Annan tulla nyt kaiken kun en enää kestä! En tiedä mitä tehdä tämän tunteen kanssa, mutta miespuolinen työkaveri on saanut minut ihan hullaantumaan...
Aluksi olin vain ihastunut, mutta nyt päivä päivältä tunnen yhä enemmän... voisin jopa kuvailla itseäni rakastuneeksi. Pidän hänen äänestä, olemuksesta, jutuista, katseista jne. jne.
Tää on ihan peetä, kun molemmilla on perheet omilla tahoilla. Saatte tuomita ihan vapaasti. Oma parisuhteeni on ollut nykyisin enemmän tai vähemmän katkolla, ja hänkin on puhunut omastaan jotain siihen suuntaan. Yksi ilta (työpaikan juttu) ollaan baarissa vietetty ja siitä se lähti.
Ihme kyllä osaan käyttäytyä suht järkevästi kun olen hänen seurassa. Mitä nyt katselen kauempaa aina nautiskellen ;)
Sanokaa, että tämä menee ohi, jooko? Please! Mulla on liian paljon menetettävää.
Aluksi olin vain ihastunut, mutta nyt päivä päivältä tunnen yhä enemmän... voisin jopa kuvailla itseäni rakastuneeksi. Pidän hänen äänestä, olemuksesta, jutuista, katseista jne. jne.
Tää on ihan peetä, kun molemmilla on perheet omilla tahoilla. Saatte tuomita ihan vapaasti. Oma parisuhteeni on ollut nykyisin enemmän tai vähemmän katkolla, ja hänkin on puhunut omastaan jotain siihen suuntaan. Yksi ilta (työpaikan juttu) ollaan baarissa vietetty ja siitä se lähti.
Ihme kyllä osaan käyttäytyä suht järkevästi kun olen hänen seurassa. Mitä nyt katselen kauempaa aina nautiskellen ;)
Sanokaa, että tämä menee ohi, jooko? Please! Mulla on liian paljon menetettävää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ajallaan ne menevät, jos tunteitaan ei ala ruokkimaan. Kun suhteessa menee huonosti, niin sitä saattaa paeta ihastukseen. Mene ja tiedä? Ehkä sinun pitäisi selvittää itsellesi mitä haluat ja mitä olet siitä valmis maksamaan?
Itse olen myös perheellinen ja autamattomasti tällä hetkellä ihastunut. Hulluksi tässä tekee sen, että minulla ja miehelläni menee todella hyvin. En voi kuvitella vanhenevani kenenkään muun kanssa. Joten tässä tunteessa ei ole mitään järkeä. Olen yrittänyt itse selvittää itselleni, että mistä tuulee, mutta aika vaikeaa on ollut. Ehkä pakenen muita ongelmiani tähän tunteeseen, eikä sillä ole mitään todellisuus pohjaa oikeasti? Tunnen ihastukseni erittäin hyvin tosin. Tiedän hänen ärsyttävimmät piirteet, piirteet joita en pysty kunnioittamaan sekä sen miten kaunis ja ihana hän myös osaa olla sisältä. Olen kuunnellut hänen sydänsurujaan ja todistanut hänen toilailuitaan ja istunut kiukusta kihisten, kun hän on kertonut mielipiteitään maailmasta ;)
Itse olen ottanut etäisyyttä, ihan jo siksi, että olen alkanut epäilemään, että en ole ollenkaan tasapainossa ja niin järkevä, kuin kuvittelinkaan.
Mutta niinkuin teininä, niin eiköhän nytkin tämä tästä jossain vaiheessa laimene ja unohdu. Jossain vaiheessa en enään muista mihin minä oikein ihastuin hänessä.
Minä olen sitä mieltä, ettei tuo tunne mene ohi. Sen kanssa täytyy vaan elää. Ja kun sinulla on perhe niin senkin kanssa sinun täytyy elää. Minulla on käynyt samantapainen tilanne tunne elämän puolella.. Tämä ihastuksen kohde vaan vaihtoi työpaikkaa n. vuosi sitten. Tunteeni ei ole vieläkään lakastuneet.. Joskin en kyllä enää aivan päivittäin ajattele ja vuodata ikävän kyyneleitä hänen takiaan, mutta kyllä kaikki hyvät muistot kulkevat edelleen mukana, niitä on mukavaa muistella. Sinulla tuo ihastuksen kohde on läsnä, joten voit elää täysillä siinä tunteen huumassa päivittäin...ihanaa..
Ei ole pelkkää ihanaa tämä tunne, tähän liittyy paljon muutakin, kuten huono omatunto perhettä kohtaan ja tuskaa... Kyllähän se antaa piristystä työpäivään, kun saan hurmaavan katseen tai vaihdettua muutaman sanan :D Ei ole helppoa, EI todellakaan...
Mistä muuten johtuu, tällainen voimakas tunne? Tässä täytyy itsekin pysyä voimakkaana ja vahvana, ettei antaisi tunteilleen liikaa periksi. Olen yrittänyt järkeillä, nauraa itselleni, unohtaa, olla välinpitämätön... mitä vielä... ? HÄN vain yksinkertaisesti on ottanut paikkansa minun sydämessä.
Nyt alan siivoilemaan ja purkamaan turhautumista kertyneisiin pölyihin... tietenkin samalla soittaen jotain ihanaa musiikkia...
..olen pohtinut, mistä se tunne tulee. Se on äärettömän voimakas, eikä sitä tunnu mikään voivan viilentää. Ja ajatteles, minulla tämä tunne on ollut jo useita vuosia.. siitä asti, kun tämän henkilön ekoja kertoja näin.. hmm..kolme vuotta. Herää vaan kysymys, koska se loppuu???
minä myös ihmettelen, mistä se tunne tulee! Kun tuntuu sille, että no nyt se helpottaa, niin menee päivä tai kaksi ja oho, siinä se tunne taas on ja entistä vahvempana. Ei voi väittää, etten olisi kaikkea kokeillut minäkin, eli etten edes yrittäisi päästä tunteista.
No, tepsii siihen nyt jokin, tai olen jo voiton puolella. En näe häntä enää kuin sattumalta, joten se näyttää tepsivän minulla. Aikaa on kulunut ja aika tekee tehtävänsä, kun ei nähdä. Tunne on haalistunut, vaikka tässä joku viikko sitten näin hänestä unta ja sen jälkeen oli taas tosi vaikeaa. Aivan kuin hän olisi ollut koko seuraavan päivän läsnä. Sain sentään selvitettyä asiaa niin pitkälle, että varmistin, että hänen tunteensa ovat jo ohitse, joten se helpottaa. Kaiken pitäisi olla selvää ja eiköhän se tästä.
Se on silti outoa, ettei kukaan ole ennen tällaista vaikutusta tehnyt. Tunteista on ollut tosi helppo päästä irti. Tämä oli toinen kriisi mieheni kanssa, ihastuin ensimmäisen kriisin aikaankin, mutta se oli aivan erilaista. Nyt olen suorastaan järkyttynyt näin voimakkaista tunteista! Eikä hän edes ole sellainen, josta voisin sanoa haaveilevani. Hän vain tuli ja kolahti.
Onneksi en ole ainoa. Mulle käy noin parin vuoden välein tai useammin. Aina kuitenkin hoen itselleni, että ei se ruoho ole vihreämpää aidan tuolla puolen.
Se on luonnonlaki, tää sukupuolivietti.
Kahdesti nainen on pyytäny mua panemaan, mutta en ole lähtenyt vaikka on tehny aivan saatanasti mieli. Toisinaan vit...a miksen lähteny, toisinaan ajattelen hyvä kun on puhdas omatunto omaa naista kohtaan.