isän ja äidin ei pidä lapselle selittää omia virheitään eikä lapsen kuullen vaan ne on selviteltävä vanhempien keskenään. Se että pieneltä lapselta on ihan turha pyytää anteeksi, sillä ei hän niitä virheitä kuitenkaan tajua. Vanhemmat eivät saa olla jostakin lapsille annetuista komennoista erimieltä lapsen kuullen jotta vanhemmilla säilyisi vielä murkkuikäiseen lapseensakin jonkinlainen kasvatusmahdollisuus. Jos lapsi uskoo vanhempiensa sanat, eikä saa kiukuttelemalla toista vanhempaa puolelleen niin silloin kiukuttelu on turhaa, eikä lapsi kiukuttelu. Pienille lapsille esitetyt anteeksipyynnöt eivät ole ollenkaan perusteltuja. Kiitokset ja anteeksipyynnöt voi sitten opetella erikseen, mutta vanhemman asema lapseen on hyvä säilyttää, tai murrosikäisenä poika voi jo komennella vanhempiaan.
Isä on aina oikeassa
isä ite
81511
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinun mielestäsi lapsi ymmärtää anteeksi pyytämisen ja saamisen? Eiköhän se kuitenkin ole hyvä aloittaa aika varhaisessa vaiheessa. Siis viimeistään silloin kun lapsi alkaa puhetta ymmärtämään jonkin verran. Selittää miksi pitää pyytää anteeksi,on myös tärkeää.
Kyllä minä olen sitä mieltä,että lapselta voi pyytää
anteeksi jo hyvinkin pienenä.Tilanne jossa esim.vaimon kanssa kärhämää niin onhan se hyvä lapsen kuullen sopia riita anteeksi pyyntöön.
Itse ainakin pyydän lapseltani anteeksi jos jotain teen pahasti,tuskinpa se minun auktoriteettiäni vähentää.
olet sitä mieltä, että jos esim. hermostut kohtuuttomasti vaikka 3-vuotiaalle lapsellesi, jos sinulla on vaikka ollut painetta töissä ja tiedät että pinnasi on kireällä, ja alat sen takia ärjyä pikkulapsellesi, niin mielestäsi sinun ei tarvitse pyytää anteeksi lapselta NIINKÖ? Eikä sanoa että "isi hermostui nyt sulle turhaan kun isi on vähän väsynyt, anteeksi kulta" NIINKÖ???
Toivon todella, että jos sinulla on lapsia, ne otetaan sinulta PIAN pois. Toivon myös, että pääset itse terapiaan.
PS. Tämän takia ihmisille pitäisi järjestää joku koe, ennenkuin saa tulla vanhemmaksi..!
Just joo.
Itse asiassa lapsi oppii kunnioittamaan vanhempaa joka pyytää anteeksi, koska se on osoitus siitä, että vanhempi on niin varma asemastaan, että uskaltaa pyytää anteeksi.
Kyllä minä tiedän sinunlaiset vanhemmat. Niitä on maailma pulollaan.
Lapsi oppii sinun kasvatuksessa, että hänellä ei ole mitään väliä ja että isomman ja vahvemman ei tarvitse koskaan pyytää anteeksi vaikka olisi väärässä.
Olet täysin väärässä.
Olen joutunut sinunlaisten aikuisten kanssa tekemisiin pienenä ja muisto on yhtä huono vieläkin.
Kyllä pitäisi olla joku vanhemmuustesti ennenkuin päästetään lisääntymään...
Sinusta on varmaan kivaa jyrätä lapsi ylivoima-asemallasi. Huonoa itsetuntoa voi kohottaa muilla tavoin kuin väärinkohtelemalla lapsia.
on ollut aihetta. Kaikki on selvitetty ja selitetty.
Ei yhtään teiniä joka ei kunnioittaisi. Päin vastoin ovat tienneet aina kuka viimeisen sanan sanoo jos siihen tulee tarvetta tosin eipä juuri koskaan.
Epäasialliset kommentit ja "lynkkausasenne" esim. isä ite mielipiteisiin ovat "myrkkyä" avoimen keskustelun jatkamiseksi. SE VOI SULKEA MONEN SUUN tai SAAMME KUULLA NS. VARMOJA VASTAUKSIA TAI YLEISIÄ MILIPITEITÄ (näin kukaan ei ole väärässä eikä joudu kokemaan huonommuutta). Jokaisen pitäisi siis voida uskaltaa ilmaista vapaasti omia ASIALLISIA mielipiteitään, jotta niihin voisi esittää vastineen. Täytyy muistaa, että jokainen meistä on oman peheensä, aikakautensa ja kulttuurinsa kasvatushistorian tulosta ja saanut monessa asiassa nykypäivän mittapuun mukaan vääränlaista oppia (esim. -50-60-luvulla suhtautuminen ruumillinen kuritukseen ja vanhemmuuteen oli vallan toista kuin nykyään) ja kymmenen vuoden päästä se on taas erilaista kuin nykyään. ISIEN PITÄISI VAIN PYSYÄ MUKANA KYYDISSÄ, NÄINHÄN SE ON - VAI ONKO. Olen eri mieltä "isä iten" kanssa siitä "pitääkö pieneltä lapselta pyytää anteeksi". Mielestäni pitää. On hyvä tiedostaa, että vanhempina olemme itse malleina lapselle. Lapsi imee vanhemmistaan, sisaruksistaan ja kaikesta elinympäristöstään pesusienen tavoin niin hyvät kuin huonot asiat.
En enää muista, mistä juttu sai alkunsa...mutta muistuipa kuitenkin mieleeni keskustelu silloin kymmenvuotiaan poikani kanssa, joka hieman opetti minua.
Jossakin kohtaa -hieman varomattomasti- sanoin että on olemassa asioita, joita ei voi koskaan antaa anteeksi. Kymmenvuotias oli eri mieltä ja ilmaisi mielipiteenään kaiken olevan anteeksi annettavaa...
Muistan, miten joillakin argumenteilla vakuutin hänen olevan lapsi,joka ei ymmärrä vielä kaikkea maailmasta, eikä anteeksiantamisestakaan...
Asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua. Jopa niin että minun oli mentävä ihmisluonnon (oman)juurille asti pohtimaan tätä asiaa. Kaikenlainen ihmisluonnon harjoittama väkivalta vastaan pienen pojan lause että kaiken voi antaa anteeksi.
Otin myöhemmin asian uudelleen esille kertoen hänelle että olin ollut väärässä. Että hänen mileipiteensä oli enemmän oikea, mitä omani...