mul on sellasia "pakkomielteitä" ,ajattelen että nyt mun pitää esim.juosta tai jotain tapahtuu....tai sit joku tietty asia pitää tehä esim 3krt..jne.....mä en tajua tätä...tää on inhottavaa....
pakkomielteitä?
crush
162462
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
terapiasta voisi olla sinulle apua. Lueppas Ben furmanin kirja: perhosia vatsassa. Siinä käsitellään myös juuri näitä pakkoajatuksia (jokin asia täytyy tehdä esim. koputtaa aina oveen kolme kertaa tai jotain pahaa tapahtuu), ja ne ovat varsin yleisiä. Turha häpeillä! mene rohkeasti vain puhumaan ongelmastasi paikalliseen mielnterveystoimistoon tms.
Mene ihmeessä lääkäriin, sillä pakko-oireisiin on saatavissa tehokasta hoitoa.
Kokemuksesta tiedän, kuinka tuskallinen sairaus pakko-oireinen häiriö voi olla. Itselläni sairaus puhkesi muutama vuosi sitten, olin juuri valmistumassa yliopistosta. Kärsin lähinnä pakko-ajatuksista ja olin hyvin ahdistunut. Silloin tuntui, että en enää ikinä voi elää normaalia elämää, mutta kuinkas kävikään.
En halua arvostella Ben Furmania, mutta en usko, että hänen kirjastaan on paljonkaan apua, koska pakko-oireiden taustalla on usein käsittelemättömiä vihantunteita, jotka on hyvä purkaa esimerkiksi terapiassa.
Pakko-oireisiini tepsivät psykoterapia ja yhdistelmälääkitys. Terapia ja lääkehoito jatkuvat edelleen, ja tällä hetkellä tunnen itseni terveemmäksi kuin koskaan. Osaan myös ilmaista vihantunteitani aikaisempaa paremmin ja itsetuntemukseni on syventynyt.
Lääkehoitoa ei kannata säikähtää, sillä uudenaikaiset mielialalääkkeet ovat tehokkaita ja turvallisia, eikä niihin kehity riippuvuutta.
Ne eivät myöskään, kuten monet virheellisesti ajattelevat, turruta tunne-elämää.
Lääkitys on eräänlainen tukihoito. Tällöin terapissa jaksaa paremmin pureutua tuskallisiinkin muistoihin, tunteisiin ja ajatuksiin. Terapian aikana pintaan nousee usein ahdistavia tunteita, jolloin lääkitys helpottaa oloa siinäkin mielessä.
Pakko-oireisiin taipuvaisilla ihmisillä aivojen serotoniinitaso on tutkimusten mukaan normaalia alhaisempi. Lääkitys auttaa tässä siten, että se nostaa aivojen alhaista serotoniinipitoisuutta, jolloin mieliala nousee ja pakkomielteet vähenevät. Serotoniini on välittäjäaine, joka säätelee muun muassa juuri mielialaamme.
Ja toisin kuin nykyäänkin monesti kuulee väitettävän, mielialalääkitys ei vaikuta elämään kuuluvaan, ohimenevään ahdistuneisuuteen tai alakuloon. Eli onnellisuuspilleri on nimityksenä hyvin harhaanjohtava ja aiheuttaa turhia syyllisyydentunteita mielialalääkitystä lääkärin valvonnassa käyttäville.
Toipuminen on yleensä hidasta, pakko-oireissa se on lähinnä sitä, että ottaa yhden askeleen eteen, kaksi taakse. Tietysti tässä voi olla ihmisten kohdalla yksilöllistä vaihtelua, mutta omalla kohdallani paraneminen oli välillä todella tuskallista.
Pakko-oireiden kohdalla lääkehoito saavuttaa täyden tehonsa usein vasta kuukausien hoidon jälkeen, joten ei missään nimessä kannata jättää lääkitystä pois, jos tuntuu, että se ei heti auta. Lääkäri voi toki lyhytaikaisesti kirjoittaa ahdistuneisuutta lievittävää lääkitystä, joka alkaa vaikuttaa heti, mutta kysy siitä lääkäriltä, jos olosi on kovin tukala.
Ainakin apteekeista saa pakko-oireista kertovaa vihkosta, jos haluat tutustua tähän asiaan tarkemmin.
Eikä kannata lannistua, jos tuntuu, ettei löydä sopivaa terapeuttia. Sinnikkyys kuitenkin tuottaa tulosta. Terapeutin kanssa täytyy niin sanotusti synkata. En tiedä opiskeletko jossakin, siinä tapauksessa sinun kannattaa kysyä opiskelijaterveydenhuollon palveluja. Myös Kela voi korvata ison osan yksityisen terapeutin kuluista, jos on ensin käynyt terapiassa vähintään puoli vuotta. Kysy tarkempia tietoja Kelasta, en muista niitä enää niin tarkkaan.
Jaksamista ja aurinkoisia syyspäiviä sinulle!
toivottaa terveystieteiden maisteri
En tarkoittanutkaan että kirja olisi mikään hoitokeino. Ehdotin sen lukemista sen vuoksi, että hän saisi tietää asiasta enemmän ja ymmärtää että on muitakin eikä ole kysymys mistään hulluksi tulemisesta. Terapia ja lääkehoito ovat ne oikeat hoitokeinot.
Mainitsin asian vain siksi, että kun omat oireeni olivat pahimmillaan, kaikki aika meni oireiden kanssa temppuamiseen. Mutta varmasti kun alkaa toipua, jaksaa keskittyä muuhunkin.
Hyvää jatkoa sinullekin!
kun jaksoitte vastata mulle...pitää miettiä mitä teen....saako vanhemmat tietää jos käyn terapiassa??
ainakin täällä meillä Oulussa on nuorisopsykiatrian poliklinikka jonne voi varata ajan ja ensin pääsee lääkärin kanssa jutteleen ja sitten käydään viisi kertaa nuorisopsykologin juttusilla (=kartoittamisjakso). Vanhemmat eivät saa tietää jos et itse kerro! Siellä käy paljon porukkaa eikä mitään "hulluja" vaan ihmisiä jolla on joitain "nuoruusiän" ongelmia; paniikkihäiriö, masennus, pakko-oireinen häiriö yms. Rohkeasti vain! joka käupungissa on varmasti samallainen ja voit mennä myös ihan terkkarillekin ensin, hän osaa ohjata sinua eteenpäin! tsemppiä!
Eivät saa tietää, mutta olisihan se hyvä jos sen voisi kertoa. Vaitiolovelvollisiahan ne työntekijät on kaikki. Helpompaa se kuitenkin on kun vanhemmat tietää... Ei tartte salailla ja keksiä syitä siihen, missä milloinkin on ollut. Mun oma tilanne helpottui huomattavasti kun sain lopulta kerrottua ensin äidille ja sitten isälle. Oma taakka keventyi kun ei tarvinnut enää salailla, pääsi keskittymään omaan parantumiseen täysillä.
Pakko-oireet voivat liittyä Gilles de la Touretten syndroomaan, josta saat tietoa osoitteesta www.tourette.fi
Nuo mainitsemasi oireet ovat toki kiusallisia, mutta eivät ehkä kuitenkaan aivan sieltä tukalimmasta päästä mitä tourettesta kärsivillä voi ilmetä. Ilmenemismuotoja on lukuisia.
Kannattaa ehkä seurata em. sivulla ylläpidettävää keskustelua.
Hyvää syksyn jatkoa sinulle, toivottaa TC:n nykimishäiriöistä kärsivä.
Mul on kans noita. Ajattelen välillä, et jos en tee jotain ihmeen älytöntä liikettä, tai mee tosta ja tosta koskematta tota ja tota, niin menetän jotain (esim järkeni) tai jotain pahaa tapahtuu. Kaikkein hauskinta (jos tästä nyt jotain hauskaa löytyy) on se, että tiedän itse tasan tarkkaan, että se mitä teen, on täysin älyvapaata.
Usein mulle sattuu tällaisia pakkomiellekohtauksia uskonnollisten esineiden tai asioiden läheisyydessä (esim Raamattu). Ehkä mietin päässäni, että niissä on jotain voimia, ja jos en toimi oikein ne rankaisevat minua. Siis AIVAN älytöntä. Olen joskus pystynyt olemaan ilman pakkomielteitä kohtuu kauankin, kun vain pakotin itseni rationaaliseen ajatteluun ja pakotin itseni olemaan ilman pakkomielteitä. Harvoin se kuitenkin onnistuu. Sisälläni herää joskus pelko, että mitä jos todella tapahtuu jotain pahaa, jos en tee sitä ja sitä..ja näin sitten loppujen lopuksi päädyn toteuttamaan pakkomielteitäni. Vaikka pakkomielteeni ovat harvinaisen älyvapaita (ainakin omasta mielestäni), toivon, etten sentään ole siitä pahimmasta päästä. Pakkomielteet ovat valtavan inhottavia, ja niihin kuluu aikaa. Pitäisi varmaan mennä kattoo jotain psykiatria, mutta en oikein viitsis..jos se leviää, niin saan maineen kylähulluna.
Lukekaapa myös tämä kirja:"Kerrasta poikki -irti
pakkomilteisistä ajatuksista" tai jotain sinne
päin. Myös Lyhytterapia-instituutti voi auttaa.
Joskus tosin voi joutua käymään läpi rankan tera-
pian, mutta tossa ym. kirjassa ne ketkä oli sen
käyny kertoivat elämänsä laadun parantuneen!
Kokeilkaa edes!
Mulla on aivan samantapaisia oireita, pitää laskea esim. tiettyyn lukuun asti, että ei mitään pahaa tapahdu.
Ja sit jokin tietty luku on hyvä luku jne.
Ja mulla on vuosia ollut sellainen pakko-oire, että kun menen esimerkiksi johonkin yhteen paikkaa seisomaan tai istumaan niin minä rupean vaistomaisesti laskemaan esim. seinälaattoja.
Tai sit lenkkeillessä rupean laskemaan asjeleita ja sitten hammaslääkärissä lasken lamppuja jne.
Kirjoitelkaa jos Teillä muilla on samankaltaisia oireita.
Mullakin on noita pakkomielteitä ja pahoja semmosia. Esim mun on pakko jäädä kaupassa taputtelemaan jotain tasan 81 kertaa jatkuvasti myös kotona. Kun tarkkaan äsken mietin niin mulla ei oo enää muuta elämää, kun pakkomielteet. Ja aina, kun meen keittiöön mun pitää kietää monta kertaa uuni.
Oon alaikänen en tiiä mitä tehä oon ihan jumissa ja pelkään, että mun koko elämä menee pakkomielteisiin. Jos en tee niitä mulle tulee tosi pahasti ahistunu olo. Erillaisia pakkomielteitä on monia, joita teen noin 6 tuntia päivässä. Koulusta myöhästun vain siksi,et mun pitää kulkea ojassa autojen vieressä ja jos kuljen risun tai kiven päältä mun pitää mennä kyykkyyn laskea jälleen 81.
En tiiä enää yhtään mitä pitäs tehä. Se lähti siitä, että mun hamsteri kuoli. :(
Oon vasta 13- vuotias niin en rupea syömään mitään lääkkeitä ahistuneisuuteen.
tosi rankalta. Kyllä sun kannattaa mennä koulun terveydenhoitajalle juttelemaan noista pakkomielteistä. Hän ohjaa sut varmaan ehkä terapeutin juttusille. Uskon, että kun olet noinkin nuori, sinulla on hyvät mahdollisuudet toipua normaaliin elämään. Mene rohkeasti ensin terkkarin juttusille...
Mä oon 12 vuotias ja mullakin on samanlaisia pakkomielteitä
Hakekaan apua vanhemmilta,kaverilta,joltain luotettavalta henkilöltä ite oon pakko oireista kärsiny 5-4.v JA tänään aion ihan oikeasti kertoo isille että sais apua terapiasta olen saanut semmosta tietoo että terveys talosta siis yleis lääkäristä kysymään apua ja sieltä ne lähettää eteenpäin :D
Pakko-oireisiin liittyy juuri se että aivosi eli sinä itse olet epävarma järki sanoo teet noin, mutta pelkäät milloin mitäkin esillä olevaa pahaa asiaa, pakko-oireet ovat kiusallisia mutta mielenterveys ei ole järkkynyt, monesti tämä liittyy paniikkihäiriöön, mutta hoito ei ole sama, itselläni nämä pysyivät todella kauan poissa, lapsena ja nuorena kärsin niistä vaikeasti en kertonut kenellekkään, niitä ei esiintynyt toisten läsnäollessa....
-kun menin avioon ne hävisivät en ajatellut koko asiaa..
-Yllättävää oli että kun erosimme vaimoni kanssa, yksin asuessani oireet palasivat, tiedän ja ymmärrän miten vaikeasta asiasta on kysymys, ja vaikka tämä lienee vanha ketju joku hakee apua, siksi kirjoitan että kukaan ei ole yksin tämän asian kanssa, meitä on monia.. ja..alkoholi ei paranna asiaa koska krapulassa oireet moninkertaistuvat...