Viimeinen mohikaani
Pudottaudu puutarhatuolilta
muurahaisen päälle
märälle maalle.
Konttaa rantaan
mustikkametsän halki,
uhallakin,
ja kieri
viimeiset metrit
rantaveteen.
Kesä kuivaa,
minkä kastelee.
Pudottaudu puutarhatuolilta
muurahaisen päälle
märälle maalle.
Konttaa rantaan
mustikkametsän halki,
uhallakin,
ja kieri
viimeiset metrit
rantaveteen.
Kesä kuivaa,
minkä kastelee.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei ainakaan kuulosta pöytälaatikko runolta, mutta en kyllä runoutta tunnekaan, joten kommenttini on turha
minun mielestä niinku kivan persoonallinen, näppärä runo !
Oi sä intiaani, mohikaani
Hyppää alas palliltasi, pudottaudu tuoliltasi.
Tallo maahan muurahainen,
kasta jalkas lipsuvainen.
Rantaan joutuin konttaa,
Marjat mustat murskaa, ronttaa.
Nosta mieli rohkeaksi, julmemmaksi.
Maahan syöksy, veteen kieri, virtaan vieri,
Siellä ryvet rannan mudas, kastut kostut kosteaksi
- kosteammaksi.
Nouset viimein, tulee kylmä, tulee vilu.
Ethän huoli, päivä kuivaa, saapuu ilo.