Keskustan eduskuntaryhmä ja puolueen johto kokoontuivat tiistaina tuuletuspalaveriin, jota kriisikokoukseksikin kutsuttiin. Tarkoituksena oli tarkastella hallituspolitiikan haasteita ja puolueen tilaa tappiollisten presidentinvaalien jälkeen.
Kriisikokouksen mediaseksikkäin aihe oli mahdollinen ministerikierrätys, onhan epäonnistujilla spekuloitu julkisuudessakin. Kierrätykseen on ehdotettu niin peruspalveluministeri Liisa Hyssälää, alue- ja kuntaministeri Hannes Mannista kuin maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojaakin.
Yhteispalaverin päätelmät ministerivaihdosten suhteen ovat yksiselitteiset: puolue pitäytyy kasvojen pesusta ja aikoo tällä tietoa jatkaa samalla ministerikokoonpanolla ensi kevään eduskuntavaaleihin saakka. Se on tietoinen riski, jota kuitenkin perustellaan sillä, että epäonnistujiksi mainittujen ministereiden hallinnonaloilla on menossa niin suuria uudistuksia, että ministerikierrätys olisi uudistushankkeiden onnistumisen kannalta suurempi riski.
Nurinkurisilta ministerivaihdokset olisivatkin näyttäneet sen jälkeen, kun puheenjohtaja Matti Vanhanen jo ennätti julkisuudessa tyrmätä hankkeet ministerien kierrättämiseksi. Päinvastainen päätös olisi merkinnyt puolueen puheenjohtajan ja pääministerin yli kävelemistä. Se taas olisi mitä ilmeisimmin ollut bensiiniä liekkeihin ja lietsonut kriisitunnelmaa entisestään.
Vanhasen kerrotaan kriisikokouksessa listanneen vaalikauden lopun tärkeimmiksi kysymyksiksi maatalouden tukirahat, kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sekä eläkeasiat. Kyseessä ovat liipasimelle joutuneiden ministereiden hallinnonaloille kuuluvat asiat. Näin Vanhanen siis asettuu tukemaan ministereitä henkilöinä, mutta myös heidän tekemäänsä työtä.
Kyse on kuitenkin muustakin. Keskustan "väistöliike" tuntuu tutulta vetäytymiseltä aitovierille, askaroimaan maatalouden ja kunnallispolitiikan parissa - lainkaan väheksymättä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen merkitystä. Tällä liikkeellä Vanhanen osittain ainakin välillisesti myöntää puolueen harjoittamaa politiikkaa kohtaan esitetyn arvostelun oikeaksi.
Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen haukkui viikonvaihteen Kauppalehti Presson haastattelussa keskustan strategian ja linjan vääräksi. Hän vaati palauttamaan maakuntien luottamuksen keskustaan. Väyrysen mukaan puolueen on hyväksyttävä se, että se ei voi olla eikä sen tarvitse olla suurin puolue pääkaupunkiseudulla, vaan riittää, kun puolue saa Uudeltamaalta puolenkymmentä kansanedustajaa ja Helsingistä yhden tai kaksi. Tähän arvosteluun keskustajohdon voi katsoa osin vastaavan.
Väyrynen pitää keskustaa juuriltaan pohjoismaisena talonpoikaispuolueena, jolla on "realistinen ympäristönäkemys, voimakas aluepolitiikka, halu säilyttää maaseudun elinvoima ja halu estää kaupunkien ruuhkautuminen". Niinpä hän ei hyväksykään puolueessa puhaltaneita liberaaleja tuulia. Osansa arvostelusta saa myös yritys city-vihreyteen, jolla yritetään kalastaa vihreiden ääniä.
Mitenkään merkillistä ei ole siinä, että poliittisessa puolueessa käydään poliittista ja aatteellista arvokeskustelua. Päinvastainen tilanne olisi perin kummallinen. Poikkeuksellista sen sijaan on, että keskusta tällä kertaa käy keskustelua julkisuuden kautta. Aiemmin nämä mölyt on pidetty niin sanotusti omassa mahassa.
Puolueen hämmennystä ja sekaannusta lisää sekin, että myös sen järjestöllistä alennustilaa repostellaan avoimen julkisesti. Esimerkiksi puolustusministeri Seppo Kääräiäinen on avoimesti myöntänyt, ettei keskustan järjestökone ole enää entisensä. Entisen puoluesihteerin uskoisi tietävän, mistä puhuu.
Aika näyttää, onnistuuko keskusta hakemaan pellon reunasta sellaista vauhdin ja tyylin, joka tyydyttää sitä itseään, mutta miellyttää myös äänestäjiä.
Kriisikokouksen mediaseksikkäin aihe oli mahdollinen ministerikierrätys, onhan epäonnistujilla spekuloitu julkisuudessakin. Kierrätykseen on ehdotettu niin peruspalveluministeri Liisa Hyssälää, alue- ja kuntaministeri Hannes Mannista kuin maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaojaakin.
Yhteispalaverin päätelmät ministerivaihdosten suhteen ovat yksiselitteiset: puolue pitäytyy kasvojen pesusta ja aikoo tällä tietoa jatkaa samalla ministerikokoonpanolla ensi kevään eduskuntavaaleihin saakka. Se on tietoinen riski, jota kuitenkin perustellaan sillä, että epäonnistujiksi mainittujen ministereiden hallinnonaloilla on menossa niin suuria uudistuksia, että ministerikierrätys olisi uudistushankkeiden onnistumisen kannalta suurempi riski.
Nurinkurisilta ministerivaihdokset olisivatkin näyttäneet sen jälkeen, kun puheenjohtaja Matti Vanhanen jo ennätti julkisuudessa tyrmätä hankkeet ministerien kierrättämiseksi. Päinvastainen päätös olisi merkinnyt puolueen puheenjohtajan ja pääministerin yli kävelemistä. Se taas olisi mitä ilmeisimmin ollut bensiiniä liekkeihin ja lietsonut kriisitunnelmaa entisestään.
Vanhasen kerrotaan kriisikokouksessa listanneen vaalikauden lopun tärkeimmiksi kysymyksiksi maatalouden tukirahat, kunta- ja palvelurakenneuudistuksen sekä eläkeasiat. Kyseessä ovat liipasimelle joutuneiden ministereiden hallinnonaloille kuuluvat asiat. Näin Vanhanen siis asettuu tukemaan ministereitä henkilöinä, mutta myös heidän tekemäänsä työtä.
Kyse on kuitenkin muustakin. Keskustan "väistöliike" tuntuu tutulta vetäytymiseltä aitovierille, askaroimaan maatalouden ja kunnallispolitiikan parissa - lainkaan väheksymättä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen merkitystä. Tällä liikkeellä Vanhanen osittain ainakin välillisesti myöntää puolueen harjoittamaa politiikkaa kohtaan esitetyn arvostelun oikeaksi.
Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen haukkui viikonvaihteen Kauppalehti Presson haastattelussa keskustan strategian ja linjan vääräksi. Hän vaati palauttamaan maakuntien luottamuksen keskustaan. Väyrysen mukaan puolueen on hyväksyttävä se, että se ei voi olla eikä sen tarvitse olla suurin puolue pääkaupunkiseudulla, vaan riittää, kun puolue saa Uudeltamaalta puolenkymmentä kansanedustajaa ja Helsingistä yhden tai kaksi. Tähän arvosteluun keskustajohdon voi katsoa osin vastaavan.
Väyrynen pitää keskustaa juuriltaan pohjoismaisena talonpoikaispuolueena, jolla on "realistinen ympäristönäkemys, voimakas aluepolitiikka, halu säilyttää maaseudun elinvoima ja halu estää kaupunkien ruuhkautuminen". Niinpä hän ei hyväksykään puolueessa puhaltaneita liberaaleja tuulia. Osansa arvostelusta saa myös yritys city-vihreyteen, jolla yritetään kalastaa vihreiden ääniä.
Mitenkään merkillistä ei ole siinä, että poliittisessa puolueessa käydään poliittista ja aatteellista arvokeskustelua. Päinvastainen tilanne olisi perin kummallinen. Poikkeuksellista sen sijaan on, että keskusta tällä kertaa käy keskustelua julkisuuden kautta. Aiemmin nämä mölyt on pidetty niin sanotusti omassa mahassa.
Puolueen hämmennystä ja sekaannusta lisää sekin, että myös sen järjestöllistä alennustilaa repostellaan avoimen julkisesti. Esimerkiksi puolustusministeri Seppo Kääräiäinen on avoimesti myöntänyt, ettei keskustan järjestökone ole enää entisensä. Entisen puoluesihteerin uskoisi tietävän, mistä puhuu.
Aika näyttää, onnistuuko keskusta hakemaan pellon reunasta sellaista vauhdin ja tyylin, joka tyydyttää sitä itseään, mutta miellyttää myös äänestäjiä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014330879