Koska ainoa merkittävä seikka ihmiskunnan selviytymistaistelussa on luonnosta huolehtiminen, voidaan synniksi määritellä luonnon tuhoaminen.
Onko ihmiskuntaa 100 tai 1000 tai miljoonan tai kymmenen miljoonan vuoden päästä riippuu ainoastaan siitä, miten huolehdimme rakkaasta biosfääristämme.
Määrittelen nyt synniksi sen, että tuhoaa ympäristöä. Se on siis synti. Synnin palkka on kuolema, eli ihmisrotu katoaa, jos se elää synnissä, eli kuormittaa luontoa yli sen uusiutumiskyvyn.
Näin olen päässyt Jumalakeskeisestä synnin määrittämisestä ihmiskeskeiseen synnin määrittämiseen. Jumala on tai ei ole olemassa, mutta näin määriteltynä synti on olemassa, ja perisynti kuvaa menneiden sukupolvien vastaavia edesottamuksia.
Eläin ei voi tehdä syntiä, sillä se ei ajattele kuten ihminen.
Biosfäärin uusiutumisvoima on rapautumassa. Kasvun rajat ylitettiin jo 1990 -luvulla.
Oikein kuormitettuna biosfääri kestää määrättömän ajan, kunhan sen uusiutumisnopeutta ei ylitetä.
Tätä taustaa vasten kun kehitetään kulutuksen mittarit, niin sitten ollaan oikealla tiellä.
Jokaisessa kaupasta ostetussa ruokatarvikkeessa, jokaisessa koneessa, rakennuksessa ja aineettomassa sekä aineellisessa palvelussa pitää olla yksikäsitteinen sen elinkaarianalyysiin perustuva syntimittari. Ihmisille kertyy syntipisteitä kulutuksen mukaan. Vastaavasti heille kertyy synninalennuspisteitä jokaisesta toimesta, joka lisää luonnon vitaalisuutta. Tähän riittää myös lähimmäisen auttaminen ja hyvän mielen tuottaminen, sillä ihmisen hyvinvointi on myös luonnon hyvinvointia, ihminenhän on osa luontoa.
Kuka pisteet kerää ja laskee ... kyse on hypoteettisesta ajatusmallista. Nyt on jo useita indikaattoreita ja menetelmiä ihmisen kuormituksen laskemiseski, mm. ekologinen selkäreppu, mutta ne eivät lähde synti, käsitteestä kuten omani.
Jos Jumala, helvetti ja taivas on olemassa, niin helvettiin joutuvat ne, joiden syntitase ylittää yksilölle laskettavan suurimman sallitun syntimäärän, eli ratkaisevaa on, elääkö yksilö kestävän kehityksen linjoilla vai ei.
Mutta jos taivasta tai helvettiä ei ole olemassa, on oletettavissa, että määrittelemäni synti on pahaa karmaa ja vaikuttaa sielun seuraavan inkarnaation ilmiasuun.
Niille taas, jotka eivät usko edes jälleensyntymiseen tai tuonpuoleiseen, jää kuitenkin tulevien sukupolvien hyvinvoinnin turvaaminen kontolleen.
Tellus kestää kyllä kuormitusta, mutta vain uusiutumiskykynsä verran. Esimerkiksi puhdas paska, kusesta puhumattakaan, ovat hyviä maanparannusaineta oikein käytettyinä.
Kansainvälisessä mittakaavassa se ryhmittymä, mikä kuluttaa intensiivisimmin biosfäärimme voimavaroja vieläpä muiden kustannuksella, on maailman suurin syntisäkki.
Miten sitten pisteytetään yhteisöllinen synti, eli armeijan, infrastruktuurin, terveydenhuollon sun muun rakenteellisen synnin aiheuttamat kuormitukset ? Luonnollisesti yhteisöllisesti.
Kun ihminen elää synnittömästi, hänellä on hyvä olla. Hän on lähimmäisenrakas, luonnosta ja itsestään huolta pitävä ja onnellinen. Myös puhdas luonto, keväinen maisema on kaunis, synnitön. Saastan töhrimä ympäristö tai ilma ei sitä ole.
Omatunto on synnin indikaattori. Se potkii kyllä päähäsi kun teet tietoisesti pahaa.
Pointtini on siinä, että omatunto, niin yksilön kuin yhteisön, kehittyy oikeaan suuntaan, kunhan se saa tietää mikä on syntiä ja mikä ei. Luonnon tuhoaminen on syntiä. Muu ei ole. Ylensyönti, laiskottelu, jopa pahan mielen tarkoituksellinen tuottaminen on näin tarkasteltuna eettisessä mielessä syntiä, ne heikentävät yksilön tai uhrin vitaalisuutta, tuhoavat luontoa.
Syntiä on myös suvaitsemattomuus ja piittaamattomuus kanssaihmisistä. Samoin ahneus, sillä biosfäärin rajallisuus määrittelee resurssit ja resurssit tulee jakaa oikeudenmukaisesti.
Ihminen on onnellinen kun hän elää synnittömästi. Tällöin hänen arvojaan ovat tasa-arvo, empaattisuus, luonnosta, lähimmäisistä ja itsestä huolehtiminen, elinvoimaisuus.
Miten on oman syntireppusi laita, keskustalainen ?
Onko ihmiskuntaa 100 tai 1000 tai miljoonan tai kymmenen miljoonan vuoden päästä riippuu ainoastaan siitä, miten huolehdimme rakkaasta biosfääristämme.
Määrittelen nyt synniksi sen, että tuhoaa ympäristöä. Se on siis synti. Synnin palkka on kuolema, eli ihmisrotu katoaa, jos se elää synnissä, eli kuormittaa luontoa yli sen uusiutumiskyvyn.
Näin olen päässyt Jumalakeskeisestä synnin määrittämisestä ihmiskeskeiseen synnin määrittämiseen. Jumala on tai ei ole olemassa, mutta näin määriteltynä synti on olemassa, ja perisynti kuvaa menneiden sukupolvien vastaavia edesottamuksia.
Eläin ei voi tehdä syntiä, sillä se ei ajattele kuten ihminen.
Biosfäärin uusiutumisvoima on rapautumassa. Kasvun rajat ylitettiin jo 1990 -luvulla.
Oikein kuormitettuna biosfääri kestää määrättömän ajan, kunhan sen uusiutumisnopeutta ei ylitetä.
Tätä taustaa vasten kun kehitetään kulutuksen mittarit, niin sitten ollaan oikealla tiellä.
Jokaisessa kaupasta ostetussa ruokatarvikkeessa, jokaisessa koneessa, rakennuksessa ja aineettomassa sekä aineellisessa palvelussa pitää olla yksikäsitteinen sen elinkaarianalyysiin perustuva syntimittari. Ihmisille kertyy syntipisteitä kulutuksen mukaan. Vastaavasti heille kertyy synninalennuspisteitä jokaisesta toimesta, joka lisää luonnon vitaalisuutta. Tähän riittää myös lähimmäisen auttaminen ja hyvän mielen tuottaminen, sillä ihmisen hyvinvointi on myös luonnon hyvinvointia, ihminenhän on osa luontoa.
Kuka pisteet kerää ja laskee ... kyse on hypoteettisesta ajatusmallista. Nyt on jo useita indikaattoreita ja menetelmiä ihmisen kuormituksen laskemiseski, mm. ekologinen selkäreppu, mutta ne eivät lähde synti, käsitteestä kuten omani.
Jos Jumala, helvetti ja taivas on olemassa, niin helvettiin joutuvat ne, joiden syntitase ylittää yksilölle laskettavan suurimman sallitun syntimäärän, eli ratkaisevaa on, elääkö yksilö kestävän kehityksen linjoilla vai ei.
Mutta jos taivasta tai helvettiä ei ole olemassa, on oletettavissa, että määrittelemäni synti on pahaa karmaa ja vaikuttaa sielun seuraavan inkarnaation ilmiasuun.
Niille taas, jotka eivät usko edes jälleensyntymiseen tai tuonpuoleiseen, jää kuitenkin tulevien sukupolvien hyvinvoinnin turvaaminen kontolleen.
Tellus kestää kyllä kuormitusta, mutta vain uusiutumiskykynsä verran. Esimerkiksi puhdas paska, kusesta puhumattakaan, ovat hyviä maanparannusaineta oikein käytettyinä.
Kansainvälisessä mittakaavassa se ryhmittymä, mikä kuluttaa intensiivisimmin biosfäärimme voimavaroja vieläpä muiden kustannuksella, on maailman suurin syntisäkki.
Miten sitten pisteytetään yhteisöllinen synti, eli armeijan, infrastruktuurin, terveydenhuollon sun muun rakenteellisen synnin aiheuttamat kuormitukset ? Luonnollisesti yhteisöllisesti.
Kun ihminen elää synnittömästi, hänellä on hyvä olla. Hän on lähimmäisenrakas, luonnosta ja itsestään huolta pitävä ja onnellinen. Myös puhdas luonto, keväinen maisema on kaunis, synnitön. Saastan töhrimä ympäristö tai ilma ei sitä ole.
Omatunto on synnin indikaattori. Se potkii kyllä päähäsi kun teet tietoisesti pahaa.
Pointtini on siinä, että omatunto, niin yksilön kuin yhteisön, kehittyy oikeaan suuntaan, kunhan se saa tietää mikä on syntiä ja mikä ei. Luonnon tuhoaminen on syntiä. Muu ei ole. Ylensyönti, laiskottelu, jopa pahan mielen tarkoituksellinen tuottaminen on näin tarkasteltuna eettisessä mielessä syntiä, ne heikentävät yksilön tai uhrin vitaalisuutta, tuhoavat luontoa.
Syntiä on myös suvaitsemattomuus ja piittaamattomuus kanssaihmisistä. Samoin ahneus, sillä biosfäärin rajallisuus määrittelee resurssit ja resurssit tulee jakaa oikeudenmukaisesti.
Ihminen on onnellinen kun hän elää synnittömästi. Tällöin hänen arvojaan ovat tasa-arvo, empaattisuus, luonnosta, lähimmäisistä ja itsestä huolehtiminen, elinvoimaisuus.
Miten on oman syntireppusi laita, keskustalainen ?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Auringosta loppuu polttoaine viiden miljardin vuoden päästä. Mitenkähän sinne saataisiin kierrästystä ja energiansäästöä?
Sitä ennen ovat biosfäärisi ja syntitaseesi muuttuneet merkityksettömiksi.
Uskallatko elää - se on maailmanloppu lähellä!
Telluksen eliöstö liki tuhoutuu keskimäärin suuruusluokkaa 65 miljoonan vuoden välein taivaankappaleiden törmäysten seurauksena, muttei vallan kokonaan kuitenkaan. Tellus on vain yksi miljoonista potentiaalisista elämän tyyssijoista.
Ihmiskunta nykymuodossaan on varsin nuori. Tyhmää tuhota tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet.
Jaa että nuotiolla, no jaa, ei liika ei liikaa.
Tuosta omimmasta synti-käsitteestä teen vielä jotakin, aikaa myöten, aikaa myöten. Se siis poikkeaa muista ekomittareista ennen kaikkea kattavuutensa ja toisaalta eettisen aspektinsa vuoksi. Se tosiasiallisesti syyllistää syntisen. Omatunto on se, joka muuttaa ihmisen käytöstä edellyttäen, että hän tunnistaa syntinsä.
En oo tätä ennen ikuna aiheesta riviäkään kirjottanu, mutta joskus päässäni pyöritellyt kyllä. Kyllä tästä vielä jotain syntyy ;-)
http://liftoff.msfc.nasa.gov/Academy/SPACE/SolarSystem/Meteors/ImpactHazard.html
Ymmärrät varmaan inssinörttinä nuo kaaviot TNT ja meteori-iskujen lukumäärän korrelaation.
NWO:n (Nev World Order) puolestapuhuja?
Ensin luodaan teesi, sitten antiteesi, ja sitten synteesi. Ensin luodaan uhkakuvia ja sitten ratkaisuksi tarjotaan paholaisen silmää!
http://www.free-webspace.biz/heavenlyjerusalem/Maailmanyhdentyminen.htm
Sinun kannattaa lukea tuosta ainakin kohdat: Otsonikato, AIDS, Okkultismi, (inkarnaatio)
mutta otin talteen ja kahlaan kyllä läpi, thanks :) Taitaa siinä olla paljon tuttuakin.
NWO ei ole heiniäni. Esittämäni huoli ihmiskunnan olemassaolon ehdoista on puhdasta faktaa ja helposti miellettävissä. Eli se, että nykysuuntauksen jatkuminen tuhoaisi aikaa myöten lajimme.
En missään nimessä edes yritä kumota kaikkia NWO -teesejä, niissä on varmasti hyvin paljon oikeita elementtejä, jos kyllä muutakin.
on askarruttanut minua.
Siinähän todettiin se sama asia, mikä minun mielestänikin ei pitäisi aiheuttaa huolta.
Kun hiilidioksiidi lisääntyy niin kasvu lisääntyy, joka aiheuttaa jäähtymistä.
Samoiten järkevällä metsien hakkuullahan pyritään mahdollisimman suureen kasvuun.
olla huolissaan lajin tuhoutumisesta vaan sen ORJUUTTAMISESTA, eikä siihen kepu ole syyllinen vaan semmoiset niinkuin sinä jotka saadaan peloiteltua ja vedettyä mukaan kaikkeen hömppään!
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noin 1,5 -kertaistunut esiteollisesta ajasta lukien, mutta on vain murto-osa pre-kambri -kaidella vallitsevista olosuhteista. Kyse on nyt vaan siitä, että luonnon mittakaavassa muutokset ovat nopeita ja lajien, myös ihmsen sopeutuminen muutoksiin tuottaa ongelmia.
Fossiiliset polttoaineet ovat alkujaan eloperäisiä, ja ovat vuosimiljoonien aikana sitoutuneet syvälle maaperään. Kun se vapautuu ilmaan, CO2-pitoisuus kasvaa. Tämä rajoittaa pitkäaaltoista auringon takaisinsäteilyä avaruuteen, jolloin maa lämpenee. Näin myös meret, suurimmat hiilinielut, lämpenevät. Kun merivesi lämpenee esim 0,5 astetta, se kykenee sitomaan vähemmän hiiltä ja CO2-kertymä ilmakehässä kiihtyy. Lämpeneminen lisää myös pilvisyyttä ja sadannan lisääntyminen varsinkin napa-alueilla lisää jää-lumipeitteen muodostumista. Albedo, eli auringonvalon heijastuminen lumipeitteestä on merkittävä kasvihuoneilmiöt hidastava tekijä.
Eri kasvihuonekaasujen toiminta-aika ilmakehässä vaihtelee. Niiden suhteellinen efektiivisyys huomioidaan laskelmissa. Esim. metaani on selvästi voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Tilastoitavia kasvihuonekaasuja on nyt 6.
Esim. metsissämme maaperässä on moninkertainen määrä hiiltä kasvustoon nähden. Soita kuivaamalla aiheutetaan suuria metaanipäästöjä. Yleensäkään kasvusto ei ole kovin merkittävä hiilidioksidivarasto, varsinkaan meriin verrattuna.
Hiilidioksidin lisääntyminen lisää vain hieman kasvustoa, ei merkittävästi, sillä muut minimiehdot kasvulle ovat merkityksellisempiä.
Miksi sitten puuta kannattaa polttaa ? Niin kauan kun biomassan kokonaismäärä ei vähene, puun poltossa vapautuva hiilidioksidi palautuu kasvustoon. Se, että kasvihuoneinventaarioissa puun poltto lasketaan nollakuormittajaksi, on kikkailua, ja toteutuu vain, jos biomassa ei vähene. Hiilidioksidikauppa suosii kuitenkin puun polttoa kaikissa muodoissan.
Järkevällä metsätaloudella optimoidaan puun tuotto ja samalla myös hiilidioksidin maksimaalinen sitoutuminen biomassaan.
Vesihöyryä ei lueta kasvihuonekaasuksi, vaikka se merkittävin vaikuttaja onkin, syystä, että sen määrä ei ole säädeltävissä.
Vai auttoiko isosisko ?
selittää miten on mahdollista, että jään sulaminen lisäisi veden määrää?
Ote kirjasta:
"Yhdysvalloissa yli 50 merkittävää ja johtavaa ilmakehään erikoistunutta tiedemiestä allekirjoitti julkilausuman, jonka mukaan ilmaston lämpenemisteoria on erittäin epävarma perustuen olettamuksiin, että fossiilisten polttoaineiden polttaminen aiheuttaisi katastrofaalista ilmaston lämpenemistä ja vaatisi välitöntä toimintaa. He lopettivat lausuntonsa yksinkertaisesti: "Emme ole samaa mieltä." Tiedotusvälineet eivät julkaisseet kyseistä julkilausumaa. Uutispimentoa osoittaa myös maininta uusiseelantilaisessa "Christchurch Press" - lehdessä 14.1.1989: "Itseasiassa on olemassa tieteellistä epäilyä monia kasvihuoneilmiöennustuksia kohtaan, mutta sitä ei yleensä kerrota yleisölle."
Kasvihuoneilmiön olisi luullut joutuneen epäilyn kohteeksi Yhdysvalloissa, jossa tammikuussa 1994 yllättänyt pakkasaalto vaati 130 kuolonurhia. Lehdet kuitenkin kirjoittivat, että kasvihuoneilmiöön uskotaan yhä. Massachusettsin osavaltion tutkimuslaitoksessa toimiva Michael Brower totesi: "Tällainen pakkastalvi aiheuttaa sen, että kasvihuoneilmiön vakavuutta on vaikea markkinoida yleisölle." Kasvihuoneilmiö perustuu tosiaankin tehokkaaseen markkinointiin! Kovat pakkaset aiheuttivat kuitenkin joitain epäilyksiä. Michael D. Lemonick kirjoitti 13.2.1994 Aamulehdessä näyttävin otsikoin: "Kuljemmeko kohti jääkautta? Ihmisen aiheuttama maapallon lämpeneminen on sittenkin paljolti pelkkää teoriaa."
Hiilidioksidipäästöjen rajoitus vuoden 1990 tasolle on myös taloudellisesti hyvin kallista. Se vaatisi hiilidioksidiveron, jonka on arvioitu maksavan jopa 600 miljardia dollaria teollistuneissa valtioissa.
On syytä harkita seuraavia faktoja:
1. Kaikkein kalleimmatkaan tietokoneet eivät pysty ennustamaan säätä kuin korkeintaan viisi päivää eteenpäin ja tuolloinkin virhe-ennustukset ovat yleisiä. Kuinka voidaan ennustaa, mitä tapahtuu ilmastolle viiden tai viidenkymmenen vuoden kuluttua?
2. Hiilidioksidi ei ole ilmansaaste, vaan sitä syntyy poltettaessa tai hapetettaessa mitä tahansa orgaanista ainetta. Se on erittäin tärkeä ravintoaine kaikille vihreille kasveille, jotka tuottavat elintärkeää happea. Kasvit pitävät hiilidioksidista ja kokeellisesti onkin todettu kaksinkertaisen hiilidioksidimäärän lisänneen 30% kasvua ja satoa. Lisääntynyt kasvien lehdistä taas viilentää lämpötilaa.
3. Jos tapahtuisi ilmaston lämpeneminen, sen aiheuttaisi vesihöyry ja pilvet. Hiilidioksidi ei ole kasvihuonekaasu.
4. Jää on laajentunutta vettä. Laita jääkuutio vesilasiin ja odota, kunnes se on sulanut. Vedenpinta laskee. Kuinka napajäätiköiden sulaminen voi aiheuttaa vedenpinnan nousun? Etelämantereen alla on tosin maata, mutta onko sulaminen yleensä mahdollista, kun vuoden keskilämpötila on -37°C?"
Asia on niin, että 80- ja 90- luvuilla KV tiedeyhteisö jakautui merkittävästi kahtia kasvihuoneilmiön seurauksien suhteen. Nyt eletään vuotta 2006 ja ilmiö ja sen mekanismit on yleisesti hyväksytty. Ympäristötekniikan asiantuntijana olen perehtynyt vaikutusmekanismeihin suhteellisen hyvin, koska ovat sivunneet tehtäviäni.
Itse vaikutusmekanismit ovat erittäin moninaiset ja varsinkin hiilinielujen ominaisuuksien, lämpötilasidonnaisuuksien ja mekanismien suhteen on suuria epätarkkuuksia. Suurimpia hiilinieluja ovat valtameret ja maaperä, ei niinkään kasvusto.
Itse kasvihuoneilmiön selittäminen sinulle tällä palstalla ei liene kaikessa monimuotoisuudessaan mielekästä, koska se edellyttäisi ainakin albedon, ilmakemian, ilman koostumusmuutosten ja auringonvalon reaktiivisuuden aiheuttamien kemiallisten muutosten tunnistamista.
Varsinkin albedon säätävä vaikutus on kahtalainen ja varsin kiistanalainen. Palaillaan.
Koko hölynpölyssä ei ole mitään järkeä. Saati mitään palstan aiheeseen liittyvää.
mahtaa vituttaa.
silputa se "laiva" 30cm pätkiksi ja paistaa makkaraa nuotiotulen loisteessa....
kyllä siitä vielä vene tehdään, vaikka upposikin viimeisellä matkallaan jäihin syssyllä. Päreiksikö, ei ikuna. Ennemmin poltan vaikka navetan.
Oleks sää se uus sefu?
Mähän poistaisin kaikki omat avaukseni ja haukkuisin itteni joka kerta ihan pataluhaks.
...
1) Eka sana on keskustalainen
2) Vika sana on keskustalainen
3) Täällä sitä luetaan
4) Täällä sitä kommentoidaan
5) Sainpa sinutkin närkästymään :-)
Kiitos hyvästä kirjoituksesta.
Ihmisen omaa valinnanavapautta näissä kysymyksissä rajoittaa tehokkaimmin se että kukaan meistä ei omassa ajattelussaan tai toimissaan lähde liikkeelle nollatilanteesta, jossa olisi mahdollista valita alunalkaen oikeat arvot ja kestävän kehityksen vaihtoehdot. Niin ajattelumme kuin käytännön elämänjärjestelyt ympärillämme muuttuvat vain vitkaisesti, ja siksi suunnannäyttäjien ideat ja esimerkki-ihmisten elämänvalinnat vasta vuosikymmenien kuluttua saavat laajempaa kannatusta.
Tällä hetkellä on mahdotonta nähdä mikä pysäyttäisi kasvutalouden. Ihmiset eivät todellakaan ole vapaita tekemään omia elämänlaatuvalintojaan, sillä talouskasvu edellyttää että suurin osa ihmisistä keskittyy lisäämään omaa aineellista elintasoaan. Kysymys on siis talousajattelumme ja luonnontalouden välisestä sovittamattomasta ristiriidasta, jota ei ainakaan nykyisten talousioppiemme puitteissa pystytä ratkaisemaan. Ihmisen talousopit ovat vain hänen oman ajatushistoriansa tuotosta ja sijoittuvat vain hänen omien korviensa väliin, mutta kun toiseen vaakakuppiin pannaan ekologiset realiteetit, nämä realiteetit ovat toistaiseksi olleet se joka on saanut väistyä. Ihmisen omat markkinataloudelliset kehitelmät ja kyhäelmät painavat vaa'assa enemmän kuin elämän jatkumiselle välttämättömien tosiasioiden tunnustaminen.
Maailma elää sellaista kehitysvaihetta, jossa markkinatalouden pohjalta kehittynyt rahaohjasteinen kapitalismi etsii uutta muotoaan globaalitalouden tasolla. Rahaohjasteinen kapitalismi kehittää yhä uusia ja uusia pakkomarkkinoinnin keinoja ja muotoja talouskasvun maksimoimiseksi. Kehitysmaat on valjastettu tukituotettujen maataloustuotteiden kuluttajiksi, yleinen tuotteiden kertakäyttöisyys lisääntyy, ja yhä useampia työn tuloksia yritetään vetää vapaan levityksen piiristä pakkomarkkinoinnin piiriin. Kaikkea tätä kaksinaamaista merkkinointia tehdään mitä hyväksyttävimpien tavoitteiden nimissä ja verhoten todelliset vaikutukset mitä tekohurskaimpien käsitteistysten kaapuun. Esimerkiksi kehitysmaissa puhutaan WB:n ja IMF:n mielitermeillä "rakennesopeutusohjelmista" ja vastaavasti kehittyneiden maiden sisällä vaikkapa "artistien tekijänoikeuksien turvaamisesta" silloin kun kyseessä tosiasiassa ovat tien raivaaminen länsimaisille suuryhtiöille kehitysmaariiston tehostamiseksi ja levy- ja laitefirmojen uudet menetelmät sitoa sekä artistit että kuluttajat yhä nopeammin kiertäviin markkinatuotteisiin.
Tarvitsisimme ehdottomasti täysin uusia tapoja puhua taloudesta. Siis uusia talouden kieliä ja käsitteistöjä, joilla on mahdollista kuvata taloustapahtumia suhteessa ekologiseen taustaan eikä suhteessa siihen mitä ihminen itse omien korviensa välissä hinnoittelee. Vanhat harhaiset tapamme ajatella taloutta ovat pekkää taloususkontoa, turhaa taikauskoa, jolla ylläpidämme turhaa ja harhaista kunnioitusta talousauktoriteetteja kohtaan.
Kirjoituksesi kannusti ja antoi uutta pohdittavaa.
Äskeinen kirjoitukseni oli ensimmäiseni aiheesta, eikä edes kovin hyvin jäsennelty, mutta pointti oli herättää keskustelua juuri niistä asioista, joita sinäkin koet tärkeinä. Kiitos.
kiitos
Kirjoitit kivasti, mutta idealistisesti. Utopiasi on silti toteutettavissa, jos poistamme yhden kannon ideaqlismin kaskesta, eli pystyisimme jollakin tapaa ohjaamaan ihmisen sisäänrakennetun ahneuden ja tisekkyyden toimimaan tehokkaasti, mutta ilman haittoja muille ihmisille ja yhteiskunnille.
Kun ajattelen näin, niin pidän ihmisen ahneutta ja itsekkyyttä tärkeänä energiana, joka pitäisi suunnata siten, että se hyödyttää paitsi kutakin ihmistä yksilönä, myös koko yhteiskuntaa ilman, että se samalla tuottaisi sellaisia epäkohtia, joita emme pysty ratkaisemaan.
Meni idealismiksi, mutta menköön. ;-)
Kahtena viime vuosisatana elomme teknisesti kehittyneissä maissa on muuttunut valtavasti. Ihmisen henkinen kehitys ei lie edennyt samaa tahtia. En kuitenkaan jaksa uskoa, että sodat tai riistopolitiikka olisivat ainoita toimivia globaalin mittakaavan ratkaisumalleja. Uskon, että inhimillisyys voittaa alaa ja vähenevät luonnonvarat pannaan uusjakoon. Idealismiako ? Sitä juuri :)
Suurelle osaa maailman väestöstä uskonnot ovat elämän kulmalivi, luonnonkansoille luonnonuskonnot. Kaikki ne ovat syntyneet tiettyinä aikakausina tiettyihin tarkoitusperiin.
Nyt olisi aika uudenlaisen moraalikäsityksen, uudenlaisen ohjeistuksen viitoittaa ihmiskunnan kulku jatkuvuuden urille. Idealismia tämäkin, mutta silti uskon viisastenkiven löytyvän.
Ahneus ja itsekkyyskö voimavaroja, kun ne suunnataan oikein.... mielenkiintoinen näkökanta, pitääpä pohtia ;-)
siihen, että sinäkin odotat jo "valon tuojaa", elikkä antikristusta joka tulee ratkaisemaan ongelmat.
New age, kaikenlainen Wiccalaisuus ja luonnonuskonnot ovat parempia kuin kristinusko?
...ihmiskunnan tehokkaimat motiivit.
Miksi koettaa tukahduttaa niitä, jos ne voi ohjata aikaansaamaan hyvää enemmän kuin pahaa.
Jos on toki aika iso JOS !!!
kas tässä:
http://www.exitmundi.nl/exitmundi.htm
Onko Vihreillä oma Raamattu.
Kun Jeesus kuoli ristillä, hänen viimeisimpiä sanojaan oli roistolle "totisesti sinä olet tänään kanssani taivaaassa" tai jotenkin tuohon suuntaan. Eihän voinut Jeesus enää lähes roiston viimeisellä henkäyksellä ottaa huomioon tämän "syntisäkin " suuruutta.
Kyllä Jeesus taisi olla paljon armahtavampi kun environment.
"Jeesuksen" elämään ovat päässeet vaikuttamaan monet historioitsijat ja piispainkokoukset, joten "Jeesuksen" viimeisimmät lausunnot ovat aina ajallista kirkolliskokoustyöskentelyä. Nykyiset teologiset tutkijat ovat esim. Suomessa sitä mieltä, että jos "Jeesus" eli ja kuoli mestattuna, hänen viimeinen sijansa oli joukkohaudassa.
mutta vastasin tuohon avaukseen, jossa myös vähän omavaltaiseti lisätiin synnin tuskaa.
Menee jo teologian puolelle, mutta eettisessä mielessä armahdusmenettely on kestämätön ja epäreilu. Sen niittää minkä kylvää.
Huomannet, että minulla ei ole ainakaan kristillistä Jumalaa.
Kaikki jumalat lienevät kuitenkin perimmiltään koston jumalia, koska muutenhan me pakanatkin päästäisiin taivaisiin?
jumalaa". Mutta niinkuin sinun kirjoituksista voi päätellä niin kyllä sinullakin joku jumala on.
Tai jumalan kuva. Uskontohan se on sekin, ettei usko mihinkään.
on joku sielunvaellukseen oskova sitä mieltä, että Tarja Halonen on uudestisyntynyt O W Kuusinen! :))
mukaan maallisen vallan tuomion, kärsi kirutuskuoleman.
Jos hänen viimehetken uskoontulo pelasti helvetiltä niin kai sellaisen voi diplomiinsinöörikin hyväksyä.
Koska se sotii oikeudenmukaisuuden periaatetta vastaan. Ihminen niittää seuraavassa elämässä sen minkä tässä elämässä kylvää. Armahdus viime metreillä olisi tasa-arvon periaatteen romuttamista.
En sitä paitsi usko mihinkään ylempään voimaan, varsinkaan armahtavaan Jumalaan, vaan "Jumaluus" on kaikkialla, meissä jokaisessa. Karman laki toimii siinä missä muutkin luonnonlait. Anteeksiantoa ei voi olla olemassa, mutta karman täyttyminen inkarnaatioiden jatkumona kylläkin vapauttaa sielun kahleet maallisesta tomumajastamme kohti henkisempiä sfäärejä. Näin minä uskon.
myös toisilleen asioita anteeksi. Oletko sitäkin vastaan.
Ei tuo sinun uskosi ole yhtään helpompi käsittää kun uskominen Jumalaankaan.
Sitäpaitsi Jumala on Jumala, ei sen tekoja pysty ihmiset käsittämään, eikä Jumalan suhteen voi ihmisen logiikka toimia.
Toiset ihmise oppivat myöhemmin kun toiset, ei sitä ihmistä joka myöhemmin oppii voi sen takia pitää syntisempänä. Mitä tuollainen tasaarvo on.
Mitään ylempää voimaa kun ei ole. Jumaluus on sellaista aineetonta energiaa, jota emme näe tai voi mitata, mutta jonka puuttuminen tappaa pienimmänkin eliön.
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä voi hyvinkin toinen antaa toiselle anteeksi pahan teon, mutta pahantekijän sielun kehitykseen ko. anteeksianto ei vaikuta. Pahantekijä vastaa kyllä teoistaan, mutta vain itselleen, sillä eteen kasaantuva paha karma on mitätöitävä myöhemmin, kenties nykyisessä, kenties jossain seuraavista inkarnaatioista.
Sielunvaellusopin ja kristinuskon yhtäläisyyksiä löytyy paljon, myös ns. tuonpuoleisessa. Siinä missä kristinopin mukaan paha joutuu helvettiin, sielunvaellusopin mukaan liiaksi pahaa karmaa kasannut sielu ei saavuta enää edes eläimen astetta, vaan hänen sielunsa siirtyy ikiajoiksi kivikuntaan, sedimentoituu.
Karmaa ei voi poistaa tai hyvittää anteeksiannolla, kun taas Kristityillä on anteeksiantava Jumala, siinä on iso ero.
Kristityillä on taivas, jonne uskova pääsee jeesuksen sovitustyön kautta, kun taas sielunvaeltajalla on karman täyttymisen myötä edessä henkistyminen, aineesta vapautuminen.
Ja nyt laajempiin sfääreihin. Jos ihmiskunta tekee liikaa syntiä eli tuhoaa liiaksi elävää luontoa, joka puolestaan on jumalallisen energian tyyssija, tämä kaiken ylläpitävä energia, praana, elinvoima, vetäytyy ihmisestä ja ihmisrotu katoaa tältä planeetalta.
Eikö sinulle riitä se, että olet olemassa. Jo se vaatii niin valtavaa säkää (todennäköisyys olemassaoloonhan on uskomattomattoman pieni), että tietoisuuden siitä pitäisi riittää.
Mitä enemmän meitä ympäröivään universumimme ihmeisiin tutustuu, sitä enemmän osaa nauttia siitä universaalisessa katsannossa häviävän pienestä hetkestä, jonka voimme olemassaoloamme todistaa.
Ei siihen uskontoja tai karman lakeja tarvita.
jos hän tekee parannuksen. Ei sen jälkeen vanhojen syntien enää saa painaa.
Sielunvaellusoppisi on kylmä oppi. Ihmisellä pitää olla mahdollisuus saada syntinsä anteeksi, niin hän voi tuntea itsensä vapaaksi.
Vai väitöskirja! Alkaa tämä Suomessa harrastettu tohtoritehtailu saada koomisia sävyjä. Ja aiheena varmaan naiivi viherpipertely teiniflikan asteelle jääneiden elämäntapaterroristien arjessa?