Siitä on päivälleen seitsemän kuukautta aikaa, kun lopetin alkoholin käytön. Nythän tuohon alkaa pikkuhiljaa jo tottumaan. Tästä on hyvä jatkaa täysraittiutta. Tupakkikin jäi taakse kolme ja puoli vuotta sitten. Ja vielä bonuksena 10 kiloa vähemmän painoa tarkalleen kolmessa kuukaudessa. Saa kait sitä vielä silti laulaa ja harrastaa villejä naisia? ...jonkinlainen naispuolinen elämäkumppani tästä tosiaan puuttuu. Sittenhän tämä elo alkaisi olla jo pikuhiljaa mallillaan. Raittiina maanantai alkoi ja jatkuu.
27.2.2006 Maanantai
papio
191084
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sullekki, Tämänkin Maanantain saan elää ilman
krapulaa ja ennenkaikkea raittiina.
Killutaan taas vaihteeks sikamaiseen aikaan ylhäällä. No, haitanneenko tuo mitä kun saan tään päivän hissutella kotinurkissa.
Kuules Papio, kaikella on aikansa ja minusta ihmiselämässä mikään tapahtuma ei ole sattumaa vaikka siltä vaikuttaakin.
Meidän on ollut pakko tehdä elämän varrella ne ikävätkin vinkurat - toiset enemmän ja pohjan kautta ja toisia on kohdeltu hieman hellävaraisemmin - mutta omasta mielestäni esim minä en tähän mennessä ole ollut valmis enkä tarpeeksi aikuinen aloittamaan kestävää ihmissuhdetta.
Mieleen tulee täytekakku: yksi kerros lisää ja se hökötys on tullut hiukkasen valmiimmaksi.
On kasvanut tahollaan aikuiseksi, pistänyt arvot järjestykseen, oppinut tuntemaan itsensä ja kenties hyväksymäänkin itsensä sellaisena kun on ja saanut varmuuden millaista elämää haluaa viettää. Kun nämä asiat on suht reilassa niin silloin kuvaan astuu se oikea. Hän on saattanut joskus kulkea ohikin mutta silloin aika ei ole ollut oikea.
Usko minua. (olen melkein aina oikeassa paitsi silloin kun olen väärässä) Raitis, tupakoimaton, itsestään huoltapitävä, osin kantapäänkautta elämänopin saanut, toisen huomioonottava , empatiakykyinen mieshenkilö lisämausteena kourallien huumorintajua, on kovassa kysynnässä.
Äläkkä nyt hyvä mies tyydy jonkinlaiseen kun se oikea on sieltä kohta tulossa - katoin ristallipallosta.
Onnittelut raittiista kuukausista plus muista hyvistä jutuista.
Selviä hetkiä jokahiselle.
Vähän vaikea on ajatella sitä, että onko tämä elämän kumppanin löytäminen arpapeliä vai kohtalon määräämää. Tulee mieleen nämä suomalaisten lukuisat avioerot ja herää kysymys siitä, onko mahdollisesti tehty vääriä valintoja vai eikö sitä huomata oikean olemassa oloa ja lähdetään liian heppoisin perustein kävelee suhteesta. No, oli miten oli, elämä on välillä kiemuraista ja jatkuvaa erilaista kasvamista iloineen, sekä murheineen. .
Raitistellen kuitenkin ja Onnea Papiolle 7 kuukauden raittiusputkesta. t.Mettäläinen.
papiolle kaikista noista saavutuksistas.Raittiina olen tämän päivää,en ota alkkomahoolia,iloon enkä suruun,koska olen alkoholisti,ja yksi huikka eroitaa minut raitiista alkoholistista,juovaan alkoholistiin.
myöskin minulta.Meillä on näköjään samat harrastukset tipattomuus,savuttomuus ja painonpudotus.Mulla vaan se painonpudotus jämähti 5 kiloon.Olen ilmeisesti pitänyt liian usein niitä "vatsan pelästyttämispäiviä".
Laulelen silti minäkin.Eipä tästä elämästä mitään tulisi jos jatkuvasti saisi hampaat irvessä olla.Hymyä huuleen vaan !
Hauskaa juhlapäivää sinulle.t pörri1
ps.Älä liian villiä naista itsellesi etsi.Joskus ihminen kaipaa lepoakin:)
Pörri, se ensimmäiset viisi kiloa lähtee noin vain. Sitten se painonpudotus jää junnaamaan paikoilleen jonkun viikon ja lähtee taas menemään alaspäin. Minulla jo yli 10 kiloa tippunut.
Äitini luona kerran "säikäytin vatsaani" syömällä tuhdin annoksen lihallia&pottumuusia ja vielä vaaleaa leipää, jossa päällä paksuja Gotler-makkarasiivuja! Aamulla oli paino tiputtunut - ei mitään järkeä.
No, olen lopettanut kokonaan syömisen klo. 18 jälkeen. Välillä aika kurjaa mennä nälissään ja viluissaan nukkumaan. Mutta siihenkin elimistö pian tottuu, eikä kaipaakaan ruokaa iltaisin. Tsemppiä!
tai sitten ei. Usein nämä nopeat painonpudotukset tulevat korkojen kanssa muutaman kuukauden päästä takaisin. Kokemusta on. Samoin tämä raittiiden päivien laskeminen ja niistä kuuluttaminen. Totta kai voi olla iloinen jokaisesta raittiista päivästä. Mutta parempi elää päivä kerrallaan hiljalleen raittiina. Ei sitten v*tuta niin paljon, kun se repsahdus tulee.
En oikein usko, että joku pystyisi lopettamaan juomisen noin vain päättämällä, "että totesin, että alkoholi ei minulle sovi".
Kyllä siihen ulkopuolista apua tarvitaan. Ei kenenkään luonne ole niin kova. En usko.
Itse aikanaan tein sen virheen, että oltuani yli puoli vuotta omin voimin raittiina tulin siitä tälle palstalle kertomaan. Silloin joku viisas valisti minua, että en ole vielä valmis, koska lasken päiviä. Pahoitin mieleni ja jotenkin tuo vaikutti niin, että tulihan se repsahdus sitten. Ei kovin pahana, mutta tuli kuitenkin.
Pannaan tässä nyt sitten vahinkoa kiertämään.
Tuo on kokonaan sinun asiasi, jos et kykene hallitsemaan omaa juomistasi ja painon kurissa pitämistäsi. Jos tarkoituksesi on mollata toisten yrityksiä saada elämä hallintaan, niin... en etidä mitä sanoa.
Omalla kohdallani tuo paino on vaan pudonnut noin pelkästään muuttamalla ruokavaliota normaaliksi. Aikaisemmin se oli epänormaali. Vai onko sinusta esim. makkaravoileipien syöminen yömyöhään iltapalaksi normaalia? Sen vuoksi olenkin koko ajan käyttänyt sanaa "painon normalisointi".
Mitä viinan juontiini tulee, en ole kokenut sitä varsinaiseksi ongelmaksi tai alkoholismiksi. Tuli vain selllainen tunne viime kesänä, että riskialttius ainakin suurkulutukseen minulla on, joten lopetin alkoholin käytön sanotakaanko nyt sinun mieleksesi "toistaiseksi" kokonaan. Jos tulee vastaan hyvä syy, niin otan muutaman kaljan. Nyt ainakaan ei ole tullut, vaikka elämässä on tapahtunut viimeisen seitsemän kuukauden aikana sitä sun tätä, hyvää ja pahaa.
Vähäpä olet elämää ja ihmisiä nähnyt, kun et ole tavannut ketään, joka ilman ulkopuolista voimaa olisi alkoholin käytön lopettanut. Olet todellakin pessimisti.
Ja onko se sinulta pois, jos jotkus kokevat mielekkääksi netissä keskustella ja "kuulutella" näistä asioista. Katkera sinä enemmänkin olet kuin pessmisti. Jostain syystä. Ehkä olet epäonnistunut oman elämäsi hallinnassa.
Sitä mitä sanoit.
Etpä itsekään ollut tällä palstalla vielä jokin aika sitten mikään riemun sanansaattaja. Hyökkäilit jostakin syystä tätäkin ketjua ja palstan sheriffiä vastaan.
Hienoa, jos olet saanut elämäsi hallintaan ja onnittelut tipattomuudesta. Itse yritän tulla perässä, koska ei viina minullekaan sovi. Olen luultavasti aika paljon kaltaisesi juomatavoiltani. Tiedostan vaaran, että viina saattaa viedä hyvän miehen mennessään. Siksi yritän tapella vastaan. Yksin. Mutta lipsahduksia on tullut muutaman kuukauden välein.
Nyt kuun vaihtuessa yritän tehdä "papiot": Pysyä raittiina ja yrittää saada takaisin terveet elämäntavat. Ja painon hallintaan. Joulukinkku edelleen vyötäröllä.
Lähinnä tällä palstalla olen törmännyt niihin, jotka toitottavat, että alkoholisti ei pysty raitistumaan omalla tahdolla. Ilmeisesti aivopesu on tepsinyt, kun sinunkin onnistumistasi epäilin. Mihinkään AA:han minusta ei ole lähtemään. Mutta koitetaan raitistella, papio, sovussa.
Sorry jos loukkasin.
Ainakin tämä päivä alkoi paremmin kuin moni muu aiemmin. Palasin puoli tuntia sitten yli tunnin hikilenkiltä. Ja janojuomaksi otetaan vettä.
Vastauksesi sai minut miettimään heittämääni kommenttia. Katkeruus ei tosiaankaan mitään rakenna. Myrkyttää muiden lisäksi omankin mielen.
Hyvää jatkoa!
Jep, elellään rauhassa ja sovussa. Kyllä tämä elämä sen arvoista on. Hyvät jatkot sinullekin!
Haluaisin lisätä tähän painon normalisoimiseeni sinulle muutaman näkövinkkelin, ettei jää mielikuva, että muodikkaasti täällä vain jotain laihdutuskuuria harrastan.
Tämä painonhallinta liittyy myös palstan teemaan eli alkoholiin siinä mielessä, että silloin kun otin kaljaa, kynnys herkutteluun bratwursteilla, jäätelöillä (aamuisin) ja pizzoilla yms. oli matala.
No, lopetin kaljoittelun ja tietämättäni korvasin toisen mielihyvän toisella eli ylensyönnillä. Syksyllä verenpaine oli jo niin korkea, että sairaanhoitaja passitti lääkärin vastaanotolle "lääkitysasiaa varten". Olin jo siinä vaiheessa, että "ei p****le tähän mitään lääkitystä kyllä enää tarttis!"
Lääkäri lähetti laboratorioon kokeisiin. Totesi että minulla on riski sairastaa tätä nykypäivän vitsausta eli metabolista oireyhtymää, johon liittyy kohonnut verenpaine, ylipaino ja kohonnut kolestrolii. Labratulokset tulivat. Varsinaiseen verensokerin rasitustestiin en edes päässyt, koska paastosokerini arvo oli liian korkea siihen. Kolestroliarvo oli myös korkea.
Lääkäri sanoi, että katotaan kolmen kuukauden päästä uudelleen eli tänään. Kehotti normalisoimaan painoa ja tarkkailemaan verenpainetta. Faijalla on vielä tuo diabetes, joten riskiryhmään kuulutaan pahemman kerran.
Jästipää kun olen luonteeltani, niin rupesin toteuttamaan omaa ohjelmaani. Jätin pois tiettyjä aivan turhia ruokia, sokerin kokonaan ja muutin esim. leivän takaisin minulle tuttuun näkkileipään. Alkoholin käyttöä alussa mainituista syistä johtuen en tuolloin edes ajatellut, koska riskinä oli sairastaa aikuisiän eli 2-tyypin diabetesta. Se on loppuelämän aikainen tauti eikä minkään leikin asia. Näen sen omassa isässäni, joka on 76-vuotias diabeetikko.
Nyt tänä aamuna sitten sydän kylmänä taksilla sinne labraan taas. Verensokerin paastoarvo oli okei ja ruvettiin lipittämään glukoosia, jotta saatiin verensokeri keinotekoisesti kohotettua. Tunnin päästä uusi mittaus, joka näytti ihan OK. Ja kahden tunnin päästä toinen mittaus, joka on tärkein, ja sekin näytti kohdallani hyvältä. Olisi ollut miltei hyvä syy vähän juhlia asiaa tavalla tai toisella!
Eli kaiken tämän painon normalisoinnin taustalla oli tuo mahdollisen tässä iässä, 51 v., riskiryhmään kuuluvan 2-tyypin diabeteksen tai metabolisen oireyhtymän pelko.
No, nyt on sokeriarvot kohdallaan ja verenpaine pudonnut normaaleihin lukuihin jo kuukausia sitten.
Kuten ymmärrät, mikään ei saa minua ajamaan itseäni enää takaisin siihen pömppömahaiseen kuntoon. Sitäpaitsi tästä on vara vielä viisi tai kymmenen kiloa varaa pudottaa pois, jolloin ollaan ns. normaaleissa painolukemissa.
Kaljan otto tässä ongelmaryppäässä on jäänyt täysin unholaan enkä siihen enää rupeakaan, koska huomasin, että on niin mukavaa olla selvinpäin ja rahaa on säästynyt rutkasti menneinä kuukausina.
Sinulle nostan hattua, etä jaksat harrastaa liikuntaa. Sen kun vielä saisin revittyä itsestäni riti, niin a vot! Liikuntani on sellaista puoli tuntia reipasta kävelyä päivittäin, mikä saa riittää minulle.
Että tämmönen tappaus. Se liikunta on muuten hyvää niin ruumille kuin sielullekin. Jos masennus tai ahdistuskohtaus iskee, niin mikään ei ole niin tehokasta kuin pitkä kävely. Siinä saa rauhassa kelailla asioita ja raitista ilmaa. Terve sielu terveessä ruumiissa!
Onnea elämään!
mullakin!ruoka-annokseni ovat pienentyneet ainakin puolella siitä mitä ennen söin.ja kyllä vähän mietin sitäkin mitä suuhuni pistän:)
Mainitsit Gotler-makkaran.Mulla taas on himo Jahti-makkaraan:)
Mun tarvitsee kans yrittää lopettaa toi ilta-syöminen.
Pitäis vaan jaksaa vähän jumpata lisäksi.Kyllä se tästä jos ei muutoin niin sisulla ja sitä multa kyllä löytyy jos niin haluan:)
Noh,tohon viluun löytyy kyllä apuja,lisää peittoja:)Vaikkakin se nälkä tekeekin enempikin sellaisen sisäisen vilun,johon ei peitot taida auttaa.
Kiitos kannustuksesta.t pörri1
Se viluinen olo on todellakin sisäistä, eikä siihen auta juuri villapuserotkaan. Mutta se menee ohi parissa päivässä ja elimistö tottuu siihen. Asiantuntijat sanovat, että tuolloin viuluisan olon aika kroppa nimenomaan polttaa rasvaa ja ylimääräistä energiaa ja että se on hyväksi painoa pudottaessa. Sitä minä en ymmärrä, että jos joku palaa, niin on kylmä? Mutta hyvä näin.
Onittelut Papiolle mrkkipäivän johdosta.
Kiitoksia eilisistä onnitteluista, joita sain. Tipatta jatketaan.
viettää myös raitista päivää ja onnittelee Sinua raittiudestasi! Kyllä Sinä sen naisen pikapuolin noilla eväillä nappaat!;)
Että naista kaipailet, minä kaipaan talonmiestä, työnkuva on vielä epäselvä. Oman terveyden kannalta ymmärrän, että kolaaminen ja puiden kanto on minulle sopivaa. Ruuvarin käyttö myös nostattaa itsetuntoa. Pitäiskö palkata talkkari, joka osaa kalastaa, saalis olisi odottamassa perattuna portailla.
Raitistellen olen ohittanut olympialaisten ilot/surut ja siementilauksen tehnyt eli kevättä kohden.
Minulle on kaikki nuo talonmiehen ja kalastajan hommelit aivan vieraita puuhia. Olen niin urbanisoitunut, että en taitaisi osata laittaa edes matoa ongenkoukkuun.
Ikäni olen asunut kaupunkien ydinkeskustoissa ja huoltoyhtiön traktori tekee meillä nuo lumityöt.
Työni puolesta on enemmän käytetty kirjoituskonetta ja kameraa kuin lumikolaa. Nythän tuo tuli nämä tietokoneet avuksi, eikä oikeastaan tarvitsisi itse tehdä mitää, kun on nuo tekstinkäsittelyohjelmatkin.
Sellainen rauhallinen, tupakoimaton naisihminen olisi kyllä hakusessa. Kohtuudella saa jopa naukkailla lasillisen silloin tällöin, mutta ei märykoiria husholliin kuitenkaan.
Nyt tänään painun koisimaan jo näin varhain. Huomenna aamulla klo. 07 tekevät kaksi tuntia kestävän verensokerin rasitustestin terveyskeskuksessa. Sitä ennen ei saa syödä eikä juoda mitään 12 tuntiin. Ei edes purukumia purra. Nuivakas on olo aamulla, mutta kyllä sitten huomenna kaffet maittaa.
Se on muuten huomenna Laskiaistiistai, sanoi tuo Nelosen säätiedotaja ja lupasi huomisaamuksi tänne päin Suomea yli -20 astetta pakkasta. Sekin vielä. Öitä!
Täysin urbanisoitunut olin minäkin, todella hienolta tuntuu kun lumi kolan edessä roiskuu ja käytävää tulee. Pitää uskaltaa, pienestä on kiinni itseluottamus ja hyviä juomattomia öitä.
Ei nykysin tarvii tehä lumitöitä enää lumikolalla ku semmonenki on keksitty ku lumilinko. Eiks miehet tykkää just sellasista vehkeistä missä on moottori.