Tuulimuna se olikin :´( Kokemuksia poistosta?

sulle sentään tehdään lääkkellinen keskeytys sairaalassa.lueppa tosta alempaa "keskeytys kotona,ei ikinä!" otsakkeen alla on tosijuttuja lääkkeellisestä keskeytyksistä.

Hei!

Minulle tehtiin keskeytys (rv 11 1, tuulimuna)tasan kaksi viikkoa sitten ja en halunnut tehdä sitä kotona mieheni kanssa, joten menin naistentautien plk:lle, koin sen turvallisemmaksi kun ei ole aikaisempia keskenmenoja eikä kokemusta synnytyksestä. "Esilääkityksestä" Mifegynestä sain kovemmat kivut (ei pahat)ja verta tuli (vaikkei paljon)enemmän kuin Cytotecilla (4 2 tbl, ekat 4 ei heti tehonnut = ei tullut verta niin sitten 2 tbl lisää)tehdystä lopullisesta keskeytyksestä. Itse olen miettinyt, että johtuiko kivuttomuus ja vähä verisyys siitä ettei sikiötä ollut kehittynyt lainkaan.
Itse pääsin fyysisesti vähällä, henkinen puoli on vasta aloittamassa prosessointia. Surullista, että näin kävi. Uskon kuitenkin, että on mahdollista vielä tulla raskaaksi, vaikka pelkohan sitä varmaan nousee pintaan, kun on uuden yrityksen aika ja odottaa ensimmäisiä viikkoja miten käy. Jälkitarkastukseen menen omalle gynegologille 5 viikon jälkeen keskeytyksestä.

Jaksamista surun murtama sinulle!

Meillä ensimmäinen raskaus päättyi tm 11 3. 11 1 alkoi verinen vuoto, tosi vähäisenä ja neuvolasta ym. lääkärit sanoivat sen tod.näk. olevan vaaratonta ja pyysivät odottamaan rauhassa, np ulta olisi ollut 2 vkon päästä. En kuitenkaan voinut odottaa vaan ultrattiin yksityisellä 11 2, se oli tm. Vaikka olin sitä jotenkin pelännyt, se kuitenkin oli kamala järkytys. samana päivänä sain sen ekan km aloittavan lääkkeen, menin kotiin ja 2 yön jälkeen piti mennä sairaalaan saamaan cytotecit. Koska km oli jo vähän käynnistynyt itsekseen, se menikin kokonaan kesken silloin välipäivänä kotona. Kipu oli kyllä välillä tappava, pieni synnytyshän se on, mutta kyllä se helpotti kun kaikki tuli pihalle. Tavallaan se fyysinen kipu tuntui hyvälle sen henkisen kivun peittämisessä, traumoja ei siitä jäänyt. Jälkeenpäin oon ajatellut että parempi kun mekaanisesti kohtuun ei ole koskettu. Jälkivuoto jatkui lähes seuraaviin menkkoihin, jotka tuli ajallaan 4 vkoa km:sta. Yksi kierto piti siksi jättää väliin, 2 on sen jälkeen koitettu ilman tulosta...toivottavasti kolmas jo tärppää taas. Henkinen osuus on paljon pahempi, etenkin kun koko ystäväpiiri ympärillä odottaa kesävauvoja... Me ei sitä saatu mutta syksyvauva olisi parasta mitä osaan nyt toivoa:)

Tuosta tuulimunaraskauden keskeytyksestä lääkkeen avulla.. Minulla keskeytettiin jouluaaton aattona tm-raskaus (rv 10 3) lääkkeen avulla, ja "kärsin" siitä vieläkin. Keskeytyksestä lähtien tähän päivään asti on ollut koko ajan vuotoa, enemmän tai vähemmän. Kaikenkaikkiaan kolmet TOSI runsaat kuukautiset (mukaanlaskien eka keskeytysvuoto). Yli kahteen kuukauteen en ole voinut olla päivääkään ilman jonkinlaista pikkuhousunsuojaa. Helmikuun aikana olen neljä kertaa käynyt antamassa labraan verinäytteen, josko se raskaushormoni-taso olisi jo nollassa. Viimeksi se oli vielä 11. Hitaasti se laskee eikä uutta päästä yrittämään, ennenkuin entinen on kokonaan pois päiväjärjestyksestä. Kaavintaan en alunperin halunnut, mutta jos saisin nyt valita uudelleen, ottaisin mieluummin kaavinnan kuin monen kuukauden piinan..

Huomenna saan taas tietää tämänhetkisen rh-tason, joten odotellessa aurinkoisia kevätpäiviä kaikille :)

..oli ainakin minusta "mukava" toimenpide, ei tuntunut missään. Olin viikolla 12, kun ekassa ultrassa huomasivat ettei siellä mitään sikiötä olekkaan. Suru on suunnaton vaikka aikaa on jo kuukausi mennyt. Onneksi voi pian yrittää uudestaan, pelottaa kyllä hirmuisesti. Mutta luonto tekee tehtävänsä, sille ei voi mitään.