Olemme perhe Espoosta. Itse työskentelen valtiolle ja lääkäripuolisoni työskentelee kaupungille.Työpaikassani on muutamia kertoja kohuttu alueellistamishankkeista. Monet pelkäävät työpaikkojensa puolesta, niin minäkin. Valtiolla näyttää olevan sellainen ajatus, että alueellistaminen täytyy toteuttaa kokonaisina toimintaorganisaatioina. Ihmettelen, miksei asiaa voitaisi hoitaa inhimillisemmin, eli etsimällä vapaaehtoisuuteen perustuen etätyöhalukkaita ihmisiä ja etätöiksi sopivia työtehtäviä. Itse voisin kyllä tehdä työni ihan missä vain, työni on hyvin itsenäistä. En ole kuitenkaan valmis muuttamaan ihan mihin vain.
Vaimoni on Kainuusta ja hän haluaisi palata kotiseudulleen. Minullekin Kainuu sopisi asuinpaikaksi. Olisin siis yksi vapaaehtoinen alueellistettava, jos vain voisin itse valita asuinpaikkani pk-seudun ulkopuolelta. Koulutustani vastaavan työn löytäminen Kainuusta itselleni ilman etätyövaihtoehtoa, olisi liki mahdoton ajatus. Minkä vuoksi siis valtio yhä edelleen harjoittaa vain vanhakantaista laitosajattelua? Sitä paitsi luulisi valtiojohtoa kiinnostavan esimerkiksi muuttotappioalueiden lääkäripulan. Valtion työt voitaisiin käydä lävitse tehtävä kerrallaan ja poimia kaikki etätöiksi sopivat työt houkuttimiksi esimerkiksi lääkäreiden, opettajien tms. puolisoille muuttaa perheen kanssa sinne, missä heitä kipeästi kaivattaisiin. Sanotaan, että koska lääkärikunta on naisistunut, syrjäseudut eivät saa enää lääkäreitä. Itse sanoisin, että koska lääkärikunnan puolisokunta on miehistynyt, perheet eivät voi enää muuttaa syrjäseuduille. Itse en ole valmis luopumaan mielenkiintoisesta työstäni, mutta asuinpaikkaa voisin kyllä vaihtaa. Maakuntien on uudistettava rekrytointitapojaan perhekeskeisiksi ja vaadittava samalla myös valtiota mukaan talkoisiin. Paljon voitaisiin tehdä muualtakin kuin Helsingistä käsin. Laitosajattelulla ihmiset eivät kuitenkaan voi muuttaa sinne, minne haluavat, eivätkä siksi suostu muuttamaan ollenkaan.
Vaimoni on Kainuusta ja hän haluaisi palata kotiseudulleen. Minullekin Kainuu sopisi asuinpaikaksi. Olisin siis yksi vapaaehtoinen alueellistettava, jos vain voisin itse valita asuinpaikkani pk-seudun ulkopuolelta. Koulutustani vastaavan työn löytäminen Kainuusta itselleni ilman etätyövaihtoehtoa, olisi liki mahdoton ajatus. Minkä vuoksi siis valtio yhä edelleen harjoittaa vain vanhakantaista laitosajattelua? Sitä paitsi luulisi valtiojohtoa kiinnostavan esimerkiksi muuttotappioalueiden lääkäripulan. Valtion työt voitaisiin käydä lävitse tehtävä kerrallaan ja poimia kaikki etätöiksi sopivat työt houkuttimiksi esimerkiksi lääkäreiden, opettajien tms. puolisoille muuttaa perheen kanssa sinne, missä heitä kipeästi kaivattaisiin. Sanotaan, että koska lääkärikunta on naisistunut, syrjäseudut eivät saa enää lääkäreitä. Itse sanoisin, että koska lääkärikunnan puolisokunta on miehistynyt, perheet eivät voi enää muuttaa syrjäseuduille. Itse en ole valmis luopumaan mielenkiintoisesta työstäni, mutta asuinpaikkaa voisin kyllä vaihtaa. Maakuntien on uudistettava rekrytointitapojaan perhekeskeisiksi ja vaadittava samalla myös valtiota mukaan talkoisiin. Paljon voitaisiin tehdä muualtakin kuin Helsingistä käsin. Laitosajattelulla ihmiset eivät kuitenkaan voi muuttaa sinne, minne haluavat, eivätkä siksi suostu muuttamaan ollenkaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä hyvä insinööri löytää töitä vaikka Siperiasta.
Mitä te siellä Espoossa enää roikutte?
Myykää asuntonne jollekin sarasvuolaiselle idiootille ja muuttakaa kerralla elämänne laadukkaammaksi.
Jos ei mies tuommoista ymmärrä, niin kyllä siellä pääkaupunkiseudulla tyhmistyy. Saisi vaimosi muuttaa takaisin ja sinä saisit jäädä Espooseen.