STM:n monopolipeli lipsuu
Oulussa 14. helmikuuta pidetyssä seminaarissa ”Miten käytännössä eroon homeongelmista?” sosiaali- ja terveysministeriön edustajana paikalla ollut ”homelääkäri” Tuula Putus hyökkäsi erittäin rajusti uutta homeiden tunnistamiseen ja määräarviointiin kehitettyä DNA-tutkimusmenetelmää vastaan. Putus on kiistatta yksi parhaista maamme home- ja homesairauksien asiantuntijoista, joten olin kovasti ymmälläni hänen esiintymisestään.
Moneen kertaan lähetetyssä YLEn haastattelussa Putus puhui siihen malliin, että ainoastaan viranomaisilta kansalaiset voivat saada luotettavaa apua homeongelmissaan.
Putuksen kanta ei saa vahvistusta kansalaisten käytännön kokemuksista. Etenkin työntekijöillä ja vuokralla asuvilla asukkailla on lievästi ilmaisten erityisiä vaikeuksia saada homeongelmissaan yhtään mitään apua viranomaisilta ja semiviranomaisilta eli julkisesti rahoitetuilta laitoksilta.
Putus on luonut mainetta erityisesti Kansanterveyslaitoksella Kuopiossa, jossa hän on tehnyt ansiokasta työtä pitkään. Nyt hän toimii STM:n ympäristölääketieteen yksikön terveysosaston ylilääkärinä. Uusi asema merkitsee hänelle siirtymistä käytännön tutkimus- ja auttamistyöstä pääosin alan poliittisten intrigien junailemiseen ja ”suurten linjojen luomiseen”. Senkin työn Putus tekee kuin kaiken muunkin – erittäin tunnollisesti ja perusteellisesti. Siinäpä se, aivan liiankin tunnollisesti. Hän hyökkäsi yksityisen tutkimuslaitoksen ylivoimaisen tarkkoja menetelmiä vastaan aivan liian yliampuvasti. Ehkä kyseessä oli hänen uuteen postiinsa kuuluva ensimmäinen näytön paikka.
Nyt hän ei kuitenkaan tee tiedettä vaan politiikkaa. Tai oikeammin väärinkäyttää valtiovallan määräävää asemaa kilpailutilanteessa, jossa myös STM:llä, sekä valtiovallan että kuntien taholla, kyseessä onkin vahvasti kaupalliset intressit.
Business asetettiin keskeiseksi elementiksi ympäristöviranomaisten tulevia toimintaedellytyksiä käsitelleessä STM:n selvityksessä vuonna 2001. Selvitys on julkaistu nimellä
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2001:10
Ympäristöterveydenhuollon
toimintaedellytykset
Loppuraportti
(nettiosoitteesta http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/ymparistotervhuolto/sel10_01.pdf)
Raportissa kaavailtiin ympäristöviranomaisten palvelujen maksullisuuden lisäämistä. Siinä varauduttiin myös siihen, että ilmeisen kapasiteettivajauksen korjaamiseksi ja toiminnan laajentamiseksi suoraviivaistetaan ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä.
Raportin mukaisesti terveydensuojelulakiin on tehty sen jälkeen muutamia muutoksia viranomaispalvelujen tehostamiseksi ja toiminnan laajetessa tarvittavien asiantuntijapalvelujen hankkimisesta vaikka ostopalveluina. Lakimuutoksista viimeisimmät tulivat voimaan juuri tämän vuoden vaihteessa ja nyt maaliskuussa.
”Ympäristönterveydenhuollon toimintaedellytykset – Loppuraportti” -selvityksessä todetaan:
Hätäisesti luettuna näkyy näin: ”vain valvontaviranomaisella on oikeus tehdä … tutkimuksia”. Eihän asia ihan näin ole – kyllä omaan käyttöön voi ottaa tutkimuksia kuka mitenkin haluaa ja voi tilata tutkimuksensa keltä haluaa. Toisaalta lausuma vastaa sitä lähes tosiasiallista tilannetta, että viranomaisilla on ollut likimain monopoli terveyshaittojen selvittämiseksi tarpeellisten mikrobianalyysien tekemisessä, mutta ilman yrittäjän omatoimista laadunvalvontaa ja analyyseja monet tehtaat eivät toimisi. Myös rakennuksissa itse tehdyt analyysit ovat mahdollisia. Viranomaisvalvontaa varten tehtävät tutkimukset ovat asia erikseen.
STM:n ja kuntien ympäristöviranomaisten kannalta uudet, tarkat DNA- ja myös kaasuanalyysimenetelmät ovat kiusallisia. Viranomaisten olisi tunnustettava, että niiden käytössä on uusiin yksityisten yritysten, kuten Oulun Sisäilmatutkimus Oy:n tai MoBiAir Diagnostics Oy:n, menetelmiin verrattuna ihan Aataminaikuiset systeemit. Jos tämä myönnetään, niin analyysipalvelujen kysyntä kääntyisi ainakin joltakin osin viranomaisten ohi suoraan yksityisille yrityksille. Tässä tilanteessa viranomaistahojen kauppapolitiikkaan kuuluu todistaa, että kaksi viikkoa kestävä näytteen viljelyyn perustuva menetelmä on parempi kuin kahdessa tunnissa saatava erehtymättömän tarkka DNA-tunnistusmenetelmä. Vakuuttelun uskottavuus voi jäädä torsoksi, mutta politiikassa se ei taida vaikuttaa ohjaukseen.
Voisiko joku rakennusinsinööri laskea malliesimerkin, mitä maksaa remonttityömaan seisottaminen parin viikon ajan, kun työmaa on kiinni, koska homeremontin onnistumisen tarkistamiseksi otetut materiaalinäytepalat ovat viranomaisen homeviljelykaapissa muhimassa ja odottamassa sitä, että joku lopuksi laskee esim. 2.5 miljoonaa sädesienipesäkettä grammasta näytettä? Entä silloin, jos näytteitä on otettu joka huoneesta monesta paikkaa?
Oulun seminaarissa Putus esitti hyvin vahvoin äänenpainoin, että homemittauksia tekevällä asiantuntijalla pitäisi olla tutkimusten ja selvitysten edellyttämä asiantuntemus ja pätevyys sekä lisäksi ulkopuolisen asiantuntijan tulisi osoittaa käytettävien tutkimusmenetelmien luotettavuus.
Tässä Putus meni pitemmälle kuin mitä ”Ympäristöterveydenhuollon toimintaedellytykset – Loppuraportti” ja terveydensuojelulaki muutoksineen esittävät. Niissä teksteissä po. vaatimuksia esitetään kohdistettavaksi terveydensuojeluviranomaisen ITSE käyttämille ulkopuolisille asiantuntijoille.
Tällä hetkellä ne yritykset, jotka DNA-analyyseja tarjoavat, on miehitetty niin asiantuntevilla ihmisillä, että heidän koulutukensa, oppiarvonsa ja kokemuksensa vähättely on tulkittava vain markkinatilanteessa tieto-taidoiltaan alakynteen jääneen toimijan, STM:n, tunteenpurkauksena. Sellaisena se on hyvää liikemiestapaa loukkaava. Vähättely on ymmärrettävissä entisen monopolitoimijan epätoivon ilmauksena. Onhan se masentavaa, että juuri silloin, kun jopa lait ja säädökset on työllä ja vaivalla saatettu uuteen iskukuntoon ja markkinoiden laajentamiseen, tuleekin toimija, joka käy yli mennen tullen ja jättää vanhan tuotevalikoiman varassa toimivan entisen dinosauruksen, STM:n, menneen vuosisadan reliikiksi.
Sääli, että merkittävä innovaatio saa vastaansa alan viranomaisen. Toisaalta viranomaisen rooli on hämärtynyt silloin, kun se tarjoaa maksullisia palveluja sektorilla, joka kuuluisi kokonaisuudessaan yksityisten hoidettavaksi. Silloin on vaikea nähdä, milloin viranomainen toimiin ihmisten hyväksi ja milloin ketunhäntä kainalossa markkinavolyyminsa maksimoimiseksi. Lain mukaan STM ja paikalliset ympäristöviranomaiset eivät saa toimia liikevoiton maksimoimisen tavoitteella. Palvelutaksojen määräämisperusteena on omakustannushinta. On kuitenkin kyseenalaista, missä vaiheessa suorat tuotantokustannukset alkavat saada lisäkseen yleiskustannuksia hallinnosta ja sisäisistä palveluista. Organisaation kasvattaminen organisaation itsensä vuoksi voidaan tehdä ilman liikevoittoa vaikka vain virkojen lukumäärän maksimoimiseksi. Kun tulos tai ulos –tulostavoite on ulotettu jo liki joka virastoon, niin ei ole mitään syytä olettaa, että monopoliviraston hinnoittelu olisi yhtään ”asiakasystävällisempää” kuin keskenään kilpailevilla yksityisillä toimijoilla.
Innovaatioita ei tehdä luomalla ensin uuden tuntemattoman standardimenetelmän luokitteluja ja työ- ja toimintaohjeita, joihin raameihin sitten tilataan suurenmoinen, täysin ainutlaatuinen keksintö.
Viranomaisille itselleen tehdyt ja valvontatarkoituksiin käytetyt tutkimusmenetelmät ovat asia erikseen. Jossakin vaiheessa Putuksen arvostaman ja ainoan hänen hyväksymän viljelymenetelmän heikkoudet on tunnustettava julkisesti: näytteiden kasvatusaineita pitäisi olla kymmenkunta ja näytteiden viljelylämpötiloja pitäisi olla käytössä useita vähintään 10ºC:eesta 35ºC:een, jotta koko homekirjo saataisiin näkyviin. Nykyisin käytetyt vain 1 tai ehkä joskus 2 kasvatusalustatyyppiä ja 20ºC:een viljelylämpötila, raju kompromissi kustannusten vuoksi, taitaa peittää yhtä paljon kuin paljastaakin. Onneksi on jo joitakin viranomaisia, jotka ovat valmiita tunnustamaan vanhojen keinojen heikkoudet ja ennustavat pikaista yleistymistä DNA-menetelmälle.
STM:n hyökkäys homeiden paljastamiseen kehitettyä DNA-analyysiä vastaan on valitettavaa. Nyt viranomaisen ja markkinoilla kilpailevan toimijan roolit ovat menneet STM:llä pahasti sekaisin. DNA-menetelmään kohdistettu STM:n moite liiasta tarkkuudesta on vaikea ymmärtää.
Lääkäri Tuula Putus on tunnollisuudessaan ja pätevyydessään varmasti hyvä lääkäri, mutta poliittisella ja kaupallisella forumilla ei menestytä samoilla henkilökohtaisilla ominaisuuksilla kuin tutkijana ja lääkärinä. Lada-kauppiaan vakuutteluja Ferrarin ala-arvoisesta suorituskyvystä ja kelvottomuudesta ei aivan helpolla niele.
*************************************************************************
On syytä tehdä perustavaa laatua oleva kysymys:
HALAUAVATKO VIRANOMAISET JA VALTIOJOHTO LAISINKAAN, ETTÄ SIIRRYTTÄISIIN HITAASTA, EPÄVARMASTA, HARHAANJOHTAVASTA, MONET HOMELAJIT PEITTÄVÄSTÄ JA ERITTÄIN USEIN VIRHEELLISEN NOLLATULOKSEN ANTAVASTA MENETELMÄSTÄ EDULLISEEN, ERITTÄIN NOPEAAN JA LUOTETTAVAAN DNA-ANALYYSIIN?
POLIITTINEN VALINTA VOI OLLA, ETTÄ ANTAA KANSAN SAIRASTAA JA PITÄKÖÖT SIJOITTAJAT KIINTEISTÄVARALLISUUTENSA VIELÄ MUUTAMAN VUODEN (muistettakoon, että hometalo tuhoutuu ennen pitkää korjaamattomaan kuntoon).
TOINEN POLIITTINEN VALINTA ON, SALLITAANKO KANSALAISTEN OSTAA HOMEANALYYSIPALVELUT SIELTÄ MISTÄ SAAVAT, KUN VIRANOMAISTA EI SAADA TOIMIMAAN HOMETUTKIMUSTEN KÄYNNISTÄMISEKSI TAI KUN SEN KÄYTTÄMÄT MENETELMÄT OVAT EPÄLUOTETTAVIA. YHTÄ HEIKKO TULOS KAIKILLE EI OLE KEHU, VAIKKA KUINKA TARKKAAN STANDARDOIDUSTA MENETELMÄSTÄ OLISI KYSE.
Esko Leipälä
*****************************************************************
OTTEITA:
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2001:10
Ympäristöterveydenhuollon
toimintaedellytykset
Loppuraportti
Sivu 2:
Terveydensuojelulain osalta työryhmä valmisteli myös valvonnan maksullisuuden laajentamista ja ulkopuolisten asiantuntijoiden käytön selkeyttämistä koskevia lakimuutoksia. Lisäksi työryhmä laati yhteistoimintasopimusmalleja sekä käytännön ohjeistusta yhteistyön kehittämistä varten kunnissa.
Sivu 12:
Ympäristöterveydenhuollon toimintakenttä on laaja ja mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseksi voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. Työryhmä käsitteli aluksi niitä kehittämistoimenpiteitä, joilla parhaiten voitaisiin vaikuttaa kunnan ympäristöterveydenhuollon toimintaedellytyksiin. Tätä tarkoitusta varten työryhmä arvioi muun muassa seuraavien seikkojen toteuttamiskelpoisuutta:
1. Ympäristöterveydenhuollon rahoitus
• mitä vaihtoehtoja valtiolla tai kunnilla ympäristöterveydenhuollon rahoituspohjan parantamiseksi?
4. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö valvontatyössä
• onko kunnan valvontaviranomaisen rutiinitehtäviä (näytteenotto ja mahdollisuus antaa ulkopuolisten asiantuntijoiden tehtäväksi?
5. Mahdolliset lakimuutokset
• millaisia lakimuutoksia em. toimenpiteet vaatisivat?
SIVU 13-14:
Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö valvonnassa
Hygienia-, elintarvike-, kemikaali- ja tuoteturvallisuuslakien mukaan vain valvontaviranomaisella on oikeus tehdä tarkastuksia ja tutkimuksia sekä ottaa näytteitä. Tästä johtuen ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä näiden lakien mukaisessa valvonnassa pidettiin vaikeana. Terveydensuojelulain mukaan viranomaisella on kuitenkin mahdollisuus joko itse tehdä tai teettää tarkastuksia ja niihin liittyviä tutkimuksia (45 §). Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysministeriö katsoi, että varsinkin asumisterveyteen ja meluongelmiin liittyvän näytteenoton ja mittausten teettäminen ulkopuolisella asiantuntijalla on aiheellista selvittää.
Sivu 14:
Yksilöidyt tavoitteet
Edellä kuvattujen arviointien perusteella hankkeen työryhmä asetti hankkeelle seuraavat yksilöidyt tavoitteet:
2. Ulkopuolisen asiantuntijoiden käytön selkeyttäminen
Keinot:
• terveydensuojelulain muutokset koskien ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä (luku 5)
3. Maksullisuuden laajentaminen
Keinot:
• terveydensuojelulain mukaista maksullisuutta koskevat lakimuutokset
(luku 5)
SIVU 21:
5 TYÖRYHMÄN
LAKIMUUTOSEHDOTUKSET
Työryhmä valmisteli kuntien välistä yhteistoimintaa ympäristöterveydenhuollossa sekä terveydensuojelulain mukaista valvonnan maksullisuutta ja ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä koskevat lakimuutokset (liite 1).
SIVU 22-23:
5.3 Terveydensuojelulain mukainen ulkopuolisten
asiantuntijoiden käyttö
Terveydensuojelulain 49 §:ään ehdotettiin lisättäväksi säännös, jonka mukaan terveydensuojeluviranomaisen käyttämällä ulkopuolisella asiantuntijalla tulisi olla tutkimusten ja selvitysten edellyttämä asiantuntemus ja pätevyys. Lisäksi ulkopuolisen asiantuntijan tulisi osoittaa käytettävien tutkimusmenetelmien luotettavuus. Terveydensuojelulain edellyttämä valvonta toimeenpannaan kunnissa usein tutkimuksin ja mittauksin, joille ei ole olemassa sellaisia kansainvälisiä standardeja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi akkreditoinnin pohjana. Ehdotetun uuden säännöksen mukaan terveydensuojelulain mukaista viranomaisvalvontaa varten tutkimuksia ja selvityksiä tekevällä ulkopuolisella asiantuntijalla tulisi kuitenkin olla selvitysten ja tutkimusten edellyttämä asiantuntemus ja pätevyys. Ulkopuolisen asiantuntijan olisi myös osoitettava terveydensuojeluviranomaiselle käytettävien tutkimusmenetelmien luotettavuus. Menetelmän luotettavuuden arvioinnista kunnan terveydensuojeluviranomaisen olisi tehtävä päätös.
LAINAUS PÄÄTTYY
LISÄKSI JUURI TÄMÄN VUODEN ALUSSA ON TAPAHTUNUT MUUTOKSIA TERVEYDENSUOJELULAISSA; OTTEITA LAISTA:
Terveydensuojelulaki
11 LUKU
Tutkimuslaboratoriot ja maksut
49 § (13.1.2006/24)
Ulkopuoliset asiantuntijat
Tutkimuksia ja selvityksiä tämän lain mukaista viranomaisvalvontaa varten tekevällä ulkopuolisella asiantuntijalla tulee olla tarvittava asiantuntemus ja pätevyys. Ulkopuolisen asiantuntijan on osoitettava kunnan terveydensuojeluviranomaiselle käyttämiensä tutkimusmenetelmien luotettavuus. Ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintolain (434/2003) virkamiehen esteellisyyttä koskevia säännöksiä.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan tarvittaessa tarkemmin säätää tämän lain mukaista viranomaisvalvontaa varten tutkimuksia ja selvityksiä tekevien ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyydestä.
L:lla 24/2006 muutettu 49 § tulee voimaan 1.3.2006. Aiempi sanamuoto kuuluu:
49 a § (13.1.2006/24)
Tutkimuslaboratoriot
Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten edellyttämät viranomaisille tarkoitetut tutkimukset tulee tehdä Elintarvikeviraston hyväksymässä laboratoriossa. Tutkimuksia tekevällä laboratoriolla tulee olla kirjallinen laatujärjestelmä, ja laboratorion on pystyttävä osoittamaan tekemiensä määritysten luotettavuus. Laboratoriolla tulee lisäksi olla tutkimuksen suorittamiseen tarvittava asiantuntemus ja tekniset valmiudet.
Elintarvikevirasto hyväksyy laboratoriot hakemuksesta. Hyväksymisen edellytyksenä on, että laboratorio täyttää 1 momentissa säädetyt vaatimukset. Ennen laboratorion hyväksymistä Elintarvikeviraston tulee pyytää hakemuksesta lausunto Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselta, Kansanterveyslaitokselta tai Säteilyturvakeskukselta. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin tutkimuslaboratorioiden hyväksymisen edellytyksistä.
L:lla 24/2006 lisätty 49 a § tulee voimaan 1.3.2006.
Oulussa 14. helmikuuta pidetyssä seminaarissa ”Miten käytännössä eroon homeongelmista?” sosiaali- ja terveysministeriön edustajana paikalla ollut ”homelääkäri” Tuula Putus hyökkäsi erittäin rajusti uutta homeiden tunnistamiseen ja määräarviointiin kehitettyä DNA-tutkimusmenetelmää vastaan. Putus on kiistatta yksi parhaista maamme home- ja homesairauksien asiantuntijoista, joten olin kovasti ymmälläni hänen esiintymisestään.
Moneen kertaan lähetetyssä YLEn haastattelussa Putus puhui siihen malliin, että ainoastaan viranomaisilta kansalaiset voivat saada luotettavaa apua homeongelmissaan.
Putuksen kanta ei saa vahvistusta kansalaisten käytännön kokemuksista. Etenkin työntekijöillä ja vuokralla asuvilla asukkailla on lievästi ilmaisten erityisiä vaikeuksia saada homeongelmissaan yhtään mitään apua viranomaisilta ja semiviranomaisilta eli julkisesti rahoitetuilta laitoksilta.
Putus on luonut mainetta erityisesti Kansanterveyslaitoksella Kuopiossa, jossa hän on tehnyt ansiokasta työtä pitkään. Nyt hän toimii STM:n ympäristölääketieteen yksikön terveysosaston ylilääkärinä. Uusi asema merkitsee hänelle siirtymistä käytännön tutkimus- ja auttamistyöstä pääosin alan poliittisten intrigien junailemiseen ja ”suurten linjojen luomiseen”. Senkin työn Putus tekee kuin kaiken muunkin – erittäin tunnollisesti ja perusteellisesti. Siinäpä se, aivan liiankin tunnollisesti. Hän hyökkäsi yksityisen tutkimuslaitoksen ylivoimaisen tarkkoja menetelmiä vastaan aivan liian yliampuvasti. Ehkä kyseessä oli hänen uuteen postiinsa kuuluva ensimmäinen näytön paikka.
Nyt hän ei kuitenkaan tee tiedettä vaan politiikkaa. Tai oikeammin väärinkäyttää valtiovallan määräävää asemaa kilpailutilanteessa, jossa myös STM:llä, sekä valtiovallan että kuntien taholla, kyseessä onkin vahvasti kaupalliset intressit.
Business asetettiin keskeiseksi elementiksi ympäristöviranomaisten tulevia toimintaedellytyksiä käsitelleessä STM:n selvityksessä vuonna 2001. Selvitys on julkaistu nimellä
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2001:10
Ympäristöterveydenhuollon
toimintaedellytykset
Loppuraportti
(nettiosoitteesta http://pre20031103.stm.fi/suomi/eho/julkaisut/ymparistotervhuolto/sel10_01.pdf)
Raportissa kaavailtiin ympäristöviranomaisten palvelujen maksullisuuden lisäämistä. Siinä varauduttiin myös siihen, että ilmeisen kapasiteettivajauksen korjaamiseksi ja toiminnan laajentamiseksi suoraviivaistetaan ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä.
Raportin mukaisesti terveydensuojelulakiin on tehty sen jälkeen muutamia muutoksia viranomaispalvelujen tehostamiseksi ja toiminnan laajetessa tarvittavien asiantuntijapalvelujen hankkimisesta vaikka ostopalveluina. Lakimuutoksista viimeisimmät tulivat voimaan juuri tämän vuoden vaihteessa ja nyt maaliskuussa.
”Ympäristönterveydenhuollon toimintaedellytykset – Loppuraportti” -selvityksessä todetaan:
Hätäisesti luettuna näkyy näin: ”vain valvontaviranomaisella on oikeus tehdä … tutkimuksia”. Eihän asia ihan näin ole – kyllä omaan käyttöön voi ottaa tutkimuksia kuka mitenkin haluaa ja voi tilata tutkimuksensa keltä haluaa. Toisaalta lausuma vastaa sitä lähes tosiasiallista tilannetta, että viranomaisilla on ollut likimain monopoli terveyshaittojen selvittämiseksi tarpeellisten mikrobianalyysien tekemisessä, mutta ilman yrittäjän omatoimista laadunvalvontaa ja analyyseja monet tehtaat eivät toimisi. Myös rakennuksissa itse tehdyt analyysit ovat mahdollisia. Viranomaisvalvontaa varten tehtävät tutkimukset ovat asia erikseen.
STM:n ja kuntien ympäristöviranomaisten kannalta uudet, tarkat DNA- ja myös kaasuanalyysimenetelmät ovat kiusallisia. Viranomaisten olisi tunnustettava, että niiden käytössä on uusiin yksityisten yritysten, kuten Oulun Sisäilmatutkimus Oy:n tai MoBiAir Diagnostics Oy:n, menetelmiin verrattuna ihan Aataminaikuiset systeemit. Jos tämä myönnetään, niin analyysipalvelujen kysyntä kääntyisi ainakin joltakin osin viranomaisten ohi suoraan yksityisille yrityksille. Tässä tilanteessa viranomaistahojen kauppapolitiikkaan kuuluu todistaa, että kaksi viikkoa kestävä näytteen viljelyyn perustuva menetelmä on parempi kuin kahdessa tunnissa saatava erehtymättömän tarkka DNA-tunnistusmenetelmä. Vakuuttelun uskottavuus voi jäädä torsoksi, mutta politiikassa se ei taida vaikuttaa ohjaukseen.
Voisiko joku rakennusinsinööri laskea malliesimerkin, mitä maksaa remonttityömaan seisottaminen parin viikon ajan, kun työmaa on kiinni, koska homeremontin onnistumisen tarkistamiseksi otetut materiaalinäytepalat ovat viranomaisen homeviljelykaapissa muhimassa ja odottamassa sitä, että joku lopuksi laskee esim. 2.5 miljoonaa sädesienipesäkettä grammasta näytettä? Entä silloin, jos näytteitä on otettu joka huoneesta monesta paikkaa?
Oulun seminaarissa Putus esitti hyvin vahvoin äänenpainoin, että homemittauksia tekevällä asiantuntijalla pitäisi olla tutkimusten ja selvitysten edellyttämä asiantuntemus ja pätevyys sekä lisäksi ulkopuolisen asiantuntijan tulisi osoittaa käytettävien tutkimusmenetelmien luotettavuus.
Tässä Putus meni pitemmälle kuin mitä ”Ympäristöterveydenhuollon toimintaedellytykset – Loppuraportti” ja terveydensuojelulaki muutoksineen esittävät. Niissä teksteissä po. vaatimuksia esitetään kohdistettavaksi terveydensuojeluviranomaisen ITSE käyttämille ulkopuolisille asiantuntijoille.
Tällä hetkellä ne yritykset, jotka DNA-analyyseja tarjoavat, on miehitetty niin asiantuntevilla ihmisillä, että heidän koulutukensa, oppiarvonsa ja kokemuksensa vähättely on tulkittava vain markkinatilanteessa tieto-taidoiltaan alakynteen jääneen toimijan, STM:n, tunteenpurkauksena. Sellaisena se on hyvää liikemiestapaa loukkaava. Vähättely on ymmärrettävissä entisen monopolitoimijan epätoivon ilmauksena. Onhan se masentavaa, että juuri silloin, kun jopa lait ja säädökset on työllä ja vaivalla saatettu uuteen iskukuntoon ja markkinoiden laajentamiseen, tuleekin toimija, joka käy yli mennen tullen ja jättää vanhan tuotevalikoiman varassa toimivan entisen dinosauruksen, STM:n, menneen vuosisadan reliikiksi.
Sääli, että merkittävä innovaatio saa vastaansa alan viranomaisen. Toisaalta viranomaisen rooli on hämärtynyt silloin, kun se tarjoaa maksullisia palveluja sektorilla, joka kuuluisi kokonaisuudessaan yksityisten hoidettavaksi. Silloin on vaikea nähdä, milloin viranomainen toimiin ihmisten hyväksi ja milloin ketunhäntä kainalossa markkinavolyyminsa maksimoimiseksi. Lain mukaan STM ja paikalliset ympäristöviranomaiset eivät saa toimia liikevoiton maksimoimisen tavoitteella. Palvelutaksojen määräämisperusteena on omakustannushinta. On kuitenkin kyseenalaista, missä vaiheessa suorat tuotantokustannukset alkavat saada lisäkseen yleiskustannuksia hallinnosta ja sisäisistä palveluista. Organisaation kasvattaminen organisaation itsensä vuoksi voidaan tehdä ilman liikevoittoa vaikka vain virkojen lukumäärän maksimoimiseksi. Kun tulos tai ulos –tulostavoite on ulotettu jo liki joka virastoon, niin ei ole mitään syytä olettaa, että monopoliviraston hinnoittelu olisi yhtään ”asiakasystävällisempää” kuin keskenään kilpailevilla yksityisillä toimijoilla.
Innovaatioita ei tehdä luomalla ensin uuden tuntemattoman standardimenetelmän luokitteluja ja työ- ja toimintaohjeita, joihin raameihin sitten tilataan suurenmoinen, täysin ainutlaatuinen keksintö.
Viranomaisille itselleen tehdyt ja valvontatarkoituksiin käytetyt tutkimusmenetelmät ovat asia erikseen. Jossakin vaiheessa Putuksen arvostaman ja ainoan hänen hyväksymän viljelymenetelmän heikkoudet on tunnustettava julkisesti: näytteiden kasvatusaineita pitäisi olla kymmenkunta ja näytteiden viljelylämpötiloja pitäisi olla käytössä useita vähintään 10ºC:eesta 35ºC:een, jotta koko homekirjo saataisiin näkyviin. Nykyisin käytetyt vain 1 tai ehkä joskus 2 kasvatusalustatyyppiä ja 20ºC:een viljelylämpötila, raju kompromissi kustannusten vuoksi, taitaa peittää yhtä paljon kuin paljastaakin. Onneksi on jo joitakin viranomaisia, jotka ovat valmiita tunnustamaan vanhojen keinojen heikkoudet ja ennustavat pikaista yleistymistä DNA-menetelmälle.
STM:n hyökkäys homeiden paljastamiseen kehitettyä DNA-analyysiä vastaan on valitettavaa. Nyt viranomaisen ja markkinoilla kilpailevan toimijan roolit ovat menneet STM:llä pahasti sekaisin. DNA-menetelmään kohdistettu STM:n moite liiasta tarkkuudesta on vaikea ymmärtää.
Lääkäri Tuula Putus on tunnollisuudessaan ja pätevyydessään varmasti hyvä lääkäri, mutta poliittisella ja kaupallisella forumilla ei menestytä samoilla henkilökohtaisilla ominaisuuksilla kuin tutkijana ja lääkärinä. Lada-kauppiaan vakuutteluja Ferrarin ala-arvoisesta suorituskyvystä ja kelvottomuudesta ei aivan helpolla niele.
*************************************************************************
On syytä tehdä perustavaa laatua oleva kysymys:
HALAUAVATKO VIRANOMAISET JA VALTIOJOHTO LAISINKAAN, ETTÄ SIIRRYTTÄISIIN HITAASTA, EPÄVARMASTA, HARHAANJOHTAVASTA, MONET HOMELAJIT PEITTÄVÄSTÄ JA ERITTÄIN USEIN VIRHEELLISEN NOLLATULOKSEN ANTAVASTA MENETELMÄSTÄ EDULLISEEN, ERITTÄIN NOPEAAN JA LUOTETTAVAAN DNA-ANALYYSIIN?
POLIITTINEN VALINTA VOI OLLA, ETTÄ ANTAA KANSAN SAIRASTAA JA PITÄKÖÖT SIJOITTAJAT KIINTEISTÄVARALLISUUTENSA VIELÄ MUUTAMAN VUODEN (muistettakoon, että hometalo tuhoutuu ennen pitkää korjaamattomaan kuntoon).
TOINEN POLIITTINEN VALINTA ON, SALLITAANKO KANSALAISTEN OSTAA HOMEANALYYSIPALVELUT SIELTÄ MISTÄ SAAVAT, KUN VIRANOMAISTA EI SAADA TOIMIMAAN HOMETUTKIMUSTEN KÄYNNISTÄMISEKSI TAI KUN SEN KÄYTTÄMÄT MENETELMÄT OVAT EPÄLUOTETTAVIA. YHTÄ HEIKKO TULOS KAIKILLE EI OLE KEHU, VAIKKA KUINKA TARKKAAN STANDARDOIDUSTA MENETELMÄSTÄ OLISI KYSE.
Esko Leipälä
*****************************************************************
OTTEITA:
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2001:10
Ympäristöterveydenhuollon
toimintaedellytykset
Loppuraportti
Sivu 2:
Terveydensuojelulain osalta työryhmä valmisteli myös valvonnan maksullisuuden laajentamista ja ulkopuolisten asiantuntijoiden käytön selkeyttämistä koskevia lakimuutoksia. Lisäksi työryhmä laati yhteistoimintasopimusmalleja sekä käytännön ohjeistusta yhteistyön kehittämistä varten kunnissa.
Sivu 12:
Ympäristöterveydenhuollon toimintakenttä on laaja ja mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseksi voidaan tarkastella useasta näkökulmasta. Työryhmä käsitteli aluksi niitä kehittämistoimenpiteitä, joilla parhaiten voitaisiin vaikuttaa kunnan ympäristöterveydenhuollon toimintaedellytyksiin. Tätä tarkoitusta varten työryhmä arvioi muun muassa seuraavien seikkojen toteuttamiskelpoisuutta:
1. Ympäristöterveydenhuollon rahoitus
• mitä vaihtoehtoja valtiolla tai kunnilla ympäristöterveydenhuollon rahoituspohjan parantamiseksi?
4. Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö valvontatyössä
• onko kunnan valvontaviranomaisen rutiinitehtäviä (näytteenotto ja mahdollisuus antaa ulkopuolisten asiantuntijoiden tehtäväksi?
5. Mahdolliset lakimuutokset
• millaisia lakimuutoksia em. toimenpiteet vaatisivat?
SIVU 13-14:
Ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttö valvonnassa
Hygienia-, elintarvike-, kemikaali- ja tuoteturvallisuuslakien mukaan vain valvontaviranomaisella on oikeus tehdä tarkastuksia ja tutkimuksia sekä ottaa näytteitä. Tästä johtuen ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä näiden lakien mukaisessa valvonnassa pidettiin vaikeana. Terveydensuojelulain mukaan viranomaisella on kuitenkin mahdollisuus joko itse tehdä tai teettää tarkastuksia ja niihin liittyviä tutkimuksia (45 §). Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysministeriö katsoi, että varsinkin asumisterveyteen ja meluongelmiin liittyvän näytteenoton ja mittausten teettäminen ulkopuolisella asiantuntijalla on aiheellista selvittää.
Sivu 14:
Yksilöidyt tavoitteet
Edellä kuvattujen arviointien perusteella hankkeen työryhmä asetti hankkeelle seuraavat yksilöidyt tavoitteet:
2. Ulkopuolisen asiantuntijoiden käytön selkeyttäminen
Keinot:
• terveydensuojelulain muutokset koskien ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä (luku 5)
3. Maksullisuuden laajentaminen
Keinot:
• terveydensuojelulain mukaista maksullisuutta koskevat lakimuutokset
(luku 5)
SIVU 21:
5 TYÖRYHMÄN
LAKIMUUTOSEHDOTUKSET
Työryhmä valmisteli kuntien välistä yhteistoimintaa ympäristöterveydenhuollossa sekä terveydensuojelulain mukaista valvonnan maksullisuutta ja ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä koskevat lakimuutokset (liite 1).
SIVU 22-23:
5.3 Terveydensuojelulain mukainen ulkopuolisten
asiantuntijoiden käyttö
Terveydensuojelulain 49 §:ään ehdotettiin lisättäväksi säännös, jonka mukaan terveydensuojeluviranomaisen käyttämällä ulkopuolisella asiantuntijalla tulisi olla tutkimusten ja selvitysten edellyttämä asiantuntemus ja pätevyys. Lisäksi ulkopuolisen asiantuntijan tulisi osoittaa käytettävien tutkimusmenetelmien luotettavuus. Terveydensuojelulain edellyttämä valvonta toimeenpannaan kunnissa usein tutkimuksin ja mittauksin, joille ei ole olemassa sellaisia kansainvälisiä standardeja, joita voitaisiin käyttää esimerkiksi akkreditoinnin pohjana. Ehdotetun uuden säännöksen mukaan terveydensuojelulain mukaista viranomaisvalvontaa varten tutkimuksia ja selvityksiä tekevällä ulkopuolisella asiantuntijalla tulisi kuitenkin olla selvitysten ja tutkimusten edellyttämä asiantuntemus ja pätevyys. Ulkopuolisen asiantuntijan olisi myös osoitettava terveydensuojeluviranomaiselle käytettävien tutkimusmenetelmien luotettavuus. Menetelmän luotettavuuden arvioinnista kunnan terveydensuojeluviranomaisen olisi tehtävä päätös.
LAINAUS PÄÄTTYY
LISÄKSI JUURI TÄMÄN VUODEN ALUSSA ON TAPAHTUNUT MUUTOKSIA TERVEYDENSUOJELULAISSA; OTTEITA LAISTA:
Terveydensuojelulaki
11 LUKU
Tutkimuslaboratoriot ja maksut
49 § (13.1.2006/24)
Ulkopuoliset asiantuntijat
Tutkimuksia ja selvityksiä tämän lain mukaista viranomaisvalvontaa varten tekevällä ulkopuolisella asiantuntijalla tulee olla tarvittava asiantuntemus ja pätevyys. Ulkopuolisen asiantuntijan on osoitettava kunnan terveydensuojeluviranomaiselle käyttämiensä tutkimusmenetelmien luotettavuus. Ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintolain (434/2003) virkamiehen esteellisyyttä koskevia säännöksiä.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan tarvittaessa tarkemmin säätää tämän lain mukaista viranomaisvalvontaa varten tutkimuksia ja selvityksiä tekevien ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyydestä.
L:lla 24/2006 muutettu 49 § tulee voimaan 1.3.2006. Aiempi sanamuoto kuuluu:
49 a § (13.1.2006/24)
Tutkimuslaboratoriot
Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten edellyttämät viranomaisille tarkoitetut tutkimukset tulee tehdä Elintarvikeviraston hyväksymässä laboratoriossa. Tutkimuksia tekevällä laboratoriolla tulee olla kirjallinen laatujärjestelmä, ja laboratorion on pystyttävä osoittamaan tekemiensä määritysten luotettavuus. Laboratoriolla tulee lisäksi olla tutkimuksen suorittamiseen tarvittava asiantuntemus ja tekniset valmiudet.
Elintarvikevirasto hyväksyy laboratoriot hakemuksesta. Hyväksymisen edellytyksenä on, että laboratorio täyttää 1 momentissa säädetyt vaatimukset. Ennen laboratorion hyväksymistä Elintarvikeviraston tulee pyytää hakemuksesta lausunto Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselta, Kansanterveyslaitokselta tai Säteilyturvakeskukselta. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin tutkimuslaboratorioiden hyväksymisen edellytyksistä.
L:lla 24/2006 lisätty 49 a § tulee voimaan 1.3.2006.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo niinpäniin ja silleen.
Ei sitä monopolia(hyvä ja viihdyttävä peli muuten)
kannata saati tarvitse olla,
kysynkin MIKSI PITÄISI OLLA?
Aina sitä vaan haetaan ratkaisua kaukaa ja kalliilla, kun sama ratkaisu on vieressä,
eikä maksa järjettömiä.
Ei homeongelma ole kauhea ongelma jos tietää mitä tekee, koska ratkaisumme on helppo.
Suomalaisella sisulla ja tiedolla rakennettu ratkaisu ongelmaan.
Kunhan joku viranomaistahoa edustavakin sen tajuaisi ja jakaisi tutkimusrahoja niille jotka sen tarvii.
[email protected]
Hyvä palstanpitäjä älä poista tätä, tämä ei ole mainos vaan todellinen kannanotto ja todiste Suomalaisesta teknisestä etumatkasta.
Kun erilajisia homeitiöitä on kaiken aikaa kaikkialla (myös lumettoman ajan luonnossa) niin lääketieteen perusolettamus on se, että määrän tulee olla poikkeavan suuri ilmakuutiossa, ennenkuin homeitiöt pystyvät aiheuttamaan allergista oireilua ja allergisia keuhkosairauksia.
STM:n ylilääkäri Tuula Putus korosti radiohaastattelussa tämän määrän selvittämisen tärkeyttä.
Tämä normaalitason ylittävä määrä tulee toteennäyttää sairastuneen hakiessa vaikkapa ammattitautilain mukaisia korvauksia tai kaupan purkua.
Ja mikäli olen oikein käsittänyt DNA tutkimuksella pystytään osoittamaan vain eri lajit, mutta ei määrää ja kun DNA tutkimukseen pitää olla materiaalinäyte niin mistä sen ottaa jos vaikkapa puhdistamattomat ilmastointiputket ja kostuneet rakennusmateriaalit ja lämpöeristeet tuottavat homeitiöitä hengitettävään sisäilmaan?
Periaatteessa oikeusturvan takaamiseen tarvitaan kiistaton näyttö ilmakuutiossa leijuvista homeitiömääristä kuin myös homeitiölajeista niiden tuottamine vasta-ainemäärityksineen.
Ja kuten tiedämme tähän mennessä homeitioiden määrän ja lajiston tunnistamisen suhteen ei ole edes ollut olemassa käypää tutkimusmenetelmää.
DNA-tutkimukseen perehtyneenä katsotko sen olevan luotettava ym. kriteerien suhteen?
Oulun Sisäilmatutkimus ilmoittaa sivustoillaan käyttävänsä tarkoitukseen kvantitatiivista PCR-menetelmää (Polymerase Chain Reaction). Sekä tällä hetkellä pystyvänsä kvantitoimaan eli määrittämään mikrobivaurion laajuuden homeiden, bakteereiden ja sädesienten osalta.
Eli he pystyvät kvantitoimaan rakennusmateriaalista nämä pitoisuudet.
Todennäköisesti he lanseeraavat lähtitulevaisuudessa markkinoille vastaavanlaisen analyysipalvelun myös ilmanäytteelle.
Yritys on noudattanut oikein valittua tuotelanseerausta, koska kukaan ei ole vielä pystynyt epäilemään DNA menetelmän heikkoutta tarkuuden suhteen.
Toivottavasti yritys rohkaistuu lisäämään analyysipalveluunsa ilmanäytteen DNA analyysit.