Haaveilen pitkin niittymäistä/heinikkoista kuivahkoa villiä pihaamme siellä täällä kasvavista idänunikoista (?), niistä isoista punaisista, ja sitten myös isoista sormustinkukista. Viime keväänä yritin siemenestä kylvää (heittelin pihalle), mutta mitään ei noussut.
Voiko joku antaa aloittelijalle vinkkejä, miten pitää toimia, jotta haave toteutuu?
Voiko joku antaa aloittelijalle vinkkejä, miten pitää toimia, jotta haave toteutuu?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Saattaa olla, että unikkosi ja sormustinkukkasi nousevat sieltä ensi keväänä. Kylmäkäsittely saa ne itämisvireeseen. Parhaassa tapauksessa ne saattavat jo kukkia loppukesästä. Varmemmin kuitenkin vasta vuoden päästä. Sormustinkukka on kaksivuotinen: ensimmäisenä vuonna kasvatetaan lehtiruusuke ja jemmataan evästä juureen, toisena kesänä kukitaan pitkään ja antaumuksella ja tehdään siemeniä jos hoitaja suo.
Sormustinkukan siemenet säilyvät maassa itämiskuntoisina jopa vuosikymmeniä odottaen otollisia olosuhteita ja sopivaa fiilistä taimettuakseen.
Luulen kyllä että eivät taida aivan tuollaisessa paikassa itää ja kasvaa.(niittymäistä/heinikkoista kuivahkoa)
Kyllä niiden pitää saada multaa alleen,että kunnolla kasvavat ja kukkivat,eivät kyllä pelkässä kuivassa heinikossa tule miksikään.
Mutta haaveilla toki voit ;)
Varsinkin unikot viihtyvät kyllä kuivassa maaperässä, siperianunikot melkein pelkässä hiekassakin, mutta taimina tarvitsevat kunnon mulloksen, siis paikan, jossa niiden ei tarvitse kilpailla muiden kasvien kanssa.
Kysyjän idänunikko kasvaa toista metriä, ei kyllä tuolainen maasto sovi,niinkuin ellikin sanoi.Kyllä multaa pitää olla,siperianunikko viihtyy kuivassa,mutta sekin tarvii multaa,ei kasva niin että heittelee siemenet sinne heinikkoon,eikä myöskään sormustinkukka
ei kai kuivassa mikään idä - ainakaan kovin nopeasti ? ennen ensimmäisiä sateita ?
itse pidän suorakylvösiemenet/maan kosteana vähintään siihen asti kunnes itävät.
niitty on tietenkin vähän eri asia kokonsakin puolesta...
eräänä kevätkesänä ikkunalla pikku purkeissa, siemenet itivät alle viikossa.
tökkäsin ne ulos sinne sun tänne, nyt ne lisääntyvät itsekseen.
Itsekin viime vuodesta oppineena laitoin jo (liian aikaisin ilmeisesti) idänunikkoa itämään purkkeihin ikkunalle.
Olen nähnyt ihania kuvia unikkoniityistä ja siksi hölmöyksissäni viime keväänä viskelin siemeniä meidänkin heinikkoon. Mutta kaipa ne unikotkin tarvitsevat vähän parempaa maata, vaikka siemenpussissa niitä kehuttiinkin maaperän suhteen vaatimattomiksi. :-)
No, oppia ikä kaikki. Pääasia, että intoa riittää!
hauskaa sen olla pitää, ei turhan vakavaa...
mutta kyllä se ilahduttaa kun joskus onnistuu.
itselläni on nyt pioniunikkoa itämässä vain pieni satsi keittön ikkunalla kokeeksi, kun nekin ovat "aika ihania", vaikka yksivuotisia. parissa yössä lähti itämään, saa nähdä miten kesällä ulkona onnistuu...?