Olen kahden lapsen totaaliyh, parantunut/parantumassa masennuksesta ja uupumuksesta. Tällä hetkellä olen työtön, nuorimmaiseni on päivähoidossa ja vanhempi koulussa. Olisin muuten valmis jo työelämään, mutta omien voimien riittäminen arveluttaa.
Tällä hetkellä sitä omaa-aikaa on, mutta jos aloittaisin työt, niin sitä ei olisi enää ollenkaan. Kuitenkin SÄÄNNÖLLINEN huilitauko äidille on meidän perheen selviytymisehto. Ei tarvitsisi olla tietenkään jokapäiväistä, kuten nyt, kunhan vain tietäisin aina etukäteen milloin saan levähtää.
Hölmöyksissäni(?) kävin yksin- ja yhteishuoltajien palstalla pohtimassa sitä, millaista työelämä olisi. Todella karun vastaanoton sain, vain kaksi ystävällistä neuvoa.
Käykää lukemassa sieltä enemmän tilanteestani ja olisin erittäin kiitollinen toteuttamiskelpoisista vinkeistä ja asiallisesta keskustelusta.
Tällä hetkellä sitä omaa-aikaa on, mutta jos aloittaisin työt, niin sitä ei olisi enää ollenkaan. Kuitenkin SÄÄNNÖLLINEN huilitauko äidille on meidän perheen selviytymisehto. Ei tarvitsisi olla tietenkään jokapäiväistä, kuten nyt, kunhan vain tietäisin aina etukäteen milloin saan levähtää.
Hölmöyksissäni(?) kävin yksin- ja yhteishuoltajien palstalla pohtimassa sitä, millaista työelämä olisi. Todella karun vastaanoton sain, vain kaksi ystävällistä neuvoa.
Käykää lukemassa sieltä enemmän tilanteestani ja olisin erittäin kiitollinen toteuttamiskelpoisista vinkeistä ja asiallisesta keskustelusta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kun et heti sanonut että kärsit masennuksesta, joidenkin tunteet kerkes jo kuohahtaa ja sitten ei enää mikään pidätellyt vaan jo mentiin niinkin pitkälle että masennus on vaan tekosyy. Itsekin ajattelin että onko tää provo ennenkuin oikaisit että olet uupunut. :)
Itse olen sitä mieltä ettet ole ihan vielä valmis työelämään. Mutta kun sinulla jo kerran on tuo nuorimmainenkin päiväkodissa niin mielestäni sulla ois ihanteellinen tilanne lähteä töihin "pikkuhiljaa" vaikka mennä ensin jollekin kurssille joka ei olisi fyysisesti tai henkisesti niin rasittava että jaksaisit paremmin tuon kuvaamasi rumban. Tai ota joku osa-aikaistyö, niin että saat pari tuntia päivästä levätä ennenkuin haet lapsen hoidosta tai jos työ vaikka parina päivänä viikossa, niin voit pari päivää sit levätä.
Itsellä oli synnytyksen jälk. masennus ja puolen vuoden rennosti ottamisen jälkeen tunsin olevani taas terve mutta pelkäsin ettei musta ole koskaan menemään töihin. Koko ajatus kammotti vaikka muuten eläminen jo sujuikin. Onnekseni sain huomata että olin kuitenkin jotenkin masentunut vielä vaikken sitä itse tiedostanutkaan, koska nyt puoli vuotta myöhemmin tunnen oloni aivan eri tavalla rohkeaksi ja voimakkaaksi! Tuntuu että oikeasti pystyisin jo kohtaamaan uuden työyhteisön ilman ahdistusta ja pelkoa ja väsymistä! Vähän aikaa sitten se oli vielä minulle aivan mahdoton ajatus.. Nykyinen murheeni on vain se että mitä hemmettiä sitä alkaa tekemään elääkseen, mutta se on pieni murhe kun kuitenkin on pää taas kunnossa! :) Tsemppiä sinulle!
Kävin yh-palstalla selventämässä asioitani.
Alunperin kirjoitin sinne, koska sinänsä en enää koe olevani masentunut tai uupunut tämänhetkisen elämäntilanteeni takia, kun minulla on aikaa hoitaa itseäni. Täällä palstalla taas ihmiset tuntuvat olevan parhaillaan masennuksen syövereissä, joten en ajatellut asiani kuuluvan tännekkään. Joten... Uutta palstaako kehiin meille väliinputoajille, jotka emme ole sairaita, mutta emme kai sitten ihan terveitäkään...
Toisaalta oli hyväkin, etten heti tajunnut kertoa masennuksistani. Huomasin, että melko yleisesti ajatellaan niin, että täytyy ensin ajaa itsensä loppuun ennenkuin saa ikäänkuin luvan ajatella omia tarpeitaan. Ennaltaehkäisyn tärkeyttä ei ymmärretä.
Muuten, miksi ajattelit, että kirjoitukseni olisi ollut provo? Siitä aloituksestaniko? Tosin itsekin kyllä ajattelin, että onko sellainen elämä oikeasti totta kaikkien työtä tekevien yh:iden kohdalla ja kuinka he pysyvät silti täysjärkisinä, vai pysyvätkö?
Kuitenkin opiskeluaikani oli pitkälti kuvatunlaista, paitsi etten joutunut sairaalaan. Ja sen vuoksi pystyin hyvin kuvittelemaan, minkälaista olisi nyt aloittaa vakituiset työt.
Osa-aika työtä olen itsekin ajatellut, mutta omalta alaltani sellaista on erittäin vaikea löytää. Alani on enimmäkseen vuorotyötä ja jo säännöllinen päivätyö olisi lähes lottovoitto. Tiedän kuitenkin tasantarkkaan omat rajoitteeni asian suhteen. Kyllä on ärsyttävä tilanne...
Noh, ehkäpä kannattaa tehdä juuri noin kuin sanoit. Edetä pikkuhiljaa kurssien sun muiden avulla. Tosin olen niin tehnytkin siitä lähtien, kun lapseni sai tarhapaikan.
Voisin antaa ajan kulua ja olla ottamatta "työpaineita". Jos nyt vaan keskittyisin lasten asioiden hoitamiseen, omiin kursseihin, nauttisin kesästä ja miettisin syksyllä uudestaan työasioita:)
Kerro sitten ihmeessä miten lähti sujumaan, mikäli jossain vaiheessa aloitat työt:)!!!!!!