olen lueskellut näitä juttuja ja pahalta tuntuu niiden puolesta jotka abortin ovat kokeneet tai sitä joutuvat harkitsemaan.Heti alkuun haluaisin sanoa että koittakaa olla pahoittamatta mieltänne noista järkyttävän kylmistä kommenteista.Oma mielipiteeni asiasta on että en voi muuta sanoa kuin että arvostan ihmistä joka itsensä sellaisen kokemuksen läpi vie jos kokee että lapsesta ei kykene vastuuta kantamaan.minusta se jos joku kertoo vastuuntunnosta enemmän kuin lapsen tekeminen tietäen että ei siitä kykene täysillä huolehtimaan.Päätös vaatii ainakin yhtä paljon rohkeutta kuin päätös synnyttää lapsi.Itse en kykenisi sitä päätöstä tekemään.en kyennyt vaikka elämässäni oli todellinen helvetti irti avopuolison kanssa kun sain tietää olevani raskaana.tosin minä olen selvinnyt lapseni kanssa yksin ja tänä päivänä sitä vastuuta on kanssani jakamassa ihana mies.Moni olisi tilanteessani tehnyt abortin mutta minä en siihen kyennyt silloin.Päivääkään en tosin ole katunut mutta elämäntilanne mihin raskauteni ajoittui ei todellakaan ollut se mitä lapselleni olin toivonut.halusin vain kertoa että jokainen joka päätyy omalla kohdallaan aborttiin,tekee varmasti kaikkien kannalta oikean ratkaisun,hatunnosto teille kaikille!!!ja lämmin halaus ja voimia ja jaksamista teille joita abortti koskettaa!!!!!
Voimia teille!!!
Äiti20
3469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
viestistäsi. :)
Miksi et itse kyennyt tekemään aborttia?
Olen sitä miettinyt itsekkin miksi en sitä kyennyt tai kykenisi edelleenkään tekemään...Koska en ole koskaan kuitenkaan ollut aborttia vastaan.mutta missään nimessä en hyväksy sitä ehkäisykeinona.tarkoitan tällä sitä että tietoisesti riski otetaan ja useammin kuin yhdesti se tehdään...minä en vain itse ehkä kestäisi sitä koska väistämättä varmasti sitten miettisin että entä jos ja entä jos minulla nyt se lapsi olisi niin...Kun omaa silloista tilannettani mietin ns.ulkopuolisesti niin jos joku siinä olisi päätyny aborttiin,pitäisin sitä järkevänä.Välillä mietin sitä miltä lapseni olisi säästynyt jos olisin sen ratkaisun tehnyt.Ei sillä ettenkö ole kyennyt häntä hoitamaan ja hänelle kaikkeni antamaan.tällä hetkellä vain nuo isä jutut lähinnä pelottaa kun tulevaisuutta pohdin...hän on narkomaani joka sillointällöin lapsensa "olemmassa olon" muistaa...siltä satunnaisuudelta ja mielipahalta jonka se vielä joskus tuottaa haluiaisin enkelini niin kovin säästyvän...meillä kotona kaikki ok ja lapsella ihana isäpuoli.Tuo oikea isä vaan pelottaa kun ei älyä pysyä pois.kun sain tietää raskaudestani olin juuri saanut mielialaläkkeiden avulla sen verran päätä nostettua masennukseltani että sain hommattua itselleni asunnon ja kaksi päivää ennen plussaamista päässyt pois yhteisestä kodistamme joka oli täynnä tappelua,väkivaltaa ja narkkarin sekoilua...itse en onneksi huumeisiin ole sortunut.opiskelutkin oli kesken.... olen kuitenkin hyvin onnellinen että pidin lapseni koska hän minut loppujen lopuksi takaisin elämään veti ja nyt olen onnellismpi kuin koskaan...en kyllä nyt tainnut oikein vastata kysymykseesi mutta niinkuin sanoin en oikein itsekkään sitä teidä...mut ainakaan syy ei ole se että en hyväksyisi aborttia.Jotenkin kunnioitan niitä jotka siihen pystyvät....tulipas tekstiä yli asian mutta kuitenkin;)Kunnioittakaamme toistemme ratkaisuja,jokainen varmaan kohdaltaan oikean ratkaisun itse tietää!