moikka!

siltä tää näyttä munkin kohalla mutta muistta että meitä on moneksi joten sinnä kuluut kai nihin joilla luone arvio heittä 20 prosentia kun se markinali on 10-20 prosentia mutta voin omasta kokemuksestani sanoa sulle että kolulukiusaaminen vaikutta valtavasti ihmisen itse olin molenmissa osissa koulluaikana sinusta voi tulla henkisesti yhtävahvaa kun musttakin sillä vastoin käymiset jalostta ihmistä ja sittä olen samaa mieltä että meijän merki on valmis vastta vanhemallaijällä

miehestäni, ikää 48 v.
Hän on varsinainen vitsinlaukoja ja sanavalmis tapaus.Eloisa,niin sanoakseni!
Mutta silloin ihan seurustelumme alkuaikoina jolloin hän oli 17 v.hän oli paljon,paljon hiljaisempi.Varsinkin vieraitten ihmisten seurassa ei meinannut sanaa tulla suusta.
Ei uskois että on sama mies!
Ihana höpöttäjäni....

Heippa sagittariusN.Oon 28v. "miehenalku".Olen ollut ala-asteella kanssa koulukiusattu ja aina ollu ujo.Kuuntelen mielelläni muita,mut haluan myös,että edes joskus minua kuunnellaan.
Mutta viime vuosien aikana on jotenki tullu enemmän rohkeutta ja itseluottamusta..Se räväkkyys tulee luultavasti täs vuosien mittaan.Uskon,että tuut löytämään ittes lähivuosina ku tulee enemmän elämän kokemusta.Oletko koulussa vai töissä?Ite olen määräaikasessa työssä.

Mä olin kans nuorempana todella ujo ja toivoin voivani olla sosiaalisempi ja rohkeampi. Nykyään tuntuu että höpötän melkein liikaa :( ja rohkeus tehdä asioita joita itse haluaa, lisääntyy vuosi vuodelta. Edelleen on välillä sellasia hetkiä, että vanha ujous ja arkuus nostaa päätään, ja huono itsetunto muistuttaa itsestään, mutta harvemmin. Toisaalta oma puheliaisuus toisinaan vielä oudoksuttaa, ja joskus miettii, että olinkohan sittenkin fiksumpi silloin kun puhuiin kaverini sanojen mukaan "vähän mutta asiaa". No, ainakaan ei enää tarvi kadehtia sosiaalisempia tuttavia ja haaveilla, että jospa minäkin uskaltaisin...

Helpottavaa kuulla että on muitakin samanlaisia strategioita, sillä olen myös lukenut jousimiehistä jotka ovat kamalan sosiaalisia ja eloisia, ja itse olen haavoittuvainen ja ujo. Minullakin on koulukiusaaminen vaikuttanut, mutta en usko että se oli edes varsinaista kiusausta, otin sen vaan liian raskaasti. Tällä hetkellä olen PALJON rohkeampi, vaikka en vielä edes täysi-ikäinen ole. Mutta odotan ihmisiltä sivistynyttä ja hienovaraista käytöstä (vaikka arvostankin rehellisyyttä yli kaiken), sillä loukkaannun vieläkin melko herkästä, kun vanhat muistot palaavat mieleen. Minä haluan myös mielummin kuunnella ihmisiä, ja mietiskellä pääni sisällä. Kuitenkin seurassa, johon voin varmasti luottaa, puhua pälpätän melko paljon, mm. kavereiden seurassa ja kotona. Olen saanut paljon itsevarmuutta ja uskon, että tulen iänmyötä koko ajan rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi. Olen aina ihaillut äitäni(vesimiestä), joka tulee toimeen kaikenlaisissa tilaisuuksissa ja osaa jutella kaikenlaisille ihmisille, mutta hän on kertonu olevansa lapsena todella ujo, vielä ujompi kuin minä.
Toivotan kaikille nuorille jouskareille kärsivällisyyttä. Kun on itse tyytyväinen itseensä, muutkin alkavat pitää sinua täydellisenä :) ja niin saat rutkasti lisää itseluottamusta! Hauskaa kevättä kaikille! :D

nuorempana hyvinkin hiljainen ja arka. Johtui koulukiusaamisesta, joka jätti jälkensä aika pitkäksikin aikaa. Nykyisin omaan hyvän itsetunnon ja olen iloinen höpöttelijä. Ei varmaan tunnistaisi samaksi ihmiseksi enää. Uskon, että kun saat itseluottamusta tulet sellaiseksi kuin ehkä haluaisit sisimmässäsi olla. Myöhemmin ehkä huomaat, kuinka paljon vahvuutta koulukiusatuksi joutuminen myöhemmin sinulle tuo. Itse kasvoin henkisesti paljon, kun sain rohkeuteni ja sosiaalisuuteni takaisin. Vaikka joku sanoisikin minulle pahasti, se ei murenna itsetuntoani. Menee pikemminkin toisesta korvasta sisälle ja toisesta ulos. Tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää!