että olen vain kaiken kuvitellut päässäni. Ei ollut koskaan edes ajatusta meistä, oli vain minä ja minun ajatukset. Turhaan olen hakenut sinua täältä ja turhaan olen ne kirjoitukset kirjoittanut toivoen että ne huomaisit. Turhaan olen toivonut sinut näkeväni, turhaan olen kuvitellut että minusta välittäisit. Turhaan olen toivonut että haluaisit minuun tutustua tai olla osa elämääni. Ja tehdä siitä paremman minun kanssani yhdessä.
Olen uskonut sen, mitä olen halunnut uskoa. Olen uskonut vielä silloinkin, kun ei enää olisi ollut syytä uskoa. Olen jaksanut toivoa eivätkä jalkani ole pysyneet maan pinnalla, vaan ne irtosivat sieltä jo kauan sitten. Mutta nyt kahlitsen itse itseni takaisin maan pinnalle, enkä koskaan enää lennä pois sieltä.
Minä olen vihdoin ymmärtänyt ettei minulla ole aavistustakaan sinusta. En tiedä, mitä ajattelet, mistä pidät tai et pidä. En edes tiedä, kuuluuko sydämesi jo jollekin. Nyt tiedän tosin, ettei se ainakaan kuulu minulle ja miksi kuuluisikaan? Mitä voisi olla sellaista, että se haluaisi kuulua minulle? Ei mitään, koska ei siellä minun sydämessä ollut mitään sen arvoista.
Minä en olisi uskonut, että siihen (sydämeeni) enää voisi sattua näin. Se sydän on niin paljon nähnyt ja kokenut ja palanut ihan mustaksi möykyksi rintaani. Minä luulin, että se oli kovettunut jo kauan aikaa sitten ja ettei se enää tuntisi mitään. Mutta nyt siihen sattuu, vaikka on paljon vähemmän syytä kuin joskus ennen.
Kun haaveet kaatuu, niin koko elämä romahtaa kerralla. Ei jaksa hymyillä eikä jaksa iloita mistään, mistä normaalisti iloitsisi. Ei jaksa olla vihainenkaan, sitä on vain surullinen. Niin surullinen siitä, että kaikki näyttää taas harmaalta. Että kaikki se valo ja toivo hävisi ja jäljelle jäi vain pimeys. Se kestää aikansa, kunnes taas pienet valonsäteet alkavat pilkahdella. Mutta sydämessä on tyhjyys - kunhan vain se ei olisi palanut lopullisesti karrelle.
Olen uskonut sen, mitä olen halunnut uskoa. Olen uskonut vielä silloinkin, kun ei enää olisi ollut syytä uskoa. Olen jaksanut toivoa eivätkä jalkani ole pysyneet maan pinnalla, vaan ne irtosivat sieltä jo kauan sitten. Mutta nyt kahlitsen itse itseni takaisin maan pinnalle, enkä koskaan enää lennä pois sieltä.
Minä olen vihdoin ymmärtänyt ettei minulla ole aavistustakaan sinusta. En tiedä, mitä ajattelet, mistä pidät tai et pidä. En edes tiedä, kuuluuko sydämesi jo jollekin. Nyt tiedän tosin, ettei se ainakaan kuulu minulle ja miksi kuuluisikaan? Mitä voisi olla sellaista, että se haluaisi kuulua minulle? Ei mitään, koska ei siellä minun sydämessä ollut mitään sen arvoista.
Minä en olisi uskonut, että siihen (sydämeeni) enää voisi sattua näin. Se sydän on niin paljon nähnyt ja kokenut ja palanut ihan mustaksi möykyksi rintaani. Minä luulin, että se oli kovettunut jo kauan aikaa sitten ja ettei se enää tuntisi mitään. Mutta nyt siihen sattuu, vaikka on paljon vähemmän syytä kuin joskus ennen.
Kun haaveet kaatuu, niin koko elämä romahtaa kerralla. Ei jaksa hymyillä eikä jaksa iloita mistään, mistä normaalisti iloitsisi. Ei jaksa olla vihainenkaan, sitä on vain surullinen. Niin surullinen siitä, että kaikki näyttää taas harmaalta. Että kaikki se valo ja toivo hävisi ja jäljelle jäi vain pimeys. Se kestää aikansa, kunnes taas pienet valonsäteet alkavat pilkahdella. Mutta sydämessä on tyhjyys - kunhan vain se ei olisi palanut lopullisesti karrelle.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja sinä tiedät että sinua autetaan kun olet kovassa hädässä..toivottavasti opit luottamaan sydämeesi, sillä se on tärkein taito elämässä. Sinä voit kuunnella muita, mutta usein ne vastaavat vain sen mitä olettavat sinun haluavan kuulla, joskus ehkä tulee joku joka sanoo jotain muuta, ja silloin ehkä ymmärrät että sinusta välitetään.....
Sellasta se on, kun antaa tunteiden viedä ja lopulta niihin sitten haluaa uskoa.Yritä kestää,kyllä se siitä.
Kyllä minä sinusta välitin, mutta en sillä tavalla kun mitä sinä halusit. Kaikkea voi haluta, mutta ei ole järkevää saada kaikkea. Sinullekkin on jossain oma kultakimpale, jos osaat tehdä oikeita valintoja ja ottaa hieman enemmän riskejä.
osaat todella pilata taas päiväni. Kaikki oli hyvin, tai ei ollut, mutta nyt ei ainakaan ole.
toisille noin, kun aina on joku syy miksi jotkut eivät ala olemaan yhdessä, toinen tuntee itsensä luultavasti huonommaksi kuin toinen...............
ei saa sanoa noin.
olen eri mieltä tuosta kaikkea voi haluta. En ole halunnut kuin yhden ihmisen, en montaa, mikä kai näin nykyään on harvinaistakin. Ja siksi toisekseen välittämisessä ja rakkaudessa ei ole muita vaihtoehtoja kuin kaikki tai ei mitään. Mieluummin ei mitään, kuin ei kaikkea. Siis että jos ei voi saada kaikkea, jos ei voi omistautua niin sitten mieluummin ei mitään. Koska se ei kaikki on rakkaudessa vain itsepetosta, eikä tee onnelliseksi.