Ihmettelen synnytystavan suosittelua minulle, ensimmäistä odottelen ja vauva perätilassa ja istukka edessä ja alatiesynnytystä suositellaan.
Istukan sijainnista minulle ei ole kukaan maininnut mitään, mutta näitä lukiessani olen huomannut sen lisäävän kompilikaatioriskejä tai jo itsessään olevan sellainen? Onko näin todellakin?
Lisäksi vauva on perätilassa. Neuvola suosittelee normaalia alatiesynnytystä, eikä minulta toistaseksi ole kyllä kysytty mitään eikä kerrottu mistään riskeistä, vain että alatiesynnytys on parempi äidille ja vauvalle ja toipuuhan siitä sitten nopeammin. Sektio on leikkaus ja leikkaus aina riski, sanotaan neuvolassa.
Lääkäri on parin viikon päästä ja siihen mennessä tarvitsisin tietoa itselle, että osaan perustella miksi mitäkin haluan.
Miksi riskeistä ei kerrota avoimesti, vai olenko nyt "hysteerinen"?
Istukan sijainnista minulle ei ole kukaan maininnut mitään, mutta näitä lukiessani olen huomannut sen lisäävän kompilikaatioriskejä tai jo itsessään olevan sellainen? Onko näin todellakin?
Lisäksi vauva on perätilassa. Neuvola suosittelee normaalia alatiesynnytystä, eikä minulta toistaseksi ole kyllä kysytty mitään eikä kerrottu mistään riskeistä, vain että alatiesynnytys on parempi äidille ja vauvalle ja toipuuhan siitä sitten nopeammin. Sektio on leikkaus ja leikkaus aina riski, sanotaan neuvolassa.
Lääkäri on parin viikon päästä ja siihen mennessä tarvitsisin tietoa itselle, että osaan perustella miksi mitäkin haluan.
Miksi riskeistä ei kerrota avoimesti, vai olenko nyt "hysteerinen"?
Vastaukset 10
Vanhimmat
olisi etinen istukka, siitä olisi taatusti mainittu, koska alatiesynnytys ei silloin onnistu. Perätila sen sijaan ei synnytystä estä, mikäli lantiossa on tilaa. Lisäksi lapsi voi kääntyä yhä edelleen ja tarvittaessa lääkäri voi yruttää ulkokäännöstä. Älä huolehdi, vaan odota rauhassa lääkärin arviota.
Etinen istukka on kohdun suulla. Istukka voi hyvinkin olla kohdun etuseinässä, eli "edessä", jolloin se on aivan normaalissa paikassa, eikä mitenkään lisää alatiesynnytyksen riskejä.
Mulla oli kans eteisistukka alkuraskauden aikaan toista lastani odottaessa, mut se nous siitä pois, ku kohtu kasvoi, ehkä sinullakin ajatellaan käyvän näin. Vauva oli myös perätilassa silloin ensimmäisessä ultrassa, mutta kääntyi. Eli toinen synnytys oli sitten lopulta aivan normaali. Odotusaikana supisteli herkästi, sen verran se istukan paikka vaikutti. Kannattaa ottaa iisisti. Verenvuoto on yleisempää jos on istukka aivan kohdunsuulla.
Ensimmäisen lapseni synnytin perätilassa ja alateitse, ja hyvin meni. Synnytys oli pehmeä ja tarkkaan valvottu. Ponnistusvaihe tuntui aika rankalta ja pitkähköltä, mutta ei silti lopulta ollut sen pidempi kuin keskiverto ensisynnyttäjillä yleensäkään. Helpompi synnytys tämä perätilatapaus oli kuin toinen, ns. normaali synnytys.
Pohdintasi on pelkästään tervettä itse- ja vauvansuojeluvaistoa.
Tässä on vähäsen lisää tietoa perätilasynnytyksistä, jos et ole jo aiemmin sattunut tämmöistä huomaamaan:
"Perätilassa eli jalat tai takamus edellä syntyvät lapset pitäisi synnyttää
keisarileikkauksella, kirjoittaa Lancet-lehti. Perätilassa syntyneillä lapsilla on kolminkertainen riski kuolla tai vammautua synnytyksessä, jos heidät synnytetään alateitse. Nykyisin alatiesynnytys valitaankin vain
tarkoin harkituissa tapauksissa. Kaikkia perätilasynnytyksiä ei ole haluttu
automaattisesti hoitaa keisarileikkauksella, koska se lisäisi äidin sairastuvuutta. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa kuitenkin
suositellaan keisarileikkausta perätilassa olevien sikiöiden synnytyskäytännöksi. Tutkimus keskeytettiin, koska keisarileikkauksella
maailmaan tulleet perätilavauvat syntyivät parempikuntoisina kuin alateitse synnytetyt. Arviolta 3 - 4 prosenttia täysi-ikäisistä vauvoista syntyy perätilassa.
Tutkimuksessa oli mukana yli kaksituhatta perätilasynnytystä 26 maasta, ja mukana oli myös suomalaislapsia. Lapsista puolet atunnaistettiin syntymään alateitse ja puolet keisarileikkauksella. Kun keisarileikkauksen valinneista äideistä lähes kaikki synnyttivät lapsensa leikkauksella, alatiesynnytykseen
päätyneistä yli 40 prosenttia päätyi lopussa hätäleikkaukseen. Alateitse syntyneistä viisi prosenttia kuoli joko synnytyksessä tai pian syntymän jälkeen tai lapsella oli vakava kallo- ja aivovamma. Leikkauksella syntyneistä kuoli tai vammautui vain puolitoista prosenttia. Lääkärin pitkä kokemus perätilasynnytyksistä tai äidin kieltäytyminen epiduraalipuudutuksesta ei vähentänyt alatiesynnytyksen riskiä. Suunniteltu
keisarileikkaus ei lisännyt myöskään äidin komplikaatioiden todennäköisyyttä, kun kyse oli perätilasynnytyksestä."
Tämä juttu löytyy seuraavalta sivulta:
http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=2466407
Tiedon saaminen synnytykseen liittyvistä asioista (siis "normaaliin" alatiesynnytykseen liittyvät riskit) Suomessa on TODELLA vaikeaa, rehellistä tietoa et saa ainakaan neuvolasta etkä sairaalasta lääkäreiltä. Ehkäpä, jos menet yksityiselle, silloin tilanne voi olla toinen.
Tälläistä tietoa halusinkin.
Minulle on todella tullut tunne, että yhteiskunta haluaa säästää synnytyksissä ja vaikeat/ kompilikaatioriskejä sisältävät synnytykset yritetään hoitaa kuten tavallinenkin synnytykset, korjataan sitten jos voidaan jotain korjata kun lapsi on vammautunut tms.
Ehdottomasti haluan sektion, mikäli istukka ei ole selkeästi siirtynyt ylemmäs ja vauva oikein päin. Istukasta ei todellakaan ole mainittu kuin, että edessä ja alhaalla on.
Neuvolassa tosiaan vain todettiin alatiesynnytyksen olevan niin paljon yksinkertaisempi ja parempi äidille ja vauvalle. Rehellistä tietoa synnytyksistä on lähes mahdotonta saada ainakaan julkiselta puolelta.
Olen kuullut todella negatiivista palautetta lancet lehden jutusta.
Me elämme sentään suomessa jossa on mahtavat synnytys sairaalat.
Perätilasynnys SUOMESSA ei lisää lasten kuolema tai vammautumisriskiä, sen on minulle pätevä lääkäri itse sanonut.
Muista maailman maista en osaa sanoa mitään.
moi!
pakko oli vastata, kun tilanteesi on niin samanlainen kuin itselläni oli pari kuukautta sitten.. siis, itselleni tehtiin kuukausi sitten suunniteltu sektio vauvan perätilan vuoksi. istukka oli kohdun etuseinämässä minullakin, ulkokäännöstä yritettiin mutta vauvasta ei kuulemma saanut edes kunnon otetta juuri tuon istukan paikan vuoksi. lantiomittani olivat röntgenkuvien perusteella erittäinkin hyvät pt-synnytystä ajatellen. perätilasynnytyksestähän saa AINA päättää itse, ainakin minulle näin sanottiin tays:issa. minäkin sain viikon miettimisaikaa ja leikkausajan yhdellä puhelulla sektioon päädyttyäni, sen ihmeemmin selittelemättä.
syitä sektion valinnalle oli monia. lääkärini tampereella sanoi, että pt-synnytykseen tulee mielellään äidin olla erittäin hyvin motivoitunut siitä syystä, että ponnistusvaiheessa lasta ei voida esim. imukupilla auttaa ulos jos äidiltä loppuvat voimat tms.. pihtejä kai käytetään TOSI hädässä. eli häntä lainaten "homma tulee suorittaa itse loppuun asti". kovalla "tivaamisella" sain suurinpiirtein samat faktat kätilöltä. itseäni pelotti eniten vauvan mahdollinen hapenpuute ja siihen liittyvät riskit esim. aivovaurioista.
tuosta nopeammin toipumisesta olen kyllä vähän eri mieltä, niin tapauskohtaista kuin se onkin. minut leikattiin maanantaina, kuudelta tiistaiaamuna kävelin jo itse vessaan ja samana aamupäivänä pääsin kipupumpusta eroon ja pääsin liikkumaan vapaasti. särkylääkkeitä söin sairaalassaoloajan eli perjantaihin asti enkä juuri tuntenut kipua tuona aikana tai sen jälkeenkään, mitä nyt sängystä nouseminen vaati oikean tekniikan..:) tikkien poiston jälkeen niidenkin aiheuttama kiristys ja tietynlainen nipistely loppui. kevyitä kotitöitä vauvanhoidon ohella olen tehnyt koko ajan, nyt kuukauden rajan ylityttyä tietysti enemmän. täytyy tietysti korostaa, että nämä ovat tosi yksilöllisiä juttuja, mutta suurin osa tuntemistani alatiesynnyttäjistä on olleet huomattavasti kipeämpiä ja pidempään kuin minä sektion jälkeen. kivana bonuksena tässä on tietysti se, että seksielämä oli mahdollista aloittaa jo parin viikon kotonaolon jälkeen. =)
itse leikkaus oli uskomattoman hyvä kokemus, varsinkin kun tiesin/ uskoin sen tuovan lapseni maailmaan turvallisesti. oikeastaan ainoa miinus koko jutussa oli sitten synnyttäneiden osaston ahtaus, tuntui todella hienolta päästä kotiin viikonlopuksi, olisin itse kuntonikin puolesta ollut jo keskiviikkona valmis lähtemään.
eli kommenttini on, että suositukset ovat suosituksia, mutta vain itse tiedät mikä on oikea ratkaisu. kuitenkin ne riskit ovat alatiesynnytyksessäkin olemassa, niistä ei vain jostain syystä oikein tykätä puhua. itse ainakin voin tämän suloisen neidin äitinä hyvällä omallatunnolla sanoa, että sektion valitsemalla pääsin todennäköisesti paljon helpomalla. mutta onnea sinulle, mihin ratkaisuun sitten päädytkin! lopputuloshan se tärkein on..:)
Hei!!
Olit huolissasi perätilasynnytyksestä.
Minulla on viikkoja 37 3 ja lapseni on mahassa perätilassa. Ensimmäinen syntyi aivan normaalisti ja nyt on toisen kohdalla tällainen tilanne.
Olen ollut 2 viikkoa hyvin sekavassa tilassa kun olen miettinyt vaihtoehtoja miten synnytän. Viimein eilen sain jutella pätevän kätilön kanssa joka kertoi minulla kaiken perätilasynnytyksestä.
Tätä ennen minä en tiennyt siitä yhtään mitään. Mietippä sitten vaihtoehtoja...huh huh
Eli sain todella arvokasta tietoa joka sai minut päätymään synnytyksen kannalle. Se että voi synnyttää perätila lapsen on oltava lantiokuvattuna sekä painoarvio lapsesta. Jos lapsi on normaalikoinen 3000-3500 kg ja lantio normaali, synnytys onnistuu yleensä mainioisti.
Minun kohdallani nämä kriteerit täyttyvät.
Kätilö kertoi että lapselle perätilasynnytys ei ole vaarallisempi hapen tai muun suhteen. Lapset on yleensä 9 pisteen lapsia niin kuin tavallisestikin syntyneet. On tutkittu että mitään vaurioita ei perätilalapsilla ole sen enempää kuin tavallisesti syntyneilläkään.
Perätila lapsi syntyy siis peppuedellä, kaksinkerroin. Ja minulle oli yllätys että PEPPU on pienempi ja helpompi synnyttää kuin lopussa tuleva pää! Ainoa perätilasynnytyksessä on se, että siinä tarvitaan APUA enemmän eli lääkäri auttaa lapsen ulos. Perätilalapsi syntyy lapaluihin asti ilman ettö sitä autetaan, sitten lääkäri ottaa lapsen leuasta kiinni ja auttaa pään maailmaan.
Perätilasynnytyksessä ei ole sen suurempaa repeämisriskiä kuin tavallisestikaan. Epiosotomia on samaa luokkaa kuin tavallisessakin ensisynnytykssä usein.
Tiedän äidin joka on synnyttänyt ENSIMMÄISEN lapsensa perätilassa ja neljän lapsen jälkeen sanoi, että se on ollut hänen helpoin synnytyksensä. Olen kuullut monen sanovan joka on synnyttänyt kummallakin tavalla että siinä ei ole mitään eroa. Perätilasynnytys voi olla aivan yhtä hieno kokemus, sitä pelätään liikaa ja tiedonpuute ajaa äidit sektioratkaisuihin.
Tottakai ahdas lantio ja iso lapsi on mahdoton yhdistelmä. Silloin sektio on ainut vaihtoehto. Ja tietenkin äidin pelko. Onneksi me voimme valita. Mutta siskot, perätilasynnytyskin voi olla mahtava kokemus. Minä ainakin lähden yrittämään, onhan siinä takaportti olemassa niin kuin aina jos jotain sattuu...
Hei!!
Olit huolissasi perätilasynnytyksestä.
Minulla on viikkoja 37 3 ja lapseni on mahassa perätilassa. Ensimmäinen syntyi aivan normaalisti ja nyt on toisen kohdalla tällainen tilanne.
Olen ollut 2 viikkoa hyvin sekavassa tilassa kun olen miettinyt vaihtoehtoja miten synnytän. Viimein eilen sain jutella pätevän kätilön kanssa joka kertoi minulla kaiken perätilasynnytyksestä.
Tätä ennen minä en tiennyt siitä yhtään mitään. Mietippä sitten vaihtoehtoja...huh huh
Eli sain todella arvokasta tietoa joka sai minut päätymään synnytyksen kannalle. Se että voi synnyttää perätila lapsen on oltava lantiokuvattuna sekä painoarvio lapsesta. Jos lapsi on normaalikoinen 3000-3500 kg ja lantio normaali, synnytys onnistuu yleensä mainioisti.
Minun kohdallani nämä kriteerit täyttyvät.
Kätilö kertoi että lapselle perätilasynnytys ei ole vaarallisempi hapen tai muun suhteen. Lapset on yleensä 9 pisteen lapsia niin kuin tavallisestikin syntyneet. On tutkittu että mitään vaurioita ei perätilalapsilla ole sen enempää kuin tavallisesti syntyneilläkään.
Perätila lapsi syntyy siis peppuedellä, kaksinkerroin. Ja minulle oli yllätys että PEPPU on pienempi ja helpompi synnyttää kuin lopussa tuleva pää! Ainoa perätilasynnytyksessä on se, että siinä tarvitaan APUA enemmän eli lääkäri auttaa lapsen ulos. Perätilalapsi syntyy lapaluihin asti ilman ettö sitä autetaan, sitten lääkäri ottaa lapsen leuasta kiinni ja auttaa pään maailmaan.
Perätilasynnytyksessä ei ole sen suurempaa repeämisriskiä kuin tavallisestikaan. Epiosotomia on samaa luokkaa kuin tavallisessakin ensisynnytykssä usein.
Tiedän äidin joka on synnyttänyt ENSIMMÄISEN lapsensa perätilassa ja neljän lapsen jälkeen sanoi, että se on ollut hänen helpoin synnytyksensä. Olen kuullut monen sanovan joka on synnyttänyt kummallakin tavalla että siinä ei ole mitään eroa. Perätilasynnytys voi olla aivan yhtä hieno kokemus, sitä pelätään liikaa ja tiedonpuute ajaa äidit sektioratkaisuihin.
Tottakai ahdas lantio ja iso lapsi on mahdoton yhdistelmä. Silloin sektio on ainut vaihtoehto. Ja tietenkin äidin pelko. Onneksi me voimme valita. Mutta siskot, perätilasynnytyskin voi olla mahtava kokemus. Minä ainakin lähden yrittämään, onhan siinä takaportti olemassa niin kuin aina jos jotain sattuu...
minulla on myös perätilassa.minulla on nyt 32 viikko.alatie synnytystä suositellaan olen 152 cm pitkä ja erittäin pieni lanteinen.mutta aijon yrittää kun siitä toipuu nopeammin.paljon sinulla raskausviikkoja.voit vastata sähkö postiini [email protected] 3 aijempaa lasta jotka syntyneet normaalisti mutta kaikki aijemmat ovat olleet pää alaspäin koko raskaus ajan.minulla lääkäri viikolla 36 ja pelottaa että synnytys alkaa ennen sitä koska 3 aijempaa raskautta ovat päättyneet synnytykseen jo viikolla 35.haluaisin myös perätilassa synnytäneiden kokemuksia miten synnytys onnistunut perätilassa normaalisti.minä en halua missään nimessä leikkausta koska siitä toipuminen kestää jopa viikon.