Siinä puhutaan erilaisista ilmoista. Oli myrskytuulta ja vienoa tuulta ja jotakin muuta siltä väliltä.
Mutta Jumlan henki ei ollut rajuilmassa,eikä missään muualla, vaan se löytyi vasta sieltä vienosta tuulen hyminästä.
Kannattais lukea, tämä luku. Se opettaa paljon siitä oikeasta hengestä mikä on sopivaa kristitylle.
Ja siitä että ei ihmismielellä lähdettäis asioimaan väärällä mielellä eikä tavalla. Ei repivällä ja hajottavalla tavalla, vaan että siinä olis Jumalan henki mukana ja että se rakentais.
Vaikka asioissa olis omasta mielestä aihettakin. Niin se tunne voi olla väärä.
Oikea tunne on kun itse tuntee arkuutta näissäkin asioissa.
Saakoon Jumala näyttää jokaiselle sen oman tilan, että se oma syntisyys näkyisi. Niin silloin sitä ei olis varaa kovin korkealta lyödä leipäveljeä eikä arvostella kovin kärkevästi ketään toista ihmistä. Oli tilanne mikä tahansa.
Mutta Jumlan henki ei ollut rajuilmassa,eikä missään muualla, vaan se löytyi vasta sieltä vienosta tuulen hyminästä.
Kannattais lukea, tämä luku. Se opettaa paljon siitä oikeasta hengestä mikä on sopivaa kristitylle.
Ja siitä että ei ihmismielellä lähdettäis asioimaan väärällä mielellä eikä tavalla. Ei repivällä ja hajottavalla tavalla, vaan että siinä olis Jumalan henki mukana ja että se rakentais.
Vaikka asioissa olis omasta mielestä aihettakin. Niin se tunne voi olla väärä.
Oikea tunne on kun itse tuntee arkuutta näissäkin asioissa.
Saakoon Jumala näyttää jokaiselle sen oman tilan, että se oma syntisyys näkyisi. Niin silloin sitä ei olis varaa kovin korkealta lyödä leipäveljeä eikä arvostella kovin kärkevästi ketään toista ihmistä. Oli tilanne mikä tahansa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...
Entäpä Lars Leevi Lestadius. Ei ollut arkuutta eikä vienoa kainoa. Mies pauhasi kuin myrskytuuli, ja kansa kansa vaikutettiin uskolla. Entä Luthet? Entä Johannes kastaja?
turhan takia kirjoitettu. Ja miksi luulet että se on siis Raamatussa.
Paavali kirjoittaa: Room. 15:4 ”Kaikki, mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa”. Raamattua tutkimalla löydämme myös ankaran Jumalan: 2 Moos. 20:18 ”Koko kansa oli todistamassa jylinää ja leimahtelua. Se kuuli, miten torvi soi, ja näki, miten vuori savusi. Ihmiset vapisivat tämän nähdessään ja pysyttelivät loitolla”.
Johannes Kastaja, Luther ja Laestadius Saarnasivat myös tästä ankarasta Jumalasta. Johannes Kastajan virka oli käydä Jeesuksen edellä: Luuk. 1:17 ”Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten”. Luther vertaakin Johannes Kastajan saarnavirkaa lain saarnan viraksi, samoin oli Mooseksen virka, ”Laki on Mooseksen kautta annettu, armo ja totuus Kristuksen kautta saatu”.
Lain saarnoja on saarnannut: Mooses, Johannes Kastaja niin kuin myös Luther ja Laestadius. Nyt on huomattava, että lain saarnan viralla on tehtävä käydä evankeliumin edellä. Johannes Kastaja kävi Jeesuksen edellä, eli lain tarkoitus on valmistaa tietä evankeliumille. Mutta lain saarnan kautta ei saada elämää: Gal. 3:2 ”Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta”? Lain saarna synnyttää pelon: ”Ihmiset vapisivat tämän nähdessään ja pysyttelivät loitolla”.
Se ei kuulkaa passaa, että lain saarnoilla käydään uskovia hoitamaan! Elia oli suurissa epäilyksissä, Isebel aikoi tappaa hänet: ”..kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, ellen huomenna tähän aikaan ole tehnyt sinulle samaa, minkä sinä olet tehnyt heille”. Elia pakeni luolaan, sillä hän sai vieraakseen saarnamiehen, joka käski hänen mennä kuuntelemaan seuroihin. Siellä hän kohtasi monenlaista opetusta. Suuren väkevän tuulen, joka vuoret halkaisi ja mäet särki Herran edellä, tuulen perästä tuli maanjäristys, maanjäristyksen perästä tuli tulta.
Mutta missään näissä ei ollut Herra, eikä Elia uskaltanut tulla luolasta ulos. Mutta kun tuli hieno tuulen hyminä ja Elia sen kuuli, hän uskalsi tulla esiin, tosin hän peitti kasvonsa, koska tunsi syntisyytensä, mutta samalla hän tunsi, tuossa on minun armollinen Jumala! Kun, Siinain vuori jyrisi, savusi ja torvet soi, eivät silloin kalliot haljenneet vaan ihmiset pelkäsivät. Muistatteko, kun Jeesus kuoli ristillä: Matt. 27:51 ”Ja katso, temppelin esireppu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat”. Näin se on tänäkin päivänä, kun saa kuulla Hyvän Paimenen äänen, niin silloin, vaikka olisi sydän kova kuin kallio, se särkyy Jumalan rakkauden edessä. Samoin Hyvän Paimenen ääni hoitaa araksi tulleen ja vikaankin joutuneen karitsan.