...huomenna alkavalla toisella presidenttikaudella tulee olemaan Suomen uuden turvallisuuspolitiikan linjaaminen niin, että sillä estetään suomettuminen ja Suomen luisuminen Venäjän etupiiriin, sanottiin juuri uutisissa viitaten huolestuttaviin tietoihin Venjän sotilaallisen voiman määrätietoisesta vahvistamista luoteisella rajallaan.
Joten "repikää siitä", Oivat ja muut - noin nykysuomella kehotettuna.
Joten "repikää siitä", Oivat ja muut - noin nykysuomella kehotettuna.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Suomi menee mukaan EU:n yhteiseen puolustukseen ja eurooppalaisempaan Natoon ihan niin kuin Niinistö kuvaili.
Halonen ja demarit eivät vaan voi sitä nyt vielä sanoa, koska muuten tulee eduskuntavaalissa rökäletappio ja Timo Soinin perussuomalaiset vievät Nato-nihkeiden duunareiden äänet.
Halme on perussuomalaisten terävä keihäänkärki.
Enkä ole vain kerran tai kaksi ennustanut noin tapahtuvan. Ja enää en ole asiasta lainkaan huolissani, sillä olen vakuuttunut, että niin tapahtuu.
Sitten, kun se tapahtuu - eikä siihen mene kovin kauan, Luojan kiitos - varmaan Oivakin sanoo, että juuri niin hänkin on halunnut käyvän ja on niin myös ennustanut käyvän.
hyh hyh.
Kuka mahtoi sanoa, että Halosen tärkein tehtävä oli se, minkä manitsit? Erityisen kummalliselta se tuntuu siinäkin mielessä, että tämä liitetään Venäjän sotilaallisen voiman määrätietoiseen lisäämiseen luoteisrajalla.
Näissä asioissa taidan olla enemmän Oivan kannalla kuin sinun. Mutta ihan hyvä välillä niinkin päin. Lienetkö tutustunut niihin lausumiin, mitä esim. turvallisuuspolitiikan asiantuntijat Pekka Visuri ja Tapani Vaahtoranta ovat sanoneet Venäjän uhasta. Uskoisin, että arvostar kumpaakin mainituista herroista ja heidän asiantuntemustaan.
Pekka Visuri on esim. kertonut julkisuudessa, että Venäjän puolustusbudjetti vastaa suunnilleen kymmentä osaa koko EU-maiden yhteenlasketusta puolustusbudjetista. Ja tämä kertaantuu joka vuosi. Visurin mukaan Venäjältä ei löydy niin hullua poliitikkoa tai sotilasta, joka lähtisi niistä asetelmista uhoamaan juuri mihinkään suuntaan, viimeksi kuitenkin länteen ja itään. Lisäksi Venäjän asekanta on auttamattomasti vanhentunutta. Venäjällä on ollut suuria vaikeuksia vuosikaudet jopa maksaa palkkaa ammattisoitilailleen. Lisäksi Tshetsenia on jatkuvana kiusana sotilasmenojen suhteen.
Venäjän puolustusvoimien lähtötilanne on surkea. Siitä tilanteesta ei olojen parantuessa voi muuta kuin vahvistaa sotilaallista voimaa. Vaihtoehtona kai olisi täydellinen aseistariisunta. Visuri sanoi muistaakseni, ettei Venäjästä ole vuosikymmeniin sotilaallista uhkaa Euroopalle, jos siellä on vähänkin realismin tajua. Vain Venäjän paluu totalitaristiseksi valtioksi, missä suurin osa voimavaroista pannaan aseteollisuuten ja puolustusvoimiin, voisi muuttaa tilanteen nopeammassa aikataulussa. Sellaisesta ei ole nyt mitään merkkejä.
Vaahtoranta on joskus paljon aiemmin jo puhunut vastaavalla tavalla kuin Visuri, mutta yksityiskohtia en jaksa enää muistella. Olen kyllä joskus aikoinaan niistä tälläkin palstalla kirjoittanut, kun otit tämän saman asian esille. Visurin osalta löytyy kirjoitus Demari-lehdestä muutama päivä ennen pressan vaalin toista kierrosta.
Hieman minua hämmästyttää tuota sotilaan ammattitaitosi, kun et ole perillä Venäjän asevoimien tilasta. Lisäksi Venäjän poliittinen tilanne on koko ajan mennyt vakaampaan suuntaan ja demokratiakin kehittyy, vaikkakin hitaasti. Poliittisesti ja myös sotilaallisesti Venäjän pääsuunta näyttää olevan etelä. Se on ollut viime aikoina erityisen aktiivinen Iranin kysymyksessa ja tämä on tapahtunut yhteisymmärryksessä USAn kanssa.
Noin sanoi toimittaja Olli Ainola kommentoidessaan Venäjän rajua sotilaallista satsausta luoteiselle rajalleen. Jota siis luonnehti huolestuttavaksi, eikä syyttä - meidän kannaltamme, ja varmaan siihen Natokin jo kiinnittää kovasti huomiota.
Jätän omaan arvoonsa nuo minun tietotasoni ja sotilaallisen ammattitaitoni arvioinnit tuossa yhteydessä. Näköjään lakitieteen opinnot eivät kasvata turvallisuuspoliittista ja sotilaallista tietämystä ja ymmärrystä yhtään paremmin kuin sotilaskoulutus ja kokemus lakitieteellistä.
Venäjän armeijan (ei siellä käytetä nimitystä puolustusvoimat, ei edes hämäykseksi) lähtökohtatilanne oli surkea verrattuna Neuvostoliiton armeijan mahtiaikoihin, mutta kyllä se surkeimmillaankin oli tarpeeksi vahva herättääkseen huolestustamme. Etkö ole liikkunut lähi-Venäjällä ja nähnyt heidän sotilaittensa ja kalustonsa määrää? Historianharrastajana tuntenet erään viisaan (oliko Bismarck?) toteaman, että "Venäjä ei ole koskaan niin vahva, kuin miltä se näyttää, eikä koskaan niin heikko, kuin monet luulevat".
Visurin ja Vaahtorannan mielipiteistä olemme keskustelleet aikaisemminkin, eikä niitä voida pitää sen oikeampina kuin eräiden muiden, yhtä viisaiden ja kouliintuneiden hyvin erilaisia mielipiteitä. Sitä paitsi luulen, että ainakin Pekka Visuri on jo tullut aika lailla toisenlaisiin näkemyksiin; sellaisen käsityksen sain eräästä Sotilasaikakauslehden artikkelista hiljattain.
Vien keskustelun kanssasi alueelle, jolla tietosi ovat suuremmat. Urheilustahan olet noita hyviä tietokilpailukysymyksiäsi tehnyt.
En viitsi tehdä sellaisia, kun kuitenkin tietäisit heti oikeat vastaukset, mutta kun olet ollut tyytyväinen "menestykseemme" näissä olympialaisissa, niin kysyn
- onko sittenkään aihetta tyytyväisyyteen, kun Suomi oli mitalitaulukossa sijalla 19, huonommalla kuin koskaan ennen (esim viime olympialaisissa takanamme ollut Itäväalta 9:llä kultamitalillaan oli nyt kolmas, samoin viime olympialaisissa taaksemme jäänyt Ruotsi oli nyt 7:llä kullallaan viides)
- onko tyytyväisyyttä edes jääkiekkojoukkueemme sinänsä arvokkaaseen saavutukseen siksi, kun se jatkaa surkeaa perinnettämme. Suomi on ollut arvokisojen (olymp. ja MM) loppuottelussa kahdeksan kertaa, mutta voittanut vain kerran sen, vuonna 1995 Ruotsin Tukholmassa. Miksi olemme sellainen täysin poikkeuksellinen luuseri silläkin alueella?
Nyt olympiakomiteamme pj Roger Talewrmo näkyi peräänkuuluttavan urheilijoittemme psykologisen valmennuksen tehostamista. Minä olen sitä peräänkuuluttanut jopa lehtien palstoilla jo vuonna 1994 ja sen jälkeenkin. Nytkö vasta aletaan siellä huomata ja uskoa, mistä kiikastaa? Urheilijoillamme on voittamisen pelko, suorastaan voittamisen kauhu.
Eikö ollutkin kannaltasi parempi aihe kuin tuo avaukseni? Minustakin näin on parempi.
http://www4.hs.fi/deadline/deadline.html
Uskallatko?
Yhdessä kuvassa on O.V.Kuusinen.
Suomalaiset menestyivät tällä kertaa ihan keskinkertaiseti verrattuna aikaisempiin olympialaisiin. Mitalimäärä on joskus jonkun mitalin surempi, mutta toisinaan myös jonkun mitalin pienempi. Haitari taisi olla 6-13 mitalia, joten 9 asettuu siihen aika lailla puoliväliin. Mitalitaulukon sija 19. johtuu siitä, että kaikki kultamitalimaat menevät siinä edelle, vaikka maalla ei olisi muita mitaleita kuin yksi kulta. Olisiko siis Suomen menestys ollut parempi, jos esim. Mikko Ronkainen olisikin voittanut kultaa, mutta muita mitaleita ei olisi tullut lainkaan.
Jääkiekon osalta asian voi kääntää niinkin päin, että olemme peräti kahdeksan kertaa onnistuneet pääsemään loppuotteluun, mikä on näin pieneltä maalta uskomaton saavutus. Jos me olisimme jossain elintasovertailuissa jatkuvasti kolmen maan kärkikaartissa olematta kertaakaan ykkösenä, kaikki hurraisivat silti.
Ei urheilijoillamme mitään voittamisen pelkoa ole. Marja-Liisa Kirvesniemi on tästä hyvä esimerkki. Kun hän vielä lahjakkaana M-L Hämäläisenä otti osaa MM-tason kisoihin hieman liian pyylevänä, tuloksena oli pettymyksiä ja häntä kirottiin viestijoukkueemme suorituksen huonontamisesta. Sitten M-L puri hammasta yhteen, otti Harrin ukokseen, laihdutti ja treenasi itsensä lähes epänaisellisen kuikelon muotoon ja voitti Sarajevossa kolme kultaa. Siinä se oli se psykologinen valmennus. Mika Myllylän psykologinen valmmennus taas olis sitä, että mies hullun suomalaisen lailla tappeli suolla hampaat irvessä eteenpäin, kun muut samanikäiset nuorukaiset pelasivat flibberiä keskikaljabaarissa mukit kädessä.
Suomen olympiajoukkueen menestys nyt ei suinkaan ollut keskitasoa, vaan se todella oli kaikkien aikojen huonoin, sekä mitaleittain (kullat aina ratkaisevat) että pistemääränä. Laskeksi sitä eilen illalla kaikkien edellisten olympialaisten tuloksiin vertaillen.
Emme ole koskaan ennen olleet mitalitaulukossa niin alhaalla kuin 19:na, emmekä varmaan ole pistetaulukossakaan paljon korkeammalla (taulukkoa ei ollut eilisessä lehdessä, enkä ole viitsinyt vielä laskea). Ja vaikka maitakin oli nyt mukana enemmän kuin koskaan, niin niidenkin määrään suhteutettuna menestyksemme on ilmeisesti kaikkien aikojen huonoin. Vuoden 1994 Lillehammar saattaa ainoastaan "kilpailla" siitä sijoituksesta.
Täytyy nimittäin ottaa huomioon jaettava potti, kilpailtavien lajien ja jaettavien mitalien määrä. Alkuaikojen talviolympialaisissa, siis aikana ennen sotia, mitaliemme kokonaismäärä oli aina melko vähäinen, kun lajejakin oli kovin vähän. Silti meille tuli aina ainakin yksi kulta, usein enemmän, ja maana olimme aina neljän parhaan joukossa, usein kolmantena.
Kaikkien aikojen ylivoimaisesti paras menestyksemme laji- ja mitalimäärään suhteutettuna meillä oli ensimmäisissä talviolympialaisissa Chamonixissa 1924, jossa saimme 4 kultaa, 3 hopeaa ja kolme pronssi, eli yhteensä 10 mitalia.
Suhteellisesti toiseksi paras saavutuksemme taitaa olla vuoden 1964 olympialaisissa Innsbrukissa, 10 mitalia, joista kolme kultaa. Pisteissä olimme neljänsiä Neuvostoliiton ja alppilajeissa jyllänneen Itävallan sekä niukasti edellemme päässeen Norjan jälkeen, jättäen taaksemme mm. Saksan, joka kilpaili yhdistetyllä (länsi ja itä) joukkueella.
Vuoden 1984 olympialaisissa Sarajevossa jaossa oli vain hieman yli puolet näisen olympialaisten mitalimäärästä, ja me "rohmusimme" niistä 13 mitalia, joista 4 kultaa. Pisteissä olimme kolmanneksi paras maa Neuvostoliiton ja DDR:n jälkeen.
Ja vielä edellisissäkin talviolympialaisissa Salt Lake Cityssä, jossa hiihtomme oli jo alamaissa edellisen vuoden doping-skandaalin jälkeen, saimme 7 mitalia, joista 4 kultaa, ja olimme mitalitilastossa seitsemänneksi paras maa ja pisteissä 11.
Niin, olemme tosiaankin onnistuneet pääsemään kahdeksan kertaa jääkiekon loppuotteluun arvoturnauksissa. Mutta voittaneet vain sen ottelun kerran, hävinneet seitsemästi. Eikö se pane ajattelemaan hieman toisin kuin mitä esität? Esim. kysymään, montako kertaa loppuottelunsa on voittanut Ruotsi, Tsekki tai Kanada? Ja sen kun lasket, niin väistämättäjoudut kysymään: miksi me olemme olleet niin toisenlaisia?
Kyllä kaikelle on syynsä, ja niin jääkiekon loppuotteluissa menestymisen kuin yksilölajeissa voittamisen syyt suomaisilla urheilijoilla löytyvät siitä päästä, jolla luulisi vähiten merkitystä olevan rankkaan fyysiseen suoritukseen. Eli siis päästä. Korvien välistä.
Enkä usko, että siellä korvien välissä meillä olisi huonompaa ainetta kuin muillakaan, mutta meillä ei ole sellaista psykologista valmennustaitoa, jota muilla mailla on. Sellaista kun saadaan, niin jopahan alkavat Hannu Manniset kuten muutkin nyt karkeasti alisuorittaneet urheilijamme menestyä ja jääkiekkojoukkueemmekin voittaa myös sen tärkeimmän ottelunsa.
Samaa natovyörytystä viikosta toiseen ,vaalien jälkeenkin.Vähän vielä ja mammat ja papat on vauhkoina.
... on edelleen kehittää kansainvälisiä suhteitamme hyväksi havaittujen ja jo toteutuneiden linjojen mukaisesti.
Näköpiirissä ei ole yhtään seikkaa, mikä saisi Venäjän miehittämään puolueettoman Suomen. Tiedän, olet eri mieltä.
Mitä Eurooppalaisempaan Natoon tulee, haistellaan ensin ja selvitetään äärimmäisen tarkkaan kaikki velvoitteet ja oikeudet sotatilanteessa. Jos johto tällöinkin pysyy ehdottoman varmasti EU-maiden omissa käsissä, on neuvottelulähtökohta olemassa, muuten ei ole.
Minä en koskaan tule olemaan USA-vetoisen Natomaan kansalainen.
Mikäli poliittinen tilanne joskus kärjistyy maailmansodaksi ja ajaudumme siihen mukaan, kannattaa vihollinen valita huolella.
**
Suurin lähitulevaisuuden sotilaallinen uhka on se, että USA ja Venäjä ajautuvat vastakkaisiin leireihin maailman kriisipesäkkeissä, sanotaan nyt että Iranissa, ehkä muualla. Tällöin osa Nato-maista menisi USA:n johtamaan koalitioon Irania vastaan ja osa jättäisi menemättä tai asettuisivat Venäjän tukemaan puolustusryhmittymään. Aseylivoiman siivittäminä amerikkalaiset olisivat voitokkaita, mutta vain tilapäisesti. Mikään mahti maailmassa ei pystyisi muuttamaan sitä tosiseikkaa, että aikaa myöten hyökkäävä osapuoli luhistuisi ja oikeus voittaisi.
Eli jos Natoon, niin kansanäänestys ja sitä ennen selkokielinen tarkka tieto ihmisille siitä, mistä ollaan äänestämässä. Käsittääkseni kuitenkaan mitään Niinistön mainitsemaa Eurooppalaisempaa Natoa ei ainakaan vielä ole edes olemassa.
50 vuoden päästä on myös muita suurvaltoja. Yhdentyvä eurooppa, johon myös Venäjä tuolloin kuuluu on yksi niistä. Näin uskon ja toivon. USA taasen ei tuolloin enää ole suurvalta, vaan edustaa niin lukumäärältään kuin vaikuttavuudeltaan ainoastaan 5% maailman väestöstä. Näinkin toivon.
Mikä hoppu Natoon ? Mietitään sitten, kun aika on kypsä ja tiedetään pelisäännöt. Kaikkein mielettömin liittymisen syy olisi jokin näennäinen uhkakuva.
Islamilainen maailma ei koskaan saa olla vihollisemme. Mikäli Irakiin hyökänneen liittouman välit tulehtuvat entisestään islamilaisen maailman kanssa, roolimme on sovittelijan rooli. Tärkeintä on muistaa, ettemme vahingossakaan mene riistävän, olkoonkin sotilaallisesti ylivoimaisen, ryhmittymän puolelle. Jos on pakko joskus valita, niin sorrettujen puolelle sortajia vastaan.
Liittymällä Natoon tuskin olisimme enää puolueettomia siinäkään asiassa, vaan potentiaalinen terroristien iskujen kohdemaa.
Tärkeintä siis on, että jos Natoon liitytään, on se oltava Niinistön kuvaama Eurooppalaisempi Nato ja vielä siten, ettei suvereniteettimme omien joukkojemme suhteen missään olosuhteissa, edes sodan aikana, vaarantuisi.
Ennemmin Venäjä kuin USA, noin niinkun kumppanina ?
Mikähän se on tämä Niinistön Eurooppalaisempi Nato?
Nato on ja pysyy USA:n käsikassarana, siinä ei pieni Suomi ole ehtojen latelijana. Natosta on syytä pysyä erossa, ellei itänaapuri ryhdy öykkäröimään tähänkin suuntaa.
Environment lisää vielä:"... ettei suvereniteettimme omien joukkojemme suhteen missään olosuhteissa, edes sodan aikana, vaarantuisi." Nimenomaan sodan aikana sotilasliittoja tarvitaan, Environment kaipaa ilmeisesti sotilasliittoa, jossa ei ole sotilaita eikä aseita, jos niitä kerran ei edes sodan aikana käytetä! Ilmeisesti Environmentille sota on ritsoilla ammuskelua naapurilähiön vekaroita vastaan.
Jos Nato pysyy edelleen USA:n käsikassarana eikä tätä Niinistön mainitsemaa Eurooppalaisempaa Natoa tule, emme voi liittyä. Sehän nyt on aivan selvä asia.
Suvereniteetti siinä mielessä, että omat joukkomme pysyvät omassa komennossamme. Mainitsemasi ritsoilla ammuskelu olisi tosin mukavampaa ja tutumpaakin, mutta siitä ei nyt ole kyse.
Joku tuossa myös utelee, että kumpi kumppaniksi, Venäjä vai Usa. Luonnollisesti Venäjä.
Et ole tainnut käydä Karjalassa itäräjan itäisellä puolella. Venäjä ei ole mahdollisuus sotilaallisessa mielessä kumppania haettaessa. Miten tuollaiselle isänmaanpetturille edes voi vastata?
Enpä taida vastatakaan. Ainoastaan pahoittelen muilutusten loppumista, niille taitaisi olla taas tarvetta...
Ihan on sukulaisiakin siellä. Että silleen. Pyyhi vaan rohkeasti se räkä poskeltasi, sieltä sisäpuolelta nimittäin.
Ennemmin turvatakuut Venäjältä kuin USA:lta.
Päättelymallin mukaisesti todetaan, että kaikki venäläiset ovat mukavia, koska minulla "ihan on sukulaisiakin siellä."
Mutta en silti olisi Putinin joukkoihin menossa sen takia. Lienevätkö ne sukulaisesikaan noin naiiveja? En usko.
Tshetsheenit ovat varmaan samaa mieltä Environmentin kanssa äitivenäjän ihanuudesta!
Venäjälle Suomi on edelleen ärsyttävä tapaus, koska sitä ei saatu vallattua. Varmasti Suomi Venäjälle kelpaa edelleen.
Onneksi Enviromentin kaltaisia maansa myyjiä ei kai ole monia. Venäjän kanssa ei kannata sotilasliittoon mennä nyt eikä ikinä.
ja ennenkuin huomaatkaan, Venäjä on mukana EU:ssa.
Jotenkin irrationaalista tuo ajattelusi on edelleen. Itse epäilit, olenko edes käynyt siellä ja nyt kuvittelet, että päättelymallissasi olisi jotain tolkkua.
No ei se mitään, mutta jos kohdakkain käydään niin kädenvääntöön haastan heti, jos nimittäin satut olemaan mies.
"Ennemmin turvatakuut Venäjältä kuin USA:lta."
Mistä tuollaisia älyn jättiläisiä löytyy? Viimeinen suomettumisen ikoni?
Nyt jo huudetaan Jumalatkin avuksi. Olkoon Allah armollinen.
http://www.alibi.com.mk/album_montazi/slides/osama bin bush.jpg
http://www.keaner.net/MOCCA2005/Osama.jpg
http://www.mladina.si/projekti/duplerice/img/480x360/bush-putin.jpg
http://www.spunk.nl/upload/ow-putin-gr.jpg
http://www.lasegunda.com/ediciononline/especiales/arafat/yasser/putin.jpg
Miten kukaan voi olla noin rähmällään itään päin vielä viisitoita vuotta NL:n hajoamisen jälkeen?
Tuollaiseen kontallaanoloon kykenee vain kommunisti ja keskustalainen.
>ja ennenkuin huomaatkaan, Venäjä on mukana EU:ssa.>
Heh, heh. ihan itsekö päättelit vai kuulitko välitunnilla? Oikea keskustalainen näkijä...
>> Ennemmin turvatakuut Venäjältä kuin USA:lta.
Nykymaailmassa uhkakuvat ovat muuttuneet. Pysyn ajatuksissani Venäjän suhteen. Jos se on sinun mielestäsi arvostelukyvyn heikkoutta niin sitten olet sitä mieltä.
Ennemmin turvatakuut Venäjältä kuin USA:lta, sillä USA on todellinen uhka, Venäjä ei. Kun olet seurannut, mitä kaikkea USA toisen maailmansodan jälkeen on maailmalla tehnyt ja tekee edelleen, ei liene epäilystä siitä, kumpi on suurempi uhka maailman turvallisuudelle.
Mutta mitäpä tästä riitelemään, ei asia siitä miksikään muutu, molemmat pysymme omilla kannoillamme.
päästäkseen pykälän eteenpäin elämässään!
Annetaan evin vain etuilla jossakin kassajonossa, niinkuin typerät demariakat tekee.
Kaikki ne sheriffiksikin luulee olevansa sopivia.
Toivottavasti huominen on sinulle valoisampi.
>> USA on todellinen uhka, Venäjä ei. Kun olet seurannut, mitä kaikkea USA toisen maailmansodan jälkeen on maailmalla tehnyt ja tekee edelleen, ei liene epäilystä siitä, kumpi on suurempi uhka maailman turvallisuudelle.
USA:n uhka realisoituu sitä mukaa kun fossiilisten polttoaineiden määrä vähenee. Jenkeillä on optiot suureen määrään maailman öljyvaroista, optiot, jotka on saatu kyseenalaisin menetelmin ja joiden puolustaminen tulee vaatimaan kiihtyviä voimatoimia.
Tällä hetkellä USA yhteisönä köyhdyttää maansa rajojen ulkopuolella vähintään puolta miljardia ihmistä protektionistisella ulkopolitiikallaan. Näin tapahtuu osin välillisesti, osin välittömasti.
Venäjä on fossiilisten polttoaineiden suhteen omavarainen. Siellä myös sosialistinen järjestelmä kaatui, eikä paluuta vanhaan ole näköpiirissä. Yhtä lailla Saksa oli tavoittelemassa maailmanherruutta, muttei sekään ole enää uhka, eikä myöskään Venäjä.
En kuitenkaan väheksy osoittamiasi epäkohtia ja uhkakuvia.
Venäjä on kuin puhdas pulmunen sen rinnalla - moneen pahaan syyllinen sekin.
Suomen ei ole syytä mennä pahuuden ytimeen, Natoon.
Perimmäinen kysymys kuuluu, miten vähenevät luonnonvarat jaetaan tulevaisuudessa oikeudenmukaisesti. Jakaminen ei saa tapahtua niin, että pieni eliittivähemmistö porskuttaa muun väestön kustannuksella. Tiettyjen länsimaiden edunvalvonta kolmansien maiden kustannuksella ei tule kysymykseen.
Ilman YK:n mandaattia tapahtunut koalition hyökkäys Irakiin ei ollut millään mittareilla arvioiden hyväksyttävä teko. Kuitenkin kyse on vasta riistopolitiikan tulevan kiihtymisen esivaiheesta, jossa ko. maat pyrkivät turvaamaan elintasonsa ja selviytymisensä kauas tulevaisuuteen, mutta muiden kustannuksella, mikä on äärimmäisen tuomittavaa. Venäjällä ei ole vastaavan mittakaavan pyrkimyksiä.
Perimmäinen kysymys on juuri se, minkä esitit. Minä esittäisin sen kuitenkin hiukan toisessa muodossa. Teollisuus, liikenne ja tavaratuotanto eli kapitalistinen talousjärjestelmä tarvitsee valtavasti energiaa. Energiankulutus vain lisääntyy, kun tavarantuotantoon osallistuu yhä enemmän valtioita, etupäässä Kiina ja Intia.
Jotkut tiedemiehet ovat laskeneet, että öljy energialähteenä loppuu hyvinkin pian eli vuoteen 2050 mennessä ja jopa aikaisemmin nykyisellä kiihtyvällä kulutusvauhdilla. Öljyä on sitoutunut kyllä maaperään esim. Kanadassa ja Venezuelassa, mutta se on vaikeasti hyödynnettävää hiekansekaista (tai muita maa-aineksia mukana) öljyä. Korvaavia energialähteitä ei ole, ellei aleta entistä enemmän käyttämään ydinvoimaa. Sekään ei tuo ratkaisua esim. liikenteen tarpeisiin. Energian loppumisvaiheessa tulee olemaan entistä suurempi intressi päästä turvaamaan oma tarve. Tätä USA on tehnyt koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan.
Voi olla oma mielenkiintonsa nähdä, millä keinoin USA aikoo päästä osalliseksi myös Venäjän energiavaroista sitten, kun öljylähteet Lähi-idässä alkavat toden teolla huveta. Viimeisistä pisaroista ei siellä enää tapella ja Lähi-idän poliittinen merkitys syöksyy alas. Sen jälkeen siellä ei enää nähdä USA:n joukkoja, ellei se ole strategisesti muita alueita ajatellen tärkeää.
Toinen perimmäinen kysymys koskee kasvihuoneilmiön etenemistä ja rajuutta. Jos sen ansiosta autiomaat lisääntyvät ja matalikot jäävät veden alle, muuttoliikkeet saavat uutta vauhtia. Muuttoliikkeet aiheuttavat aina helposti väkivaltaisia levottomuuksia. Sellaisessa tilanteessa tulee tarve etsiä myös syyllisiä kärsimyksiin ja sekin johtaa herkästi väkivaltaan.
Jos vielä tämä erergiakysymys ja kasvihuoneongelmat sattuvat päällekkäin, luvassa on suuria ja vaikeasti ennakoitavia mullistuksia. Toivon, etten elä niin vanhaksi, että tuon ajan näkisin.
päivän ei välttämättä tarvitse aina olla parempi kuin naapurin päivän.
:-)