Jumalauta että on tunne-elämä taas sekaisin...piti nähdä exä sen uudella asuinpaikkakunnalla viikonloppuna..noh, se mjuutti taas suunnitelmiaan, kuten edellisenäkin viikonloppuna. Tätäkö se al-anon tekee? Itse olen AA:n jäsen mutta tuntuu että muija haki vain tukea al-anonista minusta eroamiseen.
3 viikkoa olen ollut selvinpäin.keittelen kahvia eräässä ryhmässä. Nyt käyn kovaa taistelua, tekisi mieli hukuttaa paha olo viinaan, se helpottaisi hetkeksi. Paras vaihtoehto tosin saattaisi olla itsemurha. Loppuisi tämä kierre.
Olen vasta alle kolmenkymmenen, mutta tuntuu että kaikki on jo ohi. Elämä on mustaa taistelua jossa päämäärä on selvitä iltaan.
3 viikkoa olen ollut selvinpäin.keittelen kahvia eräässä ryhmässä. Nyt käyn kovaa taistelua, tekisi mieli hukuttaa paha olo viinaan, se helpottaisi hetkeksi. Paras vaihtoehto tosin saattaisi olla itsemurha. Loppuisi tämä kierre.
Olen vasta alle kolmenkymmenen, mutta tuntuu että kaikki on jo ohi. Elämä on mustaa taistelua jossa päämäärä on selvitä iltaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mullakin on vaikea olla selvinpäin. Tai siis toisinaan se on ihan helppoakin, mutta joskus taas ei oo motivaatiota olla selvänä. Kun juomiseni on nyt mennyt siihen pisteeseen, etten enää pitkään aikaan ole pystynyt käyttämään alkoholia kohtuudella. Joka kerta kun olen ottanut ne ''pari kaljaa'', niin olen ollut humalassa sitten väh. 3 päivää. Ja olen joutunu vaikeuksiin ja joutunut lopettamaan juomisen ikäänkuin pakon edessä. Mutta aina olen toistanut samat virheen. Mutta en suoraan sanottuna usko lopettavani alkoholinkäyttöä. Varsinkin väkevistä menen ihan sekaisin, mutta myöskin olut aiheuyttaa ongelmia minulle.
Minä 33- vuotiaaks melkein ammatikseni janoani tyynnettelin, eikä sillä mikään jano edes lähteny, saatikka muut huolet.
Kuule vieläkin vuosien raittiuden jälkeen saan niitä räppeitä korjailla, mitä tuli lotratessa tehtyä.
Kyl se aurinko pilvien takana on ja tulee esille, vartoo vielä hetki.
Etsi itses jonkun kaverin luo, jonka kans voit pari sanaa luottamuksella vaihtaa.
Mulla on se onni puolellani, että kaveri on mukana koko ajan (Jeesus) ja sit vielä hyvä vaimo, mut et sää siihen kaadu, jos jätät tän päivän ryypäämättä, huomista ei vielä voi todeksi elää, joten lykkyä ja tsempiä illalle.
Kun on vaimo ja Jeesus, molemmat tukenasi. Minullakin oli ihan hyvä avovaimo. Mutta ei ole enää. Jeesukseen en ole oikein osannut tukeutua.
Taitaa olla kahdenlaisia holisteja. Ne jotka saavat pitää vaimonsa, ja ne jotka eivät saa. Valitettavasti kuulun jälkimmäiseen porukkaan. Ja onneksi elämä ei ole ikuista.
Ei mulla ollu vaimoa sillo, kun raitistuin.
Kolme vuotta lähes meni enne ku rukouksiini vastattiin.
Katos ku minäki oon sellane ujo suomalainen mies joka enne tarvis pari rohkasu ryyppyä, että kehtas naiselle päivää sanoa.
Mulla menee kyllä kivasti, vaikka näitä fyysisiä vikoja ilmenee ja särkyjä ilmenee.
Mun vaimo on entinen holisti ja narkkari, joka on 20 vuotta selvistä päin ollu.
Se on ehkä meillä juuri, kun kumpikin on tietoisia miten aineet ovat elämää tuhonneet ja ymmärretään ehkä toisella tapaa toisiamme, kun jos ei tällästä sotsujen tekemisiä olis eläny.
Sotsu hommahan on sitä tenun puhdistusta, tää vaan muille nuoremmille, jotka ei sellasta oo eläneet.
Mut kyllä niitä vaikeuksia elämässä kaikille tulee, eli pilviä aurongon eteen kukin ajallaan kerää.
on holistille tyypillistä mutta muille rasittavaa kuultavaa. Toki niitä itsesäälipäiviä tulee aika ajoin vielä näin raittiinakin, joskus vain tekee mieli jäädä "täkkiterapiaan", mutta nykyisin se on paljon vaikeampaa kuin ennen kun sen tietää, että kyse on omasta valinnasta. Muita ihmisiä tai ulkopuolista yhteiskuntaa kun on ihan turha syyttää omasta mielialasta. Eivät ne oikeasti ole vastuussa minun mielialastani saati siitä juonko vai olenko juomatta tänäänkin.
Ei ollut minullakaan elämänkumppania silloin kun raitistuin enkä kaveeraa Jessenkään kanssa. Muuta tukea sen sijaan oli ja sen löysin AA-ohjelman avulla ja AA-ryhmistä. Jos se ratkaisu kiinnostaa niin linkkejä löytyy profiilistani.
oletkin jo AA:n jäsen. Silloin sinun ei tarvitse olla yksin tunne-elämäsi kanssa. Ota puhelin käteen ja soita kummillesi tai sellaiselle ryhmätoverillesi, jolla on raittiutta ja kokemusta erilaisista tunne-elämän kieputuksista ja niistä selviytymisestä.
Nimettömät alkoholistit -kirja on käden ulottuvilla (kun sen hankkii) koska tahansa, ja sieltäkin löytyy vastaus jokaiseen pyöritykseen.
arvasinkin että tuollainen kommentti tulee. Jos minulla on paha olo, on se vain itsesääliä. Entinen kumppanini totesi siitä jos itkin: tuo on itsesääli-itkua. Olen menettänytkin kyvyn itkeä.
No, eihän miehet saisikaan itkeä.
Minä olen retkahdellut niin paljon AA-ryhmistä että olen menettänyt kosketuksen muihin ryhmäläisiin ja ohjelmaan. roikun vain väkisin mukana.
ovat mielestäni kaksi eri asiaa. Itku tekee hyvää, se puhdistaa. Itsesääli sen sijaan ei puhdista eikä paranna. Ja itsetuhoiset ajatukset ovat syy hakeutua hoitoon (oma kokemus).
Mutta tarkoitatko siis, että ulkopuoliset (erityisesti exäsi) *ovat* syyllisiä pahaan oloosi? Eli jos he muuttuisivat niin sitten sinäkin voisit taas jatkaa elämääsi?
Minäkin muuttaisin mielelläni ihmisiä, olisi paljon mukavampaa jos kaikki toimisivat kuten minä haluan. Valitettavasti se ei vaan ole mahdollista. Ihmiset tekevät itse kukin omat valintansa ja minun on joko hyväksyttävä ne tai itkettävä ja hyväksyttävä. Voin muuttaa vain itseäni ja vaikuttaa vain omiin tekoihini ja tunteisiini.
Voipi olla, että exäsi on yhtä sekalaisissa mielentiloissa kuin sinäkin, ellei vielä enemmän sekaisin. Hän on sairastunut sinun myötäsi kanssa-alkoholismiin ja yrittää nyt selvitellä omia ajatuksiaan ja tunteitaan Al-Anoninkin avulla. Tuollainen soutaminen ja huopaaminen on meille Al-Anonin jäsenille todella tyypillistä. Itse ainakin otin ja jätin ja otin taas takaisin miestäni kuukauden välein, joskus viikossakin tuli ero ja jälleen sovittiin - siis ihan sairasta peliä minun puoleltani.
Jos teillä yhteistä vielä tulevaisuudessa on, niin molemmilla pitää olla aikaa ja rauhaa kasvaa. Suhde ei voi jatkua entiseltä pohjalta eikä uutta pohjaa vielä ole olemassa. Toivu sinä AA:ssa ja anna exän rauhassa toipua Al-Anonissa. Al-Anonissa me ei haukuta entisiä tai nykyisiä alkoholisteja vaan keskitytään pelkästään oman häiriintyneen tunne-elämämme hoitamiseen ja saamaan oma käyttäytymisemme vähitellen sellaiseksi, että kehtaamme katsoa silmiin omaa peilikuvaamme.
Ole exälle ystävällinen, älä hikeenny hänen poukkoiluistaan. Hänkin on sairas ja kestänyt yhtä sun toista sinun juoma-aikoinasi.
Näin juuri. Asiaa puhut.
Itselläni oli kova hoppu,
mutta onneksi exäni oli
minua fiksumpi ja ymmärsi.
Siis antoi minulle aikaa
toipua myös hänestä. Nyt
olemme hyviä ystäviä ja
kolme yhteistä lasta sekä
tietysti uudet keinot ja
uudet "kujeet" tahollamme.
Kannattaa käydä jaakobin paini
lävitse, koska sen jälkeen avau-
tuu UUSI ELÄMÄ.