Kertokaahan millaista on kun synnytys joudutaan käynnistämään?
Itsellä se saattaa olla edessä (ensi torstaina tutkimuksiin ja neuvolassa sanottiin, että saattavat ottaa sit jo sisälle ja alkaa käynnistää). Olen kuullut sen olevan paljon rankempi kuin itsestään alkava synnytys. Olen kuullut myös, ettei silloin anneta mielellään kunnon kipulääkitystä ettei supistukset 'laimene'.
Synnytän TAYS:ssa ja nyt rv 41 2.
Itsellä se saattaa olla edessä (ensi torstaina tutkimuksiin ja neuvolassa sanottiin, että saattavat ottaa sit jo sisälle ja alkaa käynnistää). Olen kuullut sen olevan paljon rankempi kuin itsestään alkava synnytys. Olen kuullut myös, ettei silloin anneta mielellään kunnon kipulääkitystä ettei supistukset 'laimene'.
Synnytän TAYS:ssa ja nyt rv 41 2.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä olen tiistaina seitsemän viikkoa täyttävän tytön äiti eikä synnytyksestä ole lainkaan "kamalia" muistoja käynnistyksestä huolimatta.
Eli mä jouduin sisälle Tyks:aan, kun meni lapsivedet eikä lainkaan supistuksia, raskausviikkoja tuolloin 37 4. Puolentoista vuorokauden jälkeen lääkäri sitten käynnisti synnytyksen. Aamupäivällä puoli ykstoista laitettiin kohdunsuulle eka prostaglandiinipilleri, josta 25 minuutin kuluttua tuli eka supistus. Kolmelta iltapäivällä sain toisen tabletin ja neljältä rupes supistukset tulemaan säännöllisesti.
Käyrällä juoksin melkeen jatkuvasti, kun seurattiin vauvan hyvinvointia ja mun supistuksia. Illalla kymmenen aikaan sain siirtyä synnytyssaliin, kun rupes supistukset olemaan aika tuskaa eikä suihku tai peräsuppona annettu lääke auttanut. Olin tosin edelleenkin vaan sormelle auki, niin kuin olin ollut jo raskausviikolta 35. Pääsin sitte vetelemään ilokaasua, joka kyllä vei kaiketi sen kivun korkeimman huipun, mutta oli ne supistukset silti aikast kivuiliaita. Yhdeltä yöllä olin sitten vihdoin auennut sen tarvittavat 3-4 senttiä, jotta sain epiduraalin. Siitä se taivas sitten aukeni...
Epiduraalin vuoksi mulla sitten supistukset laimeni ja oli laitettava oksitosiinitippa. Se vauhditti supistuksia ja kuuden jälkeen aamulla olin vihdoin auennut täysin. Kätilö sano, että saat alkaa harjottelee ponnistamista ja, että seittemältä mulle tulee uus kätilö vuorojen vaihtuessa. Hiukan seittemän jälkeen tuli uusi kätilö ja ponnistelin pienen tyttöni tähän maailman oksitosiinin vauhdituksella ja tyttö syntyi 7.31. Tosin supistukset oli silti aika heikkoja, mutta nillä oli ponnistettava. Jouduin siitä noin tunnin kuluttua kohdun kaavintaan, kun istukka ei tullu kokonaan ulos ja menetin verta 1,7l. Synnytyksen kestoksi kirjattiin 14 tuntia ja 20 minuuttia.
Tällainen oli mun synnytykseni käynnistettynä, vertailukohtaa ei supistusten voimakkuudelle ole, kun olin ensisynnyttäjä. Olen kyllä kuullut, että ne on voimakkaampia ja lääkärikin sitä sanoi käynnistäessään. Mä sain kyllä kaiken kivunlievityksen mitä halusin, epiduraalia jouduin tietty odottamaan kun avauduin niin hitaasti. Se taas johtunee luultavasti osaksi siitä, kun raskaus ei ollut täysiaikainen.
Mulla tosiaan supistukset laimeni epiduraalin takia, mutta tuskin olisin ilman pystynyt kärvistelemään. Ilokaasustakin kun meni niin tokkuraan ja silti kipu oli niin luja, että oksetti. Näin siis Tyks:ssa.
Mulla kanssa käynnistettiin synnytys 41 6 viikolla ja mulla jäi ainakin ihan hyvät kokemukset koko hommasta (en jaksa kirjoittaa koko juttua tähän, kun kirjoitin sen jo tonne hyvät synnytyskokemukset otsikon alle). Käynnistys aloitetaan tosi varovasti, että etenisi hitaasti ja elimistö ehtisi mukaan. Tsemppiä sulle synnytykseen!
Yhtään ns normaalisti alkanutta synnytystä minulla ei ole, joten en voi verrata.
Ensimmäinen synnytys käynnistettiin 2vkoa ennen laskettua aikaa raskausmyrkytysvaaran vuoksi. Emätinpuikkoja parina päivänä: pienen pieniä supistuksia aiheuttivat mutta työtänsä tekivät koska käsky tuli saliin. Siellä vielä naureskelin, että ei tästä lasta synny näillä supistuksilla. Laitettiin tippa ja kalvo puhkaistiin ja sitten alkoi tapahtua! Aqua-rakkulat olivat silloin (-92) uusinta uutta ja olisivat niitä halunnut jo aikaisessa vaiheessa laittaa. En huolinut. Lopulta annoin periksi ja niiden laitto sattui hitosti. Tehoa en tiedä koska supistukset loppuivat "kesken". Ilman supistuksia ponnistusvaihe oli rankka ja kesti 50min! Koko synnytys reilu 6t.
Toinen synnytys käynnistettiin viikkoa ennen la. Kapseleilla oli tehonsa tällä kertaa. Saliin tuli kiire ja siellä ehdin olla 20min kun lapsi oli jo ulkona. Kaksi ponnistusta. Kipulääkitystä en ehtinyt edes pyytää vaikka etukäteen olin ajatellut kohdunsuun puudutusta. Synnytyksen kesto reilu tunti.
Kolmas käynnistettiin myös. Noin 4t kesti. Vain ilokaasua kipuun. Muuta en edes pyytänyt.
Käynnistetyt synnytykset ovat useimmiten nopeampia mutta kivuliaampia. Kuulemma. Mutta yksilöllistä. Se hyvä puoli on, että ainakaan ei tule kiirettä sairaalaan lähtöön:)kun on jo siellä.
Käynnistettiin kun vedet meni, muttei alkanu supistelemaan. Kipu oli aivan järkkyä, kohdunsuu aukeni tunnissa kokonaan eikä mitään annettu kipuun, vasta kuin 6 tunnin kuluttua, kun ei tullut lasta eikä paskaa vieläkään. Vapisin kuin horkassa, oksensin ja taju lähti 2 kertaa. Voimat meni täysin, tuskin pystyin suihkuun kävelemään. Oksitonilla sitten vauhditettiin, ponnausvaihe kesti tunnin eikä tuntunu enää missään. Yhteensä kesti 9 h. Karmeesti se avausvaihe kyllä sattu, mutta hengissä (melkein) selvittiin, ;D.