"Demarihapatusta"

Demari-Ruotsi on vapauttanut kaupan aukioloajat jo aikoja sitten.

Onko niin, että myös Ruotsi on työ- ja muun elämän vapauttamisessa valovuosia Suomen edellä.

Suomi taitaa olla Euroopan puritaanisin ja säädellyin maa.

Suomen Yrittäjät on tässä kohtaa kyllä ihan pihalla. Kilpailun pelko on demariuden alku.

On käsittämätöntä, että pikkukauppojen pitäjät huutavat valtiovaltaa apuun sopimustensa sorvaamisessa ja toteuttamisessa.

Kauppojen aukioloaika pitää vapauttaa täysin valtion holhouksesta.

Puoluekentässä aukioloaikojen vapauttamisen vastustus lähtee liikeliitosta ja SAK:sta ja siirtyy sieltä vaalirahoittajan käskynä SDP:lle.

Se on demarihapatusta.

Suomen Yrittäjien tilanne on kokonaan toinen, mikä ilmeni ainakin radiossa haastatellun SY:n edustajan kannanotoista.

Itse näen tilanteen myös hyvin huonona monien kauppiasyrittäjien kannalta, koska Suomessa ei ole vapaata kilpailua kaupan alalla, vaan kolme suurta keskusliikettä hallitsee kaikkia vähittäiskaupan aloja ja niden rinnalle ovat rantautuneet ulkomaiset erikoistavarakaupan ketjut. Tilanne on melko puhdas oligopoli, eli muutama harva hallitsee markkinoista yhteensä yli puolet, päivittäistavaroissa jopa 80%.

Tämä ei ole terve tilanne, vaan täysin vapaan markkinatalouden periaatteen vastaista. Tähän olemme kuitenkin joutuneet suljetun talouden seurauksena, jonka aikana kaupan rakenteessa tapahtui ns. vertikaalinen integraatio, jonka tuloksena aiempi itsenäisten tukkukauppojen ja niiden itsenäisinä asiakkaina toimivien kauppiasyritysten verkosto tuhottiin.

Tuhoaminen tapahtui osin osuustoiminnan seurauksena ja osin Keskon toimesta, jossa kauppiatten perustama keskusliike otti vallan kauppiaistaan ja teki heistä keskusliikkeen torppareita. E-osuuskunta Eka toteutti 1983 täysin puhdasoppisen vertikaalisen integraation, kun OTK-lainen osuustoiminta fuusioitiin yhteen osuuskuntaan, joka vastasi kaikesta valtakunnallisesta vähittäiskaupasta, tukkutoiminnoista, maahantuonnista, ostoista ja aluksi jopa omisti teollisuutta.

Kesko ja S-ryhmä vastasivat tähän tiivistämällä omien ketjujensa ohjausta ja vähentämällä kauppiaitten valtaa. kaikki edellä kuvattu toteutettiin yksinomaan kustannustehokkuuden saamiseksi suurten volyymien ja keskittämisen kautta. Tuko ei pysynyt perässä, eli itsenäinen tukku- ja vähittäiskauppa kuoli, kun se ei pärjännyt kannattavuudessa markkinoita hallitseville Keskolle ja kahdelle osuustoiminnalliselle keskusliikkeelle.

Tämä kehitys ei ole vapaata markkinataloutta, vaan puhdas oligopolitilanteen harvainvallan seuraus: isot tappavat pienempänsä.

Tämä kehitys on jatkunut aivan vääjäämättä ja kiihtynyt, kun Suomeen ovat rantautuneet jo edellä mainitut kansainvälisten kaqupan jättien ketjut. Seuraus on, että kauppiasvetoisilla erikoisliikkeillä menee helvetin huonosti ja niitä lopetetaan koko ajan. Isot tappavat pieniä edelleen täysin riippumatta siitä, milloin kaupat saavat olla auki tai eivät saa olla auki.

Suomen yrittäjien huolki lähtee siitä, että pienkauppojen kuolema kiihtyy, jos aukioloaikoja vapautetaan. Näin epäilemättä käykin sellaisissa paikoissa, joissa on isoja kauppakeskuksia pienkauppojen läheisyydessä. SY ajaa jäsentensä etua, mikä on sen tehtävä, kun edessä näkyy vain synkkää ja vielä synkempää.

Oma kantani kauppojen aukioloon on silti edelleen sama: Kaupalla tulee olla oikeus palvella asiakkaitaan silloin, kun kauppa katsoo asiakkaitten tarvitsevan palvelua.

Yhteiskunnan tehtävä ei ole lainsäädännöllä puuttua siihen pärjäävätkö pienet kaupat kilpailussa hyvin vai huonosti. Nämä perusteet ovat varsin hupaisia, kun ajatellaan, että yhteiskunta on poliittisten päättäjiensä myötävaikutuksella jo 30-40 vuotta ajanut sitä linjaa, että kauppa keskittyy harvojen suurten käsiin. S-ryhmä, Kesko ja EKA-Yhtymä, nyttemmin Tradeka, ovat yhdessä kauppapaikkoja gryndaavien rakennusliikkeiden kanssa rahoittaneet puolueiden toimintaa ilmeisesti yli 50-prosenttisesti kaikki nämä vuosikymmenet. Niinpä nyt tuntuu hyvin omituiselta, jos kansanedustajista joku asettuisi puolustamaan pienkauppiaita, kun ei heistä ole paskaakaan välitetty tähänkään saakka.

Nyt siis eduskunta on sen edessä antaako se markkinoiden toimia vai ei, eli annetaanko kaupalle vapaus aukiolojen suhteen.

Se on sitten kokonaan toinen juttu, millä tavalla aito kilpailu voidaan palauttaa täysin kartellimaisesti toimivaan kaupan rakenteeseen.

Jos joku epäilee onko meillä hintakartellia vai ei, niin se on helppo todeta menemällä kauppaan. Tuotteeksi voit valita esim. jonkun tunnetun viihde-elektroniikan tuotteen tai kännykän. Sitten kierrät kaikki sitä myyvät myyntipisteet, niin huomaat, että jokaisessa on sama hinta eikä vain saman keskusliikkeen eri ketjuilla vaan myös ristiin eri keskusliikeiden ketjujen ja jopa yksityisten ketjujen välillä, ikään kuin hinnasta olisi sovittu keskusliikkeiden välillä.

Tässä olisi kilpailuvirastolle tutkimista, mtta se taitaa olla liian epäpopulaari aihe, kun on eduskuntavaalitkin tulossa.

Kun pienkauppoja ei pelasteta vaikeuksilta aukioloja rajoittamalla, niin se ei ole mikään syy olla vapauttamatta aukioloja.

Näin minä asian näen.