Niin justiinsa. Mikä on suunnitelmasi tulevaisuutesi suhteen. Katsotko päivän kerrallaan, vai valmistaudutko jo nyt isoihin päätöksiin oman elämäsi suuntien suhteen.
Oletko haaveillut muutosta pois kotipaikastasi toiselle paikkakunnalle tai peräti ulkomaille asustelemaan? Se on nyt siinä, joten eikun vastailemaan.
Oletko haaveillut muutosta pois kotipaikastasi toiselle paikkakunnalle tai peräti ulkomaille asustelemaan? Se on nyt siinä, joten eikun vastailemaan.
Vastaukset 100
Vanhimmat
Tuskin muutan ulkomaille,muutin just 5vuat sitten takaisin kotiSuomeen. olin poissa 29vuotta. nyt mennään täällä vain suurinpiirtein päivä kerrallaan.
Suomesta silloin, kun palasit tänne. Paljon oli varmaan muuttunut asioista, mitä olit ajatellut täällä olevan jne. vaikka varmasti kävit lomillasi täällä ja pidit yhteyttä tuttaviisi ja sukulaisiin.
Iskikö paluun jälkeen sellainen kulttuuri-shokki, niinkuin ne sanoo tulevan takaisinmuuton jälkeen?
Suomalaiset eivät mielestäni vaikkuta enää niin takapajuisilta kun ennen. Suomi on todella mennyt eteenpäin. Palkat näköjään jurnuttavat entisillään. Kävin todella usein välillä Suomessa sukuloimassa. nyt viihdyn kyl jotenkuten täällä. Sais vaa samaa palkkaa ko Norjassa ollessani. Mut ei voi mittään, täällä vaan ollaan.
Euroopan tasolla ollaan ostovoimassa tuolla Albanian tasolla pian. No toiset sanoo, että menee kuulemma hirveen hienosti, mutta onneksi olen nähnyt minäkin jo kaikenlaista muuta, niin voi miettiä omalta kohdaltaan pikkuisen laajemmilta kulmilta.
....meinasin jäädä. Pitäs varmaan miettiä, missä olisi varaa sen jälkeen asustella. Haave olisi pysyä siinä missä olenkin, mutta ei onnistu rahallisesti.
juttuja ruottinmaalta ja siellä tilanne on kärjistynyt vero yms. seikkojen takia joillakin ihmisillä aika sietämättömäksi. Heidän on ollut pakko myydä talonsa, että voivat elää eläkkeensä turvin normaalia elämää edelleen...Ei kuullosta kovin hyvältä sellainen.
On todella ikävää, että joudut tekemään tuollaisen siirron elämässäsi, kun siirryt eläkkeelle.
...sama myös Suomessa, jos vielä jäät yksin,
eihän nää Suomen ja muualta hankitut eläkkeet
niin isoja ole, ja kun verottaja pitää huolen
että saavat omat %.t joka sentistä....
ja toisessa maassa ovat jo kerran verot maksettu,
ja suomessa toiseen kertaan, siis samasta rahasta
ja vielä kehtaavat väittää että Suomessa ei ole kaksoisverotusta,....
on taimellaan...ikkunallaaaa...
kaappikello tilauksessa ( ei totta, koska ovat kallita)
keinutuoli hankittuna
huivi ja vaari hakusessa,,vaan
eipähän tarvi keinutuolissa itkeä,
että "vaari hukkui...meren mustiin laineisiin"
Paikkakunnasta ei nyt osaa suunnitella mitään, muuta kuin haaveissa olisi kokeilla aivan erilaista ympäristöä missä olen koko elämäni asunut
ehkä sellaiseen... palvelujen ja "kylthyyrin" äärelle
ei tarvitsisi tuota autonkotteroa aina pitää ruokolla
Ei paha juttu ollenkaan, mutta tuleen ei saa jäädä makaamaan, joten sitten vaan toteuttamaan niitä toiveita sitä vaaria myöten.
se onkin, että mitä tosissaan haluaa
siihen pyrkii kaikin mahdollisin keinoin
ehkä tavoitteissani on jotain realismia, siitä että mikä voisi olla mahdollista, kohdallani
jotain perinteistä ja ehkä jotain uutta
vaan muuttuvia tekijöitä on aina niin paljon, että kaikesta pyrkimyksestä huolimatta realistiseksi
ajattelemansa tavoitteetkaan ei toteudu
siksipä en kovin lujin ottein tartu enää mihinkään
tavoitteisiini
vaarienkin suhteen olen tullut liian varovaiseksi...ne kun aina lähtevät ( ilman lupaani) vaikka minne.... :)
niin, eivät ihan heti karkaile..hah!
minä olen kyllä sitä mieltä, että sanaa pitäisi uskoa ja kerrasta!
mielellään...
ja
kiittooos!
;D
No nyt on suunnitelmat hakusessa. Nelisen kuukautta junailin tuossa ura-asioita ja tänään piti olla eka duunipäivä vaan pikkuvirkamiehen "kömmähdyksen" ansiosta meni loppuvuoden suunnitelmat maanantaina uusiksi...
Olen tullut useasti tulokseen että pitäähän sitä kokoajan miettiä tulevaisuutta ja haaveitakin pitää olla. Nykyaika nyt vaan on jotenkin niin sekavaa ja muuttuvaa että harvakseltaan loppujen lopuksi mikään toteutuu edes suurinpiirtein. Eikä se todellakaan joka kerta ole itsestä kiinni miten asiat menevät. Vaan tärkeintähän on liike, ei lopputulos.
Sen verran tullut muuteltua ja ulkomaillakin asusteltua ja sählättyä työ/työttömyys asioitten kanssa ja ties mitä että vähitellen kaipaisi lähinnä jotain "tasaisempaa" meininkiä tai jotain varmuutta mitä tekeepi vaikkapa ens viikolla.
Ihan lähimmäisin suunnitelma just nyt on suihkussa käynti...
=DW=
Antaa mahdollisuuden jollain lailla myös alkaa siihen hienosäätöön tulevaisuuden suhteen.
Vaikeasti selostettu, mutta toivon, että ymmärsit oikeinpäin.
Eli jos sattuu olemaan pätkätöissä tms., ei halua, eikä edes uskalla tehdä suuria päätöksiä, koska tiettyä jatkuvuutta ei ole edes turvaamassa tilannetta.
50:n pinnassa lopetin säännöllisen palkkatyön ja ryhdyi tekemään pätkiä ja nostamaan korvauksia, osa 3:n kk:n osina Espanjassa.
Pätkät lopetin heti kun pääsin "putkeen".
Kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan raha-asioita ja asuntoja myöten mutta
-perkeleen eturauhanen vaatii lääkitystä
-silmiin rakentuu harmaakaihi
Joten tulevaisuudessa aion hankkiutua kaihileikkaukseen ja eturauhasen kanssa pärjäillä mahdollisimman pitkälle ilman syöpää.
Eikös tässä jo tavoitteita olekn?
Sinä olet siinä tilanteessa, että pystyt vapaalta suunnittelemaan noita hoitoja ja elämääsi sen suhteen, kaikki eivät pysty lähtemään ns. elävänä eläkkeelle, vaan loppuun asti mennään pakon takia, tai sitten oma valinta.
Aikoinani katsonut tulevaisuuteen ja nyt nautin päivän kerrallaan, vaikka eläkeikään on pitkä matka.
itse pyrin samaan tässä pikkuhiljalleen.
Kippis !
utelias että kuinka pitkä matka? Kyllähän miehen ikää kai voi kysyä kun monet naisetkin sen täällä ilmoittavat. Vai?
Riippuu tietysti mitä työkseen tekee. Jos on yksityisyrittäjä, niin jotkuthan tekevät työtä vielä 85-vuotiaanakin. Joku pikkukylän kauppias esim. mutta tokkopa sä niin kauaa olet ajatellut olla työelämässä, vaikka mistä sen tietää:) Jos tykkää työstään niin mikäpäs siinä. Viime aikoina vain on ollut trendinä hankkia eläkevakuutuksia ja hakeutua jo 55-vuotiaana varhaiseläkkeelle. Mä olen pitkäikäistä sukua joten ihan hyvin voisin vielä 70-vuotiaaksi asti työskennellä mutta tuskinpa sitä kuitenkaan teen. Olen niin aamu-uninen että ne aamunousut ottaa kaikkein lujimmalle. Sitten kun päästään puolen päivän yli niin alkaa kulkea oikein kunnolla. Sellainen työ oliskin ihanteellinen joka alkais vasta klo 11-12.
Meillähän viisari on jo siirtynässä eläkkeen suuntaan jollemme jo ole varhaiseläkkeellä,sinähän olet omien tietojesi mukaan vasta 35 joten olet niitä ainoita täällä jotka siis vielä voivat suunnitelle muutakin tulevaisuutta kuin mukavaa vanhainkotia;D
olevani yksin tällä palstalla, jotka ovat vielä pitkään työelämässä mukana.
Vanhainkotisuunnitelmia ei ole, mutta jokin kakkoskoti jostain lämpimästä euroopan maasta kylläkin. Näin mää eppäilen....
Menisitkö sinne omanikäisillesi virnuilemaan jos uskallat?
aiheessa on? Mielestäni aivan hyvä aihe.
Itse et uskaltanut tuotakaan sanoa nikilläsi. Mitä pelkäät? Tulevaisuuttasiko?
50-60-vuotiailta tulevaisuudensuunnitelmista kun itse on (MUKA) 35
"nikkisi" muka on;D ...............
naurettavaa? En vieläkään ymmärrä. Keskusteletko sinä asioista vain ikäistesi 3 vuotiaiden kanssa?
Minkä ikäinen -leikki..herkkii siinä irvimästä...höperö..
Viestisi on ensimmmäinen tässä avauksessa, joka kokee tämän kysymyksen virnuiluna.
En ole minäkään nauranut tässä avauksessa kenellekkään. Miksi olisin?
kuulevinani että täss avauksessa olisi olleet kovat ottelut? Ihan siistiltähän tääl nyt näyttää. Hienoa.
kun tää on sellainen asijallinen avaus, katsos.
Tappeluskeikat on sitten erikseen.
kuinka kauan voimme asua näin, mutta se on sen ajan murhe - se kerrostaloon muutto keskelle kaikkea..
Immeinen pärjee varmaan vielä pitkään.
Onnea ja menestystä:-))
???
ja pakkokin pärjätä kun tuota työikää on vielä jälellä, mutta tämä asumismuoto voi käydä raskaaksi hoitaa tulevaisuudessa, ellei sitten tulevaisuudessa ole niitä omakotitalkkareita saatavilla tai tarjolla, siis palkattuja.
Ei se muutto sinällään ole mikään ongelma yleensä, vaan ne kaikki sivuilmiöt siinä koko sopassa sitten.
On ihanaa asua kerrostalossa.
Olen ikäni asunut omakotitalossa, poikamiesaikoja lukuunottamatta.
2,5 vuotta sitten muutimme ihanaan kerrostaloon.
Pikkukaupungin keskustassa, ylin kerros. Naapureiden äänet sain vaimenemaan parin kuukauden "neuvottelujen" jälkeen.
Kohta kolme vuotta tulee täyteen.
Hienoa lähteä pois pitemmäksikin aikaa ( se on suhteellista, omakotitalosta lähtien 3kk on jo pitkä aika ).
Ei muutto mikään ihme revohka ollut.
Valitsimme tavarat jotka otimme mukaamme. Loput veimme punaisen ristin kirppikselle.
Huomattava osa kelpasi talon ostajille ja loput tuttu autoilija vei kuormurilla energiajätepisteeseen ja metallikeräykseen.
Itse pakkasimme ja purimme. Muuttofirma hoiti siirtelyt ja kantelut.
Tarkoitatko sitä mahdotonta roinan määrää mikä jää aina yli.., vai sopeutumista muutokseen yleensä?
tulee sitten tuota järveä ja tätä luontoa tässä ympärillä..:/, mutta toivottavasti vuodet kypsyttävät..
Otetaan vaikka esimerkkinä pariskunta, joka siirtyy omakotitalosta pienempään kerrostaloon..Noo, sitten kaikki ne tavaroitten säätämiset kohdalleen ja sitten pitäis vielä yrittää molempien sopeutua uuteen ympäristöön..Entäs jos toinen sopeutuu ja toinen ei sopeudu..Ei mikään ihan pikkujuttu sellainen.
Mieltymykset muuttuvat.
Merenrantaan matkaa noin 20 metriä ulko-ovelta.
Järveltä lähdimme 35 vuotta sitten.
Jos olisi halua niin ainahan sinne voisi palata!
Jotkut haluavatkin.
Minulla taas tulee ikävä keskusta-asumisen mukavuutta: kauppaa alakerrassa, metroasemaa vieressä jne jne.... Vuokrat vain täällä ovat niin huimaavat, että eteen tulee pakostakin muutto syrjemmälle, kauemmas palveluista ja värikkäästä ihmisvilinästä. Kyllä ottaa pattiin.
Niin imutan tässä kielikurssia, venäjää ja kiinaa,
kun tuo englanti alkaa pian olla hanskassa,
eli yhtä hyvä kuin ruotsi ;)
Tag med dig från igår vad du har lärt dig.
From yesterday, take with you what you have learned.
Niin kyllä tosiaan vois vaikka muuttaa, lähelle venäjän rajaa,
kun junaliput on hieman edullisempia sieltä, Pietariin ja Moskovaan.
Ja mökinkin vois rakentaa sinne, kun on tosi edullisia rantatontteja.
Itse ajattelin jotain Suomesta ostella kesäpaikaksi (pitkän ajan suunnitelma, liekkö sitten koskaan toteutuupi) ja sitten jostain juuroopasta sellaista kakkosasuntoa.
Johtuen siitä, että nuorimmainen vielä parisen vuotta kotona opiskelujensa takia.
Olen elämäni varrella muuttanut muutaman kerran ja aina se ei ole ollut onnistunut ratkaisu.
Jos luoja tai mikä se sitten onkaan suo terveyttä ja varallisuutta, muutan tai en, mutta minne en vielä tiedä.
Ei kannata suunnitella liian tarkkaan, on elämä opettanut:)
Itse tässä muutaman vuoden ajan suunnittelin kaikenlaisia kuvioita ja pistelin niille sitten varakuviot..No nyt alkaa olla sitten paketti aika hyvin kasassa. Sen takia vaan kyselin, että millaista tuulta siellä Suomessa nyt on koskien tulevaisuutta ja sen sellaista. Toiset haluaa kaupunkiin ja toiset maalle jne.
Mutta en sitä, että missä nyt vaikutat, kun Suomen tuulta kyselet ja vielä pidemällä aika välillä?
Olen taas pihalla, kuin lumiukko!:)
J.K. Oletpa ollut harvinaisen "totinen" vastailessasi tähän ketjuun...!
Jokin syy!?
Eipä tässä muuta ole, kuin sellattinen jutska, että ajattelin kysellä mitä ihmiset tekee tai aikoo tehdä tulevaisuudessa. Maailmalla myllää ja Suomessa pistetään tehtaita kiinni, vaikka ne tuottaa voittoa...Mutta ne ei tuota tarpeeksi voittoa...Aika ihmeellistä sinänsä kuulla tuollaista. Sen takia ajattelin sitten kysäistä, että vieläkö ihmiset uskaltaa haaveilla jostain ihan uudesta ja peräti ottaa pieniä riskejä toteuttaaksen ne haaveet.
Joo, en ole tällä hetkellä Suomessa.
Ostin juuri suuremman asunnon täällä Teneriffalla,entäs itse,uusi pätkätyö häämöittää?
Sinne vois lomamatkalle joskus pyörähtää. Nykyään matkustelen aika paljon keskellä juurooppaa, niin sitten lomat vietän Suomessa.
Pätkätöitä en ole tehnyt sitten kesätyöaikojen, joten sekään ei ole syynä tähän avaukseen.
Siitä eläkkeellä 8,vaimollani pieni liike jossa auttelen silloin tällöin
Jaa,luulin että olet itse eläkeputkessa niinkuin Suomessa kohta puolet 50-vuotiaista,en kadu että muutin sieltä
Miksi useimmat hinkuvat eläkkeelle?
Voihan olla rehellisesti työtön.
Siellä hidalgon kotimaassa (oletan Espanja enkä uuden mantereen puoli) on mukava käydä työttömänä 3:n kk:n jaksoja 20 vuotta sitten hankitulla asunnolla.
Kanarialla voi sinnitellä talvellakin mutta mantereen puolella ei viitsi marras-helmikuun tietämissä asustella.
Olen kyllä järjestelemässä itselleni sellaista ikiomaa eläke-hiihtolomaputkea, mutta sen kertominen täällä käänsi joillakin herneet nenään.
Ikä tuli täys eikä tarvitse raataa seitsemänkymppiseen,teen nyt töitä vieläkin jos huvittaa!
En ole edelleenkään kyllästynyt!
mutta vapaa-ajalta sitä sisältöä sitten haen elämään. Tää on välillä kiireistä ja välillä kädet selkää myöten ristissä, kun joutuupi valmista odotteleen...Molemmissa on omat hyvät hetkensä.
sen kummempia suunnitelmia..kunhan päivä kerrallaan eletään ja nautitaan siitä mitä on.
Olen tyytyväinen nykyiseen, sitten joskus kun olemme liian vanhoja asumaan isossa omakotitalossa joka vaatii jatkuvasti jotakin remonttia, niin haluaisimme muuttaa jonnekin lähemmäs keskustaa.
Vaikka kivaan rivitaloon, jossa olis pieni piha ja jotakin rapsuttamista. Tai sitten ihan kaupungin keskustaan vanhaan Jugend taloon...
Tuskin muutttaisin toiselle paikkakunnalle pysyvästi, kun saisi oman mökin jonnekin Vuokatin tai Ylläksen kupeeseen, niin se olisi sellainen haave...ja haaveeksi taitaa jäädäkin...eihän sitä tiedä jos se lottovoitto kuitenkin joskus tulisi...
En olisi ehtinyt omakotitaloa laitella enää tämän työni lisäksi, joten toiset hoitaa pihan laitot ja itse kurkistelen ikkunasta heidän touhujaan.(Siis kerrostalon ikkunasta)
Suomesta toivon joskus saavani jonkun kesäpaikan omaksi, mutta en ole sen enempää siihen nyt panostanut, koska ei ole aikaa toteuttaa niin mittavaa projektia. (Tontti ja rakentaminen)
Eli jos sen verran saa aikaiseksi että kerkii etsiin mieluisen tontin niin rakenteleen ehtii myöhemminkin.
Sitäpaitsi ihan sijoitus mielessäkin maahan kannattaa aina sijoittaa, sen arvo nousee aina pitemmällä aikavälillä katseltuna.
Toki riippuu monestakin asiasta mistä tonttinsa haluaa saada... siis kulkuyhteyksien, tulevan loppusijoitus paikan jne asioiden takia. Tuusulan järven rantatontti voi olla investointina sellainen että lapista sillä ostaa jo rantatilan.... hmmm Kemijärvellä on nyt halpaa kun kunta on melkein selvitystilassa...
Ite sijoitin viitisentoista vuotta sitten sen verran että lunastin kotitilan rääppeet perikunnalta itelleni. Tähän asti se on ollut lähinnä pakkotyöleiri ja kammottava rahareikä.... vaan pitemmällä tähtäyksellä siitä tulee olemaan iloakin. Sitäpaitsi kohtuullisella rahalla (velat on jo maksettu) sai aikoinaan jo nykyisin ihan arvokkaan paikan jos ajattelee silleen jos joskus on rahan tarvetta elämiseen tai tarvii takauksia kiinnityksiin tai rahaa johonkin investointeihin.
Ihmiset kuolee ja elämä menee menojaan. Maa on ja pysyy.. siis sen mitä on pysyäkseen.
=DW=
kun sitä maata ei niinku keksitä enää lisää...On vain niin hiton vaikea tällä hetkellä lähteä juoksenteleen jotain Suomen metsiä halki ja etsiä niistä myytävänä olevista tonteista joku sopiva.
Mutta kun tuo kohtalo heitti pyöräsä käyntiin.
Ei mokomaa tiijä mihin"viisari"pysähtyy.:))
Ostatko vokaalin, vai pyöritetäänkö? Kuules silmät tarkkana vaan tätä palstaa seuraat, niin eiköhän täältä vinkit vielä irtoile..hah!
Kuis muuten kuljettaa?
Heittellee kun luoja kerjäläistä.:)
Ostammaan en ala pistä vain pyörimmään,katotaan miten äijän käy:)
Hiijen kuusessakos sitä ite tötteröijään?
Oisko aikalähellä sitten vaikka keskeistä juurooppaa. Pitäis varmaan itsekkin katsoa kalenterin kartasta, että onko tää nyt miten keskeinen paikka.....Ihan tavallinen maapläntti ja helkkaristi populaatiota.
Jouduin jäämään alle viiskymppisenä pois työelämästä. Nyt lähestytään jo kuuttakymppiä. Kolme vuotta sitten aloitin opiskelun ja nyt eletään abina viimeisiä hetkiä. Jos urakka tulee valmiiksi tänä keväänä on seuraavan unelman vuoro....joten tulevaisuudensuunnitelmia on:-)
tuo opiskelu. Mun pitäisi taas aloittaa kielenopiskelut, kun nuo toiset kielet ruostuu ja toistenkin kanssa on ihan tarpeeksi vaikeeta.Hah!
Eroan noin vuoden kuluttua (turha kysellä miksi juuri silloin) muijasta, kun ei kerran suju. Muutan uuteen kämppään. Alan etsiä uutta pysyvämpää suhdetta. Kiertelen maailmalla. Ketkuttelen työelämässä vielä n. 10 vuotta, jos saan olla/jaksan olla. Eläkkeellä muutan johonkin korpeen veden äärelle.
Ei tässä ole tarkoituskaan kaikkia syntyjä syviä anal-lyseeerata. Kertoilee vaan sen, mikä on ok.
Kerroppas, miksi haluaisit sinne korpeen veden äärelle. Oletkos kalamiehiä, vai mikä siinä jutussa viehättää?
voi paitsi kalastaa, niin myös hiljentyä ja rauhoittua elämän myrskyistä. Vesi on alati muuttuva elementti, jonka pelkkä katseleminenkin rauhoittaa.
siitä, muutetaanko Portugaliin vai lappiin viiden vuoden kuluttua.
Maailmanympäri matka motolla on jo sovittu, eukko on sen ajan hevosvaelluksella Venäjän läpi.
Talo myydään ja rahat "poltetaan", lapsille ei niitä jätetä. Kerätköön omat miljoonansa, kyllä sitä rahaan maailmassa on.
No sen verran tunnustan, että kyllä mä noitten penskojen opiskelujutut olen turvannut, mutta sen jälkeen saavat itse tulevaisuuttaan säätää.
Matkustella tarttee meikäläisenkin, vaikkei nyt ihan maailman ämpäri-ympäri.
kannata miettiä tulevaisuutta etukäteen...kokemuksesta melkein voi sanoa että pieleen menee jos suunnittelee...
Kyllähän sitä joskus on ajatellut että kun lapset on maailmalla,voisi sitten itsekkin alkaa matkustelemaan....mutta on se kuitenkin parempi mennä vain päivä ja hetki kerrallaan...:)
Kuules se on Misukka sellainen juttu, että lippujen hinnat ei ainakaan päätä huimaa. Katsoppas vaikka halpisyhtiöitten hintoja..Blue1 ja Ryanair...Niillä pääsee halvemmalla ulkomaille, kuin bussilla Hesasta Ouluun.
Eli otat itsellesi sen hetken ja pyyhkäiset ton pikku rapakon ylitse, että heilahtaa.
joskus pääsen matkustelemaan niin voi olla että otan kalleimman lentoyhtiön mikä vaan löytyy....on tää lentopelko sen verran kova että en varmaan luottais muihin...:)
lähden, pois pääkaupunkiseudulta. Työtä vielä olisi niin paljon kuin ehdin tehdä, ja kunnolla kun kaiken teen, jopa tuloksista voisin nauttia, mutta en tätä jaksa enää kauan. Nyt elämässä ei ole muuta kuin työ. Sen vastapainoksi irtiotto tästä ja elämän sisällöksi kaikkea muuta kuin palkkatyö. Taloa en ole vielä ostanut, niistä minulle kelpaavista ei ylitarjontaa ole, mutta jos pian ei löydy, lasken rimaa.
Töitä vaan painetaan loppuun asti ja sitten...Niin, mitäs sitten on jäljellä?
Meikäläinenkin suunnistaa kaikkea muuta kohti jo nyt, koska ajattelin siitä olevan pikkuisen enemmän iloa koko meidän porukalle sillä tavalla.
Tottakai jatkan töissäkäyntiä, mutta pistelen tässä samalla asioita koko ajan järjestykseen.
Saanko olla utelias ja kysyä millaista taloa haet?
Kiinnostaa, mitä ovat ne joista ei ole "ylitarjontaa".
Puurunko, harjakatto, kunan vesijohto ja viemäri. Sähkö. Keittiö, kaksi kamaria, isommasta olohuone ja pienempään sänky. Vintillä varastotilaa. Kylpyhuone ja WC sisällä. Piharakennuksessa puulämmitteinen sauna ja liiteri sekä autotalliksi sopiva tila. Viljelykelpoista tonttimaata puoli hehtaaria, metsää lisäksi. Ei tolkuttoman kaukana maantiestä, joka on julkisin varoin ylläpidetty. Taajaman palveluihin max 10 kilometriä. Järvelle max 3 kilometriä. Laajat marjastus- ja sienestysmetsät ympäristössä, ei naapuria näkömatkan päässä.
Kiitos kun vastasit. Ei toiveesi tunnu mitenkään mahdottomalta. Täällä meillä päin tällaisia paikkoja kyllä on. Seisoa nököttövät kylmillään kun väki on pelmahtanut maailmalle.
Itselläni on tällainen paikka pikkasen suurempi pinta-alaltansa. Vuokrasin sukulaiselle, koska itsellä ei ole nyt mahdollisuutta asua siellä. Ovat kyllä tosi kivoja asua, tilaa ympärillä katsella ja möyriä jos mieli tekee. Toivon, että omasi osuu kohdalle.
Jäin työttömäksi pari vuotta sitten,pätkätöitä on riittänyt ja nyt teen töitä silloin kun huvittaa.Eipä ole kiirettä,oikeastaan voi elää ja ostaa mitä mieli tekee.Ja matkustella.Haaveissa piilopirtti 100 km säteellä jostain metsän keskeltä,energiaa vielä riittää vaik perussairaudet vähän vauhtia verottaakin.Visioita on,ne vaan muuttuu,tilanteiden myötä,joten aika lailla-päivä kerrallaan.
mun mielestä, että päivä kerrallaan...Varsinkin kun sinulla on se unelma siitä piilopirtistäsi.
Jos pystyt olemaan joustava itsesi kanssa, eli noiden visioidesi kanssa, uskon, että pääset parempaan lopputulokseen ja olet olet tyytyväinen itseesi. Näin mää eppäilen...
jos terveyttä riittää.
Paljon olen jo tehnyt. Nuorena tyttönä elin muutaman vuoden siirtolaisen elämää, tuolla rapakon takana. Ikävä toi kotiin. Avioiduin sain perheen. Nyt olemme asuneet mieheni kanssa kahdestaan jo toistakymmentä vuotta. Olemme molemmat lähteneet kotoa tyhjin käsin, pää täynnä haaveita ja unelmia maailmalle ja meitä on onnistanut ihmeellisellä tavalla.
Vaikeuksien hetkellä on tiukasti pidetty toisiamme kädestä ja menty sen "suon läpi, että heilahtaa".
Eläkepäiville olemme nyt ostaneet asunnon Espanjasta, mutta kotimaata emme jätä, vaan vietämme elämää ystävien, lasten ja lastenlasten kanssa mökillä ja kaupunkiasunnossa.
Pidän tärkeänä, että unelmoi ja haaveilee siitä mitä haluaa. Uskon, että ihminen pyrkii unelmiaan kohti. Silloin kun niissä on riitävästi samaa pohjaa parin kanssa, hyvällä onnella ja yrittämisellä ne voivat toteutua.
Yhteen hiileen puhaltamisella voi syntyä suuri liekki. Ja kaksi on tietenkin aina enemmän kun yksi. En koskaan lakkaa unelmoimasta.
Huomenna vaikka Haukan perseessä.
"suon läpi"...hah! No vitsi vitsi..Se on siitä elokuvasta tuttu juttu, että "mennään tämän aukean ylitse, että heilahtaa..."
Joka tapauksessa, hienoa kuulla, että olette tyytyväisiä siihen onnistumisen ihmeeseen.
Itsekin ajattelen nykyään siten, että se onni ja ihmeet on osa kovaa työtä ja sen kautta avautuu sitten mahdollisuus niihin onnenpotkuihin. Näin mää eppäilen olevan...
Tuokin on totta. Oikeaa Jermumaista asennetta tuollainen. Reilu meininki!
että meillä mennään läpi. Yli ei lennetä koskaan, paitsi kiven.
Minun ei tarvitse enään epäillä, on kokemusta.
Ja jos on totta mitä täällä sanovat, että olet poikieni ikäluokkaa, niin onni ja ihmeet aukeavat sinullekin kunhan uskoa unelmiin ja haaveisiin riittää. Tsemppiä! Ja mukavaa päivän jatkoa. Aloituksesi ovat tuottaneet mielenkiintoista luettavaa.
no jos ne on pikkaisen alta nelikymppisiä, niin samoilla urilla tässä sitten...
Uskon jo täysin, että olen saavuttanut jo aika suuren osan onnenlaatikon sisällöstä. Ahnehtia ei pidä, mutta en ole lopettanut haaveiluakaan. Kyllä se tästä menee eteenpäin..Toiset sanoo, että kyllä se minunkin onneni loppuu jonain päivänä ja mites suu sitten menee...Toisaalta se on aina sitten erona noihin sanailijoihin, että minulla on ainakin hyvät muistot onnenhetkistä ja heillä ei ole välttämättä niitäkään, joten kumpi onkaan loppupeleissä kokemuksia rikkaampi???
pikkasen.
Niin kukaan ei tiedä tulevasta vaikka huonostikin kävisi, mutta silloin voi sanoa runoilijan sanoin, että onhan kukittu kerta.
Me olemme mieheni kanssa naureskelleet, että kun askel lyhenee ja vuoteella on suurempi vetovoima kun millään, voimme siinä vuoteenlaidalla istuessa muistella, että uskalsimme vain sen ja sen toteuttaa. Uskon sen olevan parempi tilanne kun itkeä, että sitäkään en uskaltanut ja nyt jo kuolema kohta korjaa.
Samansuuntainen on ajatuksen juoksu,vaikka eri ikäpolvea olemme. :))
kotoa pois muutosta? Asiat on mallillaan kun on kiinnostava päivätyö, jonne voi arkisin mennä kotoa käsin. Korvaus menetetystä vapaa-ajasta on tuntuva eikä tarvitse työn perässä matkustella. Vapaa-aikana matkustellaan sitten ihan minne kulloinkin kytö käy.
ollut itsetarkoitus, vaan uudistuminen ja muutos...Kaikenkaikkiaan vaan se tilanne, onko jokin haave, jonka haluaisi riskeistä huolimatta toteuttaa.
En siis tarkoittanut muuttoa ulkomaille ainoana keinona tehdä ja toteuttaa haaveensa. Se oli vain yksi esimerkki.
Kiva kuulla, että asiasi ovat noin hyvin. Mulla tulee niitä reissuja ja sen takia sitten olis kiva taas köllötellä kotonakin.
Teen työtä sen verran kuin saan siitä toimeentuloa - en enempää. Pikkupalkkaisella ei ole varaa hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna tein päätöksen näin suuntautua, muuten en jaksa eläkeikään saakka.
Sitä vastoin satsaan enemmän elämääni palkkatyön ulkopuolella. Siis harrastuksiin, perheeseen ja ystäviin.
Nämä ensimmäiset pari kuukautta on mennyt hyvin - ei ole tullut kuin pari lipsahdusta.
Näitä viestiä lukiessa harvalla ne suunnitelmat selvät on. Tätä olen pähkäillyt vuoden verran. Eläkepäätös tuli eilen. ONEKSI osaaikaisena. Yrittäjänä on vaikea lopetaa yks kaks. Hyvinhän tässä hiihtoputkessa viihtysi jos keuhkot vain kestäisi. Kesät ainakin täällä, prätkällä ajellen. Asuntoa ei tarvitse vaihtaa, pääsee rollaatorilla ulos, tulevaisuudessa. Ehdotuksia?
Eläkkeelle ei ole hinkua vielä tässä vaiheessa ja harrastuksista löytyy vielä tavoittelemisen aihetta tulevaisuudessa. Siksi säästelen voimia siihen mielenkiintoisempaan osaan elämässäni.
siis tarkoitan fyysisestä jaksamisesta omalla kohdallani tuonne oikeaan eläkeikään. Mistäs noista vielä tietäskään, mutta suunnitelmani on sellainen, että voin itse valita päivämäärän, jolloin poistun työkuvioista ja se on jotain aivan muuta, kuin valtion säännökset esittävät.
Minulla olisi vielä reilut 10 v. jäljellä työrupeamaa ja toivottavasti jaksan sen. Siitäpä syystä olen muuttanut tätä minun elämäni toimenkuvaa. Olen mieluummin haltija kuin tonttu.
Aioin ja aion viljellä tätä kotitilaa,mulla ei koskaa ole ollut mitään muita suunnitelmia tai unelmia,no ainoa oli se perhe mutta aina ei käy niinkuin toivotaan.
Aina ei käy, niinkuin suunnittelee ja toivoo, mutta tuleen ei saa jäädä makaamaan. Jos sä eristäydyt muista ja et ole valppaana ja positiivisena, niin kaikki muukin menee siinä samalla ohitse. Tsemppiä sinne!
Unelmat tuli saavutettua, en niin isoisiin pyrkinytkään. Kotitilaa viljelen niin kauvan kun voin. Onhan siinä harrastusta kesäksi. Talveksi täytyy päästä lämpimään, ei voi syodä kortisoonia jatkuvasti. Minkälaiselle suomalaiselle ei sovi asaustaa talvia Kanarialla.
En osaa kuvitella elämää, jossa ei ole unelmia. Se ei varmaan ole häävi juttu. Surullista. Sellaista tilannetta ei elämässäni ole koskaan ollut. Jos joku ei toteudu niin aina on jotain uutta tilalla.