Poikani ovat edenneet "painiurallaan" kilpailemiseen ja minua ärsyttää heidän valmentajansa. Valkku istuu maton reunalla eikä neuvo muita kuin omia lapsiaan. Muille jotain voi joskus hyvin laimeasti sanoa, mutta muuten katselee ihan muualle.
Voinko itse istua maton reunalle? Enemmän minäkin tietämättömämä pystyn heitä tsemppaamaan kuin asiantunteva valkku mykkänä.
Vai mitä pitäisi tehdä?
Voinko itse istua maton reunalle? Enemmän minäkin tietämättömämä pystyn heitä tsemppaamaan kuin asiantunteva valkku mykkänä.
Vai mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Muista vain, että korkokengät ja käsilaukku -yhdistelmä ei ole suotava. Pukeudu urheiluasuun ja jollei sinulla ole omaa, niin lainaa joltakulta seuran verskatakki harteillesi. Henkinen kannustus on tärkeämpää kuin ne tekniset neuvot.
Juttele poikasi valmentajasi kanssa ja kerro, että poikasi kaipaa kisatilanteessa myös valmentajan kannustusta. Luulisin, että hän ymmärtää.
Kannusta sinä maton reunalta täysin keuhkoin ja anna valmentajan istua matonkulmalla. Näin teillä säilyy luultavasti sopu ja poikasi kannalta tämä lienee paras vaihtoehto.
Jos valmentaja ei ehdi kaikkien oman seuran poikien kulmalle, niin silloin on tietysti paikallaan mennä häntä jeesaamaan.
Ja jos oikein innostut, voit tietysti alkaa pikkuhiljaa myös käymään valmentajakursseja. Ne on Suomessa yleensä melkoisen hyviä ja sopivat kyllä ehdottomasti myös naisväelle. Olenkin jo hetken aikaa odotellut, koska Suomeen saadaan seuratasolle menestyvä ja taitava naispainivalmentaja. Ei tämä ole miesten yksinoikeus todellakaan.
Että menee välit, jos minä sille matolle tungen.
Ja edelliselle sanoisin, että käsilaukkua en edes omista ja se verkkapuku on vakioasuste vapaalla (vaikkei seuran olekaan).
Mutta on se juttelukin vaikeeta. Silloinhan sitä tulee syyttäneeksi valkkua, että "kun sä et sitä mun poikaa, mutta omias kyllä..." Sen on nimittäin muutkin huomanneet.
Muuten, tuosta valmentajakurssista. Jonkun esitteen jo näinkin ja vähän mukaankin houkuteltiin. Olin vaan silloin kurssipäivänä sairas, etten mukaa päässyt. Voisko semmoisen pohjalta vaikka vetää aloittelijoita? Vaikkei mitään "painitaustaa" ole olemassa? Ihan oikeesti kiinnostais, varsinkin kun seuran vetäjät on nykyään vähän haun alla.
Kyllä! Ehdottomasti mukaan vaan. Tee hommat esim. tässä järjestyksessä;
1. Käy 1-2 valmennuskurssia.
2. Toimi seurassasi ensin apuvalmentajana.
3. Käy kisoissa ja tarkkaile parhaimpien poikien ja tyttöjen liikkeitä.
4. Voit oppia paljon myös valmennus,- ja kilpavideoilta.
5. Kahden-kolmen vuoden jälkeen aloita oma ryhmä, esim. aloittelijoiden kanssa. Käy näiden kanssa paljon kisaamassa, opit siitäkin.
6. Älä lannistu. Paini on pitkäjänteistä hommaa ja vasta lopussa kiitos seisoo.
Painivalmennus ei välttämättä vaadi omaa painitaustaa, mutta ei siitä haittaakaan tietysti ole. Voit itse käydä esim. kuntopainissa niin saat tuntumaa lajiin.
Hyvä valmentaja voi olla niin monella eri tapaa... Tekninen tietämys ei ole se ainut autuaaksi tekevä, vaan valkku tarttee monta muutakin ominaisuutta;
* Huumoria
* Itseluottamusta
* Oikeudenmukaisuutta
* Maalaisjärkeä
* Ravintotietoutta
* Painisilmää
* Tilannetajua
Oh. Tästä tuleekin turhan pitkä lista, mutta eiköhän se jotenki näin mene.
Intoa kaikille, jotka päätätte valkuksi ryhtyä !!!
... että koska niitä naisvalmentajia alkaa tulla laajemmaltekin. Ainesta kyllä on. Sen verran hyviä painin asiantuntijoita olen teissä, arvon painimammat, tavannut. Etenkin täällä Pohojaanmalla mutta kyllä muuallakin.
että missä niitä valmentajakursseja olisi ja mistä saisi tietoa niistä? Ja pohjanmaalta minäkin...
Esim. 31-2.4. on Painivalmentajakurssi ex-ilimajokisen, Mika Kivelän vetämänä.
Lisää tietoa tästä ja muista kursseista saat kun otat painiliittoon yhteyttä.
Lisäksi alueellamme järjestetään tarpeen mukaan kursseja. Kannattaa ottaa aluepäällikköömme, Ari Urpoilaan suoraan yhteyttä.
Voidaanpa vielä tulevaisuudessa istua saman maton reunoilla...
Älä sitten liikaa innostu tuomareita arvostelemaan nottei ne aja sua katsomon puolelle.
Nimimerkillä kokemusta on - siitäkin.
Tervetuloa äijjäpitoiseen valmentajaporukkaan. Ja edelleen kaivataan lisää painiin hurahtaneita naisia valkuiksi, mutta myös tuomareiksi!
Kiireessä tuli nimikin väärin: Länsi-Suomen aluepäällikkö EI siis ole Ari Urpoila vaan Ari Urpiola.
Aikuisten oikeesti.
Täältäkin ilmoittautuu yksi hurahtanut painiäiti Pohjanmaalta... Voisin myös änkeä itseni kurssille! Olisi kiva, kun oppisi vähän enemmän painista, että sitten osaisi vaikka tiukan paikan tullen muutakin huutaa sieltä maton reunalta kun "tsemppiä, hyvä hyvä, älä luovuta..."
Niin ja mikäpäs olisikaan sen mukavampaa kuin väitellä tuon mieheni (valmentaja) kanssa PAINISTA. Tähän asti kun nuo väittelyaiheet on pitänyt hakea aivan jostain muualta...
naisilta painimaailmassa. Kyllä ne jo tarpeeksi meuhkaa harkoissa ja otteluissa maton reunamilla, että vielä tuomariksi ja valmentajaksi. Auttakaa...
Sä et vain tuu naisten kans toimeen. Se on taito sekin. ;)
Kyllähän oli oudosti heitetty: naisetko ne vaan meuhkaakin harkoissa ja kisoissa? Mitäs miehet sitten tekee? vai onko nyt niin että miehet saa sitä tehdä, naiset ei?
Naiset on kuuleppas tulevaisuudessa ihan varmana enemmän ja enemmän mukana painissa. Tälläkin hetkellä on olemassa naistuomareita ja valmentajia, ja lisää tulee....