Itsekkäät ihmiset ovat paskiaisia. Itsekkäät ihmiset ovat juuri niitä kusipäitä, jotka ovat aina valmiita tyrkkimään toiset tieltään vain päästäkseen rauhassa tuijottamaan omaan napaansa. Tai sitten eivät.
Itsekkyyden - tässä tapauksessa erotettuna johdonmukaisesta kaikkimullejaheti -egoismista - ei välttämättä tarvitse merkitä kategorista 'oma etu muiden edun edelle' -ajattelua. Terve itsekkyys, jota epäilemättä esiintyy enemmän tai vähemmän jokaisessa ihmislajin yksilössä, voi toimia eettisesti laadukkaan ajattelun luonnollisena selkänojana ja turvaverkkona - tai sitten näennäiseettisyys voi toimia itsekkyyden hyveelliseksi naamioituneena legitimoijana.
Ajatellaan esimerkikisi hypoteettista kysymystä armeijaan menemisestä tai menemättä jättämisestä. Kuvitellaan, että olen sosiaalistunut yhteisöön, jota kutsutaan Suomen valtioksi, ja olen sisäistänyt ajatuksen, että yhteisön jatkuvuuden turvaamiseksi sitä ollaan valmiita aseellisesti puolustamaan. Olen siis valmis olemaan epäitsekäs ja uhraamaan osan elämääni tämän kuvitellun Suomen valtion kuvitellun jatkuvuuden turvaamisen varmistamiseksi, eli menen armeijaan. Jos olisin vastaavassa tilanteessa ollut itsekkäämpi ja pohtinut asiaa siltä kantilta, että helpommalla selviän, kun esitän moraalisesti selkärankaista ihmistä ja omaa laiskuuttani menen sivariin tai hankin vapautuksen, niin tällainen moraalilla kuorrutettu itsekkyys olisi myös laajassa mittakaavassa - siis tuon kuvitellun Suomen valtion rajojen ulkopuolella olevan kuvitellun maailman mittakaavassa - edistänyt "hyvää". Sillä suorastaan itsestäänselvyys on, että jokainen sielu, joka on pelastettu militaristiselta indoktrinaatiolta tuossa kuvitellussa maailmassa, lisää sen yhteenlaskettua hyvyysmäärää. Ja tämähän on absoluuttinen totuus.
Toisaalta pitkälle viety eettinen toiminta, jonka perimmäisenä vaikuttimena on epäitsekkyys, saattaa vaatia tuekseen jonkinasteista itsekkyyttä. Jo pelkästään pyrkiminen pinnalliseen poliittiseen korrektiuteen johtaa usein arkipäiväisiin ongelmiin, joissa itsekkyys pelastaa moraalin luhistumiselta. Jos olet esimerkiksi menossa ystäväsi kanssa kaupungille hengailemaan, ja ystäväsi haluaa jostain käsittämättömästä syystä huolimatta mennä nauttimaan einestä imperialististen poroporvaririistäjien hallitsemaan ruokapaikkaan, niin sinulla on tilanteessa kaksi realistista toimintavaihtoehtoa: olla mukava ja epäitsekäs kaveri ja mukautua ystäväsi tahtoon eli kantaa molempien pennoset noille ovelille verenimijäperkeleille tai olla itsekäs sika ja pakottaa kaverisi oman tahtosi mukaiseen correctiin kulutuskäyttäytymiseen. Ongelmaksi voi tietysti muodostua se, että sinua aletaan pitää ennenkaikkea ilkeänä ja itsekkäänä sikana eikä välitetä näennäisen itsekkyytesi taustalla olevasta äärimmäisen epäitsekkäästä vakaumuksesta.
Tietenkin on myönnettävä, että vahvasti vakaumuksellisten ihmisten piirissä on yleistä tiukka "aatteellinen elitismi", joka heijastuu myös ylitsepursuavana ryhmäitsekkyytenä. Omat ajatukset ja hyvät päämäärät ovat niin ylivoimaisia, että muiden näkemyksiä tai ajatuksia ei ole tarpeen noteerata kuin korkeintaan ylimielisellä hyminällä. Tiedostavuus ja oikeaoppisuus "tärkeissä" globaaleissa ja poliittisissa kysymyksissä voi leimata ihmisen käytöstä arjessa niinkin, että ihanneihminen ei yksinkertaisesti katso tarpeelliseksi ottaa tavallisia kuolevaisia huomioon, kunhan oma pieni egalitaristinen piiri pyörii.
Pointtina on siis sanoa sormi opettavaisesti pystyssä, että kaikkien on pyrittävä luontaisen(?) itsekkyytensä kanavoimiseen siten, että itsekkyydellä ei vahingoiteta elinympäristöä, vaan ohjataan se palvelemaan jotain "korkeampaa" epäitsekästä päämäärää (korkeampia päämääriä voi tulla kyselemään vaikka Rauhanpiipun kokouksesta tai Helsingin arvopaperipörssistä). Niin ja muutenkin kantsii olla hyvä ihminen, kunhan ei tiedosta hyvyyttään liian näkyvästi. Ei pidä unohtaa myöskään unohtaa "todellisen" epäitsekkyyden ja tiedostavan ajattelun arvoa ihmissuhdemarkkinoilla. Tämäkään aspekti - mitä se sitten tarkoittaneekaan - ei liene aivan merkityksetön (ainakaan yksilötasolla) ajateltaessa siirtymävaihetta huomisen hyvien ihmisten yhteiskuntaan.
- teksti on kopioitu -
Itsekkyyden - tässä tapauksessa erotettuna johdonmukaisesta kaikkimullejaheti -egoismista - ei välttämättä tarvitse merkitä kategorista 'oma etu muiden edun edelle' -ajattelua. Terve itsekkyys, jota epäilemättä esiintyy enemmän tai vähemmän jokaisessa ihmislajin yksilössä, voi toimia eettisesti laadukkaan ajattelun luonnollisena selkänojana ja turvaverkkona - tai sitten näennäiseettisyys voi toimia itsekkyyden hyveelliseksi naamioituneena legitimoijana.
Ajatellaan esimerkikisi hypoteettista kysymystä armeijaan menemisestä tai menemättä jättämisestä. Kuvitellaan, että olen sosiaalistunut yhteisöön, jota kutsutaan Suomen valtioksi, ja olen sisäistänyt ajatuksen, että yhteisön jatkuvuuden turvaamiseksi sitä ollaan valmiita aseellisesti puolustamaan. Olen siis valmis olemaan epäitsekäs ja uhraamaan osan elämääni tämän kuvitellun Suomen valtion kuvitellun jatkuvuuden turvaamisen varmistamiseksi, eli menen armeijaan. Jos olisin vastaavassa tilanteessa ollut itsekkäämpi ja pohtinut asiaa siltä kantilta, että helpommalla selviän, kun esitän moraalisesti selkärankaista ihmistä ja omaa laiskuuttani menen sivariin tai hankin vapautuksen, niin tällainen moraalilla kuorrutettu itsekkyys olisi myös laajassa mittakaavassa - siis tuon kuvitellun Suomen valtion rajojen ulkopuolella olevan kuvitellun maailman mittakaavassa - edistänyt "hyvää". Sillä suorastaan itsestäänselvyys on, että jokainen sielu, joka on pelastettu militaristiselta indoktrinaatiolta tuossa kuvitellussa maailmassa, lisää sen yhteenlaskettua hyvyysmäärää. Ja tämähän on absoluuttinen totuus.
Toisaalta pitkälle viety eettinen toiminta, jonka perimmäisenä vaikuttimena on epäitsekkyys, saattaa vaatia tuekseen jonkinasteista itsekkyyttä. Jo pelkästään pyrkiminen pinnalliseen poliittiseen korrektiuteen johtaa usein arkipäiväisiin ongelmiin, joissa itsekkyys pelastaa moraalin luhistumiselta. Jos olet esimerkiksi menossa ystäväsi kanssa kaupungille hengailemaan, ja ystäväsi haluaa jostain käsittämättömästä syystä huolimatta mennä nauttimaan einestä imperialististen poroporvaririistäjien hallitsemaan ruokapaikkaan, niin sinulla on tilanteessa kaksi realistista toimintavaihtoehtoa: olla mukava ja epäitsekäs kaveri ja mukautua ystäväsi tahtoon eli kantaa molempien pennoset noille ovelille verenimijäperkeleille tai olla itsekäs sika ja pakottaa kaverisi oman tahtosi mukaiseen correctiin kulutuskäyttäytymiseen. Ongelmaksi voi tietysti muodostua se, että sinua aletaan pitää ennenkaikkea ilkeänä ja itsekkäänä sikana eikä välitetä näennäisen itsekkyytesi taustalla olevasta äärimmäisen epäitsekkäästä vakaumuksesta.
Tietenkin on myönnettävä, että vahvasti vakaumuksellisten ihmisten piirissä on yleistä tiukka "aatteellinen elitismi", joka heijastuu myös ylitsepursuavana ryhmäitsekkyytenä. Omat ajatukset ja hyvät päämäärät ovat niin ylivoimaisia, että muiden näkemyksiä tai ajatuksia ei ole tarpeen noteerata kuin korkeintaan ylimielisellä hyminällä. Tiedostavuus ja oikeaoppisuus "tärkeissä" globaaleissa ja poliittisissa kysymyksissä voi leimata ihmisen käytöstä arjessa niinkin, että ihanneihminen ei yksinkertaisesti katso tarpeelliseksi ottaa tavallisia kuolevaisia huomioon, kunhan oma pieni egalitaristinen piiri pyörii.
Pointtina on siis sanoa sormi opettavaisesti pystyssä, että kaikkien on pyrittävä luontaisen(?) itsekkyytensä kanavoimiseen siten, että itsekkyydellä ei vahingoiteta elinympäristöä, vaan ohjataan se palvelemaan jotain "korkeampaa" epäitsekästä päämäärää (korkeampia päämääriä voi tulla kyselemään vaikka Rauhanpiipun kokouksesta tai Helsingin arvopaperipörssistä). Niin ja muutenkin kantsii olla hyvä ihminen, kunhan ei tiedosta hyvyyttään liian näkyvästi. Ei pidä unohtaa myöskään unohtaa "todellisen" epäitsekkyyden ja tiedostavan ajattelun arvoa ihmissuhdemarkkinoilla. Tämäkään aspekti - mitä se sitten tarkoittaneekaan - ei liene aivan merkityksetön (ainakaan yksilötasolla) ajateltaessa siirtymävaihetta huomisen hyvien ihmisten yhteiskuntaan.
- teksti on kopioitu -
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.