Punastuuko somali?

yhteiskunnan hiljaiset saavat tarpeekseen ja alkavat puolustaa omia oikeuksiaan...

Mutta tähänhän yhteiskuntajärjestystä järkyttävät voimat pyrkivät - avoimeen konfliktiin.

Suomessa saatiin vasta nyt edes hiukan "reilumpi" arvio 1918 tapahtuneesta yhteiskuntakehityksen suunnanvalinnasta. Silloinen suunnanvalinta on osoittautunut nykykehityksen valossa paremmaksi
vaihtoehdoksi kuin se mitä tapahtui rajan tuolla puolen.

Eurooppalaisella tasolla hälyttävänä koen sen, että Euroopan kaupungeissa on kortteleita, joissa edes virkavalta ei uskalla liikkua. Juuri tällä tavoin rikollisuus saa vapaat kädet kehittyä lain ja järjestyksen ulottumattomissa.

Toisaalta, yhteiskunta järjestys palautetaan viime kädessä voimalla, joka äärimmäisessä tapauksessa on asein tapahtuva interventio.
Toivottavasti se tapahtuu virkavallan ja lain puitteissa. Mutta äärimmäisessä tapauksessa yhteiskunnan vakauden joutuvat turvaamaan kansalaiset itse.

Suomessa tämä on itsestäänselvyys yleisen asevelvollisuuden perusteella. Muissa Euroopan maissa kyseessä on useinmiten spontaani kansalaisreaktio, ehkä kuitenkin jotenkuten hallitumpi kuin aikanaan.
Kävipä niin mm ensimmäisessä maailmansodassa, että kadunmiehet lähtivät Pariisista taksilla suoraan eturintamaan, joka lähestyi uhkaavasti pääkaupunkia.

Jokainen aika synnyttää omat ilmiönsä. Toivottavasti Mäntsälän kapinan kaltainen ilmiö ei toistu. Mutta aivan pois suljettukaan se ei ole.

Yhteiskuntarauha perustuu kansalaisten tahtoon ylläpitää yhteiskuntajärjestystä. Laki edustaa tätä kansalaisten tahtoa kirjatussa muodossa.
Se, missä raja kulkee, määritellään aikalaisten keskuudessa. Yhteiskunta rauha on kuin pato, joka alkaa vuotaa. Jos vuotoa ei hillitä, jossain vaiheessa pato murtuu ja vapauttaa voiman, joka murskaa kaiken alleen.

Ja sitten on taas parin sukupolven ajan rauhallisempaa. Näin on tapahtunut vuosituhansia, joten erittäin suurella todennäköisyydellä koemme seuraavien vuosikymmenien aikana laajamittaisen sapelien kalistelun tavalla tai toisella.
Ehkä se tällä kertaa on jatkumoa asialle, joka viimeksi pysäytettiin Wienin porteilla joskus keskiajalla. Ehkä, ehkä ei.

juuri asian ytimeen.

Haagan puukottajalle 13 vuotta vankeutta

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kolmentoista vuoden vankeuteen murhasta miehen, joka puukotti useilla iskuilla avovaimonsa kuoliaaksi Haagan torilla Helsingissä viime elokuun alussa.

Miehen pelasti elinkautiselta tuomiolta se, että mielentilalausunnon mukaan hän oli tekoaikaan alentuneesti syyntakeinen.

Abdulhalim Görgin, 40, puukotti 34-vuotiasta avovaimoaan 28 kertaa, kun tämä oli alle yksivuotiaan lapsensa kanssa kävelyllä. Useat ihmiset näkivät tapauksen. Nainen oli tuolloin turvakodissa miehensä väkivaltaisuuden vuoksi.

Syyttäjän mukaan mies toimi vakaasti harkiten, mutta oikeuden mukaan se jäi selvittämättä. Näin muun muassa siksi, että mies odotti naista paikalla ilman tietoa, että hän tulisi. Lisäksi teko sattui keskipäivällä ihmisten keskellä ja teon jälkeen mies soitti itse poliisille.

Tuomio tuli silti erittäin julmalla ja raa'alla tavalla tehdystä murhasta, koska iskuja oli useita ja ne olivat hyvin voimakkaita. Nainen kuoli puoli tuntia teon jälkeen.

Tuomio luettiin Görginille keskiviikkona oikeussalissa. Hän kuunteli sen hiljaa ja rauhallisesti.

Syyksi teolleen hän on kertonut, että hän pelkäsi avovaimonsa lähtevän salaa lasten kanssa Turkkiin. He olivat palanneet sieltä takaisin runsas viikko aiemmin ja pian sen jälkeen nainen oli mennyt lasten kanssa turvakotiin.

Görgin odotteli naista Haagan torin laidalla sijaitsevassa baarissa ja kävi kimppuun, kun tämä saapui lastenrattaiden kanssa. Hänellä ei ollut tätä ennen Suomessa rikosrekisteriä.

Oikeus määräsi Görginin maksamaan uhrin ja itsensä yhteisille kahdelle pienelle lapselleen elatusapua 120 euroa kuussa siihen saakka, kunnes he täyttävät kahdeksantoista vuotta. Vaatimus henkisen kärsimyksen korvauksesta hylättiin, koska lapset ovat vielä niin nuoria, etteivät ymmärrä tapahtunutta.