Palstan demarit ja kokoomuslaiset näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että avoin pyrkimys punamultaan on paras ratkaisu keskustalle jatkossakin. Näin se saavuttaisi parhaan mahdollisen vaalituloksen ja turvaisi demarien luottamuksen. Puheet keskusta-oikeistoyhteistyöstä ovat närkästyttäneet demareita ja on vaara, että he saattavat valita seuraavaksi hallituskumppanikseen kokoomuksen.
Pitäisikö kaavailut mahdollisesta keskusta-oikeistoyhteistyöstä heittää vaarallisena haihatteluna romukoppaan ja ryhtyä pikaisesti hankkimaan demareiden luottamusta takaisin?
Pitäisikö kaavailut mahdollisesta keskusta-oikeistoyhteistyöstä heittää vaarallisena haihatteluna romukoppaan ja ryhtyä pikaisesti hankkimaan demareiden luottamusta takaisin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kolmen suuren puolueen asetelmassa on myös aina kolme vaihtoehtoa, miten hallitus muodostetaan kahden pulueen muodostaman rungon varaan.
Tähän saakka keskustan valinta on aina ollut punamulta, mikä on antanut vain yhden vaihtoehdon punamullan rinnalle: sinipunan. Keskustan ja kokoomuksen varaan rakennettuja hallituksia on ollut ainoastaan silloin, kun punamulta on ollut mahdoton SDP:stä johtuvista syistä.
Itse edustan samaa kantaa kuin mm. Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen eli, että puolueiden välisistä hallitushaluista on turha puhua ennen vaalituloksen ratkeamista.
Oikea menettelytapahan on se, että kukin puolue menee vaaleihin omilla tavoiteohjelmillaan, sen jälken äänestäjät äänestävät ja hallitusta ryhdytään muodostamaan sen perusteella, miten ulueet pääsevät sopimukseen tavoiteohjelmiensa yhdistämisestä hallitusohjelmaksi.
Mitä suosioiden hankkimisiin muilta puolueilta tulee, niin sen verran varovaisesti kaikki näyttävät toimivan, ettei mitään siltoja kokonaan poltettaisi. Heinäluomakin näyttää panneen taas sordiinon trumpettiinsa, jolla hän pressanvaalin jälkeen töräytteli keskustaa takaisin ruotuun, pois kokoomusta kaulailemasta.
Tuuli viirillä on tapa mennä sinne tänne.
Suuripuolue joutuu kuuntelemaan kahtalaitaa.
Ja menee sinne tänne.
ja lujaa ystävyyttä demareihin korostaen keskustalla olisi mahdollisuus päästä irti tuuliviiripuolueen imagosta.
Oli virhe ruveta kukkoilemaan oman presidenttiehdokkaan kanssa. Vielä suurempi virhe oli provosoida demareita menemällä Sauli Niinistön taakse. Keskusta olisi säilyttänyt SDP:n luottamuksen valitsemalla yksimielisesti ehdokkaakseen Tarja Halosen.
Nyt luottamus täytyy rakentaa uudelleen. Siinä on kova työ. Keskustan täytyy todistaa olevansa luottamuksen arvoinen. Se ei onnistu, jos ei mukisematta tueta kaikkia SDP:n hallituksessa tekemiä aloitteita.