Siitä on tänään 20 vuotta kun Ruotsin silloinen pääministeri, Olof Palme murhattiin.
Aika menee nopeasti. Kuinka monet teistä vielä muistavat missä olitte ja mitä teitte tänään, 20 vuotta sitten?
Aika menee nopeasti. Kuinka monet teistä vielä muistavat missä olitte ja mitä teitte tänään, 20 vuotta sitten?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Poikani oli tuolloin pieni ja heräsi aikaisin,kuuntelin radiota ja sanottiin pääministeriä ammutun,laitoin TV:n päälle ja siellä oli suora lähetys Palme-murhasta
aukaisin telkun, niinkuin aamuisin aina teen ja kohtasin vakavat tummat uutislähetykset..
Olin ihmeissäni...en ymmärtänyt ollenkaan kuinka joku oli voinut vihata Palmea niin paljon, - ja mistä syystä.
Taisi mennä ohi ihan tavallisena uutisena - sen sijaan muistan kyllä Kennedyn murhan, joka tuntui muuttavan koko maailman.
Olin edellisenä iltana ollut juhlimassa tyttöporukalla erästä juttua ja äitini oli hoitamassa vanhinta lastani. Kun lauantaiaamuna hieman tokkuraisena heräsin, äitini järkyttyneenä kertoi asiasta ja kyllä se oli järkytys minullekin. Olihan Palme kuitenkin sen verran kuuluisa ja arvostettukin poliitikko, niin Ruotsissa, meillä, kuin ympäri maailmaankin.
Olin ollut kokouksessa edellisenä iltana ja sen jälkeen illallisella työtovereiden kanssa,aamulla eräs heistä soitti aikaisin ja kertoi mitä oli tapahtunut,sattumalta olimme syömässä ravintolassa aivan lähellä tapahtumapaikkaa mutta ehdimme lähteä sieltä ennen ampumistapausta,tuntui hurjalta!
kun olin silloisen kihlattuni (ja nykyisin jo ex-mieheni) kotipihassa koiraa ulkoiluttamassa ja kyseinen mieshenkilö sanoi ohijuostessaan, että Palme on ammuttu. Se pysähdytti minun maailmani hetkeksi, sillä Palme oli ehdottomasti senaikaisista johtajista suosikkini - ja ainoa poliitikko, jota koskaan olen kunnioittanut ehdoitta. Vihani ja suuttumukseni kohdistui kuitenkin ex-mieheen: olin vihainen, että hän niin välinpitämättömästi suhtautui asiaan, joka minulle oli niin merkittävä. No, asiasta on 20 vuotta, mutta silti muistan sen tunteen, kun sydämeni pysähtyi hetkeksi ja koko maailma muuttui.
Se on metka vekotin tuo muisti. Jos kysyy mitä tapahtui viikko sitten, niin ei sitä millään tahdo muistaa, joskus tulee hätkähdetyksi kun ei tahdo muistaa edes eilistä päivää.. (jos nyt ei jotain aivan erityistä tapahtunut). Mutta kahdenkymmenen vuoden aikaisen yksittäisen tapahtuman voi muistaa juuri noin, ihan yksityiskohtia myöten, jos se on ollut "maailman pysähdyttävä hetki".
Tuosta ex-miehestäsi, ymmärrän hyvin että olit hänelle vihainen jos hän noin suhtautui ihailemasi henkilön traagiseen murhaan. Noinko hän suhtautui muihinkin asioihin jotka olivat sinulle tärkeitä?
Kysymyksesi pisti oikein ajattelemaan. Taitaa tosiaankin olla niin, että meille yhteisesti tärkeät asiat jaettiin, mutta minulla oli paljon asioita, jotka olivat vain minulle tärkeitä ja joita sitten pohdiskelin vain itsekseni. Esimerkiksi työasioita en voinut jakaa. Olin silloin aloitteleva opettaja ja sekä työmääräni että tietysti kunnianhimoni olivat aikamoiset. Mitään tukea tai kannustusta en saanut. Mutta ei tilanne minua silloin mitenkään vaivannut: olin oppinut pitämään paljon asioita itselläni.
Istuin bussissa matkalla jonnekin Israelissa, kun radion uutisissa kerrottiin murhasta.
Olin ymmälläni. Miten Ruotsissa voi tapahtua sellaista?
Vihamiehiähän Palmella riitti. Eikä hän mikään herranterttu ollut itsekään. Olisi todella hyvä, jos asia lopulta pystyttäisiin selvittämään. Kyllä se Ruotsin poliisin toiminta tuntui aikoinaan kovin avuttomalta.
Samoin tuntui kummalliselta kaikki, mitä tapahtui sen naisministerin murhan jälkeen. (En muista hänen nimeään.) Esimerkisi se, että siivooja kävi siivoamassa murhan jäljet heti tapahtuman jälkeen. Todisteita löytyi myöhemmin roskiksesta.
tuon päivän..olin sen aikasen sulhon luona toisessa kaupungissa juuri silloin....:)
naimisiin silloin, pappi sanoi; tämän päivän muistatte monin eri tavoin...
No ei siinä Palmen murhat mieleen tulleet, kun vuosi pari sitten erottiin....