pakko kirjottaa kun löysin tälläisen palstan. olen pitkään ollut aika yksinäinen koska olen ujo ja en uskalla avautua ja luottaa ihmisiin menneiden tapahtumien takia, kuitenkin mulla on ollut aina edes joku. mutta nyt tapahtu se kaikista pahin: vimeinen ihminen jota rakastin ja johon luotin ei halua mua enää. nyt mä olen täysin yksin omien masentavien ajatusteni kanssa. tää täydellinen epätoivo ja ahdistus painaa mut ihan alas ja just kun luulee et pohja tulee vastaan niin vajoaa vaan vittu syvemmälle. tekisi niin mieli luovuttaa, taistelu tahtoa ei enää ole. miten tätä jaksaa? miten te kestätte jotka olette olleet vuosikaudet yksin? joku on sanonut että yksinäisyys tappaa. ei varmasti ollut väärässä.
tappavaa laatua
can`t make it
3505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen myös ensimmäistä kertaa ihan yksin. Yksinoloni alkoi vuoden alusta. En ole tavannut ketään tai käynyt missään kenenkään kanssa, ollut vain kotona (asun yksin) ja käynyt koulussa istumassa (missä minulla ei ole kavereita). Pelkäsin kovasti yksin jäämistä, mutta kas kummaa, olen ollut hyvin tyytyväinen elämääni. Ensimmäistä kertaa en ole kenestäkään riippuvainen, eikä kukaan arvostele tekemisiäni. Tunnen oloni todella vapaaksi. En ole koskaan tuntenut oloani yhtä tasapainoiseksi kuin näiden kahden kuukauden aikana.
Olen varma, että jossain vaiheessa tulee aika, kun haluan taas rakastaa jotakuta. Mutta nyt tuntuu hyvältä olla yksin. Ja yksinolon ja yksinäisyyden välillä on ero. Minä tunnen olevani yksin, mutta en yksinäinen. Paljon yksinäisempi olin entisten "ystävieni" seurassa, ja yleensäkin ihmisjoukoissa. Eläintä kyllä kaipaisin, niiden seura on parasta. =) Todella harmi kun en voi sellaista ottaa.
Koita löytää tilanteestasi hyvät puolet. Se on varmasti vaikeaa, mutta älä menetä toivoasi, alussa on aina vaikeinta.
Yksinäisyyteen tottuu. Sitä jotenkin vaan erakoituu ja nauttii siitä. Olet oman itsesi herra. Miksi valitat, kerran et edes ihmisiin oikein luota. Nauti nyt siitä yksinäisyydestä. Kyllä niitä uusia ihmisiä tulee elämään, jos on tullakseen. Älä vaan jää nyhjäämään neljän seinän sisälle. Kevät ja kesäkin kovaa vauhtia tulossa. Kesällä voi puuhailla kaikenlaista yksinkin.
Tuohon ei voi enää paljon lisätä.
Luulin että olin pohjalla viitisen vuotta sitten... no tämän on vain pahentunut hitaasti,mutta varmasti.
Juuri kun luulee ettei voisi enää mennä huonommin onkin vain raapaissut pintaa.
Tämä on kuin jokin nerokas matemaattinen kaava, joka jatkuvasti muuttaa muotoaan ja lisää summaansa.