Kellekään ei voi puhua.. tai voi muttei kukaan tuntemani ymmärrä. Menee vain voimat siinä solkottaessa turhaan. Tänään ei ole pysynyt yhtään hallinnassa tämä olo. Kävin kotonakin pyörähtämässä ja oli siellä vaikea olla. Yksi sukulainen on ollut jo melkein viikon ajan kuoleman kielissä. Sairaalassa taistelee elämästä ja kuolemasta. Kaikki on perheessä surusta suunniltaan ja peloissaan. Piti siellä sukulaisten luonakin käydä. Olisi pitänyt pystyä lohduttamaan niitä jotenkin mutta tuntui että sielläkin vaan murenen lattialle itkemään niinkuin nyt. Ajattelivat varmaan etten välitä yhtään kun istuin vaan hiljaa ja tuijotin eteeni.
En olisi pysynyt koossa jos olisin alkanut puhua. Minä kuolen tähän oloon. Jos en tänään niin ehkä huomenna. Ei viitsi läheisille valittaa koska ei siitä ole mitään hyötyä. Kertokaa, miten sen voi lähtöviestissään selittää niin ettei minua jäädä kaipaamaan, ainakaan liian pitkäksi aikaa. Itsellä kun ei ole enää elämänhalua, en halua sitä toisiltakin viedä. Helvetti että olisi edes syy tälle ololle, olisi jotain järkeä jossain.
En olisi pysynyt koossa jos olisin alkanut puhua. Minä kuolen tähän oloon. Jos en tänään niin ehkä huomenna. Ei viitsi läheisille valittaa koska ei siitä ole mitään hyötyä. Kertokaa, miten sen voi lähtöviestissään selittää niin ettei minua jäädä kaipaamaan, ainakaan liian pitkäksi aikaa. Itsellä kun ei ole enää elämänhalua, en halua sitä toisiltakin viedä. Helvetti että olisi edes syy tälle ololle, olisi jotain järkeä jossain.
Vastaukset 24
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000199&posting=22000000014434296
oletko paikan päällä, eli koneen ääressä
oletko koneen ääressä. et tiedä sitä, ketkä/kuka kanssasi tahtoo keskustella. Vastaile kun jaksat.
nettikaverit
sitäkään ei tiedä vielä mitä on edessä
katsos minulla on pari ideaa esim.Kristillisistä seurakunnista voisi löytyä apua esim.päivystävä pappi tai diakoni.
Tai on myös tämä vaihtoehto.
Linkki: https://www.secure-tukinet.net/info-yhteydet/yhteystiedot.tmpl
Maailma ei ole ihmisjärjellä katsottuna järkevä paikka.
Olen itse huomannut että Jeesuksen apu paras apu.
Sanoisin että kaksi ratkaisua on asiaan, etsi jostain ammattiauttaja.Toinen on rukous.
Sitten kannattaa hakeutua sellaisten ihmisten seuraan jotka välittävät sinusta.
Et menetä mitään jos kokeilet näitä keinoja.Rukoilen puolestasi.
En ole kylläkään uskovainen itse. Vähän turhan epäileväinen luonne että osaisin heittäytyä uskomaan oikein mihinkään. Paitsi olenhan minä joskus humalluspäissäni hakannut nyrkillä pöytää ja julistanut uskovani ihmisen pahuuteen, siihen kyllä voi aina luottaa jossei muuhun. Mutta kiitos välittämisestä :)
Toivotaan että ongelmasi ratkeavat.
kirjoittaisi mitään lähtö viestii tänään etkä huomenakaan,vaa tilaa heti apua itsellesei paikallista terveyskeskuksesta,soita vaikka keskellä yötä niin aina se paha olo on piempi sen jälken ,jaksa eteenpäin vielä jatkossakin se kannattaa kuitenkin loppupeleis,)ja olet kiitollinen että jaksoit,
"Kellekään ei voi puhua.. tai voi muttei kukaan tuntemani ymmärrä. Menee vain voimat siinä solkottaessa turhaan. Tänään ei ole pysynyt yhtään hallinnassa tämä olo. Kävin kotonakin pyörähtämässä ja oli siellä vaikea olla. Yksi sukulainen on ollut jo melkein viikon ajan kuoleman kielissä. Sairaalassa taistelee elämästä ja kuolemasta. Kaikki on perheessä surusta suunniltaan ja peloissaan. Piti siellä sukulaisten luonakin käydä. Olisi pitänyt pystyä lohduttamaan niitä jotenkin mutta tuntui että sielläkin vaan murenen lattialle itkemään niinkuin nyt. Ajattelivat varmaan etten välitä yhtään kun istuin vaan hiljaa ja tuijotin eteeni.
En olisi pysynyt koossa jos olisin alkanut puhua. Minä kuolen tähän oloon. Jos en tänään niin ehkä huomenna. Ei viitsi läheisille valittaa koska ei siitä ole mitään hyötyä. Kertokaa, miten sen voi lähtöviestissään selittää niin ettei minua jäädä kaipaamaan, ainakaan liian pitkäksi aikaa. Itsellä kun ei ole enää elämänhalua, en halua sitä toisiltakin viedä. Helvetti että olisi edes syy tälle ololle, olisi jotain järkeä jossain."
- Kun puhutaan vakavista asioista, sellaisesta kuin itsemurha, se ei ole pikkujuttu.
Sanot että kukaan ei ymmärrä, mutta miksi se olisi 100% niin.
Ihminen tekee typeryyksiä vain yksin ollessaan. Vai voisitko kuvitella, että itsemurha tehtäisiin esimerkiksi perheen läsnä ollessa.
Ei, aina silloin on yksin.
Mutta miksi?
Oletko kokeillut jo kaikkea.
Älä tee tyhmyyksiä kun olet yksin. Tee mieluummin toisten seurassa, lattiatasolla. Silloin se jää tekemättä. Ja se on hyvä niin.
Tämä on pirun paha maailma. Täällä hakataan ihmisä tuosta vaan. Mummot ryöstetään ja potkitaan tuosta vaan. Näyttää että missään ei ole mitään järkeä.
Se ei näy missään, että ihmiset täällä itsensä ja toisensa pistävät hengiltä.
Mutta se näkyy, kun kelkka kääntyy.
Täällä tarvitaan rohkeita naisia. Tässä pahassa maailmassa.
Ja mitä sekin tarkoitti, kun joskus keskusteltiin, että ja minä sanoin jotakin, että "tuo on otettu huomioon" - siis se, mitä sinä kirjoitit.
Minä ainakin arvostin sitä mitä sanoit. En vain osaa kertoa sitä nk. tuntemattomille naisille.
Perhana minua suututtaa jos itsellesi teet jotakin. Siinä ei olisi mitään järkeä.
Vaikutat hyvälle naiselle, ei niitä ole liikaa tässä maailmassa. Joka ikinen on surullinen tapaus kun täältä porukka lähtee.
Minunkin pitäisi olla jo nukkumassa.
Kyllä se nyt vain siitä olo paranee, pakkohan sen on.
Vastailehan vielä. Nyt hyvää yötä.
Voidaan poistaa nämä viestit vaikka sitten myöhemmin.
En tiedä miten otat kirjoitukseni.
Tahdon vain sanoa, että on surullista katsoa, kun joku, jota itse olen pitänyt ja pidän mukavana, alkaa olla luovuttamispisteessä.
Kun tässä maailmassa juuri parhaita piinataan eniten, etteivät he pääsisi nousemaan nk. kukkaan. Ja kun tämä maailma onnistuu siinä masentamisessa, tämä maailma häviää siinä itse. Joku kukka, joka olisi noussut korkeuksiin, niin sitten lakastuu. Mitä tämä maailma siinä voittaa?
Välillä tuntuu, että olen liian kova, saatan kirjoitella aika kovaankin tyyliin.
Minua saatetaan pitää kylmänä tyyppinä, mutta se nyt ei ole se pointti.
Mutta otetaanhan vielä. Joskus kysyit minun apua tuossa rekisteröitymisessä. Sanoin tahallani, että osaat itsekin. Kyllä minä luotin siihen, että sinä keksit itse ratkaisun.
Niin minä teen "oikeassakin" elämässä. Minä sanon että "Joooo". Kohta joku on keksinyt tuon ratkaisun itse. Minä vain seuraan sivusta, pieniä eväitä annan. Saatan kysyä jotakin tyhmiä vastakysymyksiä, jotka jollakin tapaa antavat vastauksen.
Mutta itse keksit tuon vastauksen siihen kysymykseesi. Vaikka Suomi24:n ohjeet saattoivat olla sekavat.
No minä vaan sanon sen, että sinua tarvittaisiin täällä Malice. On turha kuvitella muuta.
Ja minua ei, tuskin kukaan niin kokeekaan tai tekeekään, mutta minua ei tarvitse pelätä tms. jos puhun että suutun tai jotakin.
Tulen hyvin iloiseksi jos jaksaisit vastata. Ihan mitä tahansa, vaikka mitä tahansa. Eikä edes minulle tarvitse vastata, vastaa vaikka jollekin muulle, siitä minä näen että olet kunnossa.
Joka tapauksessa sinä olet rohkea. Ja juuri niitä tarvitaan täällä. Heitä ei ole liikaa täällä.
Älä vaivu epätoivoon, täällä minä vielä keikun. Kävikin vain niin hassusti että nettini meni julmasti kiinni koska yllättäen minä olen se jolle se lasku lankeaa, enkä ole sitä maksanut. Joten nyt en pääse toteuttamaan enää hyvin alkanutta nettiriippuvuuttani.
Niin ja ei suomi24sen ohjeistus ole mitenkään vaikeaa tulkattavaa.. ainut ongelmani on se etten yleensä innostu lukemaan mitä ohjeissa sanotaan. Siitä seuraa se että kyselen muilta koska se on muka helpompaa ja vaikutan idiootilta :D Noh mutta tänään on mukava päivä ja olen vaihteeksi tyytyväinen että jätin tekemättä mitä meinasin..
Äläkä heitäkkään.
Moikka !
Toivottavasti ehdin vielä sinua auttaa..
Se on vaikee tilanne,kun tulee raskas masennus tila.
Siitä on vaikeata päästä ulos.
Mutta on MAHDOLLISTA siitä kyllä päästä.
Mutta työtä tarvii tehdä,ja vain itse pystyy parhaiten itseään auttaa.
Se johtuu juuri siitä,ku itsensä tietää.
Ulospääsy tietä on monia,mutta sitä ei tiedä mikä JUURi sinun konstit on.
Siksi laitan tähän tapoja jota minä olen keksinyt ja apuja on ollu,koita samoja,sitten löydät omasi.
Sillä kaikki ei sovi kaikille.
-musiikki.siitä mitä sinä pidät.?
-lenkille lähtö,se tekee terää kävellä huolet ja murheet ulos itsestäs.?
-mene lainastoon ota vitsikirjoja lainaksi,lue,ja naura henkesi edestä.nauru tekee terää..?
-aattele positiivisesti,älä "rääkkää"murheilla itseäsi.
-piirrä surusi ulos,mieluimmin jotain kaunista..?
-käy hierojalla,nauti älä muistele nurheitas.
-puhu vieraitten ihmisten kanssa,älä valita oloasi ole positiivinen.
-käy jossain vahainkodin hoitolaitoksessa kylässä,näät sinua vaikeammassa tilassa olevia ihmisiä,oma positiivisyytesi voimistuu.
-yleensäkin lähde käveleen joko kaupungissa kadulle tai maaseudulle kylille,älä anna negatiivisiä ajatuksia tulla mielees,ja ota asenteen SINÄ ITSE VOIT KAIKKEIN ENITEN ITSEÄS AUTTAA...TUNNET PARHAITEN ITSESI.
-toivonsydämmestäni sinulle parempaa oloa,olit sitten mies tai nainen..vanha tai nuori.
Voitko vastata mitä kirjotuksestani olit mieltä.
Kiitos
Olen ollut masentuntut ja tiedän mitä se on. Se olotila jatkuu ja jatkuu mutta nyt minä ailahtelen laidasta laitaan. Välillä olen oikein iloinen, jopa ylivilkas. Keskittyminen on mahdotonta. Teen kymmentä asiaa samaan aikaan mutten saa mitään valmiiksi. 'Höyryän' voi olla aika osuva ilmaus. Olin pitkään (ainakin 2 viikkoa, pitkään minulle) onnelisempi kuin varmaan koskaan ennen olen ollut. Ihmettelin sitä vähän koska se ei ollut minua ollenkaan. Ei hyvä olo tietenkään haitannut mitään.
Sitten se loppui ja tultiinkin ryminällä alas. Vajosin pohjalle, kaikki mielenkiinto kaikkeen oli äkkiä *ZAP* poissa. Vaikea sanoa miten pitkään se kesti koska en omista ajantajua ollenkaan. Pari, kolme viikkoa. Luulin taas masentuvani ja ei ollut kivaa.
Nyt palailen taas välillä normaaliin olotilaan, joka on aina epätodellinen. Välillä mennään taas syöksykierteellä alas.
Tänään ei ole hätäpäivää. Olen iloinen ja olo on oikeastaan aivan mahtava. Kuin en olisi ikinä ollutkaan masentunut vaikka kirjoittelin toissapäivänä itsemurhaviestiä. Jokin ei ole nyt kohdallaan :D
Se paha olo on outoa koska se tulee tyhjästä ja tyrmää. Äkkiä olen niin tyhjä kuin olla ja saattaa. Tulee tosiaan aika typeriäkin pelkotiloja ja voi olla kipuja. Haluan vain kuolla siihen paikkaan ja pelkään että teen sen vielä joku kerta.
Seuraavana hetkenä olen lopettamassa kallonkutistajakäynnit koska en niitä tarvitse, olen täydellisen kunnossa. Ihmettelen miksi oikein mietin tappavani itseni. Kaikkihan on niin mahtavan hyvin. Väsyttää tällainen heilahtelu. Voiko tämä kaikki liittyä vain masennukseen?
Masennuskausi nro1 oli vähän yli vuoden mittainen, se pahin jakso siitä. Sitten oli puol vuotta niin että se hävisi.. kunnes nyt alkoi kunnolla mieliala hyppiä. Mitä ihmettä tämä on?
Kirjoituksesi oli oikein rohkaiseva. Tuossa oli paljon niitä apukeinoja joita käytän kun iskee masis päälle.
lämpimästi, että (mikäli siis käyt jo terapiassa) otat heti seuraavalla kerralla terapeuttisi kanssa puheeksi valtavan suuret heitot mielialassasi.Tai, mikäli terapeuttisi ei ole saanut lääketieteellistä koulutusta, otat suoraan yhteyttä psykiatriin. Minulle heräsi nimittäin heti tekstisi luettuani kysymys mahdollisesta bi-polaari (aiemmin puhuttiin maanisdepressiivisyydestä) häiriöstä eli kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Eräs ystäväni sairastui kyseiseen tautiin reilu vuosi sitten ja sotki nopeassa ajassa koko elämänsä, koska ei ottanut noita masennuksen välissä olevia 'touhukausia' tosissaan (alle puolen vuoden sisällä hän on menettänyt kaikki tärkeimmät ihmissuhteensa, puolisonsa, kotinsa ja tietääkseni ainakin kaksi työpaikkaa), vaan kieltäytyi terapiasta ja lääkitsi itseään miten sattuu oman päänsä mukaan. Sen verran voin sivusta seuranneena kertoa kaverini käytöksestä, että maanisen vaiheen ollessa päällä hänestä tuli erittäin touhukas, levoton, huoleton, huomionhakuinen ja röyhkeä. Mitään valmista ei kuitenkaan mistään näyttänyt tulevan, vaikka kaikki raudat tuntuivat olevan tulessa yhtä aikaa. Hän piti meitä muita hitaina ja tylsinä, koska emme tietenkään voineet/halunneet päästä mukaan lähinnä ADHD:tä sairastavaa, teini-ikäistä muistuttavan, lähes keski-ikäisen maanikon maailmaan. Itse hän kuvaili oloaan juuri samalla tavalla kuin sinä kuvailit omaasi, ja myös hänen masennuksensa olivat jokaisen maanisen vaiheen jälkeen yhä vaikeampia. Maniavaiheessa hän koki olevansa elämänsä kunnossa, vaikka kaikki muut näkivät, että jotakin on nyt pahasti pielessä. Hänen ajatuksensa oli siis se, että eihän näin mahtava meininki voi olla sairaudesta kiinni (enhän mä tarvitse edes unta!), vaan muut ovat sairaita (kyseinen ajattelutyyli kuuluu taudin kuvaan). En missään tapauksessa ole nyt antamassa sinulle mitään diagnoosia, vaan kerron vain tästä kyseisestä mahdollisuudesta, ja toivon sydämeni pohjasta, että otat tilanteesi vakavasti ja haet siihen apua, PIAN! Olen itse toipunut aikoinani syvästä masennuksesta ja tuo sinun ajatuksesi siitä, että tuntemuksesi eivät ole pelkkää masennusta, on omastakin mielestäni täysin oikea. Tiedän, että tilanteeseesi löytyy ratkaisu, joten toivottelen sinulle paljon voimia avun hakemiseen.
Psykologini on kyllä tietoinen että mielialani on jatkuvassa 'lennossa', mutta hänkään ei ole oikein osannut yhdistää tätä tilaa tuollaiseen kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai muuhun, koska oireiluni ei ole ihan samanlaista. Esimerkiksi juuri tuo mistä ystäväsi kärsii. Siinähän on sellaisia kausia, näin olen käsittänyt. Minun mielialani vaihtelee nopeasti. Joka toinen päivä voi olla helvettiä ja joka toinen olen taivaissa. Pahimmillaan voi mieliala hypätä lattiasta kattoon monta kertaa tunninkin sisällä. Seuraavaksi siitä on sitten niin pyörällä päästään että kaikki tuntuu jotenkin hitaalta..
Joskus on pidempiäkin kausia alakuloa tai iloisuutta mutta harvemmin se kestää kovin pitkään.
Painotan vielä sitä asiaa, että en missään tapauksessa ollut antamassa sinulle samaa diagnoosia, kuin ystävälläni oli. Mutta vaikka tilanteesi johtuisi jostakin aivan muusta (vaikkapa ihan fyysisestäkin sairaudesta), niin haluaisin vielä lisätä tuohon aiemmin kertomaani juttuun yhden asian. Ystäväni ei todellakaan ollut aiemmin tällainen, kuin mistä kerroin, vaan hänen perusolotilansa oli vuosikausia miltei pelkästään masentunut. Ja nuo touhukkuudet saattoivat tuolloin olla juuri päivän kestäviä, ja käytös vaikutti meistä sivustaseuraajista jopa jokseenkin piristävältä - jos ymmärrät mitä tarkoitan. En tiedä, mikä tuon varsinaisen manian laukaisi. Mutta muistuttaisin vielä, ettei psykologi ole saanut lääketieteellistä koulutusta, eli hän ei todellakaan ole mielen sairauksiin perehtynyt erikoislääkäri. Psykologi ei esimerkiksi saa tehdä diagnooseja. Joten, jos tunnet ettei tarpeellista selvyyttä tilanteeseesi tule psykologisi kautta, niin oikea osoite on psykiatri.
Kyllä sanoi psykologini tänään että lääkäri otetaan kuvioihin mukaan jossain vaiheessa. Diagnoosit ja lausunnot ja kaikenlaista pitäisi tehdä. Jostain neurologia jutuistakin puhui. Minulla luultavasti on ollut hahmottamisessa ja motoriikassa ongelmia lapsesta pitäen, niille ei vain ole tehty mitään. Nykyään ne sitten ovat alkaneet tuottaa ongelmia. Asiaa aletaan tutkia lähitulevaisuudessa. Ilmeisesti on vaikea löytää joku joka maksaa sen huvin.
Tämä mieialan heilahtelu on aika outoa, mutta ei kuulemma johdu siitä että minulle olisi puhjennut tai puhkeamassa varsinainen mielisairaus, koska osaan realistisesti pohtia oloani ja ympäristöä. Eiköhän tähän ala tulla selvyyttä jossain välin. Parempi olisi ainakin.
kuntoon tavalla tai toisella! Kunhan tilanteesi on kartoitettu, myös nuo taloudelliset seikat selviävät. Enkä usko, että niiden aiheuttama rasite käy sinulle kohtuuttomaksi (kaikista heikoimmassakin tilanteessa olevalle maksaa sosiaalitoimisto kaikki sairaskulut). Vaatii voimia saada rattaat rullaamaan, mutta ne saa rullaamaan, jos niin tahtoo! Itse asiassa vaikuttaa siltä, että olet löytänyt erinomaisen psykologin ja terapiasuhteesi toimii - olet tässä mielessä todella onnekas. Toivottavasti psykologisi sanat rauhoittivat mieltäsi, sillä sinuna luottaisin hänen arvioonsa. Ai niin vielä yksi juttu, minulla itselläni masennuksen laukaisi pitkään jatkunut, mutta diagnosoimatta jääänyt, kilpirauhasen vajaatoiminta. Eli ihminen pitäisi nähdä kokonaisuutena ja hoitaa nimenomaa tuota kokonaisuutta, eikä vain oiretta. Tätä taustaa vasten näen sinun tilanteesi erittäin positiivisessa valossa. Toivon sinulle paljon voimia ja reipasta mieltä!
Moro!
Olen itsekkin masennusta sairastava ihminén. Välillä meni tosi pitkään hyvin , mutta sitten alkoi meiliala muutokset. Välillä lennellään pilvissä ja toisinaan olen aivan maassa.Onko lääkityksesi kunnossa? Monesti lääkityksen ollessa pielessä nämä kertomasi oireet tulevat esille. Minulle lisätiin lääkityksen määrää.Kannataiskosos sun käydä mielenterveys toimistossa joko omahoitajalla tai lääkärillä? Jos, sinulla ei ole tällä hetkellä hoitosuhdetta
mielenterveystoimistoon, voit varata silti ajan ajan varauksesta. Kerro,kenelle haluat ajan ja miksi. Semppiä sulle. Aurinkoista kevät talvee. Muista soitaa mtt.hen.
älä liikaa muille,menee terveys
Kerro kuulumisia kun jakselet.
moi! etsin 9-12 vuotiasta seraa jyväskylästä....etsisin mieluiten eläimistä kiinostuneista mm.hevosista,koirista tai aaseista....vastatkaa täällä netissä!