloudellinen ekspansio on kasvattanut sen rahan määrää, jolla ostetaan ja myydään vain rahaa itseään. Kun vuonna 1972 arvioitiin että 95% kaikesta rahasta toimii reaalitaloudellisen vaihdon välineenä ja 5% on sitä rahaa, jolla ostetaan ja myydään raha-arvoja, tilanne 90-luvun alussa oli keikahtanut täsmälleen pääleilleen. Tällä hetkellä noin 98 % rahasta seikkailee omalla täysin autonomisella rahatalouden alueella, ja myös talouden parhaat älyt on pyritty valjastamaan nimenomaan tämän rahan kasvattamiseen. Tilanne muistuttaa periaatteessa tilannetta jossa rahatalouden Roopeankka omistaa Ankkalinnan.

Koska tulot ovat erilaatuisia reaalitaloudessa ja rahataloudessa, pitäisi se haitari, joka tuloerojen kasvuun implikoituu -- eli tulojen muuttuminen jossain asteikon kohdassa pääomatuloiksi -- pystyä erottamaan reaalihintojen muodostumisesta jotta esittämäsi kaltaiset palikkatason vertailut köyhien ja rikkaiden tulotasoissa saisivat edes alkeellistakaan pätevyyttä. On nimittäin myös niin että reaalitaloudessa tapahtuva hinnanmuodostus saattaa olla joko köyhiä suosivaa tai sitten heidän elämäänsä edelleen kurjistavaa. Yleisesti ottaen on mahdollista väittää, että tuloerojen kasvu heijastuu pakostakin reaalitalouden hinnamuodostuksissa niin että periaatteessa jokainen tuote joka on köyhän tavoitteena koko ajan loittoneen hänen saavutettaviltaan enemmän kuin hänen absoluuttinen tulotasonsa paranee. Näin on siis periaatteessa mahdollista väittää.

Talous on paradoksaalinen järjestelmä, jossa siitä, että kaikki toimijat toimivat mielestään järkevimmällä ja parhaalla ajateltavissa olevalla tavalla ei ollenkaan välttämättä seuraa se että yhtenlaskettuna kaikkien elämä muuttuisi paremmaksi. Monet tuntevat kovaa halua yksinkertaistuksiin ja esittävät tyypillisesti juuri tuollaisia uusliberalistien mielisuosiossa olevia palikkaoppeja ("jos rikkaat rikastuvat se ei ole köyhiltä pois"), mutta valitettavasti tällaisten niinistömäisyyksien takana ei ole oikeaa tietoa eikä pätevää ajattelua.

Heittäydyn sivusta kommentoimaan keskusteluanne toteamalla, että näytät olevan lukenut asioita paljon ja miettinytkin niitä meitä muita enemmän, mutta syystä, jota en osaa tunnistaa, sinulla menee iloisesti sekaisin kaikki se oppi, jota olet päähäsi ladannut

Jaba_43 kirjoitti:

Heittäydyn sivusta kommentoimaan keskusteluanne toteamalla, että näytät olevan lukenut asioita paljon ja miettinytkin niitä meitä muita enemmän, mutta syystä, jota en osaa tunnistaa, sinulla menee iloisesti sekaisin kaikki se oppi, jota olet päähäsi ladannut

Edellinen viesti oli tulkinta ilman loukkaavaa tarkoitusta.

Jaba_43 kirjoitti:

Heittäydyn sivusta kommentoimaan keskusteluanne toteamalla, että näytät olevan lukenut asioita paljon ja miettinytkin niitä meitä muita enemmän, mutta syystä, jota en osaa tunnistaa, sinulla menee iloisesti sekaisin kaikki se oppi, jota olet päähäsi ladannut

Minä myös muuten olen sitä mieltä, että jos en ymmärrä jotakin, vika on siinä asiassa.

myös minä kirjoitti:

Minä myös muuten olen sitä mieltä, että jos en ymmärrä jotakin, vika on siinä asiassa.

Vika ei siis tietenkään ole asioissa, vaan siinä henkilössä. Kaikella ystävyydellä, tietenkin.

Tää ristilukki näyttäisi olevan niitä tutkimustieteilijöitä tilastoineen, jotka kuvittelevat prosenttien olevan rahaa.

"- -Kirjoitus jota vielä ihnnoit oli kertomasi mukaan kirjoitettu jo 1970. Silloin elettiin niitä aikoja kun oli yliopistoissakin vallalla mies ja ääni periaate. Talonmiesin oli yhtä hyvä opetuksen asiantuntija kun professori, kumpiko sinua opetti.

Ajattele HYvä mies, mitä olet kirjoittanut. - -"

Huomaan nimimerkin "mvv" eläneen jopa aikoja, joita kukaan muu ei sitten taitanutkaan päästä elämään! Nimittäin esimerkiksi tuota "mies ja ääni" -aikaa...

(Tuossa kirjoituksessaan "mvv" näkyi vielä arvostaneen sentään vielä "professoreja", miten lie laita nyt, kun hän ehättää lukemaan vaikkapa kirjoituksen "Ahne kirkko" etc...)

Muutenkin näkyy "mvv" reagoineen kovin räväkästi sinänsä vaatimattomaan kirjoitukseen "Kansanvaltaisen kehityksen lähtölaskenta" vuodelta 1970.

Ja se kun ei ole kuitenkaan sitten 1960-70 -lukujen vaihteen menettänyt ajankohtaisuuttaan, tarjoiltakoon se sitten vieläkin kiihdyttämään tunteita:



"KANSANVALTAISEN KEHITYKSEN LÄHTÖLASKENTA

Tämän päivän politiikalta vaaditaan ennen muuta edellytyksiä nopealle
kansanvaltaiselle kehitykselle. Eriarvoisuus lisääntyy ja vähäiset
tasa-arvoisuutta lisäävät ratkaisut riittävät tuskin pidättelemään
taantuvaa kehitystä. Meidän maassamme on ennen muuta kysymys tuloeroista
ja alueellisesta eriarvoisuudesta. Koko maailmassa tilanne on saman
suuntainen mutta pahempi.

Kansanvaltainen kehitys tarkoittaa tasa-arvoisuutta lisääviä
yhteiskunnallisia ratkaisuja kaikilla aloilla ja kaikkialla. Sen tiellä on
monia esteitä. Vähäiset osaratkaisut jäävät näennäisiksi eivätkä kykene
edes panemaan alulle kokonaisvaltaista demokraattista kehitystä.
Ratkaiseva este on se, että talouselämä ei edes periaatteessa kuulu
kansanvaltaisen politiikan piiriin. Taloudellinen valta ei ole
demokraattista. Taloudellisen vallankäytön tulokset eivät jakaudu
tasa-arvoisesti.

Kaikki valta on poliittista. Siten taloudellisella vallalla on poliittiset
seuraukset eri aloilla. Se kykenee mitätöimään sosiaalipolitiikan
pyrkimyksen tasoittaa eroja. Se tekee mahdottomaksi kansanvaltaisen
kulttuurin. Taloudellisen vallan henkinen ilmentymä on porvarillinen
ylivalta, joka hallitsee mm. tiedonvälitystä yhteiskunnassa.

Taloudellisen vallankäytön demokratisoiminen on kansanvaltaisen kehityksen
välttämätön ehto mutta ei ainoa autuaaksi tekevä. Kansanvaltainen kehitys
edellyttää sen lisäksi paljon muuta kokonaisvaltaista etenemistä.
Taloudellinen kansanvalta ei myöskään ole toteutettavissa kertaheitolla
ylimaallisena humauksena. Tarvitaan kehitystä, nopeaa ja järkevää.

Poliittisella tasolla oikeisto on kansanvaltaisen kehityksen pahin este.
Vasemmiston heikkous on dogmaattisuus ja tietty yksioikoisuus.
Kansanvaltainen kehitys vaatii käyttövoimakseen sosiaaliradikaalisen
uudistusliikkeen. Meikäläisessä tilanteessa se voidaan paikallistaa
radikaaliksi keskustaksi. Pelkkä keskusta ei riitä kuvaamaan tätä
yhteiskunnallista voimaa, koska keskustan nimissä tarjotaan myös
vanhoillis-porvarillisia ja mitäänsanomattoman liberalistisia
ajatusrakennelmia. Porvarillinen keskustalaisuus voi saada sairastuessaan
myös helposti puolifasistisia piirteitä. Radikaalinen ja porvarillinen
keskustalaisuus ovat reaktioita samaan tilanteeseen, mutta niiden
johtopäätökset menevät eri suuntiin.

Oikiston kanssa radikaalilla keskustalla ei ole mitään yhteistä.
Perinteellisen vasemmiston kanssa sillä on yhteistä, mutta ei kaikki.
Koska nopeaan kansanvaltaiseen kehitykseen ei päästä ilman yhteistyötä,
radikaalilla keskustalla ei ole hetkenkään epäilystä siitä, miltä taholta
se etsii yhteistyökumppaninsa. Yhteistyösuunnan valinta ei ole mikään
turhanpäiväinen päähänpinttymä, vaan se on keskeinen osa nopean
kansanvaltaisen kehityksen strategiaa. Se on poliittinen linjaratkaisu,
jota ei voida sivuuttaa höpinällä ”omasta itsenäisestä vaihtoehdosta” tai
”identiteetistä”.

Radikaalin keskustan oman linjan vahvuus on juuri siinä, että se kestää
myös ratkaista monipuoluejärjestelmässä niin tärkeän yhteistyökysymyksen.
Korostettu yhteisesiintyminen vasemmiston kanssa on tarpeellista siksi,
että keskusta kokonaisuudessaan on vino oikealle. Jotta keskustasta voi
tulla nopean kansanvaltaisen kehityksen käynnistäjä, sen on irtaannuttava
oikeiston holhouksesta. Vallitseva hallituspoliittinen suuntaus on
rohkaiseva. Se tarvitsee tukea ja voimanlisää.

Mahdollisuudet ovat keskustassa."



[Yllä oleva kirjoitus on ilmestynyt pääkirjoituksena Helsingin yliopiston
ylioppilaskunnan vaaleihin liittyvässä lehdessä nimeltä ”Otollinen Aika”,
jonka vastaavana (pää)toimittajana toimin ja joka määritteli itsensä
seuraavasti: ”Otollinen Aika - demokraattisen keskustan äänenkannattaja,
ilmestyy tarpeen niin vaatiessa ”. (Lehti ilmestyi 13.10.1970)] - -" /



Kyseisen kirjoituksen lienen julkaissut jossakin tuloerojen kasvua käsitelleessä keskusteluketjussa, ehkäpä tuolla...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014194414

... tai tuolla...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000013792600




Kun toisaalla tässä keskusteluketjussa ennätin äskettäin mainostamaan nimimerkille "mvv" tiettyä ohutta "Suomi maailmantaloudessa" -kirjaa, esiteltäköön sen Sitra-teemojen pohjalta kyseisen kirjasen olemusta hivenen poikkipuolisemminkin, Voima-lehden arvioinnilla...




"Kakkua jakamassa



SUOMEN ITSENÄISYYDEN juhlarahasto Sitra on eduskunnan valvoma itsenäinen julkisoikeudellinen rahasto. Oman ohjelmansa mukaan Sitra pyrkii edistämään Suomen taloudellista hyvinvointia.

Esko Ahon ja Sitran suhteet kiertyvät mielenkiintoisesti yhteen. Aho ehdotti jo vuonna 1998 Suomen talouspolitiikan uudistamista Sitran avulla. Sitra siksi, että sen kautta voitaisiin pohtia talouspolitiikkaa vanhojen poliittisten rakenteiden ulkopuolelta.

Samaan aikaan keskustapuolue yritti ajaa koko työmarkkinat kattavaa työreformia helpottamaan työnsaantia ja madaltamaan kynnystä palkata ihmisiä töihin. Pyrkimyksenä oli myös laskea työttömyystukia ja työllistämisestä syntyviä työnantajakuluja.

Demarit eivät Ahon työreformista innostuneet ja kokivat sen lähinnä sodanjulistukseksi ay-liikkeelle. Tosin SAK:n Eero Heinäluoma oli halukas jatkamaan keskusteluja. Työreformi ei ottanut tuulta alleen, ja se muuttui kirosanaksi keskustalle. Työreformin pääideologina pidettiin Matti Vanhasta.

NYT ESKO AHO on Sitran yliasiamies ja Matti Vanhanen pääministeri. Työreformista vaietaan, mutta kaikenkattavat talouspolitiikan uudistamisyritykset eivät ole kaikonneet mihinkään. Nyt puhutaan luovuudesta ja innovaatioista.

Sitran raportti Suomi innovaatiotoiminnan kärkimaaksi kokosi 24 vaikuttajaa pohtimaan innovaation syvintä olemusta. Innovaattoriammattilaiset edustivat innovaatiohallintoa, kuten Sitraa, Culminatum Oy:tä, Finpro ry:tä, VTT:tä, opetusministeriötä, Tekesiä ja Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksen (ETLA) Etlatietoa.

Raportissa annetaan suosituksia ja vaaditaan rohkeampia uudistuksia. Yleensähän nämä tarkoittavat verotuksen keventämistä, kilpailukyvyn edistämistä ja palkkaporkkanoiden lisäämistä jo muutenkin hyvin toimeentuleville. Raportissa perätään yrittäjyyttä pelastamaan Suomi globaalissa taloudessa.

KESKEISIN AJATUS on innovaatioympäristö, joka tarkoittaa ”informaatio- ja kommunikaatioympäristöä, jossa tutkimus ja käytäntö kietoutuvat toisiinsa. Se tarkoittaa myös kulttuuria ja toimintatapaa, joka kannustaa ihmisiä riskinottoon, hyväksyy epäonnistumisen, suvaitsee erilaisuutta ja arvostaa yrittämistä.”

Suomesta katosi noin satatuhatta yrittäjää laman, sitä seuranneen devalvaation ja korkojen nousun myötä. Monella näistä ”epäonnistujista” on vieläkin velat maksamatta, kun Ahon hallitus väisti pankkikriisin pelastamalla pankit, muttei niiden velallisia – yrittäjiä.

Ylipäätään tekisi mieli kysyä, voiko innovaatio olla mitään muuta kuin väline. Onko siitä ympäristöksi, saati sitten yhteiskunnan ja talouspolitiikan päämääräksi. Pahinta raportissa on puhe ”innovaatiotyöpajoista”, jotka toimivat ”oppimisalustoina erilaisissa yhteistyötilanteissa”.

Halvalla menee, kun malli kehitetään ”asiasta innostuneiden, vapaaehtoisten henkilöiden kanssa ja pilotoidaan heidän taustaorganisaatioissaan”.

’UUDEN TALOUDEN LOBBAREIDEN kirjoitukset voi jakaa karkeasti kahteen osaan. Toiset sekoittavat palavat muutosehdotukset yleiseen poliittiseen keskusteluun taloudesta. Samalla tekstit paljastavat intomielisten projektien todelliset päämäärät ja heikot kohdat. Toiset taas tutkiskelevat taloutta maltillisemmin.

Psykologisesti paljon tasapainoisemman kokonaiskuvan taloudesta saa Sitran julkaisusarjaan kuuluvasta Suomi maailmantaloudessa -kirjasta. Siinä kiinnostavaa on etenkin Jaakko Kianderin kokonaiskuvaus hyvinvointivaltiosta ja julkisesta taloudesta. Kirja avaa talouskeskustelun trendit hyvässä ja pahassa muillekin kuin talousprofeetoille.

Kirjassa elinkeinopolitiikan ja veropolitiikan erojen rautalankaversion vääntää ETLA:n tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila. Ylä-Anttilan mukaan kansantalouden kakkua jaetaan vero- ja tulonsiirtopolitiikalla. Kakun jakamisessa on aina kyse oikeudenmukaisuudesta ja silloin kyse on makrotalouspolitiikasta, jonka tavoitteena on kansantalouden vakaus ja tuotannon ja työllisyyden vähäinen muuttuminen.

KAKUN KASVATTAMINEN sen sijaan on elinkeinopolitiikan heiniä. Tämä on taas mikrotalouspolitiikkaa, jolla varmistetaan talouden tehokas toiminta.

Talouskeskustelussa tehokkuus on ohittanut oikeudenmukaisuuden lamasta alkaen. Pitäisi kuitenkin muistaa, että kansantaloudessa kakun jakaminen on aina ensisijaista – siitä huolimatta, kasvaako kakku vai ei. Kakku on joka tapauksessa jo olemassa.


Kimmo Jylhämö"

Suomi innovaatiotoiminnan kärkimaaksi. Kilpailukykyinen innovaatioympäristö -kehittämisohjelman loppuraportti. 35 s. Sitra 2005.
Jaakko Kiander, Jukka Pekkarinen, Pentti Vartia, Pekka Ylä-Anttila: Suomi maailmantaloudessa.
Uuden ajan talouspolitiikkaa. 167 s. Edita 2005.
www.sitra.fi

Lähdelinkki: http://www.voima.fi/content/view/full/1234

PS. Tämä pikkukattaus innostakoon nimimerkkiä "mvv" kaivamaan käsiinsä vaikka eilisen eli sunnuntain 26.2.2006 Helsingin Sanomat ja sieltä silmiensä eteen VTT Kimmo Kevätsalon taloudellisen kasvun ja yrittäjyyden keskinäissuhdetta varsin poikkipuolisesti käsittelevän kirjoituksen. Siitä jos mistä vasta mahtaa pohojalaanen veri kuohahtaakin?!?

Myöhän tehhään Ollista liperraallisen porvarihallituksen pääministeri ja Matista hänelle työmarkkina-asioiden erikoisavustaja. Mie tietenkkii jatkan Nato-jäsennyyvven valamisteluva.

"- - Miten tuloerojen suotavuuteen tulisi suhtautua talouden menestymisen näkökulmasta? Ovatko tuloerot ja talouden kasvu toisistaan riippuvia? Ovatko ne toisiaan korvaavia vai toisiaan täydentäviä? - - Talouden kasvun ja tuloerojen tutkimus pysyttelivät pitkään erillään toisistaan. Reilu vuosikymmen sitten kiinnostus talouden kasvun ja tuloerojen riippuvuuteen heräsi uudelleen. Enemmistö empiirisestä tutkimuksesta näyttää saavan negatiivisen korrelaation tuloerojen ja kasvun välille. Toisin sanoen tasaisempi tulonjako suosisi talouskasvua. Aihepiirin tutkimus on edelleenkin käynnissä. Viimeaikainen tutkimus on erityisesti korostanut poliittisen talouden roolia etsittäessä yhteyttä tulonjaon ja talouden menestyksen välillä. Julkisilla menoilla ja julkisen sektorin uudelleenjako-politiikalla on myös tärkeä rooli tässä tutkimuksessa (ks. Tanninen 2000) - -"

Tuossa ytimekäs johdanto siihen, mitä tuleman pitää...

(Ja se löytyy alkuperäisenä siis tuosta:

http://www.tsv.fi/ttapaht/007/tuomala.htm

)





§§§§§§§§§§§§§§§

Pikapilkille piipahtaessani saan näet huomata, että Stakesin toissapäivänä julkistama suomalaisen yhteiskunnan hyvinvointieroista kertonut tutkimus on kirvoittanut kynälle entisten lisäksi uusiakin - ja mitä ihmeellisimpiä - nimimerkkikirjoittajia.

Keskustelun taso ei kyllä ole kovin korkeaksi päässyt nousemaan, kun tunnelmassa on selvästikinpiirteitä muutamasta pohojalaasesta sanonnansta: "Tyhmän korvaan viisaan puhe nukahtaa..."

Kun olympialaisistakin taitaa päiväsaikaan tulla vain naisten ampumahiihtoa ymv. lumilautailua, rohkenen tarjota kaikille "missä on pienemmät tuloerot kuin Suomessa" -jankuttajille hivenen pitempää taloudellista asiaproosaa.

Jottei keskustelu lässähtäisi pelkästään mutu-perusteiseksi "kateus-argumentaatiolla" mässäilyksi, vaan palaisi siihen mitä olen näillä taloudellisilla ja tulonjako- ja hyvinvointieroavauksillani tavoitellut, eli tulonjakoerojen "moraaliseen" ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen sekä taloudellisen kasvun ja tuloerojen kasvun (ongelmalliseen) keskinäissuhteeseen, sallittaneen minun tarjota tämänpäiväiseksi lukukokemukseksi kansantaloustieteen professori Matti Tuomalan artikkelia "Tuloerot kasvavat Suomessa". Siinä kun pohditaan syvällisemmin juuri noita kumpaakin asiakokonaisuutta:


§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§


"Tuloerot kasvavat Suomessa


Onko tuloerojen kasvu väistämätöntä?

Kasvattavatko teknologinen muutos ja globalisoituminen vääjäämättä tuloeroja jatkossakin? Heijastaako tuloerojen kasvu kunakin aikakautena vallassa olevien poliittisten voimien arvostuksia? Viimeaikainen tutkimus näyttäisi osoittavan, että tasaisempi tulonjako suosisi talouskasvua.

Ns. Kuznetsin hypoteesi ennustaa, että teollistumisen alkuvaiheen tuloerojen kasvua seuraa tulonjaon tasoittuminen. Näin ei kuitenkaan näytä käyneen. Tulonjaon tasoittuminen pysähtyi monissa kehittyneissä maissa 1980-luvulla. Sen jälkeen tuloerot kääntyivät enemmän tai vähemmän voimakkaaseen nousuun. Suomi näytti aluksi olevan poikkeus tässä kehityksessä. Meillä tuloerojen tasoittuminen jatkui vielä 1990-luvun alkuun asti. Vuonna 1990 Suomen tuloerot olivat pienimmät OECD-maissa kansainvälisen vertailututkimuksen mukaan (Atkinson et al 1995). [1]

Syvimmän laman väistyttyä 1990-luvun puolivälin jälkeen tuloerot kuitenkin kääntyivät Suomessa jyrkkään kasvuun. Samalla keskimääräiset reaalitulot kasvoivat merkittävästi. Ylempien tuloluokkien tulot kasvoivat selvästi voimakkaammin kuin keskimääräiset tulot. Sen sijaan 0-luokat, erityisesti työttömät kotitaloudet eivät päässeet osallisiksi kasvun hedelmistä. Heidän reaalitulonsa itse asiassa laskivat.

Mikä selittää tuloeroissa tapahtuneen käänteen? Miten tähän kehitykseen tulisi suhtautua? Voidaanko siihen politiikan keinoin vaikuttaa? Ennen kuin yritämme vastata näihin kysymyksiin tarkastellaan kuvion 1 avulla tuloerojen kehityksen keskeisiä piirteitä vuodesta 1966 vuoteen 1998.




Kuvio 1 [ katso alkuperäiskirjoituksesta: http://www.tsv.fi/ttapaht/007/tuomala.htm ]


Tuohon ajanjaksoon ajoittuu melkoinen myllerrys suomalaisessa yhteiskunnassa. Kuvio esittää Gini-kertoimet kolmelle eri tulokäsitteelle: 1) Tuotannontekijätulot, jotka koostuvat palkka-, yrittäjä- ja pääomatuloista, 2) kun näihin lisätään saadut tulonsiirrot, kuten eläkkeet, työttömyyskorvaukset jne., päädytään bruttotuloihin, 3) kun edelleen vähennetään maksetut tuloverot ja sosiaaliturvamaksut ollaan käytettävissä olevissa tuloissa.

Gini-kerroin on tulonjakotutkimuksessa eniten käytetty mittari. Se normeerataan tavallisesti nollan ja 100 (%) välille. Jos tuloeroja ei ole lainkaan, kerroin saa arvon nolla. Mitä suuremmat tuloerot ovat sitä suuremman arvon Gini-kerroin saa. Vuodesta 1990 lähtien Gini-kertoimet on laskettu Tulonjakotilasto-aineistosta ja sitä edeltävät kertoimet perustuvat Kotitaloustiedustelu-aineistoon.

Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana tuloerojen kehityksessä erottuu kolme ajanjaksoa. Vuodesta 1966 vuoteen 1976 tulonjako tasoittui melkoisesti. Sekä käytettävissä olevien tulojen että bruttotulojen Gini-kertoimet laskivat selvästi. Seuraavana jaksona tuloerot pysyivät lähes muuttumattomina, kunnes 1990-luvun puolessa välissä tapahtui trendin kääntyminen. Tuotannontekijätulojen Gini-kertoimet taas ovat nousseet vuodesta 1976 lähtien. Kuviosta voi myös päätellä tulonsiirtojen ja suorien verojen tuloja uudelleen jakavat vaikutukset. Siirtyminen ylimmältä käyrältä keskimmäiselle kuvaa tulonsiirtojen vaikutusta. Havaitaan, että niillä on ollut voimakas tuloja uudelleen jakava rooli. Havaitaan myös, että 1990-luvun puolen välin jälkeen tuo vaikutus on selvästi pienentynyt. Suorien verojen tulonjakovaikutus näkyy siirryttäessä keskimmäiseltä käyrältä alimmalle. Itse asiassa on hyvin todennäköistä, että tuloerot ovat kasvaneet vieläkin enemmän kuin kuviomme kertoo.

Käytettävissä olevien tulojen Gini-kertoimessa välillisten verojen vaikutusta ei kuviossa ole otettu huomioon. Viimeisimmästä välilliset verot huomioon ottavasta tutkimuksesta (Riihelä-Sullström 1996) tiedämme, että välilliset verot lisäsivät tuloeroja vuonna 1990. Hyödykkeiden ja palveluiden (välillinen) verotus on puolestaan 1990-luvulla muuttunut ankarammaksi vuoden 1994 ALV-reformin seurauksena. Julkisesti tarjottujen hyödykkeiden kuten terveydenhoidon, koulutuksen ja erilaisten sosiaalipalveluiden vaikutus ei myöskään näy kuvion Gini-kertoimissa. Näidenkin osalta sekä leikkaus- että hintapolitiikka antaa aiheen epäillä niiden kohdistuneen kaikkein voimakkaimmin tulonjakauman alapäähän.


Miksi tuloerot ovat kääntyneet kasvuun?

Miksi pitkään jatkunut tuloerojen tasoittuminen kääntyi 1990-luvulla tuloerojen kasvuun? Työttömyyden valtaisa kasvu viime vuosikymmenen alkupuolella on väistämättä seikka, joka tulee ensimmäisenä epäiltyjen joukkoon. Työttömyyden seurauksena työn osuus tulonlähteenä putosi merkittävästi 1990-luvun alkupuolella. Itse asiassa työn tärkeys toimeentulon antajana on tasaisesti vähentynyt viimeisen neljän vuosikymmenen aikana. Dramaattisin muutos ajoittuu vuosien 1990 ja 1994 välille. Silloin ansiotulojen osuus bruttotuloista (veroja edeltävä tulo) putosi työttömyyden seuraamuksena 75 prosentista 60 prosenttiin. Tällaisen siirtymän seuraamukset riippuvat tietysti niiden jakautumisesta väestön keskuudessa. Onko ansiotulojen lasku levittäytynyt suhteellisesti samansuuruisena kaikkiin väestöryhmiin? Tilastoaineiston mukaan näin ei ole käynyt.

Usein ehkä kuvitellaan, että työttömyyden voimakas kasvu lisäisi tuloeroja. Asia ei kuitenkaan ole välttämättä näin suoraviivainen: työttömien osuuden kasvu pudottaa myös keskimääräistä tuloa. Suomessa tuloerot ovat pienemmät työttömien kotitalouksien keskuudessa kuin työssä olevien kotitalouksien joukossa. Näin työttömien ryhmän kasvu voi pienentää koko talouden tuloeroja.

Laman alkuvaiheessa näyttää käyneen juuri näin. Tilastokeskuksen tulonjakotilasto-aineiston avulla on tutkittu (Riihelä, Sullström ja Tuomala 2000) [2] työttömyyden ja sitä kautta ansiotulojen osuuden laskun vaikutuksia tulonjakoon. Tutkimuksessa kotitaloudet jaettiin kahteen ryhmään. Ryhmä 1 koostuu kotitalouksista, joissa eniten ansaitseva henkilö on työllinen. Ryhmä 2 taas koostuu pääasiassa kotitalouksista, joissa eniten ansaitseva henkilö on joko työtön (hän on ollut vuoden aikana pitempään kuin 6 kuukautta työttömänä [3]) tai on eläkeläinen. Työttömyyden kasvun rajuutta kuvaa se, että ryhmän 1 väestöosuus oli pudonnut vuonna 1994 55 prosenttiin vuoden 1990 67 prosentin lukemasta. Eläkeläiskotitalouksien väestöosuus pysyi tällä ajanjaksolla likipitäen muuttumattomana.

Miten tuloerot sitten poikkeavat näiden ryhmien välillä? Ehkä hieman yllättäen tuloerot osoittautuivat suuremmiksi ryhmässä 2 kuin työllisten kotitalouksien keskuudessa. Poliittisessa retoriikassa eläkeläiset esiintyvät yhtenä homogeenisena ryhmänä. Kuitenkin edellä mainittu kummallisuus selittyy juuri eläkeläisten suurilla tuloeroilla. Pääomatulojen merkittävä osuus eläkeläisten tuloissa taas selittää pitkälti miksi näin on.

Erot näiden ryhmien kesken pysyivät 1990-luvulla melko vakaina. Merkittävä muutos ajoittuu jakson loppuhetkeen. Vuodesta 1997 vuoteen 1998 ero kasvoi siten, että ei-työssä käyvien kotitalouksien keskuudessa tuloerot kasvoivat enemmän kuin työssä olevien kotitalouksien kesken. On toki muitakin tapoja jakaa väestö erilaisiin, entistä pienempiin ryhmiin. Tällainen menettely paljastaa lisää tulonjaon takana olevia tekijöitä. Mielenkiintoiseksi johtopäätökseksi osoittautuu, että riippumatta siitä, käytetäänkö kahden tai sitä useamman luokan ryhmittelyä, ryhmien sisäiset tuloerot dominoivat ryhmien välisiä eroja.




Kuvio 2 [ klikkaa alkuperäiskirjoituksen, ja tutkaile sitä:

http://www.tsv.fi/ttapaht/007/tuomala.htm ]


Kuviossa 2 on kuvattu miten eri sosioekonomisten luokkien keskimääräiset reaalitulot [4] ovat kehittyneet 1990-luvulla. Se paljastaa varsin koruttomasti, että työttömien kotitalouksien keskimääräiset reaalitulot ovat laskeneet vuodesta 1991 lähtien. Erityisesti vuosikymmenen puolenvälin jälkeen muut ryhmät ovat jakaneet kasvun hedelmät.

Korkeana pysytellyt työttömyys ei kuitenkaan näytä selittävän kuin pienen osan tuloerojen kasvua. Työttömyydellä on ollut muita vakavia seuraamuksia. Kuten jo kuvio 2 vihjaa, työttömyys on ennen muuta lisännyt köyhyyttä. Köyhyyden mittaaminen on aivan oma ja paljon pohdittu alueensa. Yksinkertaisimpia köyhyyden tai suhteellisen köyhyyden mittareita on ns. nuppiluku-mittari, joka kertoo kuinka paljon on ihmisiä tai kotitalouksia, joiden tulot jäävät tietyn tulorajan eli köyhyysrajan alapuolelle. Usein köyhyysrajana käytetään kunkin vuoden mediaanitulon puolikasta. Näin mitattuna köyhyys on Suomessa jatkuvasti kasvanut vuodesta 1994 lähtien [5]. Tärkein syy köyhyyden kasvuun on työttömyys, joka ilmenee siitä, että työttömien osuus köyhyysrajan alapuolella olevista kotitalouksista on voimakkaimmin kasvanut .

Vaikka ansiotulojen osuus on laskenut, ovat ne edelleenkin merkittävin tulon lähde. Useissa maissa, joissa tuloerot ovat kasvaneet viime aikoina, ansiotulojen erot ovat olleet keskeisin syy. Näin ei näytä olevan Suomen tapauksessa. Tästä syystä on tärkeää tarkastella eri tulonsaajaryhmien tulon lähteitä ja niissä tapahtunutta kehitystä tarkemmin.

Tuloerojen mittaamisessa voidaan mittoja myös hajottaa tulolähteiden suhteen. Tällöin voimme päätellä, mikä osuus kullakin tulolähteellä on kokonaistuloeroihin. Yhdistämällä tämä tieto eri tulonsaajaryhmien erilaisten tulojen kuten palkka-, pääomatulojen ja saatujen tulonsiirtojen määrään voimme paremmin hahmottaa tuloerojen kehitystä. Tietyn tulolähteen vaikutus kokonaistuloeroihin riippuu kolmesta tekijästä: tulolähteen ja kokonaistulon korrelaatiosta, tulolähteen osuudesta kokonaistulosta ja siitä miten epätasaisesti tarkasteltava tulolähde on jakautunut väestön keskuudessa.

Ansiotulot olivat vuoteen 1997 asti merkittävin kokonaistuloeroihin vaikuttanut tulon lähde. Vuonna 1998 ansiotulojen ykköstilan ottivat pääomatulot. Pääomatulot ovat aina olleet voimakkaasti keskittyneitä ja näin ollen muutokset, jotka lisäävät pääomatulojen osuutta kasvattavat tuloeroja. Pääomatulojen vaikutus tuloerojen kasvuun on lisääntynyt läpi 1990-luvun, mutta erityisen voimakkaasti vuoden 1993 jälkeen. Pääomatulojen osuus käytettävissä olevista tuloista on noussut vuoden 1990 6,6 prosentista vuoden 1998 15,1 prosenttiin. Pääomatulon ja kokonaistulon (käytettävissä oleva tulo) korrelaatio on kasvanut; pääomatulot ovat entisestään keskittyneet suurituloisille.

Erityisen merkittävä rooli pääomatulojen kasvulla on ollut niissä kotitalouksissa, joissa perheen eniten ansaitseva henkilö on yrittäjä. Pääomatulojen tulo-osuus yrittäjäkotitalouksilla nousi vuoden 1990 10 prosentista vuoden 1998 38 prosenttiin [6]. Mikä saattaisi selittää tällaisen kehityksen? Viime vuosina yritysten osingonjakomahdollisuudet ovat olleet varsin suosiolliset. Samalla se on merkinnyt pääomatulojen osuuden kasvua ansiotulojen kustannuksella. 1990-luvulla ehkä tärkein tähän ja erityisesti pörssin menestykseen vaikuttanut tekijä sekä Suomessa että muualla on ollut varallisuuden ennenäkemätön siirtyminen pörssiosakkeisiin. Vuoden 1993 veroreformilla on vääjäämättä ollut oma vaikutuksensa tähän kehitykseen. Silloinhan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa verokilpailun pelottamina omaksuttiin ns. eriytetty tuloverojärjestelmä, jossa pääomatuloa verotettiin saman suhteellisen veroprosentin mukaan. Muihin tuloihin sovelletaan edelleen progressiivista asteikkoa.

Keskeinen kritiikki on kohdistunut ansiotulon ja pääomatulon erottelun hankaluuksiin erityisesti yksityisliikkeiden ja henkilöyhtiöiden kohdalla. Tämä on hallinnollisesti hankala, ja lisäksi se houkuttelee siirtämään korkeamman veroasteen ansiotuloja alhaisemmalle pääomatulojen veroasteelle. Tätä ongelmaa on Suomessa kärjistänyt se, että pääomatulojen veroprosentti on selvästi alhaisempi kuin tuloveron korkeimmat rajaverot. Aluksi se oli 25 % kuten myös yhtiöveroaste. Yhtiöverotuksessa tuloksentasauskeinoja vähennettiin. Efektiivisen yhtiöveroprosentin nousu pääomasijoituksiin verrattuna nosti pidätetyillä voittovaroilla tehtyjen investointien tuottovaatimuksia. Tämän seurauksena osingonjako tehtiin investointeja houkuttelevammaksi. Kritiikin empiirisenä tukena voi pitää sitä, että yrittäjätulojen osuuden trendi on ollut laskeva 1993 lähtien samaan aikaan kun muiden tulolajien ja erityisesti pääomatulojen osuus on noussut.


Ansiotuloerot ja teknologinen muutos

Suomessa - toisin kuin monissa muissa maissa - tuloerojen kasvu ei näy johtuvan ansiotulojen erojen kasvusta kuin pieneltä osin. Meilläkin suosittuna tuloerojen kasvun selityksenä pidetään koulutettua työvoimaa suosivaa teknologiaa. Koulutetun työvoiman kysynnän kasvu lisää palkkaeroja vähemmän koulutettujen tappioksi. Erilaisten minimipalkkajärjestelmien nähdään entisestään heikentävän vähemmän koulutetun työvoiman tilannetta kehittyneissä maissa, koska palkkoja estetään laskemasta. Tällöin seurauksena on työttömyyttä. Tunnetuimpia tämän näkemyksen esittäjiä on ollut Paul Krugman. Hän väittää samalla yksinkertaisella mallilla pystyttävän selittämään sekä tuloerojen voimakasta kasvua Yhdysvalloissa että työttömyyden nousua Euroopassa.

Jotkut kytkevät tähän myös lisätekijänä kansainvälisen kaupan kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä. Tämän näkemyksen mukaan kehitysmaat runsaine työvoimareserveineen vievät kansainvälisen kaupan kasvun myötä työpaikat kehittyneiden maiden minimipalkan rajoittamilta vähemmän koulutetuilta. Tony Atkinson kritisoi tätä näkemystä sekä teoreettisista heikkouksista että empiirisen näytön puutteesta. Atkinson (2000) kutsuu em. päättelyä osittais/osittaistasapainotarinaksi. Se ei sano mitään työmarkkinoiden ja pääomamarkkinoiden keskinäisistä kytkennöistä. Keskittyessään työmarkkinoihin se ei myöskään kerro paljonkaan tarjonnasta.

Ravi Kanbur ja Nora Lustig (1999) epäilevät puolestaan em. näkemystä empiiristen havaintojen perusteella. He havaitsivat että suuresti toisistaan poikkeavissa maissa, kuten esimerkiksi Intiassa, Japanissa, Kolumbiassa, Marokossa ja Ruotsissa, tuloerot pysyivät 1980- ja 1990-luvuilla lähes muuttumattomina. Bangladeshin, Kanadan, Hondurasin, Ranskan ja Tunisian kaltaisissa maissa tuloerot jopa kaventuivat.


Tulonsiirrot ja verot tulon uudelleenjakajina

Kuten kuvio 1 osoittaa, tulonsiirrot ja verot muuttavat merkittävällä tavalla tuloeroja. Tuntuisi luontevalta arvioida verojen ja tulonsiirtojen tulonjakovaikutusta laskemalla vuosittain kunkin kotitalouden saamat tulonsiirrot ja sen maksamat verot ja tämän jälkeen katsoa, miten ne ovat muuttuneet vuosittain. Tämä menettely ei ole kuitenkaan ongelmaton. Se ei pysty erottamaan vero- ja tulonsiirtojenrakenteessa tapahtuneita muutoksia veroja ja tulonsiirtoja edeltävän tulonjakauman muutoksista.

Vaihtoehtoinen tapa verrata tulonsiirtojen ja veron aiheuttamia muutoksia esimerkiksi vuosien 1990 ja 1998 välillä olisi se, että sovellettaisiin vuoden 1990 vero- ja tulonsiirtojärjestelmää vuoden 1998 tulonjakaumaan. Tähän menettelyyn liittyy puolestaan se vaikeus, että loppuun asti vietynä tulisi selvittää kaikki käyttäytymisvaikutukset vanhan järjestelmän käyttöönotosta. Tämä ei ole helppoa. Toisekseen vanhan järjestelmän konstruointi ei ole myöskään helppoa. Tästä syystä esimerkiksi em. tutkimuksessa (Riihelä, Sullström, Tuomala 2000) tyydyttiin vuosittain saatuihin tulonsiirtoihin ja maksettuihin suoriin veroihin. Uudelleenjakovaikutuksia mittasimme tulolähteiden mukaisen variaatiokertoimen neliön hajottamisen avulla. Tällöin tulolähteinä ovat siis tulonsiirrot, niistä merkittävimpinä eläkkeet ja työttömyyskorvaukset, ja maksetut verot ja sosiaaliturvamaksut. Jälkimmäiset luonnollisesti tulevat mukaan miinusmerkkisinä. Tulokset osoittavat näiden erien suhteellisen merkityksen tulojen uudelleenjaossa vähentyneen 1990-luvun puolen välin jälkeen. Olisiko tästä pääteltävä, että harjoitettu politiikka on lisännyt tuloeroja?

Kysymykseen vastaamista vaikeuttaa se, että olisi kyettävä erottamaan verojen ja tulonsiirtojen automaattinen vaikutus bruttotuloihin niistä vaikutuksista jotka tulevat veroja ja tulonsiirtoja koskevista politiikkamuutoksista. Esimerkiksi työttömyyskorvausjärjestelmä lieventää työttömyyden kasvaessa tuloerojen kasvua. Toisaalta korvausten tasoon ja ehtoihin suoraan puuttumalla vaikutetaan tuloeroihin. Julkisen sektorin budjetti sisältää useita automaattisia mekanismeja. Progressiivinen tuloverotus on ehkä tunnetuin esimerkki. Tulonsiirtojen uudelleenjakovaikutus on siis selvästi vähentynyt 1990-luvun puolen välin jälkeen tulonsiirtojen leikkausten vuoksi. Virallisen perustelun mukaan leikkauksiin ajauduttiin taloudellisesta pakosta. Oliko pelkästään näin? Vai kävikö niin, että työssäkäyvien altruismi väheni siinä vaiheessa, kun he huomasivat työttömyysriskin vähentyneen omalla kohdallaan? He ikään kuin edustajien välityksellä irtisanoutuivat 'vakuutussopimuksesta'. Vai alkoiko hallitus uskoa työttömyyden olevan luonteeltaan enemmän vapaaehtoista? Valtionvarainministeriön esille nostama työttömyyskorvausjärjestelmän muutosesitys näyttäisi heijastavan tällaista näkemystä. Miten tuosta näkökulmasta voisi ymmärtää kuvion 2?


Miten tuloerojen kasvuun suhtaudutaan?

Eettisiä näkemyksiä tuloerojen suotavuudesta on toki runsaasti. Niitä on tavallisilla kansalaisilla, mutta myös oikeudenmukaisuusteorioiden kirjo on melkoinen. Voidaan esimerkiksi filosofi Robert Nozickin tavoin väittää, että henkilöiden nauttimiin tuloihin kunakin hetkenä ja niin muodoin tulonjakaumaan väestön keskuudessa ei liity mitään mielenkiintoista eettistä sisältöä. Jos tulonjakaumaan on päädytty vapaasti toimivien markkinoiden kautta tai vapaaehtoisiin sopimuksiin perustuen, Nozickin mukaan näin saavutetulla tulonjakaumalla ei ole eettistä mielenkiintoa. Toisin sanoen, jos prosessi on reilu tai oikeudenmukainen Nozickin esittämässä mielessä, toteutuneella tulonjaolla ei ole enää eettistä mielenkiintoa. On selvää, että kaikki uudelleenjako, joka tapahtuu julkisen sektorin toimesta ei sovi yllä olevaan libertaristiseen kuvaan. Rikkomatta yhtäkään Nozickin oikeudenmukaiselle (reilulle) prosessille asettamaa ehtoa on mahdollista päätyä vaikkapa suureen nälänhätään. Tuntuu mahdottomalta ajatella, että Nozickin libertaristinen teoria - omaksuessaan hyvin ahtaan kuvan inhimillisestä hyvinvoinnista - voisi tarjota riittävää yleistä oikeudenmukaisuusteoriaa saatikka teoriaa tuloerojen oikeudenmukaisuuden analysoimiseksi.

Kuvitellaan tilanne, jossa tietyn ryhmän tulot pysyvät reaalisesti ennallaan ja jossa muut ryhmät kasvattavat omaa osuuttaan . Olisimmeko valmiit pitämään tällaista tuloerojen kasvua eettisesti hyväksyttävänä? Nozick hyväksyisi sen , jos kaikki reilun vaihdon ehdot on toteutettu. Kaikki ne, jotka hyväksyvät Pareto-periaatteen ainoaksi eettiseksi ohjeeksi, eivät tietenkään näe mitään pahaa tällaisissa tuloerojen muutoksissa. Moni meistä ei olisi valmis hyväksymään politiikkaa, jonka seurauksena rikkaimpien henkilöiden tulot tai varallisuus moninkertaistuvat muiden tulojen pysyessä ennallaan. Ehkä historian tunnetuin paretolaisen näkemyksen kiistäjä on ollut Platon. Kenenkään varallisuus ei Platonin mukaan saisi olla neljää kertaa suurempi kuin köyhimmän yhteiskunnan jäsenen. Muussa tapauksessa yhteiskunnan vakaus voisi järkkyä. Suomalaisessakin tulonjakokeskustelussa voi nähdä piirteitä jonkinlaisesta paretolaisen näkemyksen hyväksynnästä. Tuloerojen kasvua on näet tulkittu siten, että suurempituloisten tulojen kasvu ei ole tapahtunut kenenkään kustannuksella. Vaikka hyväksyisikin tällaisen eettisen näkemyksen, ongelmaksi jää se, että tämä väite ei pidä empiirisesti paikkaansa.

Taloustieteen normatiivisessa tutkimuksessa, ennen kaikkea optimaalisen verotuksen teoriassa (ks Tuomala 1997), keskeiset taustalla olevat eettiset teoriat ovat utilitarismi ja John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria. Vaikka ne ovat monelta osin erilaisia, niillä on kuitenkin sama keskeinen lähtökohta, ns. asset egalitarismi, jossa ihmisen ominaisuudet, taidot, kyvyt tms. oletetaan yhteiseksi omaisuudeksi. Oikeudenmukaisuusperiaatteessa on kysymys sopimuksesta, joka sanoo, miten yhteistä omaisuutta olevien taitojen jakaumasta saadut hyödyt jaetaan ihmisten kesken.

Keskeinen kysymys oikeudenmukaisuusteorioissa on se, minkä suhteen ihmisen etu tulisi määritellä. Onko se hyöty kuten utilitarismissa, perushyödyke kuten Rawlsilla vai joku muu? Amartya Senin mukaan oikea tapa määritellä ihmisen etu ei ole hyöty, eikä hyödykkeet ja niiden ominaisuudet, vaan seikka, jota hän kutsuu ihmisen kyvyksi toimia (capability to function). Ehkä konkreettisempi tapa kuvata Senin 'capability'-käsitettä on tulkita se jonkinlaisena suhteena henkilön tulon ja hänen tarpeidensa välillä: mitä hän pystyy tekemään, kun hänen tarpeensa tiedetään. Tältä pohjalta on ymmärrettävissä Senin kritiikki siitä, että liiallinen keskittyminen tuloeroihin tai tulojen mukaiseen eriarvoisuuteen on lisännyt yhteiskunnallista ja poliittista suurtyöttömyyden sietokykyä. Laajemmasta taloudellisen eriarvoisuuden näkökulmasta suurtyöttömyys näyttäytyisi toisella tavalla.

Miten tuloerojen suotavuuteen tulisi suhtautua talouden menestymisen näkökulmasta? Ovatko tuloerot ja talouden kasvu toisistaan riippuvia? Ovatko ne toisiaan korvaavia vai toisiaan täydentäviä? Alussa mainitun Kuznetsin hypoteesin mukaan riippuvuus noudattaa kumollaan olevaa u-kirjainta. Kasvu ja tuloerot ovat aluksi toisiaan korvaavia;ja kääntöpisteen jälkeen ne muuttuvat toisiaan täydentäviksi. Empiirinen näyttö Kuznetsin hypoteesille on tosin hiipunut vuosien varrella. Talouden kasvun ja tuloerojen tutkimus pysyttelivät pitkään erillään toisistaan. Reilu vuosikymmen sitten kiinnostus talouden kasvun ja tuloerojen riippuvuuteen heräsi uudelleen. Enemmistö empiirisestä tutkimuksesta näyttää saavan negatiivisen korrelaation tuloerojen ja kasvun välille. Toisin sanoen tasaisempi tulonjako suosisi talouskasvua. Aihepiirin tutkimus on edelleenkin käynnissä. Viimeaikainen tutkimus on erityisesti korostanut poliittisen talouden roolia etsittäessä yhteyttä tulonjaon ja talouden menestyksen välillä. Julkisilla menoilla ja julkisen sektorin uudelleenjako-politiikalla on myös tärkeä rooli tässä tutkimuksessa (ks. Tanninen 2000)


Onko jotakin tehtävissä?

Onko tuloerojen kasvu väistämätöntä? Kasvattavatko teknologinen muutos ja globalisoituminen vääjäämättä tuloeroja jatkossakin? Heijastaako tuloerojen kasvu kunakin aikakautena vallassa olevien poliittisten voimien arvostuksia?

Atkinson (1999) löytää WIDER-luennoissaan kehittyneiden maiden erilaisten tuloerojen kehityksen taustalta sekä erilaista julkisen vallan uudelleenjakopolitiikkaa että sosiaalisten voimien roolia palkkapolitiikassa. Kuten jo edellä todettiin hän kritisoi yksinkertaisia teknologia - ja ulkomaankauppaselityksiä. Näissä selityksissä tuloerot ja niiden kehitys nähdään pelkästään kysynnän ja tarjonnan lopputuloksena. Konventiot ja sosiaaliset normit - ylipäänsä sosiaaliset voimat - eivät saa mitään roolia kysyntä/tarjonta-tarinassa. Perustaen taloustieteen tukoksiin hän argumentoi sen puolesta, että kysyntä ja tarjonta asettavat tietyt rajat palkkaeroille. Sosiaaliset voimat, kuten palkkaneuvottelut, määräävät mihin palkkaerot asettuvat noiden rajojen sisällä.

Tutkimukset (Atkinson 1998) näyttäisivät antavan empiiristä tukea sosiaalisten voimien merkityksestä. 1980-luvulla ja 1990-luvun alkupuolella Gini-kerroin oli noussut niissä OECD-maissa, joissa hallitus koostui keskusta-oikeisto puolueista tai pelkästään oikeistosta. Gini-kerroin oli taas laskenut maissa, joissa hallitukset koostuivat joko keskustan ja sosialidemokraattien koalitiosta tai pelkästään sosialidemokraateista. Avoimeksi jää vielä kysymys miten päin kausaalisuhde kulkee? Valitaanko maissa, joissa on vallalla egalitaristisemmat sosiaaliset normit, vasemmistolaisemmat hallitukset? Alkavatko tuloerot kasvaa oikeistohallitusten tultua valtaan, koska niiden johtajat eivät pane painoa taloudelliselle tasa-arvolle? Suomen kannalta OECD-maiden kokemuksista oppimista hankaloittaa se, että mikään edellä olevista hallituskoalitioiden permutaatioista ei satu Suomen tapaukseen.


VIITTEET


[1] Ks. myös Jäntti.

[2] Ks. myös Suoniemi (1999a, 1999b). Riihelä-Sullström-Tuomala -tutkimuksen tavoin Suoniemen tutkimus kuuluu osaksi samaa Suoen Akatemian lama-ohjelman projektia.

[3] Tulonjakotilaston perusteela arvioituna tällaisia kotitalouksia oli Suomessa noin 160 000. Niissä oli henkilöitä lähes 300 000.

[4] Tulo kuviossa 2 samoin kuin kuviossa 1 on ns. ekvivalenttitulo, joka yhdenmukaistaa rakenteeltaan erilaiset kotitaloudet.

[5] Kehittyneemmät köyhyysmitat todistavat myös samaa.

[6] Tilastokäytäntöjen muutokset vääristävät jonkin verran vuoden 1993 ja ehkä myös 1994 lukuja.



KIRJALLISUUTTA


Atkinson, A. B., T. M. Smeeding ja L. Rainwater (1995): Income distributionin the OECD-countries, The evidence from the Luxembourg Income Studies. Social Policy Studies, 18. OECD, Paris.

Atkinson, A. B. (1999): Is Rising Income Inequality Inevitable? A Critique of the Transatlantic Consensus, WIDER Annual Lectures 3

Atkinson, A. B. (1998): Equity Issues in a Globalizing World: the Experience of the OECD Countries, IMF, Conference on Economic Policy and Equity. Washington, D,.C.

Jäntti, M. (1999): Eriarvoisuus Suomessa ja muissa teollisuusmaissa. Talous ja yhteiskunta

Kanbur, R. ja Lustig, N. (1999): Why is Inequality back on the Agenda, mimeo, World Bank, Washington, D.C.

Krugman, P. (1994): Past and Prospective Causes of High Unemployment, Reducing Unemployment: Current Issues and Policy Options. Federal Reserve Bank of Kansas City.

Kuznets, S. (1955): Economic Growth and Income In equality. American Economic Review, vol. 45.

Riihelä, M., R. Sullström ja M.Tuomala (2000): What lies behind the Unprecedented Increase in Income Inequality In Finland during the 1990's? julkaisematon käsikirjoitus.

Sen, A. (1992): Inequality Reexamined. Clarendon Press, Oxford

Sullström, R ja M. Riihelä, (1996): Välilliset verot osana Suomen verojärjestelmää: analyysi verojen vaikutuksesta kotitalouksien tulonjakaumaan 1966-1990. VATT Keskustelunaloitteita 120, Helsinki

Suoniemi, I. (1999): Tulonjaon kehitys Suomessa ja siihen vaikuttavista tekijöistä 1971-1996. Palkansaajien tutkimuslaitos, Tutkimuksia 76. Helsinki.

Suoniemi, I. (1999): Tulonjaon kehityksestä 1990-luvulla, Talous ja yhteiskunta.

Tanninen, H. (2000): Studies in Redistribution and Economic Performance. Acta Wasaensia No.76, 2000.

Tuomala, M. (1997): Julkistalous, Gaudeamus.


Kirjoittaja on kansantaloustieteen professori Tampereen yliopistossa."

Lähdelinkki, josta avautunevat silmien eteen myös taulukot ja muut alkuperäisen kirjoituksen liitetiedot:

http://www.tsv.fi/ttapaht/007/tuomala.htm

PS. Nimimerkille "mvv"- ja muutamalle muullekin "kunenetiedä" -nimimerkille tekisi kyllä välillä todella hyvää lukea vähän muutakin kuin omia kirjoituksiaan. Esimerkiksi (edes) kansantalouden alkeita!

Yleisemmänkin "ymmärryksensä" edistämisen eritoten he - ja myös "Jaba_43" - voisivat aloittaa vaikka juuri tuosta professori Tuomalan artikkelista, missä pohditaan otsikon kysymyksen lisäksi monia muitakin hyvinvointipolitiikkaan ja taloudelliseen kasvuun liittyviä asioita.

Niiden käsittely näissä kapisissa keskusteluissa alkoi kaiketi tuosta kirjoituksesta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014194414

... ja tavallaan myös tuosta...

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014267825