Helsingin Sanomat ti 28.2.2006
Israel ryöstää palestiinalaisten rahoja
Auton etulasiin liimattua tarraa on työlästä jynssätä irti. Sen vuoksi palestiinalaiskaupunkien Gazan ja Ramallahin kaduille lipuvien uusien saksalais-, korealais- tai amerikkalaisautojen tuulilaseissa komeilee yleensä kuukausien ajan merkintä, jossa lukee paksuin punaisin heprealaiskirjaimin "tarkastettu".
Merkinnän mukaan tavara on käynyt läpi tulli- ja turvallisuustarkastuksen israelilaisessa Ashdodin tai Haifan satamassa. Nämä kaksi satamaa ovat tärkeimmät reitit, joiden kautta ulkomaiset tavarat kulkevat Länsirannalle tai Gazaan.
Palestiinalaiset tuovat maahan kaikenlaisia tuotteita: ruotsalaisia vesipumppuja, yhdysvaltalaisia puskutraktoreita ja maissihiutaleita, kiinalaisia muovileluja, ranskalaisia pesukoneita ja tanskalaista juustoa. Käytännössä kaikki pääsevät määränpäähänsä vasta, kun ne ovat läpäisseet israelilaisten satamaviranomaisten ja turvallisuustarkastajien seulan.
Palestiinalaiset maahantuojat joutuvat maksamaan satamissa israelilaisviranomaisille 17 prosentin arvolisäveron ja lisäksi kaikki Israelin kautta Länsirannalle tai Gazaan kulkevien tavaroiden tullimaksut. Näistä ― sekä palestiinalaisten suorista maksuista israelilaisille yrityksille ja kauppiaille ― syntyi viime vuonna 711 miljoonan Yhdysvaltain dollarin tulot.
Mutta kenen rahoista on oikeastaan kyse? Israelin hallituksen helmikuisen päätöksen perusteella rahat näyttävät kuuluvan Israelille. Hallitus ilmoitti, että se jäädyttää palestiinalaisten vero- ja tullitulot ainakin toistaiseksi vastauksena äärijärjestö Hamasin vaalivoittoon. Rahojen maksamiseen asti, jos niitä ylipäänsä maksetaan, Israelin valtio kerää korkotuotot.
Näin sen ei kuitenkaan pitäisi mennä. Oslon sopimuksen (sekä kaiken maalaisjärjen ja perustavan oikeusajattelun) mukaan tullitulojen pitäisi koitua niiden ihmisten hyväksi, jotka viimeiseksi ostavat tullatut tavarat.
Verotulot eivät ole hyväntekeväisyyttä. Kyse ei ole samanlaisista rahoista kuin vaikkapa Hollannin antaessa ulkomaanapua. Apu on peräisin vapaaehtoisilta hollantilaisilta ja voidaan jäädyttää, jos hollantilaiset lakkaavat antamasta ropojaan.
Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin tullituloista. Ne kuuluvat niiden alueiden ihmisille, jonne tavarat ovat menossa, eikä Israelilla ole mitään oikeutta jäädytyksiin.
Vuodesta 1994 lähtien Israelin valtiovarainministeriön kuukausittain tilittämät maksut ovat muodostaneet ratkaisevat osan palestiinalaishallinnon tuloista. Israel lopetti hetkeksi tilitykset vuonna 2001, mutta Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja muiden maiden painostus pakotti sen pyörtämään päätöksensä. Valitettavasti vastaava paine näyttää epätodennäköiseltä Hamasin vaalivoiton jälkeen.
Viime vuonna 711 miljoonaa dollaria muodosti lähes kaksi kolmannesta palestiinalaishallinnon tuloista. Gazasta ja Länsirannalta kertyneinä tulo- ja myyntiveroina hallinto keräsi ainoastaan 383 miljoonaa dollaria.
Kotimaasta kerätyt verotulot ovat näin pienet, koska palestiinalaisalueiden talous on jatkuvassa taantumassa ja toimii Maailmanpankin mukaan selvästi alle oman potentiaalinsa. Palestiinalaisten taloutta surkastuttavat Israelin raskaat, systemaattiset liikkumisrajoitukset.
Palestiinalaisalueiden 20―24-vuotiaista asukkaista 35 prosenttia oli työttömänä viime vuoden heinä-syyskuussa. Noin 43 prosenttia elää Maailmanpankin köyhyysrajan alapuolella ja 15 prosenttia vakavassa köyhyydessä. He eivät pysty täyttämään edes pankin määrittelemiä perustarpeita.
Omimalla itselleen palestiinalaisten vähäiset tulot Israel ei rankaise Hamasia tai saa sitä muuttamaan asenteitaan. Sen sijaan palestiinalaiset saavat jälleen yhden syyn suhtautua Israeliin aggressiivisena ja sortavana miehittäjänä.
Amira Hass
Kirjoittaja on israelilaisen Haaretz-sanomalehden Ramallahinkirjeenvaihtaja.
Israel ryöstää palestiinalaisten rahoja
Auton etulasiin liimattua tarraa on työlästä jynssätä irti. Sen vuoksi palestiinalaiskaupunkien Gazan ja Ramallahin kaduille lipuvien uusien saksalais-, korealais- tai amerikkalaisautojen tuulilaseissa komeilee yleensä kuukausien ajan merkintä, jossa lukee paksuin punaisin heprealaiskirjaimin "tarkastettu".
Merkinnän mukaan tavara on käynyt läpi tulli- ja turvallisuustarkastuksen israelilaisessa Ashdodin tai Haifan satamassa. Nämä kaksi satamaa ovat tärkeimmät reitit, joiden kautta ulkomaiset tavarat kulkevat Länsirannalle tai Gazaan.
Palestiinalaiset tuovat maahan kaikenlaisia tuotteita: ruotsalaisia vesipumppuja, yhdysvaltalaisia puskutraktoreita ja maissihiutaleita, kiinalaisia muovileluja, ranskalaisia pesukoneita ja tanskalaista juustoa. Käytännössä kaikki pääsevät määränpäähänsä vasta, kun ne ovat läpäisseet israelilaisten satamaviranomaisten ja turvallisuustarkastajien seulan.
Palestiinalaiset maahantuojat joutuvat maksamaan satamissa israelilaisviranomaisille 17 prosentin arvolisäveron ja lisäksi kaikki Israelin kautta Länsirannalle tai Gazaan kulkevien tavaroiden tullimaksut. Näistä ― sekä palestiinalaisten suorista maksuista israelilaisille yrityksille ja kauppiaille ― syntyi viime vuonna 711 miljoonan Yhdysvaltain dollarin tulot.
Mutta kenen rahoista on oikeastaan kyse? Israelin hallituksen helmikuisen päätöksen perusteella rahat näyttävät kuuluvan Israelille. Hallitus ilmoitti, että se jäädyttää palestiinalaisten vero- ja tullitulot ainakin toistaiseksi vastauksena äärijärjestö Hamasin vaalivoittoon. Rahojen maksamiseen asti, jos niitä ylipäänsä maksetaan, Israelin valtio kerää korkotuotot.
Näin sen ei kuitenkaan pitäisi mennä. Oslon sopimuksen (sekä kaiken maalaisjärjen ja perustavan oikeusajattelun) mukaan tullitulojen pitäisi koitua niiden ihmisten hyväksi, jotka viimeiseksi ostavat tullatut tavarat.
Verotulot eivät ole hyväntekeväisyyttä. Kyse ei ole samanlaisista rahoista kuin vaikkapa Hollannin antaessa ulkomaanapua. Apu on peräisin vapaaehtoisilta hollantilaisilta ja voidaan jäädyttää, jos hollantilaiset lakkaavat antamasta ropojaan.
Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin tullituloista. Ne kuuluvat niiden alueiden ihmisille, jonne tavarat ovat menossa, eikä Israelilla ole mitään oikeutta jäädytyksiin.
Vuodesta 1994 lähtien Israelin valtiovarainministeriön kuukausittain tilittämät maksut ovat muodostaneet ratkaisevat osan palestiinalaishallinnon tuloista. Israel lopetti hetkeksi tilitykset vuonna 2001, mutta Euroopan unionin, Yhdysvaltojen ja muiden maiden painostus pakotti sen pyörtämään päätöksensä. Valitettavasti vastaava paine näyttää epätodennäköiseltä Hamasin vaalivoiton jälkeen.
Viime vuonna 711 miljoonaa dollaria muodosti lähes kaksi kolmannesta palestiinalaishallinnon tuloista. Gazasta ja Länsirannalta kertyneinä tulo- ja myyntiveroina hallinto keräsi ainoastaan 383 miljoonaa dollaria.
Kotimaasta kerätyt verotulot ovat näin pienet, koska palestiinalaisalueiden talous on jatkuvassa taantumassa ja toimii Maailmanpankin mukaan selvästi alle oman potentiaalinsa. Palestiinalaisten taloutta surkastuttavat Israelin raskaat, systemaattiset liikkumisrajoitukset.
Palestiinalaisalueiden 20―24-vuotiaista asukkaista 35 prosenttia oli työttömänä viime vuoden heinä-syyskuussa. Noin 43 prosenttia elää Maailmanpankin köyhyysrajan alapuolella ja 15 prosenttia vakavassa köyhyydessä. He eivät pysty täyttämään edes pankin määrittelemiä perustarpeita.
Omimalla itselleen palestiinalaisten vähäiset tulot Israel ei rankaise Hamasia tai saa sitä muuttamaan asenteitaan. Sen sijaan palestiinalaiset saavat jälleen yhden syyn suhtautua Israeliin aggressiivisena ja sortavana miehittäjänä.
Amira Hass
Kirjoittaja on israelilaisen Haaretz-sanomalehden Ramallahinkirjeenvaihtaja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja yrittää ymmärtää