Kirje Gal 1:6-10."Olen hämmästynyt kun te näin pian olette luopumassa Hänestä, joka on armossaan kutsunut teidät, ja olette siirtymässä toisenlaiseen evankeliumiin.Mitään toista evankeliumia ei ole.Jotkut vain hämmentävät teidän ajatuksianne ja koittavat vääristää Kristuksen evankeliumia.Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia joka on vastoin meidän julistamaamme vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli hän olkoon kirottu.Toistan sen minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet hän olkoon kirottu"
Eli tämä tarkoittaa sitä että jos joku julistaa että ainoastaan me pelastumme, ainoastaan me lestadiolaiset.Tai että vanhemmistoveljien kautta tulee pelastus hänen ylleen tulee todennäköisesti kirous.
Asiaa on turha kiistää Raamatussa ei lue että Taivaan portilla kysytään mistä seurakunnasta olet, tai että tietyn porukan jäsenyys toisi pelastuksen.
Lestadiolaisuudessa on paljon hyvääkin mutta rakkaudessa ehdotan että heitätte harhaopit pois.
Eli tämä tarkoittaa sitä että jos joku julistaa että ainoastaan me pelastumme, ainoastaan me lestadiolaiset.Tai että vanhemmistoveljien kautta tulee pelastus hänen ylleen tulee todennäköisesti kirous.
Asiaa on turha kiistää Raamatussa ei lue että Taivaan portilla kysytään mistä seurakunnasta olet, tai että tietyn porukan jäsenyys toisi pelastuksen.
Lestadiolaisuudessa on paljon hyvääkin mutta rakkaudessa ehdotan että heitätte harhaopit pois.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitit asiaa. Itse olen esles ja julistuksessa on aika paljon isäinsääntöjä ym.
Pelastuksen pääsanoma ei voi olla "me". Kyllä se on Jeesus Kristus.
Uskoontulossa on tärkeää sitä edeltävä tilanne, heräyksen saaminen. Siis Jumalan suora vaikutus ihmiseen. Sen rinnalla on tärkeää Jumalan sanan saaminen, jonka kautta Jumala vaikuttaa.
Jos tämä jumalansana sisältää saasteita, se vaikeuttaa heräämistä. Uskoon tulon tilanteessa saa kuulla vapauttavan jumalansanan, joko saarnattuna ja itse istuu yleisön seassa tai henkilökohtaisesti. Tällöin on tärkeää ettei siinä ole saasteita, esim että tunnusta rikkeesi ensin, niin sitten saat minulta luvan uskoa. Ja uskossa ollessa on tärkeää saasteeton jumalansana, jossa mikään harhaoppi ei saa vallita.
Moni uskonnollinen ihminen voi päällisin puolin vaikuttaa aidolta, mutta elämä, teot ja puheet paljastaa että kyse on joko omintakeisesta harhasta tai yhteisöharhasta. Silloin ei ole pelastusvarmuutta vaan vallitsee suuri sisäinen tyhjiö, jota täytetään yli-hienolla kirkonmenokaavalla, Paavilla, orjuudenomaisella pakkotyöllä ja itsevalituilla hyvillä töillä , ja alitajuista se heillä lienee.
se on vaan hieno tasapainotila, kun tajuaa Jumalan osuuden ja seurakunnan osuuden keskinäisesti oikein, alussa, keskellä ja lopussa.
Seurakunnan vanhimmistoveljen osuutta uskoontulossa ei tarvita, ei missään lestadiolaissuunnassa.
Jos luokittelen jonkun henkilön ei-uskovaksi, syynä on todellinen syy eikä ei-lestadiolaisuus. Pyhä Henki sanoo aina: Tule. Siis ei mekään voida sanoa ei-uskovalle, että mene sinne ja sinne, joukkoon ja oppiin jota me ei tunneta. Se on niinkuin passittaisi ihmiset heikoille jäille.
Esikoislestadiolaisuudessa ei ulkopuolisten tuomitseminen ole homman nimi, ketään vainajaakaan ei ole koskaan tuomittu helvettiin. Homman nimi onkin se, että uskotaan itse ja kehotetaan toisiakin uskomaan Jumalan Pojan päälle. Jos ajatellaan Paavalia, niin olihan hänelläkin syynsä julistaa eri puolilla Välimerta, ei hänkään tuuminut että kaikki pääsee taivaaseen noin vaan.