Jos elämäntilanteesi olisi mielestäsi huono sillä
hetkellä lapsen saannille (esim. opinnot pahasti
kesken, ei omaa asuntoa, ei vakiosuhdetta,
taloudellinen tilanne heikko tms.),
niin pitäisitkö
lapsen vai keskeyttäisitkö raskauden?
Mitä mieltä olet?
hetkellä lapsen saannille (esim. opinnot pahasti
kesken, ei omaa asuntoa, ei vakiosuhdetta,
taloudellinen tilanne heikko tms.),
niin pitäisitkö
lapsen vai keskeyttäisitkö raskauden?
Mitä mieltä olet?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Olimme mieheni kanssa päättäneet jo aiemmin ettemme tee yhteistä lasta (hänellä 1, minulla 1), mutta jos "vahinko" olisi käynyt, olisimme pitäneet lapsen. Suurinpiirtein 32-vuotiaana päätin, että en enää halua lasta edes vahingossa. Mieheni oli hiukan järkyttynyt kertoessani mielipiteestäni. Mutta koska vahinkoa ei milloinkaan tapahtunut, jäi asia vain teorian tasolle.
Niin, olosuhteemme; naimisissa, aikuisia, molemmilla hyvät työpaikat, suuri velaton talo missä suuri puutarha, molemmilla velattomat uudet autot jne jne.
Joten ei tuo lasten tekeminen kuulkaa TODELLAKAAN ole taloudellinen kysymys. Ainakaan meidän yhteiskunnassamme.
Mikäli HALUAT lapsen, teet sen vaikka maakuopassa. Mikäli ET HALUA, et tee sitä palatsissakaan.
jos nyt tulisin raskaaksi, tekisin abortin, minulla on 4 lasta, olen lähemmäs nelikymppinen, ollut kaikkien lasten kanssa kotona, ja hermot on menny ;)
ei kun vakavasti; en jaksaisi enää uutta vauvaa, viime vuodet ovat olleet hyvin raskaita. Tekisin siis abortin.
sama täällä. Joskin nyt "saisin" tehdä abortin ilman, että kukaan tulisi heittämään Raamatulla päähän - olen "vaarallisessa iässä", yli 40 :D
Keskusteluni täällä on tosin vain teoreettista, minulla on hyvä ehkäisy vaikka en edes harrasta seksiä (nykyisin) - mutta vaadin naiselle oikeutta päättää itse synnyttääkö vai ei. Ja "hupiaborttia" EI ole olemassa.
niin päätyisin aborttiin.
Syyt:
Olen 19 - se ei ole mikään ikä vielä tulla vanhemmaksi. En koe itseäni enää lapseksi, mutten kyllä ole vielä valmis (en halua) ottamaan vastuuta toisesta.
Opiskelut ovat vasta alkaneet, en ole bilehile mutta halutessani haluan olla vapaa lähtemään baariin jos siltä tuntuu, poikaystävän kanssa oltu vasta vuosi (ja vaikka tämä on "vakavaa", niin en usko että nuoruuden suhteet kestävät, eli tuskin olemme enää 5 vuoden kuluttua yhdessä). Lisäksi asun vielä vanhempien luona, koska raha-asiat ovat alipalkattujen pätkätöiden takia vähän niin ja näin (mutta koska koulutusta ei ole, ei voi vaatia "kunnon" hommia).
Eli ei koulutusta, omaa kämppää, pitkäikäistä suhdetta saatikka rahaa. Itse en haluaisi syntyä itselleni jos nyt paksuksi paukahtaisin. Plus - jos lapsen synnyttäisin, se tapahtuisi poikaystäväni tahtoa vastaan. Olemme keskustelleeet asiasta kun hankin pillerit (joiden ottamista molemmat vahtivat) ja molemmat sitä mieltä aidosti että jos vahinko sattuu, niin mennään aborttiin "yhdessä".
Kyllä pakon edessä lapsen hoitaisin, olen monessa suhteessa ikäisiäni kypsempi - mutta kun pakko ei ole, miksi pitäisi?
suhteessa ikäsiäsi kypsempi? Miksi kirjoituksesi sitten vaikuttaa tosi epäkypsältä?
mikä kirjoituksessani oli mielestäsi epäkypsää?
epäkypsää seurustella ja sekstailla miehen kanssa vakituisesti, jonka kanssa ei kuitenkaan usko olevansa enää viiden vuoden päästä?
siinä on?
Pitäisikö olla yliromanttinen teini joka uskoo everlastin' loveen 4 eva? Että tavataan 15-vuotiaana ja seurustellaan, mennään naimisiin heti kun täytetään 18 ja pyöräytetään eka mukula kun on oma kämppä plakkarissa?
Elämä ei vaan mene niin. Harva elämää kokematon nuorena tavannut pari on yhdessä enää pitkän ajan päästä. Niin se vaan menee.
Ollaan yhdessä koska molemmista tuntuu hyvältä olla tässä suhteessa. Mutta ollaan molemmat sitä mieltä ettei haluta tätä suhdetta niin vakavaksi tässä vaiheessa elämää että yhteen muutosta edes keskusteltaisiin.. Miksi ihmisen pitäisi mennä naimisiin ekan tapaamansa ihmisen kanssa? Mitä epäkypsää on totutella elämään ja tutustua eri ihmisiin ensin?
Todella oudot (vanhanaikaiset??) ajatukset sulla...
on tavannut hyvän ja kaikinpuolin varteenotettavan kumppanin nuorena niin miksi pitäisi suhde lopettaa vaan sen takia, että pitäisi kokeilla muitakin kumppaneita? Kun hyvän löytää niin siitä kannattaa pitää kiinni.
Meidän lapsemme ilmoitti tulostaan mielenkiintoisessa saumassa. Olin vasta aloittanut opiskelun, avopuoliso opiskeli toista vuotta korkeakoulussa.
Edelleen taloudellinen tilanteemme on heikko. Jokaisen euron saa laskea ja elämme lähes täysin yhteiskunnan tuilla (puoliso töissä opiskelun ohella). Asumme vuokra-asunnossa kaupungin laitamilla. MUTTA meillä on aivan ihana lapsi ja omalta osaltani voin sanoa, etten missään nimessä kadu sitä, että hänet otimme vastaan.
Aluksi (elämäntilanteen takia) järkyttyneet isovanhemmatkin ovat täysin myytyjä. Samoin ystävämme, joille lastenhankinta lienee ajankohtaisempaa n. 10 vuoden päästä.
Toisin sanoen, kysymykseesi vastaten, minä en tekisi aborttia. Hyvinvointivaltiossa en katso aiheelliseksi päättää kenenkään elämää vain siksi, että joutuu itse elämään tiukemmin. TOSIN elämäntilanteen lisäksi on punnittava omaa kypsyyttään. Sitä paitsi minulla tukena oli ihana avokkini, jota ilman tuskin selviäisin vanhemmuuden vastuusta.
EN TEKISI!!
Olen ollut tilanteessa, jossa minulla ei ollut vielä ammattia. Olin 17 v. kun tulin raskaaksi ja 18 v. kun esikoiseni syntyi. Ja lapseni isä lähti armeijaan juuri ennen lapsen syntymää. Ja oli armeijassa melkein vuoden. Taloudellisesti ei kyllä juhlittu. Mutta pärjättiin kyllä.
Ja hyvin pärjätään edelleenkin. On opiskeltu ammatit, menty naimisiin ja saatu lisääkin lapsia.
Ei nykyaikana taloudellinen syy tai edes opiskelu ole este lapsen saamiselle. Pystyy pienen lapsenkin kanssa esim.opiskelemaan. Opiskeluun tulee vain pieni viivästys.
Enkä itse koe menettäneeni nuoruudestani mitään, vaikka nuorena lapsen sainkin.
Koska en halua lapsia missään nimessä.Onneksi kohta niin vanha,etten saiskaan.
Ainoa tilanne, mikä saisi minut edes harkitsemaan aborttia olisi se, jos raskauden jatkuminen olisi uhka minun hengelleni ja minulla olisi jo lapsia huollettavana. Silloinkin keskustelisin asiasta mieheni kanssa ja luultavimmin päätyisimme kuitenkin siihen, että aborttia ei tehdä.
Vaikka vannoin etten tekisi. Siis jos nyt tulisin raskaaksi kun elämäntilanne on yhä, etten lasta halua, niin tekisin abortin yhä, vaikka ensimmäisen kertani jälkeen vannoin, että on ainut.
Silloin ei tullut mieleenkään muita vaihtoehtoja. vaikka sitä ennenkin olin aborttimyönteinen, olin päättänyt, että toimenpide ei tule koskaan sattumaan omalle kohdalleni. No se sattui kuitenkin, ratkaisu ei ollut vaikea.
Eli nyt voin sanoa, että en tekisi, mutta jos tilanne olisi päällä, niin tekisin melko varmasti kuitenkin.
... tekisin!
Oma tilanteeni tällä hetkellä:
2 aktiivista lasta, hoitovapaalla, mies PALJON töissä, raha-asiat suht ok, oma talo ja 2 autoa, vakituinen työ odottaa vaan paluutani.
Tekisin abortin luultavasti myös nytkin. Ja perusteluikseni sanoisin, että en jaksaisi uutta vauvaa kun mies on PALJON pois töiden takia ja että, haluan ruveta toteuttamaan unelmiani.
Mutta se minkä minä katson "hyväksi syyksi" abortille ei pakosti ole toisten mielestä hyvä syy.
Jokaisen elämä on erilainen ja kukaan ei voi asettua toisen saappaisiin ja päättää mikä siinä tilanteessa on hyväksyttyä ja oikein.
Jokainen itse määrittelee sen syyn miksi ei halua lasta juuri silloin. Kukaan muu ei voi sitä päättää!
Arvostelijoita riittää tästäkin asiasta vaikka kuinka paljon. Mutta heitä ei pidä liiakseen kuunnella.
Aihe on arka ja ihmisiä tuomitaan usein jos ovat tehneet abortin.
Lapsi on kuitenkin niin SUURI asia, että jos vähänkin epäilee ettei pärjää tai niin kannattaa keskustella esim. terveydenhoitajan kanssa!
Antaisin lapsen elää,kyllä selviät tilanteestasi
antamalla itsellesi jatkuvuutta ja tahtoa.
Suomen turvaverkkojen pitää pystyä tukemaan
tulevien sukupolvien säilymistä, ilman ulkomailta
tuotavaa työvoimaakin.
Voimia ja tahtoa Sinulle antaa elämän jatkua.
Tässä elämäntilanteessa todennäköisesti tekisin abortin. Opinnot ovat todella pahasti kesken, juuri aloitin tammikuussa tänä vuonna. Seurustelen, mutta miehen töiden takia hän on viikot pois, emmekä ole edes miettineet vielä yhteenmuuttamista. Meillä on välimatkaa melkein 200 km.
Ja sitä paitsi, en halua synnyttää alaikäisenä.
Olen 18-vuotias, asun vanhempien luona vielä. Poikaystäväni (21-vuotias) kanssa olemme seurustelleet vähän yli 10 kuukauttaa, poikaystävä tällä hetkellä työtön, opiskeluni ovat kesken enkä muutenkaan koe olevani valmis vielä äidiksi. Olen raskaana ja olemme päättäneet poikaystäväni kanssa yhdessa tehdä abortin.
aborttia..en pystyisi siihen.
En tehnyt.
järkisyistä aborttia. On ihan sama mikä elämäntilanne muuten on; ainoa mikä merkitsee on se mitä tuntee. Mulla ei aborttiin olleet siis syynä edellämainitun kaltaiset syyt, vaan vain ja ainoastaan se, etten ollut valmis äitiyteen ja sen tuomaan vastuuseen. Jos olisin halunnut lapsen, olisin taistellut kyllä läpi kaikkien muiden ongelmien, esim. jäänyt yksinhuoltajaksi, keskeyttänyt opinnot, jne. Mutta en halunnut lasta.