Olen vanhoillislestadiolaisessa uskossa oleva ihminen. Ajattelin keroa oman näkemykseni synnistä tai siitä miten koen syntiasian itse.
Siitä on lähdettävä, ja on heti aluksi tunnustettava oma huonous ja kelvottomuus näissä uskomisen asioissa, mutta eteenpäin on raahustettava, sillä halu on tässä uskossa säilyä,ja taivaaseen päästä, ja sentähden on usein huomion kiinnittäminen siihen mikä on syntiä ja mikä ei. Etten itse sortuisi niin synnin syövereihin, että heikko usko sydämeltä alkaisi hiipumaan.
Jo ennestäänkin kun omaa huonouden tunnetta kokee, niin kun kohtaa erilaisia asioita, usein uusiakin asioita, josta ei oikein tiedä onko tuo ja tuo asia oikein uskovaiselle. Niin olen kokenut parhaimmaksi sen, että keskustelen ensin toisten samassa uskossa olevien kanssa kuinka he kokevat kyseisen asian. Näin on ollut paljon turvallisempaa, kun on tiennyt miten toiset kanssauskovaiset asian ymmärtävät ja siihen suhtautuvat.
Jotenkin sitä on niin arkatuntoinen että ei oikein uskallakaan ajatella niin että minä kokeilen ja katson, sittenhän sen tuntee, tuntuuko asia luvalliselle vai ei.On sellainen pelko että jos minä ajaudunkin harhaan, eli synnin luvallisuuteen, eikä sieltä enään olekkaan poispääsyä. Jos oma sydän ehkä antautuukin niin asialle ja tekemiselle että sen katsoo niin tärkeäksi, ettei siitä raaski luopua, eikä sitä ehkä kehtaa kenellekkään puhua eikä tunnustaa. Ja on pelko että alkaa kasaantua lisää asioita entisten päälle, ja usko sammuu kokonaan eikä armo ja anteeksiantamus enää kelpaakkaan. Ja näin on taivastie lopullisesti tukossa.
Näin minä ainakin haluan ensin kuunnella muita samassa uskossa olevia uskovaisia aroista ja epävarmista asioista.Sillä halu on niin taivaan kotiin päästä, etten katso mitään asiaa niin tärkeäksi ja välttämättömäksi ettenkö voisi siitä kieltäytyä jos omatuntoni ei salli kyseistä asiaa.
Maasta vaivojen, puolees huutelen,
kuule Isä lapses ääni.
Kuolon alhossa,murheen laaksossa,
aallot käyvät yli pääni.
usein kiusausten kanssa taistelen,
viettelys on joskus ylivoimainen.
Mutta sulta saan, voimat aikanaan,
siksi puolees nytkin käännyn.
....
Täällä kyynelin, itkin huokasin
syntisyyden tunnon alla.
Armos lohdutus, veres puhtaus,
omaksi sain uskomalla.
Ansiotta kaikki synnit anteeks sain,
näin mua autoit suloisesti lohduttain.
Siispä kiitoksen sulle laulelen,
sopertelen savikielin.
Siionin laulusta 171.
Siitä on lähdettävä, ja on heti aluksi tunnustettava oma huonous ja kelvottomuus näissä uskomisen asioissa, mutta eteenpäin on raahustettava, sillä halu on tässä uskossa säilyä,ja taivaaseen päästä, ja sentähden on usein huomion kiinnittäminen siihen mikä on syntiä ja mikä ei. Etten itse sortuisi niin synnin syövereihin, että heikko usko sydämeltä alkaisi hiipumaan.
Jo ennestäänkin kun omaa huonouden tunnetta kokee, niin kun kohtaa erilaisia asioita, usein uusiakin asioita, josta ei oikein tiedä onko tuo ja tuo asia oikein uskovaiselle. Niin olen kokenut parhaimmaksi sen, että keskustelen ensin toisten samassa uskossa olevien kanssa kuinka he kokevat kyseisen asian. Näin on ollut paljon turvallisempaa, kun on tiennyt miten toiset kanssauskovaiset asian ymmärtävät ja siihen suhtautuvat.
Jotenkin sitä on niin arkatuntoinen että ei oikein uskallakaan ajatella niin että minä kokeilen ja katson, sittenhän sen tuntee, tuntuuko asia luvalliselle vai ei.On sellainen pelko että jos minä ajaudunkin harhaan, eli synnin luvallisuuteen, eikä sieltä enään olekkaan poispääsyä. Jos oma sydän ehkä antautuukin niin asialle ja tekemiselle että sen katsoo niin tärkeäksi, ettei siitä raaski luopua, eikä sitä ehkä kehtaa kenellekkään puhua eikä tunnustaa. Ja on pelko että alkaa kasaantua lisää asioita entisten päälle, ja usko sammuu kokonaan eikä armo ja anteeksiantamus enää kelpaakkaan. Ja näin on taivastie lopullisesti tukossa.
Näin minä ainakin haluan ensin kuunnella muita samassa uskossa olevia uskovaisia aroista ja epävarmista asioista.Sillä halu on niin taivaan kotiin päästä, etten katso mitään asiaa niin tärkeäksi ja välttämättömäksi ettenkö voisi siitä kieltäytyä jos omatuntoni ei salli kyseistä asiaa.
Maasta vaivojen, puolees huutelen,
kuule Isä lapses ääni.
Kuolon alhossa,murheen laaksossa,
aallot käyvät yli pääni.
usein kiusausten kanssa taistelen,
viettelys on joskus ylivoimainen.
Mutta sulta saan, voimat aikanaan,
siksi puolees nytkin käännyn.
....
Täällä kyynelin, itkin huokasin
syntisyyden tunnon alla.
Armos lohdutus, veres puhtaus,
omaksi sain uskomalla.
Ansiotta kaikki synnit anteeks sain,
näin mua autoit suloisesti lohduttain.
Siispä kiitoksen sulle laulelen,
sopertelen savikielin.
Siionin laulusta 171.
Vastaukset 9
Vanhimmat
> Sillä halu on niin taivaan kotiin päästä, etten katso mitään asiaa niin tärkeäksi ja välttämättömäksi ettenkö voisi siitä kieltäytyä jos omatuntoni ei salli kyseistä asiaa.
Kieltäydytkö antamasta synninpäästöä hoitokokouksessa sidotulle lähimmäiselle?
Voi voi.. miten ilosanoma voidaan kokea ahdistavana.... elämän täytyy silloin olla yhtä piinaa.
tuo on hyvin raitis ja terve näkemys asiaan. Voimia ja Jumalan siunausta kilvoitukseesi!
..oli ihan hyvä juttu. Kuitenkin on tilanteita, että muutkin on eksyksissä, kuten 70-luvun hoitokokous on osoittanut.
Eikö korkeimpana auktoriteettina seurakunnan ja veljien yläpuolella kuitenkin ole Pyhä Jumalan Sana, ja ensin sillä punnita asoita, mitenkään väheksymättä muiden uskovien mielipiteitä ?
Jumalan rauhaa
Kiitos vaan, oli mukava lukea välillä ihan omakohtaista todistusta.
Sanoit, että kiinnität huomion siihen, mikä on syntiä ja mikä ei. Pitää sanoa, että olen itsekin harrastanut samaa taktiikka. Ongelma vaan on siinä, että kun yhden synnin tunnistaa ja tekee parannuksen, niin kohta huomaa seuraavan, ja seuraavan ja ... Eli tällöin ikäänkuin koko ajan joutuu miettimään voinko tehdä näin tai noin. Melko itsekeskeistä.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että pitää pohtia mikä ei ole syntiä. No vastaus on, että kaikki paitsi Jumalan rakastaminen koko sydämestä ja lähimmäisen niin kuin itsensä, on syntiä. Niinpä kaikki, mitä lihallisessa olemuksessani teen, on enemmän tai vähemmän syntiä.
Tässä vaiheessa voi tuntua epätoivoiselta, mutta ei hätää, Jeesus on sitä varten kuollut, että minun syntini voitaisiin antaa anteeksi. Niin että turhapa minun on yksittäisiä asioita synniksi seurakunnassa eritellä, kun tunnustan kelvottomuuteni Jeesukselle.
Siinä se on todellinen ja ainoa tie elämään ja pyhitykseen, kun henkilökohtaisesti rukouksessa pytää Jeesukselta syntejään anteeksi. Hyväksyy Jeesuksen tällä tavoin pelastajakseen. Tunne on sanoinkuvaamattoman vapauttava, Pyhä Henki tulee elämään ja sydämeen, niin ettei enää halua syntiä tehdä ja kaikki muu paitsi Jumalan tunteminen tuntuu turhalta. Vapaus on sitä, että laki ei syytä.
Tie taivaaseen on vilpitön mieli, jatkuva rukoileminen ja syntien tunnustaminen Jeesukselle.
"Olenkin tullut siihen tulokseen, että pitää pohtia mikä ei ole syntiä. No vastaus on, että kaikki paitsi Jumalan rakastaminen koko sydämestä ja lähimmäisen niin kuin itsensä, on syntiä. Niinpä kaikki, mitä lihallisessa olemuksessani teen, on enemmän tai vähemmän syntiä."
Näinhän se "tarkkaan ottaen" on minunkin mielestäni. Niinpä vl-piireissä vakiintunut sanamuoto "Jeesuksen nimessä ja veressä KAIKKI synnit anteeksi" vakuuttaakin nimen omaan, että KAIKKI synnit on lupa uskoa anteeksi, ei vain jotain yhtä yksittäistä tekoa, joka sillä hetkellä sattuu painamaan mieltä. Ihminen kun tekee jatkuvasti syntiä ajatuksin, sanoin ja töin, niin mahdotontahan niitä kaikkia olisi luetellakaan.
Tämä syntisyyden tunnustaminen ei silti todellakaan tarkoita sitä, että olisi lupa "nostaa kädet pystyyn" ja antautua synnille, "koska sille ei kuitenkaan voi mitään".
Tämä syntisyyden tunnustaminen ei silti todellakaan tarkoita sitä, että olisi lupa "nostaa kädet pystyyn" ja antautua synnille, "koska sille ei kuitenkaan voi mitään".
Niin, olet harvinaisen oikeassa. Mutta vaelluksen luonne vaan muuttuu, kun ei ole "lain alla". Kyllä omatunto edelleen, jopa tarkemmin koko ajan toimii. Laitetaanpas Paavalin kommentti:
16 Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä.
17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
18 Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.(Gal. 5:16-18)
Olet harvinaisen oikeassa siinä, että oikeasti armon alla olevat ovat saaneet rakkauden ja laupeuden Hengen.
Siinä jopa ivallisuus toista ihmistä ja hänen uskoaan kohtaan tuntuu synniltä.
Ei tee mieli sanoa oman ryhmän ulkopuolella olevasta papista: onpa pimeä pappi.
Tai pilkata helluntalaisten upotuskastetta sanomalla kissaa helluntalaiseksi, kun se sattui tipahtamaan vesisaaviin.
Tai sanoa joulupukille jumalantervettä ja tunnustaa sille syntisyyttään.
Tai sanoa jostakin liikunnallisesta esityksestä: siellä ne vaan tanssaavat.
Tämä ei ollut ivaamista, vaan kertomuksia muiden ivailuista, jotka ovat väärin.
Luomisen ja lunastuksen muisto
Kirjoittanut: Reino Kuikka 18.4.2006 klo 09.57
JUMALAN LAKI on hänen luonteensa ilmaus. Koko lankeamaton maailmankaikkeus on yhtä Jumalan lain kanssa. Ainoastaan langenneet enkelit (Ilm. 12:7-9) ja langennut ihmissuku pienellä planeetallamme (1 Moos 3:6)ovat luonnostaan vihollisuudessa Luojaa ja hänen lakiaan vastaan.
Ennen syntiinlankeemusta Jumalan kuvaksi luotu ihminen oli täydellisesti yhtä Jumalan lain kanssa. Rakkauden laki, kymmenen käskysanaa, oli pantu luomisessa heidän sydämeensä ja mieleensä.
YHDESSÄ LUOJANSA, Jumalan, ja koko luodun maailmankaikkeuden kanssa he pyhittivät luomisviikon seitsemännen päivän , sapatin.
Lankeamattomat enkelit viettivät Luojansa sapattia, jota taivaassa on vietetty heidän luomisestaan lähtien, Sapatti on siellä asetettu enkeleitä varten. Täällä maan päällä "sapatti on asetettu ihmistä varten" (Mark 2:27).
Kun noin 6000 vuotta sitten taivaassa päättyi erään viikon lopuksi enkeleitä varten asetettu sapatti, alkoi Isä Poikansa välityksellä luoda meidän maailmaamme: "Alussa loi Jumala taivaat ja maan..."(1 Moos 1:1). Kaikkiaan tämäkin luomistyö kesti kuusi päivää, alkaen ensimmäisen päivän illasta päättyen kuudennen päivän iltaan. Laskevan auringon viimeiset säteet ilmoittivat sapatin alkavan.
Jumala on luonut kaikki maailmat kuuden päivän jaksoissa, sillä neljäs käsky kuuluu erottamattomasti luodun maailmankaikkeuden parustuslakiin.
JUMALA SANOO itsestään: "Ihmisen Poika on sapatinkin Herra."(Mark 2:28)
Pyhä henki todistaa Paavalin kautta sapatin Herrasta: "Hänessä luotiin kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä, näkyvät ja näkymättömät, olkootpa ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttaan ja häneen. Hän on ennen kaikkia ja hänessä pysyy kaikki voimassa."
(Kol 1:16) Hän Jeesus, on kaikkien näiden luomiensa maailmojen sapatin Herra.
Kuollessaan ristillä, täytettyään työnsä langenneen ihmisen pelastamiseksi, sapatin Herra lepäsi sapatin haudassa ja nousi voittajana kuolleista viikon ensimmäisenä arkipäivänä (Matt 28:1-6).
JULISTIKO SAPATIN Herra sapatin pyhyyden loppuneeksi nosutuaan kuolleista? Lakkauttiko hän Jumalan lain? Käskikö hän seuraajiaan pyhittämään siitä eteenpäin auringonjumalan armollista päivää, sunnuntaita (engl. sunday), jota pakanallinen Rooma vietti pyhäpäivänään?
Silloinhan hän tunnustaisi saatanan voittajakseen.Ajatus on yhtä mahdoton kuin, että maailmankaikkeus olisi syntynyt alkuräjähdyksestä ja elämä alkanut ja kehittynyt itsestään miljardien vuosien kuluessa.
Jos Jeesus olisi ylösnoustuaan vaihtanut sapatin pyhyyden viikon ensimmäiselle arkipäivälle, olisi hän rikkonut Jumalan lain.
Tämä olisi aivan järjetöntä. Jeesus ollessaan ihmisluontoon pukeutuneena oli uskollinen Jumalalle hamaan ristinkuolemaan asti. Hän kesti lankeamatta kaikki saatanan hyökkäykset ja houkutukset. Miksi, noustessaan kuolleista voittajana, hän ensitöikseen mitätöisi Jumalan lain keskeisimmän käskyn ja säätäisi sijaan voittajansa vihollisen pyhäpäivän?
RAAMATUSTA ei löydy Jumalan hyväksyntää sunnuntain pyhittämiselle. Matt. 24-luvussa sapatin Herra ennustaa Jerusalemin hävityksen, jonka tiedämme tapahtuneen v. 70jKr, sekä useita merkkejä toisesta tulemisestaan. Kehottaako hän seuraajiaan näinä suuren vainon aikoina pyhittämään sunnuntaita?
"Laittomuuden päästessä valtaan useimpien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu. Rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella, eikä sapattina." (Matt 24:12,13,20)
ELÄMME JUURI näitä aikoja, jolloin laittomuus on päässyt valtaan. Jeesus kehoittaa seuraajiaan pysymään uskollisina loppuun asti siinä liitossa, jossa hän on pannut lakinsa heidän sydämiinsä ja mieliinsä. Siksi hän kehoittaa omiaan rukoilemaan Jumalaa, että hän varjelisi heitä vainon aikana, voidakseen rauhassa viettää saapattia Luojansa kunniaksi.
Jeesuksen rakkain opetuslapsi, Johannes, sai vanhoilla päivillään vankina Patmoksella valtavan näkynsä sapattina;. Se oli Jeesuksen Kristuksen sapatin Herran, ilmestys, jonka Isä antoi hänelle. Näyn välitti Johannekselle sapattia viettävä enkeli (ILm 1:9,10).
Tuona merkittävänä päivänä sapatti yhdisti uskollisen Johanneksen taivalliseen perheeseen, Ja hän sai hengessä katsella tulevia.
Johannes vietti sapattia Jeesuksen ja toisten opetuslasten kanssa, Jumalan laki oli niin syöpynyt heidän uudeksi luotuihin sydämiinsä ja mieliinsä, että Jeesuksen kuoltuakin ja surun murtamana Johannes muiden opetuslasten tavoin vietti sapatin hiljaisuudessa lain käskyn mukaan (Luuk 23:56).
On selvää, että Johannes tarkoitti Herran päivällä sapattia. Muuta viikoittaista Herran päivää ei koko raamatussa ole, "seitsemäs" päivä on Jahven, sinun Jumalasi sapatti..."
Herättäköön tämä kirjoitus meidät pohtimaan sitä, miksi vietämme väärää lepopäivää sunnuntaita lepopäivänämme oikean lepopäivän sapatin, lauantain sijaan. Meillä on kuitenkin lupa uskoa nämä väärät pyhäinvietot anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä rauhaan vapauteen sekä iloon asti. Sitten alkakaamme seurata Herraa Jeesusta myös kymmenien käskyjen; "muista pyhittää lepopäivä!" kohdassa.
Ei ole sama, minkä päivän pyhität. Ei ole sama, pyhitätkö auringon Jumalan pakanallista päivää sunnuntaita, vai alkuperäistä luojan sapattia lauantaita.
Lisää aiheesta löytyy:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?
category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000015548017
http://www.uskontie.net/petterihaipola/sapatti.
shtml
http://koti.phnet.fi/petripaavola/Valmistuspaiva