Tämän haluan kysyä ja ainakin tähän ja näihin muutamiin muihinkin kysymyksiin haluaisin asiallisen vastauksen vaikka oma tekstini saattaakin loukata syvästi joitakin. Se ei ole ollut itsetarkoitus. Olen katkera. Mutta omalla tavallani hyvin onnellinen.
Miksi teidän pitää pelätä helvettiä? Pelkäättekö ikinä iankaikkista elämää, eihän kukaan osaa edes kuvitella mitä se loppujen lopuksi olisi? Pelkäättekö kuolemaa, eikö se ole jokaisen kohtalo kuitenkin - elämän loppu? Kaunis tai koruton. Itse pelkään eniten jonkin läheisen ystäväni kuolemaa ennenaikojaan, mutta en omaani. Enkä pelkää helvettiä. Taivasta vähän. Kumpaankaan tuskin päädyn.
Eikö riitä se että saa elää täällä hyvän elämän, ja elämän päätyttyä pääsee kotimaan multiin ja that´s over?
Arvostan lestadioilaisten elämänarvoja sinänsä "täällä ajassa". He ovat yleensä tunnollisia, ahkeria, lakia noudattavia, sopuisia ja kasvattavat lapsistaan kelpo kansalaisia. Monissa kasvatuksellisissa- ja käyttäytymisasioissa on varmasti hyötyä siitä että kuuluu Jumalan valtakuntaan ja elää sen mukaisesti. Ongelmiakin toki on, mutta missäpä asioissa ei ole?
Sitä vastoin en ymmärrä että miksi tällaisesta hyvästä (tai huonosta) elämästä pitäisi saada jonkinlainen palkinto (tai rangaistus). Eikö yksi elämä riitä? Ja voisin väittää että kunkin ihmisen oma taivas tai helvetti eletään tämän ainoan elämän aikana - täällä maan päällä.
Herran pelko on viisauden alku ja sen on joku viisas havainnut kauan sitten. Tapetaan yksilöllisyys, ollaan yhteisö. Pelätään/palvotaan jotain yhdessä, olkoon se sitten vaikka kanto metsässä. Jumalansa kullakin. Älkäät loukkaantuko.
Miksi teidän pitää pelätä helvettiä? Pelkäättekö ikinä iankaikkista elämää, eihän kukaan osaa edes kuvitella mitä se loppujen lopuksi olisi? Pelkäättekö kuolemaa, eikö se ole jokaisen kohtalo kuitenkin - elämän loppu? Kaunis tai koruton. Itse pelkään eniten jonkin läheisen ystäväni kuolemaa ennenaikojaan, mutta en omaani. Enkä pelkää helvettiä. Taivasta vähän. Kumpaankaan tuskin päädyn.
Eikö riitä se että saa elää täällä hyvän elämän, ja elämän päätyttyä pääsee kotimaan multiin ja that´s over?
Arvostan lestadioilaisten elämänarvoja sinänsä "täällä ajassa". He ovat yleensä tunnollisia, ahkeria, lakia noudattavia, sopuisia ja kasvattavat lapsistaan kelpo kansalaisia. Monissa kasvatuksellisissa- ja käyttäytymisasioissa on varmasti hyötyä siitä että kuuluu Jumalan valtakuntaan ja elää sen mukaisesti. Ongelmiakin toki on, mutta missäpä asioissa ei ole?
Sitä vastoin en ymmärrä että miksi tällaisesta hyvästä (tai huonosta) elämästä pitäisi saada jonkinlainen palkinto (tai rangaistus). Eikö yksi elämä riitä? Ja voisin väittää että kunkin ihmisen oma taivas tai helvetti eletään tämän ainoan elämän aikana - täällä maan päällä.
Herran pelko on viisauden alku ja sen on joku viisas havainnut kauan sitten. Tapetaan yksilöllisyys, ollaan yhteisö. Pelätään/palvotaan jotain yhdessä, olkoon se sitten vaikka kanto metsässä. Jumalansa kullakin. Älkäät loukkaantuko.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mene seuroihin kuunteleman Jualan sanaa,se on paras neuvo kysymykseesi.Jumala rakastaa sinunkin sieluasi joka ei kuole kun ruumiisi pannaan maan multiin. Siksi on tarpeellista olla uskomassa koska jokainen saa tekojensa mukaan kuoleman jälkeen eli epäuskon tai uskon mukaan.Tämä ei ole "palkkaa varsinaisesti"mutta se kuuluu Jumalan pelastustyöhön joka meidän tulee ottaa uskolla vastaan.Siis valitse elämä.
Ei kristityn tarvitse pelätä helvettiä.
Meillä on Jumala joka rakastaa, Herra, joka kuolemasta pelastaa.
Helvetin pelko on perkeleestä.
Jos uskon perusta on helvetin pelko, se on väärä.
... että jos helvetin pelko on perkeleestä, niin mitä ihmettä siitä kirjoitetaan Raamatussa?
No, helvetin pelko erikseen, pelkää ken pelkää. Ja uskovista hyvin moni pelkää - todellakin. Entä kuoleman pelko? Tervettä suhtautumista siihen niin sen hyväksyy luonnollisena asiana.
Kuka ottaa kantaa elämänjälkeisen elämän pelkoon? Oli se sitten sielu tai ruumis tai ne yhdessä. Miksi ei tosiaan saisi vain syntyä-elää-kuolla. Ilman mitään jälkipelejä.
utelet tuota juuri/vain lestadiolaisilta?
Kun kerran toteat taivaasta ja helvetistä: "Kumpaankaan tuskin päädyn.", miksi kerrot pelkääväsi "eniten jonkin läheisen ystäväni kuolemaa ennenaikojaan, mutta en omaani."?
Mihin sinä sitten uskot päätyväsi, ellet "kumpaankaan"?
Älä loukkaannu, mutta pelkosi näyttää liittyvän juuri tähän kysymykseen, tai pikemminkin sen jäsentymättömyyteen, suhteessasi lestadiolaisuuteen/uskontoon yleensäkin.
... koiranputkea pukkaamaan. Näin minä ajattelen. Miksi sielun täytyisi elää maallisen elämän jälkeen? Eikö se ole ihan hirveää?
Tiedän että seuroista en saa vastausta noihin kysymyksiin, sanotaan vain että usko ei ole järjen asia. Lauletaan Siionin Lauluja jotka kertoo taivasikävästä. Silloin on poissa surut, murheet ja kiusaukset. Eikö näin ole myös silloin kun aivotoiminta lakkaa, mitä? On olemassa myös ihmisiä jotka kuollessaan uskovat (ja toivovat riippuen ihmisestä) sen olevan lopullista. Sitten kun sen aika on. Onko tämä ajatuksena vaikea?
Se että pelkään ystävieni ennenaikaista kuolemaa, ei tarkoita sitä että pelkäisin heidän sielujensa puolesta. Enkä pelkää sitä mitä heille tapahtuu kuoleman jälkeen. Heidät haudataan, ja joku vie joskus kukkia haudalle. Jos joku pelko pitää tähän aiheeseen nimetä niin sanotaan niin että pelkään menettäväni ystävän hänen kuollessaan. Lopullisesti. Seuroissa puhutaan jälleennäkemisen ilosta. Miksi? Eikö riitä aikansa kutakin. Ja nimenomaan elävänä elossa, ei missään sielujen valtakunnassa.
Kysyn näitä siksi koska haluan herättää aiheesta keskustelua, vähän niinkuin monien kanssaihmisieni puolesta. Samat kysymykset voidaan toki esittää kaikille eri uskontokuntien edustajille. Haluan että mietitte syvällisesti näitä asioita, ette perustele itsellenne että nämä on kiusauksia/epäilyjä jotka pitää heti laittaa pois. Mikä ajaa ihmisen kaipaamaan kuolemanjälkeistä elämää? Varsikin jos se on sielu joka elää?
Uskon että sielu saa levon kun se lakkaa olemasta. Eli kärjistäen silloin kun aivotoiminta lakkaa. Ja sehän lakkaa silloin kun muutkin elintoiminnot. Hyvä niin. Kaikki muut vaihtoehdot ovat mielestäni huonoja.
Te pelkäätte vastata näihin kysymyksiin koska näiden asioiden ajattelu vaarantaa omakohtaisen uskonne. Pelkäätte että kiellätte uskonne ja päädytte ajattelemaan samoin kuin minä. Mitä pahaa siinä on? Uskon että suurin syy miksi haluatte uskoa on se, että uskonne kieltämällä aiheuttaisitte mielipahaa uskovaisille läheisillenne ja koko yhteisölle. Eli itsekäs syy. Toinen syy on se että haluatte elää tämän elämän nuhteettomasti ja kunniallisesti kuten kristinuskossa yleensä. Tätä toista syytä arvostan.
Mutta ette kai te tosissanne halua taivaaseen (tai Suomen talvessa palelevat ihmiset helvettiin - vitsi - )?
Ettekö halua kuolla vain kerran? Ja lopullisesti. Jos ette niin miksi ette? Elämä täällä on mukavaa ja siitä pitää osata iloita ja nauttia, ja näin voi elää ilman uskoakin. Mutta kuolema pitää hyväksyä luonnollisena asiana, realiteettina. Ilman siihen liittyviä mystisiä uskomuksia.
Sinä et usko kuoleman jälkeiseen elämään, minä uskon. Uskon myös, että olen Jeesuksen sovittama ja pääsen Hänen ja Isän luo taivaaseen kun kuolen.
Mietippä, kumman väärässäoleminen on vaarallisempaa. Sinun vai minun.
Jos olen väärässä, tapahtuu seuraavaa: olen elänyt hyvän elämän (ei tarkoita, että välttämättä materiaalisesti rikkaan tai fyysisesti terveen tai jotenkin maallisesti paremmin kuin sinä) syvä Jumalan antama rauha ja turvallisuus sydämessäni. Kun kuolen, kaikki lakkaa ja kaikki on hyvin.
Jos sinä olet väärässä ja kuollessasi kauhuksesi huomaat, että onkin olemassa Kaikkivaltias Jumala ja että kaikki se mitä pidit hullun hommana onkin totta ja että joudutkin vastuuseen kaikesta tekemästäsi (ajatuksista lähtien) koska et ole suostunut Jeesuksen sovintouhria vastaanottamaan. Olet jopa saattanut pilkata Jumalaa jne. Edessäsi on kauhistuttava pitkä iankaikkisuus.
Mietippä näitä. Jos haluat tulla tietämään totuuden, voit rukoilla yksinkertaisin sanoin, että Jumala ilmaisisi itsensä sinulle. Jos olet tosissasi, saat varmasti vastauksen.
Jos rakastut Jeesukseen, sillä rakkaussuhteella ei ole loppua, eikä Hän koskaan petä ja eikä Hänen kanssaan kulkiessasi sinun tarvitse ajatella koko helvettiä, koska olemme yhteydessä Häneen rakkauden ei pelon tähden.
Kaikkea hyvää sinulle!
KUMPUJEN ALLE.NYT NYT KESKUSTELEMME KAHDESTA NÄKÖKULMASTA ELI USKON -JA EI USKON/JÄRJEN POHJALTA ON SIINÄ AIVAN VASTAKKAINEN ASETTELU.TOINEN USKOO JUMALAAN JA SIELUN JA UUDEN RUUMIIN IANKAIKKISEEN ELÄMÄÄN ,TOINEN USKOO ELÄMÄN LOPPUMISEN KUOLEMAAN.ME TIEDÄMME MITÄ RAAMATUSSA KERROTAAN TÄSTÄ JA KAIKKI NS KRISTITYT LESTADIOLAISET MUKAAN LUKIEN USKOVAT RAAMATUN MUKAAN.TOINEN RYHMÄ USKOO OMAN JÄRKENSÄ SOVELLUTUKSIN JOKA ON AINA ERIMIELTÄ RAAMATUN JULISTUKSEN KANSSA.JOKAISELLE ON ANNETTU ELÄMÄN AIKANA MAHDOLLISUUS AJATELLA KUIN HALUAA, MUTTA SITTENKÄÄN SE EI OLE JUMALAN TAHTO JA TÄTÄ EN VOI OLLA VIELÄKÄÄN MUISTUTTAMATTA.
NO ,ELÄMÄHÄN ON IHANAA SITTEN KUMMALLAKIN.SINÄ JOKA OLET ILMEISESTI LUOPUNUT NS.ELÄVÄSTÄ USKOSTA JA LIITTYNYT JÄRJEN USKOON OLET NYT ONNELLINEN ( sekä kanssasi samoin ajattelevat)SAMOIN MINÄ JA KALTAISENI JOTKA ELÄMME TÄÄLLÄ ONNELLISTAA ELÄMÄÄ TAIVASTIELLÄ, PÄÄSEMME KUOLEMAN JÄLKEEN ELÄMÄÄ JATKAMAAN SANOIN KUVAAMATTOMAAN ONNEEN TAIVAASSA.EI MINULLA AINAKAAN OLE VALITTAMISTA TÄSSÄ USKOSSA.
JOS SINÄ HALUAT USKOA ELÄMÄN PÄÄTTYVÄN MULLAN ALLE SINÄ SAAT NIIN USKOA.JOS ESIM. MINÄ HALUAN USKOA, IHAN VAPAASTA TAHDOSTANI ENKÄ KENENKÄÄN IHMISEN TAI YHTEISÖN TAHDOSTA, NIIN KUIN RAAMATUSSA KERROTAAN SIELUJEN YLÖS NOUSEMUKSESTA JA SEN KUOLEMATTOMUUDESTA,NIIN SUOTAKOON SE VAPAUS .NÄISTÄ ASIOISTAHAN ON KYLLÄ HYVÄ KESKUSTELLA JA TULEEKIN KESKUSTELLA.SIINÄ OLET OIKEASSA, ETTEI USKALLETA AJATELLA KUTEN SINÄ;"MIHIN PUU KAATUU SIIHEN SE MAATUU".USKALLUS EI KAADU NIIN PIENIIN TEKIJÖIHIN ,KUTEN MITÄ MUUT USKOVAISET SANOVAT jne.MITÄ JÄRKEÄ SIINÄ OLISI,VAAN SYDÄMESSÄ´ ON NIIN RAKAS JA KALLIS USKO ,ETTEI SITÄ KANNATA HUKATA JÄRJEN KATTEETTOMILLA TUOTOKSILLA.
Eli uskon perusta on kuitenkin jollakin tapaa helvetinpelkoa?
Meillä on vahva näkemysero: sinä haluat kuoleman jälkeistä elämää, minä en. En todellakaan. En minkäänlaista. Haluan kuolla _lopullisesti_ kun joskus kuolen. Miksi pitäisi haluta muuta?
Ja elämä on vaarallista jo täällä, vaarojen kanssa täytyy oppia elämään. Eräs tuttavani (hänkään ei todellakaan usko taivaisiin ja helvetteihin) sanoi kerran jonkun väittelyn jälkeen että "Jos täällä on yhden perhehelvetin elänyt niin kai nyt yksi tavallinen helvetti menee sellaisen jatkona kuin tyhjää..." Oli huumorimiehiä.
Elämä on valintoja: itse olen valinnut osani ja otan sen riskin että joutuisinkin helvettiin (jos sellainen olisi). Sittenhän sitä joutaa pelätä ja kauhistella kun on kuollut.
onnea vaan matkaan!
Julistat: "Uskon päätyväni mullan alle koiranputkea pukkaamaan.",
Ruumiisi toki sitä kuolemasi jälkeen tekeekin.
Mielenkiintoni herätti kuitenkin, että hetimiten perään kerrot käsityksenäsi/uskomuksenasi: "Uskon että sielu saa levon kun se lakkaa olemasta."
Mikä ihmeen "sielu"?
Niin minun ajatusmaailmassani sielu=ajatustoiminta/aivojen toiminta/ajattelu yleensä
tarkoittaa "suostunut sovintouhria vastaanottamaan"?? Sitäkö että J kuoli ristillä jonkun puolesta !?
Entäs "J:n sovittama" ??
Sopimista johonkin muottiin !?? (seurakunnan laatimaan ja rakentamaan)
Etkös sinäkin kun pääset taivaaseeen saa tavallaan ikuisen elämän.Ja mahdollisesti pitkän sellaisen vai kuoleeko sielusi joskus kuitenkin ?
sitä kuuluisaa pilkun viilaamista? Varmaan ymmärsit, mitä tarkoitin. Jeesus ei sovita mihinkään muottiin. Hän on kärsinyt minulle kuuluvan rangaistuksen puolestani.
siis tehnyt suuren "synnin" josta jotain on rangaistu kuolemalla! Ja aika karmeella tavalla, kituen ja kärsien.
Mikähän se sinun syntisi sitten on ?
Ajatteletko nyt minusta että mikähän uskoton olen.
Onko ajatus väärästä jo syntiä vai pelkät teot.
Jos teko vain lasketaan, Mitä sitten olet tehnyt!?
Jos ajatuskin niin..voitko välttyä siltä.
Elikkä millä perusteilla J kuoli ristillä puolestasi.
Jos J kuoli ihmiskunnan puolesta ja sai tuomion omista teoistaan,miten se sinuun liittyy !!
Yli 2000 vuotta sitten tapahtunut teko.
Väliin mahtuu monta muuta kuolemaa ja kohtaloa.
Eikös se sinun pitäisi kärsiä se rangaistuksesi eikä J:n ristillä riippuen etukäteen.
keskustelu ei johda mihinkään, joten päätän sen tähän. En pidä juupas, eipäs, juupas eipäs tai saivarteluja oikeina keskusteluina, joten toivotan sinulle kaikella sydämellä: siunatkoon sinua Kolmiyhteinen Jumala jokaisena elinpäivänäsi ja vihdoin myös päiväsi päättäessäsi.
kannata jos tuntuu pahalta.
Kysyin mutta en saannut vastauksia, ehkä et itsekkään teidä niitä tarkasti.
Kirja(t)kyllä antaa tietoa, MUTTA niitäkin näköjään tulkitaan eri "laumoissa" eri tavalla.
Siksi tämä vähän kärkevä kysely.
Kun sanot: "Se että pelkään ystävieni ennenaikaista kuolemaa, ei tarkoita sitä että pelkäisin heidän sielujensa puolesta."
Ja täydennät: "Niin minun ajatusmaailmassani sielu=ajatustoiminta/aivojen toiminta/ajattelu yleensä".
Minusta ongelmasi on - ei niinkään kynsin-hampain puolustelemasi ajatusmaailmasi, vaan sen jäsentymättömyys sielu-argumentin osalta.