En oikein enää tiedä mitä tekis...
oon ollu masentunu lievästi jo muutaman vuoden, mut nykyään tää masennus alkaa viedä voimat. Välillä saan ahdistuskohtauksia, joita helpotan Valrian lääkkeellä. Lääkärillä en oo vaivasta vielä käynyt.
Tuntuu vaan ettei enää jaksa.. elämästä puuttuu täysin kaikki mukava, ja toisaalta ne asiat jotka ennen tuntui mukavilta, niin niistäkään ei jaksa enää iloita.
Ihan äskettäin vasta tajusin että olen pikkuhiljaa karsinu mun elämää, en nykyään enää jaksa iltaisin käydä missään, ja viikonloputkin menee suurimmaksi osaksi kotona.. Töissä joudun olemaan usein ylitöissä, ja tämä osaltaan vie ne viimeisetkin voimat mitä jäljellä on. Työnohessa pitäisi jaksaa iltaisin kirjoittaa opinnäytetyötäkin, mutta kertakaikkiaan energia ei enää riitä, oon vaan niin hemmetin väsynyt illalla. Vaikka illalla olenkin väsynyt, niin jos ahdistuskohtaus iskee (yleensä se iskee illalla kun olen yksin ja on hiljaista) niin menee sitten sekin yö valvoessa..
Muutamalle kaverille olen kertonut (tai noh, näkyyhän tää kyllä päällepäinkin jo) ja heidän mielestään pitäisi mennä juttelemaan jollekin ammattilaiselle. Omasta mielestäni siitä ei olisi apua, kun en pysty ventovieraalle puhumaan asioistani. Toisalta näinkään ei voi jatkua, alan olla täysin loppu, iltaisin itken lähes ilman syytä, töissä olen toistaiseksi pitänyt itseni kasassa.
Kertokaa joku joka kärsii / on kärsinyt tällaisesta samanlaisesta, että mikä tähän auttaisi?
oon ollu masentunu lievästi jo muutaman vuoden, mut nykyään tää masennus alkaa viedä voimat. Välillä saan ahdistuskohtauksia, joita helpotan Valrian lääkkeellä. Lääkärillä en oo vaivasta vielä käynyt.
Tuntuu vaan ettei enää jaksa.. elämästä puuttuu täysin kaikki mukava, ja toisaalta ne asiat jotka ennen tuntui mukavilta, niin niistäkään ei jaksa enää iloita.
Ihan äskettäin vasta tajusin että olen pikkuhiljaa karsinu mun elämää, en nykyään enää jaksa iltaisin käydä missään, ja viikonloputkin menee suurimmaksi osaksi kotona.. Töissä joudun olemaan usein ylitöissä, ja tämä osaltaan vie ne viimeisetkin voimat mitä jäljellä on. Työnohessa pitäisi jaksaa iltaisin kirjoittaa opinnäytetyötäkin, mutta kertakaikkiaan energia ei enää riitä, oon vaan niin hemmetin väsynyt illalla. Vaikka illalla olenkin väsynyt, niin jos ahdistuskohtaus iskee (yleensä se iskee illalla kun olen yksin ja on hiljaista) niin menee sitten sekin yö valvoessa..
Muutamalle kaverille olen kertonut (tai noh, näkyyhän tää kyllä päällepäinkin jo) ja heidän mielestään pitäisi mennä juttelemaan jollekin ammattilaiselle. Omasta mielestäni siitä ei olisi apua, kun en pysty ventovieraalle puhumaan asioistani. Toisalta näinkään ei voi jatkua, alan olla täysin loppu, iltaisin itken lähes ilman syytä, töissä olen toistaiseksi pitänyt itseni kasassa.
Kertokaa joku joka kärsii / on kärsinyt tällaisesta samanlaisesta, että mikä tähän auttaisi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ilmeisesti olet vielä nuori? Hae ihmeessä apua
sitä ne varten amattilaiset ovat vanha sanontahan jo sanoo -ei kukaan itseään voi hiuksista suosta nostaa. Mene aluksi vaikka työpaikka lääkärille josta voit saada lähetteen eteen päin. Ehkä lääkitys
ja keskustelu amattilaisen kanssa auttaa jo kummasti
eteen päin. Kyllä ihmisellä on oikeus olla myös aivan loppu, mutta pitkään ja jatkuvasti se vie vaan
aina alas päin, USKO.
Vaan hakeudu heti paikalla psykiatrin tai psykologin pakeille! Pelkkä lääkitys ei koskaan ole pysyvä ratkaisu masennukseen (oma mielipiteeni on, että se ei ole mikään ratkaisu, vaan pelkkä toipumisen tuki yhdistettynä asianmukaiseen terapiaan). Tiedän tunteen, kun on aivan varma, ettei osaa puhua asioistaan. Mutta usko minua, kun sanon, että siihen oppii ja kun kuulee itsensä sanovan ääneen asioita, joita on pelkästään hautonut omassa mielessään, niin alkaa niitä katsoa aivan uudessa valossa ja asiat selkiytyvät ihmeesti. Älä mieti etukäteen mitä lääkärillä tai terapeutilla tapahtuu, tai yritä kuvitella mitä siellä sanoisit. Ihminen, jonka luokse menet hoitoa saamaan on alansa ammattilainen ja on tukenasi alusta saakka ja ohjaa sinua. Ei myöskään kannata pelätä sitä, että joutuu tahtomattaan puhumaan asioista, joista ei halua puhua - siellä mennään sinun ehdoillasi! Rohkeasti apua hakemaan nyt vain.