Kysymykseni on kaikille täällä kirjoitteleville stadilaisille ja lähiseutulaisille. Minä nimittäin aion mennä siellä valmisteltuihin jääkiekkojoukkueemme tulojuhliin, JOS KULTAMITALI TULEE.
Menen varmasti, vaikka omalla autolla sinne ei kannata survoa ja julkisetkin lienevät niin täynnä, että taksikyytiin pitää tullen mennen turvautua. Menen, päivä venyy pitkäksi,ja paremmin tapahtumat tv:sta näkee, ja siksi laitankin nauhoituksen päälle.
Mutta jos tulee VAIN hopea, en viitsi mennä. Sieppaisi ihan liian paljon, jos Suomi ei saisi näistä kisoista yhtäkään kultaa, kun Ruotsillakin on jo kuusi ja kuinka monta lieneekään Norjalla - sen huonosta hiihtomenestyksestä huolimatta - ja Itävallalla, joka vei eilen kaikki mitskut pujottelussakin.
Ja kun Virollakin on kolme, niin olihan menestyksemme tosi surkea. Hyvi irvaili Jari Tervo eilen uutisvuododda, että "kun mies voittaa yhdeksän maailmancupin kilpailua peräkkäin ja jää sitten omassa lajissaan olympialaisissa yhdeksänneksi, niin kysyttäessä mies sanoo: ihan hyvin meni". Ja noita tuollaisia miehiä meillä oli itse asiassa kaksikin.
Kuinkahan monta kertaa suomalainen huippu-urheilija jaksaa sanoa sen tavanomaisen fraasinsa: "tällä kertaa se ei riittänyt enempään"? Jos minä olisin haastattelija, kysyisin ainakin, että koska sitten vihdoinkin uskot sen riittävän enempään.
Mutta tuleehan se tänään se ainoa kulta, ja kauppatorille siis! Jos joku minut siellä joukossa tunnistaa, niin tervetuloa juttusille!
Menen varmasti, vaikka omalla autolla sinne ei kannata survoa ja julkisetkin lienevät niin täynnä, että taksikyytiin pitää tullen mennen turvautua. Menen, päivä venyy pitkäksi,ja paremmin tapahtumat tv:sta näkee, ja siksi laitankin nauhoituksen päälle.
Mutta jos tulee VAIN hopea, en viitsi mennä. Sieppaisi ihan liian paljon, jos Suomi ei saisi näistä kisoista yhtäkään kultaa, kun Ruotsillakin on jo kuusi ja kuinka monta lieneekään Norjalla - sen huonosta hiihtomenestyksestä huolimatta - ja Itävallalla, joka vei eilen kaikki mitskut pujottelussakin.
Ja kun Virollakin on kolme, niin olihan menestyksemme tosi surkea. Hyvi irvaili Jari Tervo eilen uutisvuododda, että "kun mies voittaa yhdeksän maailmancupin kilpailua peräkkäin ja jää sitten omassa lajissaan olympialaisissa yhdeksänneksi, niin kysyttäessä mies sanoo: ihan hyvin meni". Ja noita tuollaisia miehiä meillä oli itse asiassa kaksikin.
Kuinkahan monta kertaa suomalainen huippu-urheilija jaksaa sanoa sen tavanomaisen fraasinsa: "tällä kertaa se ei riittänyt enempään"? Jos minä olisin haastattelija, kysyisin ainakin, että koska sitten vihdoinkin uskot sen riittävän enempään.
Mutta tuleehan se tänään se ainoa kulta, ja kauppatorille siis! Jos joku minut siellä joukossa tunnistaa, niin tervetuloa juttusille!
Vastaukset 11
Vanhimmat
siellä nähdään! Nykäisen hihasta.
En minäkään viitsi tulla paikalle.
Kauppatorin tilannetta voi seurata linkistä:
http://www.ek.fi/kamera/palace00.jpg
kuva päivittyy minuutin välein
..täältä Palacen yläkerrasta...
Samanlainen meiltä joka erässä, jesss!
Nautinnon voi tuplata kääntämällä Suomen maalin jälkeen Ruotsin TV:n kanavalle - sieltä tulee jääveleitä.
...ja lisäksi vilkaisen aina silloin tällöin Viron tv:n puolelle, jolla tuo matsi tulee myös suorana.
Olet hehkuttanut Suomen jääkiekkojoukkueen koostuvan kaupunkilaisten demari- ja kokoomusperheiden pojista.
Jos Suomi häviää Ruotsille, muuttuvatko he keskustalaisiksi peräkammarin pojiksi?
...mitään tuollaista. Mielipidepankki kyllä määritteli noita lajeja kaupunkilais- ja maalaislajeihin, ja ihan oikean jaon tekikin.
Kyllä nuo jääkiekkoilijamme pysyvät kaupunkilaislähtöisinä suomalaisina, itse asiassa maailmanakansalaisina nykyisin, riippumatta siitä, miten matsissa käy.
...siinä mustassa kiekossa voikaan tapahtua tilanteen mukaan: Se on hyvin kaunis kun den glider in Ruotsin maaliin, mutta pirun ruma lätkä läjähtäessään Suomen maaliin.
Jännittävä on tilanne. Onneksi pumppu on kunnossa. Kun aikoinaan katsoin aamuyöllä Naganon olympialaisten mäkihyppyä, jossa Jani Soininen voitti kultaa, niin kilpailun aikana piti ottaa nitro kolme kertaa. Silloin olin sepelvaltimotaudin kourissa, ja ohitusleikkaus oli muutamaa viikkoa myöhemmin.
Eipä sitten tarvitse lähteä kauppatorille.
Se siitä. Me suomalaiset olimme joskus kuuluisia sisustamme ja taistelijanluonteestamme, jolla aina venyimme urheilussa, kuten talvisodassakin.
No, sodanvaaraa ajatellen on sentään Nato, jonka turviin pian mennemme, jos viisaita olemme. Mutta mistä löytyisi se "Nato" tuonne urheilupuolelle? Ulkomaisista valmentajista kenties, jotka opettaisivat suomalaisetkin urheilijat voittamaan voittamisen pelkonsa. Ruotsalaisen Curre Lindströmin johdollahan sen ainoan maailmanmestauutemmekin saimme.
No, meneehän se ilta näinkin. Nyt pienelle kävelylenkille ja ajatukset kokonaan pois noista olympialaisista. Juhlikoot ruotsalaiset jo seitsemättä kultamitaliaan, joista jokaisen ovat ansainneet. Kuten mekin kohtalomme.