Kun avaamani ketju "keskustalaista periaatteellisuutta" on jo vyörymässä pois etusivulta, pidän tarpeellisena kiinnittää näin huomiota siinä käyttämääni viimeiseen puheenvuorooni. Jottei jäisi sellaista väärää käsitystä, että tarkoitukseni oli vain vinoilla monessa suhteessa - mutta en kaikessa - arvostamalleni hyvälle "vastapelurilleni".
Anteeksipyyntö Oiva Härköselle
Kirjoittanut: JormaKKorhonen 2.3.2006 klo 19.35
Poista oma viesti
Pyydän anteeksi, Oiva, että jouduin käyttämään Sinua esimerkkinä asiassa, jolla tarkoitin kiinnittää huomiota yleisempään. Tarkoitukseni oli osoittaa,, millaiseen nurinkurisuuteen puolueuskollisuus voi johtaa. Käsittääkseni silloin ihminen joutuu jopa hiljentämään omantuntonsa äänen, joka kiusallisesti koettaa muistuttaa ihmisen aikaisemmin esille tuomista ja edelleen sisimmässään tosina pitämistä käsityksistä oikeasta ja väärästä.
Ja sellainen ei voi olla hyväksi ihmiselle, hänen itsekunnioitukselleen. Oiva Härkönen lienee sellainen änkyrä, että kestää kyllä tuollaisen. Hän varmaan pystyy osoittamaan, että hupaisaltakin näyttäville mielipiteiden muutokselle oli ihan hyvät syyt, ja lopulta ehkä itse uskookin niin. Me muut voimme uskoa vain näkemäämme.
Onko mikään puolue meidän ”ikuisen uskollisuutemme” arvoinen, ja onko edes pyrkimys sellaiseen viisas tai edes hyvä ja tarkoituksenmukainen? Minusta asia ei ole ollenkaan niin, vaan mielestäni niin ajatteleva on hieman ”nyrjähtänyt” niin todellisuuskäsitykseltään kuin arvomaailmaltaan.
Ihmisellä on sidonnaisuuksia, josta hän ei pääse koskaan eroon, eikä usein haluakaan päästä. Jokainen meistä kuuluu johonkin sukuun, ja jokaisella meistä on vanhemmat ja monella myös lapsia. Sukumme me joudumme jotenkuten hyväksymään, vaikka se ei mitenkään erinomainen olisikaan, omat vanhempamme varauksettomamminkin, vaikka heissä olisi selviä vikoja, ja lapsemme hyväksymme jokseenkin ehdoitta, olkoot he lähes millaisia tahansa. Saatamme syyllistää itseämme, jos emme ole pystyneet heitä ”paremmiksi” kasvattamaan.
Jokainen meistä kuuluu myös tiettyyn kansallisuuteen, kai lähes kaikki täällä olemme suomalaisia. Meillä on yhteinen isänmaa, kotimaa, Suomi. Useimmat meistä lienevät mielellään suomalaisia ja useimmille meistä Suomi lienee hyvä ja kallis maa, paras kaikista maailman maista. ”Oikein tai väärin, mutta minun maani”, sanoo jenkki. Ja ihan hyvä niin, sillä emme me voi ainakaan helposti muuttaa muuhun maahan, ruveta ”muunmaalaiseiksi”.
Mutta puolueeseen meillä kenelläkään ei pitäisi olla samanlaisia siteitä, ei emotionaalisiakaan, eikä ainakaan fyysisiksi, perinnöllisiksi koettavia. Jokaisella meistä lienee tiettyjä arvoja, jota pidämme parhaimpina, tärkeimpinä, oikeimpina, korkeimpina. ja tavoiteltavimpina. Eikö olisi silloin niin, että kannattaisimme puoluetta, joka mielestämme noiden arvojen toteutumista parhaiten edistää?
Ei siis niin puolin, että kannatamme tiettyä puoluetta, ja vaihdamme käsityksemme parhaasta, tärkeästä, oikeasta jne.. sen mukaan, mikä sen ”oman puolueen” käsitys niistä kulloinkin on. Niin tekevä ihminen ei ole vapaa; hänellä ei ole vapaan miehen ylpeyttä ja itsetuntoa, vaan hänellä on orjan luonto.
Minä en jatka tästä asiasta tällä kertaa enempää. Ainoastaan Oiva Härkösen mahdollista vastinetta saatan kommentoida.
Vielä kerran: Anteeksi, Oiva, että jouduin kaivelemaan tuolla tavalla käyttäytymistäsi. Mutta käytössäni ei ollut parempaa esimerkkiä siitä, josta halusin puhua ja jollaisen käyttäytymismallin mielekkyyden halusin kyseenalaistaa.
Anteeksipyyntö Oiva Härköselle
Kirjoittanut: JormaKKorhonen 2.3.2006 klo 19.35
Poista oma viesti
Pyydän anteeksi, Oiva, että jouduin käyttämään Sinua esimerkkinä asiassa, jolla tarkoitin kiinnittää huomiota yleisempään. Tarkoitukseni oli osoittaa,, millaiseen nurinkurisuuteen puolueuskollisuus voi johtaa. Käsittääkseni silloin ihminen joutuu jopa hiljentämään omantuntonsa äänen, joka kiusallisesti koettaa muistuttaa ihmisen aikaisemmin esille tuomista ja edelleen sisimmässään tosina pitämistä käsityksistä oikeasta ja väärästä.
Ja sellainen ei voi olla hyväksi ihmiselle, hänen itsekunnioitukselleen. Oiva Härkönen lienee sellainen änkyrä, että kestää kyllä tuollaisen. Hän varmaan pystyy osoittamaan, että hupaisaltakin näyttäville mielipiteiden muutokselle oli ihan hyvät syyt, ja lopulta ehkä itse uskookin niin. Me muut voimme uskoa vain näkemäämme.
Onko mikään puolue meidän ”ikuisen uskollisuutemme” arvoinen, ja onko edes pyrkimys sellaiseen viisas tai edes hyvä ja tarkoituksenmukainen? Minusta asia ei ole ollenkaan niin, vaan mielestäni niin ajatteleva on hieman ”nyrjähtänyt” niin todellisuuskäsitykseltään kuin arvomaailmaltaan.
Ihmisellä on sidonnaisuuksia, josta hän ei pääse koskaan eroon, eikä usein haluakaan päästä. Jokainen meistä kuuluu johonkin sukuun, ja jokaisella meistä on vanhemmat ja monella myös lapsia. Sukumme me joudumme jotenkuten hyväksymään, vaikka se ei mitenkään erinomainen olisikaan, omat vanhempamme varauksettomamminkin, vaikka heissä olisi selviä vikoja, ja lapsemme hyväksymme jokseenkin ehdoitta, olkoot he lähes millaisia tahansa. Saatamme syyllistää itseämme, jos emme ole pystyneet heitä ”paremmiksi” kasvattamaan.
Jokainen meistä kuuluu myös tiettyyn kansallisuuteen, kai lähes kaikki täällä olemme suomalaisia. Meillä on yhteinen isänmaa, kotimaa, Suomi. Useimmat meistä lienevät mielellään suomalaisia ja useimmille meistä Suomi lienee hyvä ja kallis maa, paras kaikista maailman maista. ”Oikein tai väärin, mutta minun maani”, sanoo jenkki. Ja ihan hyvä niin, sillä emme me voi ainakaan helposti muuttaa muuhun maahan, ruveta ”muunmaalaiseiksi”.
Mutta puolueeseen meillä kenelläkään ei pitäisi olla samanlaisia siteitä, ei emotionaalisiakaan, eikä ainakaan fyysisiksi, perinnöllisiksi koettavia. Jokaisella meistä lienee tiettyjä arvoja, jota pidämme parhaimpina, tärkeimpinä, oikeimpina, korkeimpina. ja tavoiteltavimpina. Eikö olisi silloin niin, että kannattaisimme puoluetta, joka mielestämme noiden arvojen toteutumista parhaiten edistää?
Ei siis niin puolin, että kannatamme tiettyä puoluetta, ja vaihdamme käsityksemme parhaasta, tärkeästä, oikeasta jne.. sen mukaan, mikä sen ”oman puolueen” käsitys niistä kulloinkin on. Niin tekevä ihminen ei ole vapaa; hänellä ei ole vapaan miehen ylpeyttä ja itsetuntoa, vaan hänellä on orjan luonto.
Minä en jatka tästä asiasta tällä kertaa enempää. Ainoastaan Oiva Härkösen mahdollista vastinetta saatan kommentoida.
Vielä kerran: Anteeksi, Oiva, että jouduin kaivelemaan tuolla tavalla käyttäytymistäsi. Mutta käytössäni ei ollut parempaa esimerkkiä siitä, josta halusin puhua ja jollaisen käyttäytymismallin mielekkyyden halusin kyseenalaistaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ulkopuolella kuten itse teen.
Puolueet ovat perseestä - asiat voi hoitaa muutenkin jos halutaan.
Puoluekoneistot pitää purkaa ja tilalle hallitus joka hoitaa asioita kansanäänestysten pohjalta. se on ainoa tie saada asiat luistamaan ja välttyä turhalta kädenväännöltä.
Ellei siihen pian päästä niin olemme fasismissa jossa raha on alistanut demokratian = puolueet ja ihmisellä ei enää ole mitään arvoa.
Kapi- ja valiouskollisuutesi ovat varmaan tehneet syvää tuohoa sisimpääsi. Nyt, kun yrität saada "jonkinlaista" hyvitystä tyhjänpäiväisillä sepustuksillasi, omanarvontuntosi varmasti kasvaa. Silti valioygurttien romahdusmainen myynnin lasku( kun olit koemaistajana)lienee jättänyt Valion työurastasi synkän jälkimaun.
Eläkkeellä olessasi kun et voi enää syytellä alaisiasi(kuten armeijassa teit) tai moittia kuluttajia (pilattuasi Valion maineen)"huonosta makutulkinnasta".
...eikä minun kirjoittamani, sillä en minä NOIN viisas ole.
Sopii mielestäni teemaan tässäkin. Minä yritin tuossa esittää, miten meidän pitäisi suhtautua puolueisiin, tässä paremminkin esitetään, mitä puolueiden tulisi tehdä toisin kuin nyt:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014523168
tässä sama kirjoittaja ?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000014479876
Minä en ollut huomannut tuota kirjoitusta, mutta uskon, että sama mies on kyseessä.
Ei täällä monia tuollaisia ole. Olen jokseenkin varma hänen henkilöllisyydestäänkin, mutta tietenkään en arveluani (mielestäni perusteltua) siitä esitä, kun asianomainen haluaa esiintyä inkognito. Hän ei varmaan pidä tätä areenaa sellaisena, joka voisi kasvattaa hänen arvostustaan siellä, missä hän enemmän ja merkittävämmin esiintyy.
Olet oikein kerännyt kirjoituksiani kehityksestäni pitää toisella kierroksella Niinistöä parempana kuin äärivasemmistolaista Halosta.
No, se on hyvä, että et loukkaannu, vaan uhraudut mielelläsi esimerkiksi "kehityksestä", jota minä pidän kyllä melko arvottomana, mutta onneksi Sinä suhtaudut asiaan juuri siten kuin arvelinkin:
>> Oiva Härkönen lienee sellainen änkyrä, että kestää kyllä tuollaisen. Hän varmaan pystyy osoittamaan, että hupaisaltakin näyttäville mielipiteiden muutokselle oli ihan hyvät syyt, ja lopulta ehkä itse uskookin niin.
Miksi sitten vielä lokakuussa niin kehuit Halosta? Olitko silloin itsekin vielä äärivasemmistolainen? Mistä syystä sinusta sitten tuli äärioikeistolainen ja Nato-myönteinen? Sellaiseksihan vielä lokakuussa Niinistöä sanoit.
Oletko ihan totta sitä mieltä, että Korhonen on tuossa väärässä, hänen arvonsa ovat väärät ja sinun oikeat:
Mutta puolueeseen meillä kenelläkään ei pitäisi olla samanlaisia siteitä, ei emotionaalisiakaan, eikä ainakaan fyysisiksi, perinnöllisiksi koettavia. Jokaisella meistä lienee tiettyjä arvoja, jota pidämme parhaimpina, tärkeimpinä, oikeimpina, korkeimpina. ja tavoiteltavimpina. Eikö olisi silloin niin, että kannattaisimme puoluetta, joka mielestämme noiden arvojen toteutumista parhaiten edistää?
Ei siis niin puolin, että kannatamme tiettyä puoluetta, ja vaihdamme käsityksemme parhaasta, tärkeästä, oikeasta jne.. sen mukaan, mikä sen ”oman puolueen” käsitys niistä kulloinkin on. Niin tekevä ihminen ei ole vapaa; hänellä ei ole vapaan miehen ylpeyttä ja itsetuntoa, vaan hänellä on orjan luonto.
Siitähän ei päästä mihkään, että sinun ajatuksesi muuttuivat kepun johtajien käsitysten mukaan.