Olipa nainen minkä ikäinen tahansa, ei hän ole ikinä kyllin hyvä työelämään. Nuori nainen ei ole hyvä työntekijä siksi, että todennäköisesti on jossain välissä jäämässä äitiys lomalle! Sellainen nainen jolla on jo lapsia, ei ole hyvä työntekijä, koska tarvitsee todennäköisesti vapaata esim. lasten sairastelujen vuoksi, vaatii "yhtenäisiä" lomia lasten kanssa jne..Ja mites sitten ne joilla lapset on jo lentänyt pesästään? He ovatkin sitten jo liian "vanhoja"! Näinhän se menee..mut menköön! Jokainen saa itse valita milloin lapsensa tekee/saa!
Oma äitini oli 17v. kun sai minut. Siihen aikaan hän ei kyennyt lastensaannin jälkeen opiskelemaan sitä mitä halusi, vaan meni sinne töihin mihin pääsi. Tyytyväinen on elämäänsä ollut. Aloitti opiskelut ja vaihtoi alaa kun minä olin 19! Itse sain ensimmäisen lapseni 18 vuotiaana. Opinnot jäivät kesken mutta ei haitannut. Aikaisemmin vietin railakasta opiskelija elämää, mutta kaikki pysähtyi kun sain tietää olevani raskaana.
Ja sitä en kadu päivääkään. Elämäni muutti suuntaa kerralla. Kaikelle oli nyt jokin syy. Sain toisen lapsen heti perään ja kasvatin lapsiani kotona 3 vuotta! Ja tämän jälkeen jatkoin opiskelujani. Parempi näin. Aikaisemmin menin opinnoissani siitä missä aita oli matalin. Ei paljon kiinnostanut opiskelu! Kun sain hetken olla kotona ja kasvaa henkisesti, löysin motivaation opiskella! Valmistuin nyt jouluna ja töihin pääsin heti.
Nyt on iskenyt sitten hirveä vauvakuume. Ja olen vakavasti harkinnut, että kun täytän kolmekymmentä, käyn katkasemassa piuhat, sillä en halua lapsia "vanhana"! Olen miettinyt ja pohtinut että pitäisikö olla työelämässä muutaman vuoden ja tehdä sitten se iltatähti. Toisaalta haluaisin jatkaa opintojani. Nyt tiedän mitä haluan. Jtakan opintojani ja hankin sen iltatähden nyt. Kun valmistun, voin suoraan siirtyä työelämään..ja tiedän jo nyt, että töitä tulee olemaan!
Hankkikaa vain lapset nuorena! Työt eivät tekevältä lopu, mutta lapsia ei välttämättä saa kun ikää tulee! =) Hyvänä äitinä oleminen ei ole iästä kiinni!!!
Oma äitini oli 17v. kun sai minut. Siihen aikaan hän ei kyennyt lastensaannin jälkeen opiskelemaan sitä mitä halusi, vaan meni sinne töihin mihin pääsi. Tyytyväinen on elämäänsä ollut. Aloitti opiskelut ja vaihtoi alaa kun minä olin 19! Itse sain ensimmäisen lapseni 18 vuotiaana. Opinnot jäivät kesken mutta ei haitannut. Aikaisemmin vietin railakasta opiskelija elämää, mutta kaikki pysähtyi kun sain tietää olevani raskaana.
Ja sitä en kadu päivääkään. Elämäni muutti suuntaa kerralla. Kaikelle oli nyt jokin syy. Sain toisen lapsen heti perään ja kasvatin lapsiani kotona 3 vuotta! Ja tämän jälkeen jatkoin opiskelujani. Parempi näin. Aikaisemmin menin opinnoissani siitä missä aita oli matalin. Ei paljon kiinnostanut opiskelu! Kun sain hetken olla kotona ja kasvaa henkisesti, löysin motivaation opiskella! Valmistuin nyt jouluna ja töihin pääsin heti.
Nyt on iskenyt sitten hirveä vauvakuume. Ja olen vakavasti harkinnut, että kun täytän kolmekymmentä, käyn katkasemassa piuhat, sillä en halua lapsia "vanhana"! Olen miettinyt ja pohtinut että pitäisikö olla työelämässä muutaman vuoden ja tehdä sitten se iltatähti. Toisaalta haluaisin jatkaa opintojani. Nyt tiedän mitä haluan. Jtakan opintojani ja hankin sen iltatähden nyt. Kun valmistun, voin suoraan siirtyä työelämään..ja tiedän jo nyt, että töitä tulee olemaan!
Hankkikaa vain lapset nuorena! Työt eivät tekevältä lopu, mutta lapsia ei välttämättä saa kun ikää tulee! =) Hyvänä äitinä oleminen ei ole iästä kiinni!!!
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli muuten kypsä ja hyvä . Mutta eräs seikka ihmetytti kovasti.
>>>Kun sain hetken olla kotona ja kasvaa henkisesti, löysin motivaation opiskella!>>> Aika rajua kasvua, jos siihen tarvitaan pari lasta kasvattamaan ÄITIÄ.
ELi olit huithapeli tyttönen, vailla huolta huomisesta. Kunnes vauva ja toinenkin sai SINUT kasvamaan ja muuttumaan. Enpä haluaisi olla se vauva perheessäsi.
siis, onko siinä jotain väärää?? Kun olin lasteni kanssa kotona löysin motivaation opiskeluun, eipä tuo paljoa kiinnostanut peruskoulun jälkeen! Sano mitä väärää tuossa on? Enkä puhunut henkisestä kasvusta äitiä olemisesta, vaan henkisestä kasvusta OPISKELUJEN suhteen!!! Kerro minulle, että mitä VÄÄRÄÄ tmv siinä on? Mielestäni ei ole mitään järkeä opiskella jos ei löydy motivaatiota. Se vie luokassa motivaation muiltakin (kokemusta on), ja on hyvä että jossainvaiheessa elämää tajuaa että miksi haluaa isona ryhtyä! Siis tarkoitan ammattia, en vanhemmuutta, ettet taas pääse vääntämään aisoita väärin...!
En ole oikein hyvä pukemaan ajatuksiani sanoiksi!
Vaikka olisihan se kamalaa jos äitiys EI kasvattaisi ja muuttaisi ihmistä, sillä sitä se tekee!
hän ei ehkä tarkoittanut asiaa aivan noin rajusti. mutta tottahan se on, että raskauden aikana ja lapsen ysntymän jälkeen, ihminen muuttuu paljon ja ja varsinkin nuori joutuu ottamaan ison askeleen henkisen kasvun puolella. ja varmasti myös vanhemmatkin joutuvat, sillä ei kukaan voi olla täysin valmis äidiksi, ennen kuin lapsi sitten on vieressä. etukäteenhän ei voi tietää, millaista on olla äitinä, kuinka paljon vastuuta se vaatii.
äidiksi jos ei ole kypsä edes opiskelijaksi? Aika kummallinen kiertokulku, että ensin kasvetaan aikuiseksi ÄITINÄ ja vasta sitten ollaan kypsiä ottamaan vastuu opiskelusta. Joutuu vauva aikamoiseksi opeksi.
eihän kukaan ole väittänyt, että kaikki hnuoret ovat kypsiä äideiksi. minä en ainakaan ollut. ei ennen ole ollut niin suurta vastuuta, jonka vauva toi. nyt poikani on minulle kaikki kaikessa. ei äidiksi voi opetella ilman lasta. mielestäni meidän pitäisi olla iloisia alkup. puolesta, että hänellä menee nyt hyvin. ajattelepa jos hän ei lapsen synnyttyä olisikaan alkanut ottamaan vastuuta asioista, omistaan tai lapsensa. nuoria, joilla on lapsia pitäisi kannustaa, sillä haukkuminen ei auta siinä vaiheessa, kun lapsi on jo maailmassa. tehtyä ei saa tekemättömäksi. ja kovin moni tuskin haluaisikaan.
ovat aikasta naiveja. Aina on jokin vialla. Pitäisi olla täydellinen, mut haloo;kukaan ei ole! Itsestäni tiedän tasan nämä kaksi asiaa, opiskelu ei ennen lapsia kiinnostanut pätkän vertaa, ensimmäinen lapsi on ollut iloinen sattuma, jota kumpikaan meistä ei kadu! Äitiys kasvattaa ja sen tietää lähestulkoon (poikkeuksiakin on, mutta niitä nyt on JOKA kastissa) kaikki äidit! Lapsettomien on turha väittää asioista joista ei tiedä mitään, ja se joka katsoo voivansa kritisoida toisten ihmisten päätöksiä..olisi varmaan hyvä tutkituttaa se oma pää!
Se että ei ole osannut ottaa vastuuta opsikeluista ei tarkoita sitä, että ei osaisi ottaa vastuuta lapsesta! Ja vaikka vanhemmat kasvattavat lapsiaan, niin fakta nyt vaan on se, että myös lapset kasvattavat vanhempiaan.
Se joka ei vanhempana ole tätä huomannut...!
Ja perustele väittämäsi, miksi pitäisi osata ensin ottaa vastuu opiskelusta? Omilla lapsillani ei ole ikinä ollut mitään hätää. Normaaleja ja fiksuja lapsia ovat!
valmis äidiksi ennen lapsia. Jokainen nainen kasvaa äitiyteen raskauden ja lapsen myötä, ikä ei tässä paljoakaan paina.
Tähän sanon sen verran, että minä kasvoin ihmisenä enemmän kuin olisi voinut edes olettaa, kun tulin äidiksi. Lapsi ei minua opettanut, vaan se koko tilanne.
Sydämeni jaettiin minun ja lapseni kesken, minä aloin tätä kautta ymmärtämään asioita paremmin, näkemään kaiken selvemmin.
Minuakaan ei opiskelut paljoa ehtineet kiinnostaa, teininä, mutta sinä päivänä, kun sain plussan testistä, kaikki heitti volttia ja siitä pienestä hetkestä lähtien minä otin uuden suunnan. Saattaa kuulostaa kornilta, mutta niin se minullakin oli.
Kasvaminen ei tapahtunut yhdessä yössä vaan ajan kanssa.
Vauvani hoidin aina hyvin kaikin puolin vaikka monella tasolla olin vielä epäkypsä, olin vasta 18-vuotias.
Olin tyytyväinen itseeni, mitä vauvani hoitoon tuli, mutta oli monia asioita, jotka olisin varmasti hoitanut toisin, jos olisin ollut kypsempi.
Minä en todellakaan suosittele kenenkään hankkimaan lapsia nuorina, sillä minä ainakin voi avoimin sydämin myöntää, että uskon, että asiat olisivat paremmin, jos olisin ollut kypsempi ja suoraan sanottuna vanhempis, sillä nyt minulla olisi opiskelut takana, työ alla ja aivan taatusti enemmän vastuuntuntoa ja halua parisuhteeseen.
Menetin parisuhteen, ei ollut koulutusta ja jäin yksin vauvan kanssa.
Se kaikki opetti minulle todella paljon. Nyt 22-vuotiaana seison jaloillani, opiskelen ja käyn töissä.
Nyt minä seison omilla jaloillani ja olen mielestäni kypsä, toisin kuin 18-vuotiaana.
Kasvaminen on rankka ja vaativa tehtävä, se ei käy hetkessä, siksikin olisi suositeltavaa, että sen hoitaisi ensin, eli kasvaisi itse, ennen kuin ottaa muita siihen kasvatettavaksi.
Nämä asiat eivät ole leikkiä, vaan kyse on oikeista ihmisitä ja oikeista elämistä.
Minä en todellakaan epäile, etteikö teiniäiti voisi olla hyvä äiti, mutta omalla kokemuksella sanoisin sen, että miettikää kaksi kertaa. Kiire ei ole kenelläkään mihinkään.
Kannattaa hoitaa ensin itsensä aikuisuuden ja kypsyyden portille, ja sitten vasta ottaa vastuu muista. Se on reilua niille muillekin, eli lapselle. Eikö.
Ensin, tuli kirjoitus virheitä aika lailla, silmäluomeni painuvat kiinni.. ;)
Ihan oikeasti, kannattaisi kuunnella mitä muilla on sanottavaa, eikä vain elää sen oman kuplan sisällä, koska minusta, ex- teiniäidistäkin on loistava idea ensin opiskella, luoda parisuhde, hankkia kotia jne, ja sitten miettiä se perhe.
Kuka ei haluaisi ensin elää itselleen, että voisi elää toiselle? Kuka ei haluaisi lapselleen parhainta mahdollista lähtökohtaa?
Kannattaa ihan tosissaan miettiä kaikkea tätä, mistä täällä kirjoitellaan. Monilla on omaa kokemusta ja viisas sana sanottavana, joten sen oman koppavuuden ja itsepäisyyden saisi laittaa sivuun siksi aikaa, ja kuunnella muita.
Äitiys ja opiskelu on muuten kaksi eriasiaa.
Jos kaikkia ei kiinnosta kouluttaa itseään heti niin tehkööt mukuloita sitten jos tahtoo.
Pääasia että ne lapset tulee hoidettua, ei siihen hommaan koulun todistusta tarvita.
"Itse sain ensimmäisen lapseni 18 vuotiaana. Opinnot jäivät kesken mutta ei haitannut. Aikaisemmin vietin railakasta opiskelija elämää, mutta kaikki pysähtyi kun sain tietää olevani raskaana..."
Kuinka alle 18-vuotias alaikäinen "lapsi" voi viettää railakasta opiskelijaelämää?
"Ei paljon kiinnostanut opiskelu! Kun sain hetken olla kotona ja kasvaa henkisesti, löysin motivaation opiskella! .."
Siinä taas lapsi kasvatti keskenkasvuistra äitiä... Eipä käy lapsiasi kateeksi!
"... kun täytän kolmekymmentä, käyn katkasemassa piuhat, sillä en halua lapsia "vanhana"! "
Ihan voisit katkaista vaikka jo aikaisemmin ja jättää sen iltatähden tekemättä! Aika keskenkasvuisia ja naiveja noi sun jutut!
Te teinit, joilla ei vielä ole lapsia, hankkikaa ensin koulutus ja olkaa muutama vuosi töissä. Matkustelkaa ja tutustukaa kumppaniinne itsenäisinä aikuisia, nauttikaa toistenne seurasta ja ihanasta nuorien aikuisten elämästä, ja siitä ihan itse ansaitusta omasta rahasta!
Sitten kun hankitte lapsia, saatte parempaa äitiyspäivärahaa, kun olette ollet muutan vuoden töissä. Ja äitiyslomalta/hoitovapaalta on mukavampi palata valmiina odottavaan työpaikkaan!
Te muut teinit ja "lapselliset", koittakaa pärjäillä, ettepä ole helpppoa tietä valinneet...
Vai ei nykyaikana alaikäiset vietä railakasta opiskelijaelämää? Just, kaikkihan on aina vanhemmista kiinni..tuskinpahan vain! Itse olet selvästikin katkera jostain! Eiköhän se ole ihmisen perusluonne että asioita ei uskota ennenkuin itse kokee! Ja sitäpaitsi, ehdin täyttää kahdenksantoista ja käydä baareissakin ennen kuin tiesin olevani raskaana.
"Siinä taas lapsi kasvatti keskenkasvuistra äitiä... Eipä käy lapsiasi kateeksi!"
=) äidiksi ei synnytä, äidiksi kasvetaan!
"... kun täytän kolmekymmentä, käyn katkasemassa piuhat, sillä en halua lapsia "vanhana"! "
Ihan voisit katkaista vaikka jo aikaisemmin ja jättää sen iltatähden tekemättä! Aika keskenkasvuisia ja naiveja noi sun jutut! "
Ja sinunko jutut eivät ole naiveja ja lapsellisia? Eikö ole lapsellista ja keskenkasvuista kritisoida toisia? =) vilkase peiliin!
Jos levittelet tarinaani tänne kannattaa varautua siihen,
etteivät kaikki ole samaa mieltä ja taputtelemassa selkääsi,
että hyvinpä ja FIKSUSTI teit!! Etpä taida juurikaan kestää kritiikkiä?
Kolahtivatko 2. viimeistä kappeletta? Jossa annoin neuvoja vielä lapsettomille teineille?
Äidiksi ei todellakaan synnytä, mutta lapsen käyttäminen oman henkisen kasvun "välineenä" on mielestäni väärin. Esim. opiskelu ja opiskelujen loppuun saattaminen kasvattaa vastuuseen ja pitkäjännitteisyyteen, joita lapsenkin kasvattamisessa tarvitsee.
Ei kolahtanut ei, oikeus on sanoa mielipiteensä, mutta on eri asia haukkua toisia heidän omien valintojensa takia, ja sitä sinä teit! Tiedän kuules harvinaisen hyvin etteivät kaikki ole samaa mieltä ja sou wot!?! Mutta sinullako on oikeus kritisoida minun mielipiteitäni, mutta minulla ei ole oikeutta vastata siihen kritiikkiin? Sinulla on aika omituinen käsitys asioista! Se että vastaa, ei tarkoita etteikö kestäisi kritiikkiä! Jos kritisoit jonkin toisen mielipiteitä, perustele!
Kuka on käyttänyt lapsia kasvun välineenä? En minä ainakaan! Ihminen kasvaa henkisesti koko ajan..anteeksi, eivät kaikkii, mutta suurin osa ihmisistä kuitenkin! Miten kävisi jos ihmiset hankkisivat lapsia sitten kun ovat "tarpeeksi fiksuja" niitä hankkimaan?! Kuoltaisiin pian sukupuuttoon!
Kiitos vain, lapsillani, minulla eikä puolisollani ole mitään hätää. Lapsetkin ovat fiksuja tasapainoisia ja kohteliaita! Taloudellisesti ei ole mitään ongelmia. Mies töissä ollut koko äitiysloma ajan opiskeluni ajan. Ai niin..minähän olen elänyt yhteiskunnan elättinä kun olen saanut lapsilisää ja äitiyspäivärahaa! voi sua... meitä on moneksi! Jokainen päättäköön miten elää! Jos sinä olet sitä mieltä että teiniäidiksi ei kannate "ryhtyä" niin ole ihan vapaasti! Mutta voisit pitää mölyt mahassa! Toisten kritisointi jos mikä on keskenkasvuista ja lapsellista!
Eikä kolahtanut sekään että annoit "neuvoja" , Omassa jutussani pointti oli se että teiniäitiys ei ole välttämättä huono juttu.
>>>oikeus on sanoa mielipiteensä>>>
ja
>>>Toisten kritisointi jos mikä on keskenkasvuista ja lapsellista!>>>
kolahtikohan omaan nilkkaan tuo äskeisen kirjoitus, kun noin hermostuit? ja koeta päättää saako, vai eikö saa kritsoida.
jos tänne tarinasi paiskaat, voit olla varma, etteivät kaikki päätä silittele ja ihastele tekemisiäsi. taisit odottaa vain kehuja ja taputuksia. no niitäkin tuli. ja tuli myös muuta. niinkuin elämässä yleensäkin.
"Jos kritisoit jonkin toisen mielipiteitä, perustele!"
ja sitten taas...
"Toisten kritisointi jos mikä on keskenkasvuista ja lapsellista!"
Eli kuinka on?
"Jos sinä olet sitä mieltä että teiniäidiksi ei kannate "ryhtyä" niin ole ihan vapaasti! Mutta voisit pitää mölyt mahassa! "
Sinäpä sen sanoit! Eli siis täällä ei saa sanoa poikkipuolista sanaa, mielenkiintoista! Eli Selkääntaputtelijat, olkaa hyvä, estradi on Teidän! Vetäydyn takaisin taustalle!
En epäile perheenne pärjäämistä. Mutta äityispäivärahaa saa helposti pumpattua ylöspäin, jos on ollut sen 6 kk työssä ennen äityislomaa.
Minun jutussani pointti oli se, etten suosittele kenellekään teiniäityittä.
Mutta sinulle alkuperäinen ja muille teiniäideille ja -isille, toivottelen
kaunista kevättä ja ihanaa aikaa pikkuisienne kanssa! :-)
Mutta tässä viestissä näkyy taas palstan vakiokuvio; Lapsettomat ovat parhaita kasvattajia ja lapset parhaita aikuisia...
Ei alle 18-vuotiaalla ole hajuakaan mitä kapakkaiän saavuttaminen merkitsee ihmiselle (se on siis eriasia kun alaikäisenä kuppilassa pakoilu ja pussikaljan juominen). Ei sellainen joka ei ole aikuinen voi olla täällä kertomassa millaista on olla aikuinen.
Mutta sain esikoiseni opiskeluani 2 tutkintoa ja oltuani töissä monta vuotta...
"kolahtikohan omaan nilkkaan tuo äskeisen kirjoitus, kun noin hermostuit? ja koeta päättää saako, vai eikö saa kritsoida."
Kuka sanoi että hermostuin? En ole hermostunut, pikemminkin huvittunut! =)
"jos tänne tarinasi paiskaat, voit olla varma, etteivät kaikki päätä silittele ja ihastele tekemisiäsi. taisit odottaa vain kehuja ja taputuksia. no niitäkin tuli. ja tuli myös muuta. niinkuin elämässä yleensäkin."
Siis täh? Kukaan ole päänsilittelyjä kaivannutkaan. Saako tänne jokainen laittaa oman tarinansa vai ei? Omia kokemuksia laitetaan sen takia, että ihmiset ymmärtäisivät että tarinoita on yhtä monta kuin on meitä ihmisiäkin!
Kritisoida saa, mutta jos ei osaa perustella kritiikkiään niin on parempi olla hiljaa! Katsos kun on järkevää ja järjetöntä kritiikkiä! Oman mielipiteensä VOI sanoa, mutta toisen haukkuminen tämän mielipiteen vuoksi on vähemmän fiksua! Tajuatko sinä tätä eroa?
Iästäsi riippuen, kuvittelen sinun ymmärtävän ettei asioihin voi vastata noi ykseselitteisesti..siis, kyllä saa kritisoida, MUTTA järjen käyttö sallittua! Ts. kritisoi fiksusti! Ei millään pahalla, en osoita tätä seuraavaa suoraan sinulle (välttämättä), mutta osa ihmisistä ON naiveja jotka kuvittelevat että asiat joko ovat tai eivät ole, elävät mustavalkoisessa maailmassa!
En minäkään teiniäitiyttä suoranaisesti "suosittele", vaan minä nyt oletan että jokainen on sen verran fiksu että tajuaa mikä sopii omalle kohdalle ja mikä ei. Kunhan muistaa sen että valinnat ovat yksilöllisiä! asioita voi yleisellä tasolla kritisoida, mutta ei mennä henkilökohtasuuksii! Tämä on vain mun mielipide!
ja sinäkö olet oikea ihminen sanomaan missä vaiheessa elämää on OIKEA ikä hankkia lapsia? Perustele, miksi teiniäitiys ei "kannata"?
Kaikille ei raha merkitse kaikkea. Se ei tuo onnea eikä rakkautta! "köyhien" vanhempien lapset voivat olla paljon onnellisempia kuin "rikkaiden". Töitä kerkeää tekemään vaikka lapset tekeekin nuorena. Mutta harmillisen moni on menettänyt lapsihaavat uran takia. Oikea ikä saada lapsia...sitä ei olekaan.
Aivan sama mitä jotkut sanovat. Hyviä ja huonoja vanhempia on kaiken ikäisissä!
"Kuinka alle 18-vuotias alaikäinen "lapsi" voi viettää railakasta opiskelijaelämää?"
Milläs vuosisadalla tän kysymyksen esittäjä mahtaa elää?;)
Mun railakas opiskelijaelämä alkoi heti peruskoulun jälkeen, muutin omilleni (ensin opiskelija asuntolaan ja vähän myöhemmin kaupungin vuokrakämppään) ja arvatkaas mitä?! kävin baarissa vaikkei ikää ollutkaan.
"En epäile perheenne pärjäämistä. Mutta äityispäivärahaa saa helposti pumpattua ylöspäin, jos on ollut sen 6 kk työssä ennen äityislomaa."
Tääkö se ongelma teillä täällä on, vituttaa kun jotkut meistä tulee toimeen vähemmällä rahalla kuin toiset.
En kirjotusvirheestä kettuile, mutta oletan, että nuo lapsihaavat mitkä monet menettävät uran takia ovat lapsihaaveita? Jos näin on...
Tuskin kukaan lapsihaaveitaan heittää uran takia hukkaan, sellaiset ihmiset jotka panostavat enemmän siihen uraansa haaveilevat hyvästä urasta, ei lapsista. Uskomatonta mutta totta, kaikki eivät todellakaan pidä niitä lapsia maailman tärkeimpänä asiana ja tavoitteena. Siis jos ihmisellä on elämän haaveena ja tavoitteena vain lisääntyminen mahdollisimman usein ja pian, hän tekee niin, sillä tälläiseltä ihmiseltä koulujen käynti ei onnistu ja uran luontiin ei ole innostusta. Jos ihminen taas pitää enemmän uranluomisesta hän sen tekee vaivattomasti ja välttää lapsia.
Toisin päin käy kuitenkin usein, vahinkoraskauksien takia joudutaan luopumaan urahaaveista.
Tottakai ura voi olla toisille "lapsia tärkeempää" tjv. mutta tarkoitinkin näillä menetetyillä haaveilla sitä, että jos on "päättänyt" hankkia kunnon uran ja tehdä töitä ennen lasten saantia, niin se ei välttämättä sitten kun sen lapsen haluaa olekaan enää mahdollista..! Tätä tarkoitin! Jokainen päättää itse mitä haluaa..mutta kroppa voi olla asioista toista mieltä!
ilmeisesti tällainen ihminen ei voi olla hyvä äiti!
kuullostaapa katkeralta lapsettoman tilitykseltä noi alkuperäisen kirjoisusta sättivät ihmiset, joka sanaan tartutaan kynsin hampain.
Tekstistäsi paistaa läpi, että ne mitkä sinulle merkitsevät jotain, ovat lähinnä työ ja raha. Toisille se on perhe ja rakkaus..
Jokainen tavallaan..
Vittu mutta rupes sun puolesta oikein vituttaan noitten joittenkin kommentit! Olen meinaan ihan sun mielipiteen kannalla.
niin ja ne joilla on yksi lapsi ovat potentiaalisia toisen hankkijoita.
Ne joilla on kolme lasta saattavat haluta vaikka viisi. Miehen sterilointitodistus on hyvä liittää hakemukseen...
Lapseton ja miehetön on aika turvallinen valinta.
Ja yllättäen puolimatkassa viiteenkymppiin kun lapset päälle kymmenen on jo todella haluttu työntekijä; ei saa lapsia enää, ei vielä jäämässä eläkkeelle..
Toisaalta kannattaa muistaa että uteluihin lapsista ei tarvitse vastata koska sitä ei saa kysyä, mutta jos ei vastaa kysyttäessä niin siitä tehdään tulkintoja. Edes perhesuhteet saati lasten ja miehen olemassaoloa ei saa kysyä koska sekin on työhön liittymätöntä..
Niin ja arvatkaapa saako eronnut viiden lapsen äiti alle 40v ikinä töitä mistään?? Saa kun tulee vanhemmaksi..
En usko, että (vaikkapa) 18-vuotias on liian nuori tai lapsellinen vanhemmaksi (huom. sinä kirjoitit koko ajan vain äitiydestä.....??). Silti en myöskään voi ajatella yksioikoisesti, että vain hyvin nuorena pitää/voi saada lapsia. Kirjoitat, että kolmikymmenvuotiaana aiot laittaa "röörit tukkoon", koska et halua saada lasta "vanhana". Kypsymättömyys kuultaa kirjoituksestasi ikävästi läpi, ja harkintakyvyn kehittymättömyydestä kertoo myös tämä asenteesi. Olen itse 31, odotan esikoistani (joka "tärppäsi" heti kuin aloimme yrittää) ja voin loistavasti. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, hyväpalkkainen vakituinen työ ja (lähes) velaton omakotitalo. En tarkoita, että lapsen saamiseen pitää olla tutkinto vaan, että ihmiset voivat valita elämänsä monella tavalla. Ei ole olemassa yhtä ainoata oikeaa tapaa, eikä ihmisiä voi kategorisoida tai moralisoida siksi, että he eivät ole valinneet juuri sitä elämäntyyliä kuin sinulla on.
jokainen 30 v ja yli tietää, ettei ole vanha. nuoret ja lapselliset parikymppiset voivat puhua ihmisistä "kolmenkympin ja kuoleman" väliltä, mutta he eivät vielä tiedä elämästä.
tosin tälle nyt nuorelle äidille voi olla 15 vuoden päästä järkytys, kun hän pitää itseään noin kolmivitosena nuorena/nuorekkaana ja häntä pidetäänkin VANHANA "onhan sen oltava kohta 50, ku sillä on sen ikäinen lapsikin..." ja hänen mahdollista ikätoveriaan, jolla on lapsi ala-asteella, pidetään NUORENA.
usein nämä "teiniäidit" ovat vielä aika rupsahtaneen näköisiäkin jo 30-vuotiaina, että ehkä heille se vanhuus alkaa siitä. no tää oli sivujuonne.
Minä taasen lapseton 25, eikä lapsia vielä haaveissa. Ehkä lähempänä kolmeakymppiä, sitten kun on omakotitalo, vakituinen työ ja tarpeeksi elämänkokemusta. ;) Eli sitten kun tuntuu että niitä saapi tulla jos on tullakseen. Kukin tyylillään, ei se elämä vielä 30 vuotiaana ohi ole! Niin, ja ihan tavallinen duunari olen, mutta opiskella toki aion, mutta nähtäväksi jää, mihin asti. Ja uskoisin, että elämä on huomattavasti helpompaa, jos on edes vähän rahaa tille kertynyt. Ainakin yksi vaikeus elämässä vähempi... ;))
Tuo oli vain sinun oma päätelmäsi!
Minulla ei todellakaan ole mitään pahaa sanottavaa ihmisistä jotka hankkivat lapsia "vanhemmalla iällä", vaan puhun VAIN ja AINOASTAAN itsestäni! MINÄ en välttämättä ITSE jaksaisi synnyttää enää kolmenkymmenen jälkeen vauvaa!
Kuka on kypsymätön? Olenko sanonut että on jotain pahaa jos on velaton talo ennen lapsen hankintaa? Jos minä sanon mitä mieltä minä olen, tarkoittaako se että mielestäni muut ovat sitten huonoja vaihtoehtoja? Mielestäni minä olen itse harvinaisen "kypsä"!
Kerro minulle (koska kutsut kypsymättömäksi jne), että missä kohden olen sanonut, että oma valintani on ainoa oikea tapa? Kirjoituksestasi VOISI päätellä sen, että sinä olet epäkypsä äidiksi (huom. en väitä niin, mutta voisin väittää jos teksisi perusteella arvostelisin sinua)!
Mielenkiintoista! En ole SANALLAKAAN moralisoinut toisten valintoja tai väittänyt että pitäisi hankkia lapset nuorena/ei olisi hyvä hankkia lapsia "kokeneenpana! Vai olenko? Enkö minä saa olla sitä mieltä, että minä en halua lapsia kolmenkymmenen jälkeen ilman että tarkoittaisin ettei muutkaan saisi niin tehdä?
Hyvät sulle jos tiedät mitä haluat! Eikös tämä olekin asian pointti? Alkuperäisenä kirjoittajana sanon, että kerroin VAIN oman mielipiteeni, mutta kuten olen sanonut, en pidä toisten mielipiteitä yhtään omiani vähäpätöisempänä!
Oih ja voih!
Lopeta jo tuo jankkaus.
Meitä näyttää olevan kahteen junaan.
Ihmisiä, jotka kannattavat ensin opiskelua ja sitten lastenhankintaa ja sitten sinun kaltaisiasi.
En sano minkälaisia. Mutta erilaisia.
Hyväksy se. Mekin hyväksymme kaltaisesi, vaikkemme samaa mieltä olekaan.
Minä olen sanonut vain oman mielipiteeni ja sanonut että se on VAIN minun mielipiteeni! Olen myös sanonut että kunnioitan toisten mielipiteitä! Mutta eräät täällä hyppivät silmille, mollaavat ja vääristelevät sanojani! Kuten sinä!
Ai et sano minkälaisia? Minkäköhän laisia? Eikö ole hyvä asia että on "tällaisiakin", jotka hyväksyvät toiset ihmiset sellaisina kuin ovat, mutta on myös omat mielipiteet!
Kirjoituksestasi sai sen päätelmän, että minun pitäisi sanoa hyväksyväni muiden mielipiteet, mutta minulla ei itselläni saisi olla sellaista!
Niin, selväksi tuli, ette enää kolmekymppisenä " vanhuksena" aio hankkia lapsia. No, jos kuitenkin odottaisit, että hiukan " ikäännyt", niin mieli voipi muuttua. Vannomatta paras. Toisekseen, minä "aion hankkia" (vaiko saadaanko niitä ;) ) lapsia vasta kolmenkympin tietämissä, jos luoja niin suo. Ja tämäkin on vain minun mielipide.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000014315929
Jokainen tekee/ saa lapsensa silloin kun aika on siihen valmis. Toisella aiemmin, toisella myöhemmin. Eihän se sen kummempaa ole!
Itse en ainakaan ala tekemään lapsia nuorena vain siksi, että olisin mahdollisimman hedelmällinen, vaan tasan silloin kun minusta tuntuu, että olen valmis siihen ja haluan lapsia. Kyllä nainen on hedelmällinen vielä vanhempanakin kuin parikymppisenä.
lapsia vanhempana ja kypsempänäkin. Jokainen tavallaan! Ja asian ydinhän on juuri se, että jokainen tekee/ saa lapset sitten kun ITSE katsoo olevansa siihen valmis!
Ajatelkaa asiaa näin -otsikolla ja lopetat: hankkikaa lapsia nuoreena! Eivätkö ole kehotuksia?
Jokainen tyylillään, sulle tuo on sopinut ja se on hyvä :-)
Eivätkö ihmiset osaa käyttää omaa järkeään???
Kaikkea ei tarvitse ottaa aina niin kirjaimellisesti! myönnän, otsikon olisi voinut muotoilla vaikka et näinkin voisi asiaa ajatella tjv! Ja toi hankkikaa lapset nuorena tarkoitti sitä, että JOS HALUATTE! Järjenkäyttö sallittua!
Järkeä ihmiset..
Ei jokainen voi vaan päättää milloin haluaa lapset. Alaikäinen ei voi muutenkaan päättää kaikesta ilman vanhempien suostumusta, ja vielä että lapsia!?!?
Alaikäiset ovat vielä lapsia , ja lapsilla on HALUUN HALUUN HALUUN kausia, halutaan vaikka mitä ihmeellsimpiä asioita ilman miettimättä seuraamuksia. Ensin olisi hyvä harjoitella ottamaan itsestään vastuu ennekuin toisesta pienestä ihmisestä. Teinit voisivat hankkia lemmikin ja harjoittaa sillä hoivaviettiään ja ottaa siitä vastuu. (ja aika monen lemmikit jää vanhempien hoidettavaksi tahi "lahjoitetaan hyvään kotiin")