Harrastan uintia säännöllisesti ja uin vapaata noin puoli tuntia kerrallaan. Pari viikkoa sitten tuntui, etten saa happea ja piti pysähtyä altaan päässä. Tämä toistui parilla seuraavallakin kerralla. Altaasta menen avantoon ja olen sellaiset pari minuuttia. Siellä ei mitään huonoja tuntemuksia. Menin työterveyslääkäriin, joka määräri EKG:hen. Sanoi ensin, että ok. Kun hän vertasi sitä aikaisemmin otteuihin filmeihin, soitti perään ja antoi lähetteen ensiapupolille. Siellä ottivat uuden EKG:n ja verikokeita, joilla poistivat keuhoveritulpan mahdollisuuden sekä mittasivat entsyymejä mahdollisesta infarktista.
Sain lähetteen rasitustestiin. Lääkäri sanoi kuitenkin, että tulokset eivät viittaa tyypilliseen sydänperäiseen vaivaan. Vahvan perimän takia hän pitää "tautia" sepelvaltimotautina, kunnes lisäselvitykset ovat tehty.
Miten tämän tiedon kanssa voi odottaa lisätutkimuksia? Ensiapupolilta pääsyn jälkeen tuntuu, että aina pistää ja puristaa johonkin, kun miettiin koko ajan kehoaan. Joskus tulee hirmuinen pelon tunne ja silloin tuntuu, ettei happi riitä millään.
Sain lähetteen rasitustestiin. Lääkäri sanoi kuitenkin, että tulokset eivät viittaa tyypilliseen sydänperäiseen vaivaan. Vahvan perimän takia hän pitää "tautia" sepelvaltimotautina, kunnes lisäselvitykset ovat tehty.
Miten tämän tiedon kanssa voi odottaa lisätutkimuksia? Ensiapupolilta pääsyn jälkeen tuntuu, että aina pistää ja puristaa johonkin, kun miettiin koko ajan kehoaan. Joskus tulee hirmuinen pelon tunne ja silloin tuntuu, ettei happi riitä millään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toki vaivasi voi olla muutakin kun sydänperäistä mutta odota nyt kaikessa rauhassa kunnes tilanteesi saadaan kunnolla tutkittua.Mikäli vaivasi ovat sydänperäisiä stressi on omiaan pahentamaan oireita.
Mikäli sinulle tulee kiputuntemuksia rinnan alueelle,niska/hartiaseudulle säteillen jopa leukaan,happomaista nousevaa erittäin voimakkaaseen närästykseen verrattavaa kipua tai yläraajojen puutumista hakeudu välittömästi ensiapuun.
Sepelvaltimotauti diagnoosina ei ole onneksi
kuolemantuomio mutta vakavana verisuonisairautena
kylläkin lääkehoitoa/kajoavaa hoitoa ja jopa elämäntapa remppaakin vaativa sairaus.
Tsemppiä sinulle, tutkituta itsesi...HYVIN.
Faktaa sydänsairauksista löydät sydänliiton myös sivuilta. www.sydänliitto.fi
Olipa lohduttavaa lukea, että saman kokeneita on.
Itsellä ollut hengenahdistusta jo pidempään, lisäksi närästysoireita ja vatsakatarrikin. Sydänfilmit otettu viimeksi Heinäkuussa, tuolloin ihan kunnossa. Tänään (oireiden jälleen pahennettua) kävin lääkärissä ja filmistä löytyi poikkeavuutta. Rasitus ekg:hen ensiviikolla ja sen jälkeen päätetään jatkosta. Mukaan sain Nitro-reseptin.
Pelottaa valtavasti! Lääkäri mainitsi sanan sepelvaltimotauti. Minullako? Ikää 38-vuotta, en polta, ei ylipainoa, liikun säännöllisesti. Oli, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.
Te, joilla sydänvaivoja on, niin laittakaapa viestiä! Kaikki tuki ja tieto on nyt tarpeen!
Kiitän vaivannäöstänne jo etukäteen.
Tiedän, miltä sinusta tuntuu. Pääsen myös ensi viikolla rasitustestiin, mutta sen odottelu tuntuu ikuisuudelta. Vähän lohdutti, kun työkaverini sanoi, että jospa oireet ovatkin vaihdevuosiin liittyviä. No, olenhan 51 eikä aikaisemmin mitään siihen viittaavaa ole ollut. Mutta ihan taatusti puristukset ja pistot rinnassa ovat osin psykosomaattisia tämän pelon takia.
Helppo sanoa, ota rauhallisesti siihen asti, kun selviää enempi. Minäkin sain Nitro-suihkeen enkä uskalla nyt liikkua mihinkään ilman sitä.
Tämä odottelu jatkotoimenpiteisiin pääsyyn on henkisesti raskasta. Itsellä rasitus EKG keskiviikkona ja tuntuu että päivät/tunnit menevät matelemalla. Toivon Sinulle jaksamista oman odottelusi kanssa, ja olisi kiva kuulla, millaisia tuloksia sait?
Kaikesta huolimatta: Aurinkoa Kevääseen!
Kävin tänään rasitustestissä, jossa ei mitään viitteitä sydänperäiseen vikaan. Kunto hyvä, verenpaine rasituksessa hyvä ja muut arvot ok. Ei mitään syytä tehdä varjoainekuvausta. Lääkäri ei kuitenkaan osannut sanoa, missä voisi olla vika. Olo ei kuitenkaan ole normaali. Rappujen nousu hengästyttää edelleen. Kuntoiluahan en ole nyt edes tehnyt. Päätin tilata ajan gynekologille, josko tämä puuskutus on vaikka vaihdevuosioireita.
Kiitos kun kerroit "uutisesi". Tiedätkö: olin itse myös eilen rasitus EKG:ssä ja sain saman vastauksen; kaiken pitäisi olla kunnossa. Tietysti oli helpottavaa, mutta samoin myös mulla: omat oireeni tuntuvat edelleen. Konsultoin vielä tänään kardiologin kanssa mahdollisesta jatkosta, itsellä kuitenkin sukurasitusta jonkinverran on ja oireita ilmenee, joten haluaisinkin ihan varmuuden asiasta. Ainahan ei suinkaan ole niin, että rasitus EKG kertoo koko totuuden, varsinkaan meillä naisilla.
Oli mukava "jakaa" kokemuksia, toivon Sinulle Oikein Ihanaa Kevättä ja Hyvää Vointia!
Minulle sydänrasituksen tehnyt lääkäri vakuutti, että kuulun todella pienen riskin omaavaan joukkoon eikä suostunut antamaan lähetettä varjoainekuvaukseen. Sanoi myös, ettei edes suosittele kokeeseen menemistä yksityisesti, koska niissäkin piilee pieni vaara, että hyytymä menee aivoihin!! Vaikka minullakin on lähisukulaisista moni kuollut suhteellisen nuorena sydänsairauksiin tai heille on tehty ohitusleikkauksia, vakuutti lääkäri, että minä olen saanut hyvät perimät eikä vaaraa ole.
Hengästystä on edelleen. Ennen kuin pääsen gynen ja keuhkolääkärin tutkimuksiin, pitänee koettaa saada rintaranka "rennommaksi". Vanhana en itseäni vielä pidä ja periksi en anna. Toivottavasti tätä ei muisteta viimeisinä sanoinani. Aion mennä viikonloppuna hiihtämään.
Hyvää kevättä sinullekin ja kaikille muillekin.
Vielä kerran sulle viestitän. Eli tänään olin sitten siellä varjoainekuvauksessa ja sain puhtaat paperit! Voit varmaan uskoa, kuinka onnellinen olen ja helpottunut.
Itse toimenpidettä jännitin valtavasti, mutta kaikki sujui nopeasti ja hyvin.
Toivon Sinulle Aurinkoisia Hiihtoretkiä ja Ihanaa
Kevättä.
Kiitos viestistäsi. Uskon, että on helpottunut olo. Koska oloni ei ole vielä ihan normaali, vaikkakin kävin tänään taas uimassa ja hiihtämässä, olen etsiskellyt täältä netistä kokemuksia. Ja yllätys, yllätys, luin yhdet keskustelut rintarankaongelmista. Niihin liittyy vähän samanlaisia oireita kuin sydänvaivoihin.
Tietyllä tavalla hyvä tämä kokemus. Sitä suhtautuu ihan toisella tavalla elämään ja arkipäivän asioihin kuin aikaisemmin. Niin valtava kuolemanpelko kuitenkin oli. Oikein hyvää loppuelämää sinullekin.
Kysyit kuinka voit odottaa tiedon kanssa. Voi kuullostaa melko lohduttomalta, mutta mitä muita vaihtoehtoja sinulla on kuin odottaa? Elämä kuljettaa meitä omalla tavallaan. Aina emme voi vaikuttaa mitenkään tuleviin tapahtumiin vaikka kuinka haluaisimme. On yritettävä hyväksyä se mitä on tulossa.