Onko muita joilla mielialat vaihtelee kovastikin?
Mulla näkyy tää olotila vaihtelevan.. Välillä on jotenkin tyhmästi (koska ei oikein tiä syytä) niin omituisen onnellinen olo ja taas välillä se on niin onnettoman tuntuinen.
Enimmäkseen oon päivät ypöyksin kotona kun mies on työssä, ja meinaa monesti ahdistaa tää yksinäisyys (tuntuu että tuun kohta hulluks ja ajatukset alkaa kiertää).
Ulkonakin kun ihanan aurinkoinen ilma, niin haluttas olla siellä, mutta mitäpä sitä siellä yksikseen seisoskelee, naapuritki pitäs varmaan tyhmänä (kun en oo edes koskaan polttanut röökii).
Kävelyllekään en viitti mennä yksin! Tuntuu että miehellä on asiat paljon paremmin, kun ei tarvi kotona tehä askareita ja saa olla päivisin työ-ja omienkien kavereiden seurassa. Oonpa jopa mieheni mielestä yrittänyt hakemalla hakea riidanaiheita vaikka mistä asioista, vaikka omasta mielestäni olen ärissyt ihan aiheesta hälle..
Kun on huono sää niin tuntuu jotenkin kivemmalta möyröttää sisätiloíssa kotiaskareiden parissa, mutta taas aurinkoisella on päinvastoin, ja kaikki yhdet ja samat kotiaskareetkin maistuu nii-in puulta..
Yksi ilta sitten vielä tuli ihan yhtäkkiä nukkumaan alkaessa jo kolmisen vuotta sitten kuollut rakas lemmikki mieleen ja hyvä etten alkanut vollottaa ikävissäni (kun muistelin yhteisiä ulkoiluretkiä sen kanssa), niin että mieheni ei ymmärtänyt oikein moista tunnepurkausta.
Oonkohan lievästi jopa masentunut, vai onkos tää normaalia johtuen jostai hormooneista tmv.? Onko kellää samaa??
-odottaja-
Mulla näkyy tää olotila vaihtelevan.. Välillä on jotenkin tyhmästi (koska ei oikein tiä syytä) niin omituisen onnellinen olo ja taas välillä se on niin onnettoman tuntuinen.
Enimmäkseen oon päivät ypöyksin kotona kun mies on työssä, ja meinaa monesti ahdistaa tää yksinäisyys (tuntuu että tuun kohta hulluks ja ajatukset alkaa kiertää).
Ulkonakin kun ihanan aurinkoinen ilma, niin haluttas olla siellä, mutta mitäpä sitä siellä yksikseen seisoskelee, naapuritki pitäs varmaan tyhmänä (kun en oo edes koskaan polttanut röökii).
Kävelyllekään en viitti mennä yksin! Tuntuu että miehellä on asiat paljon paremmin, kun ei tarvi kotona tehä askareita ja saa olla päivisin työ-ja omienkien kavereiden seurassa. Oonpa jopa mieheni mielestä yrittänyt hakemalla hakea riidanaiheita vaikka mistä asioista, vaikka omasta mielestäni olen ärissyt ihan aiheesta hälle..
Kun on huono sää niin tuntuu jotenkin kivemmalta möyröttää sisätiloíssa kotiaskareiden parissa, mutta taas aurinkoisella on päinvastoin, ja kaikki yhdet ja samat kotiaskareetkin maistuu nii-in puulta..
Yksi ilta sitten vielä tuli ihan yhtäkkiä nukkumaan alkaessa jo kolmisen vuotta sitten kuollut rakas lemmikki mieleen ja hyvä etten alkanut vollottaa ikävissäni (kun muistelin yhteisiä ulkoiluretkiä sen kanssa), niin että mieheni ei ymmärtänyt oikein moista tunnepurkausta.
Oonkohan lievästi jopa masentunut, vai onkos tää normaalia johtuen jostai hormooneista tmv.? Onko kellää samaa??
-odottaja-
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihan normaalia on! Monennellas oot menossa?
Itse aika alussa vielä ja mielialat heittelee ihan laidasta laitaan. Eka oon onneni kukkuloilla ja sit yhtäkkiä saatan itkeä sitä et ei musta oo äidiksi tai ku oon niin yksin. Hermot on kanssa aika tiukoilla ollut!
Jos se elämä vielä tästä tasaantuisi =)