Ajattelin tässä tänne purkaa, kun en muuallekaan voi. Eli olen sairastanut anoreksiaa. Nyt olen paranemaan päin hyvinkin, painokin alkaa lähestyä normaalien alarajoja. Mutta aina löytyy se mutta. Haluaisin edelleen laihduttaa, vaikka samalla nään, että olen kauniimpi näyttäessäni oikeasti tytöltä. Ja toisekseen, en ole päässyt vieläkään eroon pakonomaisesta liikunnasta. Syöminenkin on muuttunut vähän ääripäästä toiseen -tyyppiseksi. Pöh. Tulee paha mieli. Oikeasti, haluaisin joku päivä vielä OLLA AJATTELEMATTA RUOKAA JA PAINOA KAIKEN KESKIPISTEENÄ, OLLA TYYTYVÄINEN VARTALOONI, OPPIA SYÖMÄÄN NORMAALISTI JA NAUTTIA LIIKUNNASTA MUUTENKIN KUIN SEN KALORIEN POLTTAMISEN TAKIA!!! Olisiko kenelläkään samoja kokemuksia, tai edes hyviä neuvoja?
Nyt kun vielä kirjotukset lähestyy ja stressi kasvaa, niin olisi vaan jotenkin kovin helppo paeta siihen syömättömyyteen ja itsensä tiukkaan kontrolloimiseen.
Huoh.
Nyt kun vielä kirjotukset lähestyy ja stressi kasvaa, niin olisi vaan jotenkin kovin helppo paeta siihen syömättömyyteen ja itsensä tiukkaan kontrolloimiseen.
Huoh.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=ravintoasiat_area;action=display;num=1105520462
ja anoreksiako ei ole vakava sairaus!? Sitä se nimenomaan on, vähättelemättä tietenkään muita vakavia sairauksia. Mut Noora, hyvä, että oot parantumassa. Pidä siitä kii. Mitä enemmmän aikaa kuluu, sitä vähemmän on ruoka, paino ym sun elämän keskipisteinä. Anyway, tsemppiä kovasti paranemiseen! :)
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=suolistovaivat_area;action=print;num=1131529420
en lukenut sitä kokonaan, mut tosta sun viestistäsi sai sellasen kuvan et pitäs olla onnellinen kun ei muka ole vakavasti sairas.
Yhdyn tosiaan tuohon, että anoreksia on vakava sairaus. Nimittäin, se vaikuttaa fyysisesti, mutta ehkä jopa enemmän henkisesti. Ensin haukkaa suuren osan elämästä, lopulta melkein koko elämän... No suunta parempaan. Sain masennuslääkkeet ja tulevaisuus tosiaan näyttää jo valoisemmalta :)
http://www.prohealth.fi/ukk_masennus.php
Paulatätikö se siellä linkittelee näille palstoille crohn ja colitis -sivuja..?
Ei mielestäni ole kovinkaan asiallista käydä vähättelemässä muiden sairauksia (ja kyllä, anoreksia on VAKAVA SAIRAUS, voi johtaa kuolemaan).
Ei olisi kovin mukavaa, jos tuolla "meidän" palstalla (crohnjacolitis.fi) kävisivät vaikka haimasyöpäpotilaat ´kirjoittelemassa, että ajatelkaa jos olisitte TODELLA VAKAVASTI SAIRAITA..
Meilläkin on (oireeton) crohnikko, joka tosiaan oli vakavasti sairas kauan aikaa, enkä mitään apua saanut tuosta yhdistyksestä, jonka mainitsit. Ensimmäisellä vastaanotolla ennen tutkimuksia lääkärin kommentti oli anoreksia, sillä mikään ruoka ei ei imeytynyt eikä ruokahaluakaan ollut. Tunsin toki yhden (kuollut jo vuosia sitten..) anorektikon, jolla myös oli ollut veriripulia, mutta en voinut käsittää, mistä SE olisi tullut - paitsi se antibioottikuuri, joka oli ollut 3 kk aikaisemmin... Siksi mun olisikin pitänyt alun alkaen kirjoittaa asioita tänne ja migreenipalstalle ym, sillä liian moni anorektikko kuolee siksi, ettei kukaan todella kuuntele heitä - kuten ei häntäkään kukaan voinut auttaa.
Ensimmäinen ehto paranemiseen olisi mun mielestä kunnollinen lisäaineeton ja luonnonmukainen ruoka, jota ei saa ainakaan monissa sairaaloissa, eikä kai kotonakaan ainamahdollista?
Paljon olenkin oppinut toisten kertomuksista, esimerkiksi suolistoleikattujen palstalta:
http://www.ipaa-yhdistys.fi/forum/viewtopic.php?t=45&sid=8f068c1b20e86f07df55435f9b22e56b
Suolistosairaiden (johon viittasit) yhdistys poistaa vähitellen kaikki tekstit, joissa ihminen kertoo parantuneensa. Jos se säästäisi ne, saattaisin olla eri mieltä monestakin asiasta. Yritäpä etsiä sieltä Anna-Liisan tarinaa, niin ei löydy, vaikka hän parantui CU:sta. En millään viitsisi kopsata sitä uudelleen ja laiskuuden takia voin laittaa linkin, mutta vain siksi, että nuori ihminen on itse vastuussa itsestään ja alkaisi ajattelemaan vähän laajemmin asioita... ennen kuin on myöhäistä. Vika ei todellakaan ole tiessä, vaan tässä meidän kulttuurissa!
Onneksi tiedän, että näistä taudeista voi selvitä hengissä - anorektikkojen hoitoon ei ole parantavaa lääkettä, kuten ei ole suolisairauksiinkaan. Siksi tämä asia on todella tärkeää kertoa myös nuorille, jotka eivät ole pilanneet elimistöään liiallisilla vierailla aineilla, mitä ne sitten ovatkaan, kertokaa te!
Tämä on vakavaa asiaa paljon laajemmin, kuin moni voisi uskoakaan: mutta uusin tutkimustieto pohjautuu väärään aineistoon siksi, että omin konstein oireettomien tietoja ei kerää kukaan, vaan täytyy ensin liittyä yhdistyksen jäseneksi, jonka jälkeen vasta saattaa saada lomakkeen, joka lähetetään varmaankin vain jäsenmaksun maksaneille? Törkeää mun mielestä, mutta eiipä tuo näytä haittaavaan moniakaan:
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=suolistovaivat_area;action=display;num=1140344845
Onhan näitä oireettomia vaikka kuinka paljon, mutta minkä takia parantuneet tulis mukaan tuohon porukkaan? En ehkä olekaan ainoa, jonka puheenjohtaja käski pysyä poissa, vaikka silloin olin jopa maksanut jäsenmaksun... Eihän se iso summa ole, mutta se kertoo siitä, että kaikkein heikoimmat kustantaa lääkkeiden markkinoinnin, mikä suoraan potilaalle on Suomessa laitonta. Potilasyhdistykset keräävät nuo asiakkaat ja siitä on hyvä jatkaa...
...Mutta enhän miekään tuota tiennyt vielä muutama vuosi sitten:-(
Käykää katsomassa elokuva "Uskollinen puutarhuri". Ei se ole "kivaa", mutta ehkä sen jälkeen tajuaa monta muutakin asiaa.. Ei anorektikonkaan elämä kivaa ole, mutta en tosiaan tiennyt, että täällä voisi olla joku crohnikkokin;-)
http://www.crohnjacolitis.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.cgi?board=ravintoasiat_area;action=print;num=1141980406