Koko Porin Seurakuntien hallinto on täysin mätä.
Luottamusmies järjestelmä on avuton kirkkoherrojen byrokratian vallassa,maallikkoedustajat ovat kirkon porvarilliskaartin jäämistöä ,jotka kokevat statuksen suojelemisen olevan heille kutsumus.
Kirkon toimintaympäristön kehittäminen nykyaikaiselle tasolle on surkeaa,rekrytointi on
olematonta,moneen seurakunnan avoimeen virkaan ei ole edes hakijoita, koska työyhteisöt ja edunvalvonta ovat riitaisia.Kirkko instituutiona on kovien paineiden edessä euroopan ev-lut kirkkojen globalisoituessa. Kirkko ei voi toimia enää pappien johtamana porvarillisaatteena vaan kirkon on selkeästi rakennettava hyvinvointi henkilöstönsä jaksamisen tueksi ,jollei näin tule tapahtumaan kirkko menettää joka vuosi jäseniä.Surkeimmat mätämunat eivät voi pyörittää
uskottavaa hengellistä hallittua palveluprosessia.
Kirkko on työnantajana vakaa ohuelle leivälle mutta epäjärjestyksen hallinta ja kehittäminen on
tyystin kadotettu joka johtaa sekasortoon.
Resurssit ovat palvelualalla kuin teollisuudessakin
yrityksen tärkein voimavara ne rakentavat.Kirkko on luonut pappisstatuksen joka kuvailee suurta paronia ja sen ympärillä olevat ovat
juutalaisia jotka tyytyvät vain vankkureista tippuviin tippeihin.Tämän päivän työntekijä ei sitoudu hengellisen ravinnon paronin palvelijaksi pelkin tipein.Työmies/nainen tarvitsee leivän perheelleen.Kirkko herätköön
rakentamaan organisaatiotaan niin että papeilla on johto joka kouluttaa heitä myös johtamiseen.
Hengellinen työ on harhaanjohtavaa puheilla voidaan pitkittää ja tehdä hienoja suunnitelmia niinkuin kirkkokin nyt kuvittaa työntekijöilleen
10-vuoden missioita kehittymiseen.Mikä yritys tänä päivänä tekee 10-vuoden missioita hyvinvoinnin parantamiselle? Hyvinvointi on korjattava heti ja resurssipulaan on ratkaisu rektyroinnissa ja töiden järjestelyssä.
Kirkon työntekijöiden puolesta toivon ettei Jumalan seurakunta tarvitse kärsiä näin ala-arvoisesta työnantajasta,joka parhaana päivänä voi tarjota seisovan pöydän kerran vuodessa ,jossa ulkopuolinen konsultti puhuu työyhteisöistä ja kehittymisestä.Konsulttien palkkaaminen on merkki kriisistä kun itse emme kykene toimimaan ammattimaisesti.Näinkö asiat hoidetaan todella?
Kirkolla on monessa virassa monta hyvää profiilia
työnteossa mutta loppuun palaminen sekä epäjärjestyksen järjestykseen saattaminen olisi katkaistava heti.
Työnantajalla on Porissa unelma tilanne kun
ammattityöntekijäkunnat ovat monessa liitossa joka antaa hallitse ja hajota johtamiselle eli
täysin surkealle henkilöstöpolitiikalle mahdollisuuden näin työnantaja on mielissään kun
riitaista ammattityöntekijäkuntaa on helppo hallita.Kuka kokoaa koko porukan ja tekee edunvalvonnasta järkevän ja milloin kirkko
rektyroi johtajat niin että henkilöstön hyvinvointi on järjestyksessä 1.
Tätä keskustelua voidaan jatkaa vaikkapa pääsiäiseen asti.Tälläinen tilanne ei naurata ei hymyilytä mutta tosiasia on se että tänä päivänä
avoin tiedottaminen on ainoa yksi edunvalvonnan
olki ,mediaarvo on tapauksesta riippuen suuri.
Sitä tuskin työnantaja haluaa näpeilleen.
Palvelkaa veljet ja siskot mutta olkaa omia itseänne.Kokoontukaa yhteen olkaa ylpeitä ammattistanne ja kun olette ylpeitä ammatistanne kuulukaa ja tunnustakaa liitonjäsenyys.Edunvalvonta ei lopu koskaan raadollinen raaka maailma synnyttää paljon niin vihaa kuin kateutta.
Hyvinvointi on mitattavissa palveluprosessien hallituista onnistumisista.Kurjuuden maksimointi
on tapa ilmaista negatiivista ja pahaa oloa.
Kirkko kurjuudessa on sopiva sana kuvaamaan tämän päivän todellista tilaa siitä miten kirkon
työväki kokee työnteolleen ominaiseksi tilannettaan.
Kuka auttaa?
Luottamusmies järjestelmä on avuton kirkkoherrojen byrokratian vallassa,maallikkoedustajat ovat kirkon porvarilliskaartin jäämistöä ,jotka kokevat statuksen suojelemisen olevan heille kutsumus.
Kirkon toimintaympäristön kehittäminen nykyaikaiselle tasolle on surkeaa,rekrytointi on
olematonta,moneen seurakunnan avoimeen virkaan ei ole edes hakijoita, koska työyhteisöt ja edunvalvonta ovat riitaisia.Kirkko instituutiona on kovien paineiden edessä euroopan ev-lut kirkkojen globalisoituessa. Kirkko ei voi toimia enää pappien johtamana porvarillisaatteena vaan kirkon on selkeästi rakennettava hyvinvointi henkilöstönsä jaksamisen tueksi ,jollei näin tule tapahtumaan kirkko menettää joka vuosi jäseniä.Surkeimmat mätämunat eivät voi pyörittää
uskottavaa hengellistä hallittua palveluprosessia.
Kirkko on työnantajana vakaa ohuelle leivälle mutta epäjärjestyksen hallinta ja kehittäminen on
tyystin kadotettu joka johtaa sekasortoon.
Resurssit ovat palvelualalla kuin teollisuudessakin
yrityksen tärkein voimavara ne rakentavat.Kirkko on luonut pappisstatuksen joka kuvailee suurta paronia ja sen ympärillä olevat ovat
juutalaisia jotka tyytyvät vain vankkureista tippuviin tippeihin.Tämän päivän työntekijä ei sitoudu hengellisen ravinnon paronin palvelijaksi pelkin tipein.Työmies/nainen tarvitsee leivän perheelleen.Kirkko herätköön
rakentamaan organisaatiotaan niin että papeilla on johto joka kouluttaa heitä myös johtamiseen.
Hengellinen työ on harhaanjohtavaa puheilla voidaan pitkittää ja tehdä hienoja suunnitelmia niinkuin kirkkokin nyt kuvittaa työntekijöilleen
10-vuoden missioita kehittymiseen.Mikä yritys tänä päivänä tekee 10-vuoden missioita hyvinvoinnin parantamiselle? Hyvinvointi on korjattava heti ja resurssipulaan on ratkaisu rektyroinnissa ja töiden järjestelyssä.
Kirkon työntekijöiden puolesta toivon ettei Jumalan seurakunta tarvitse kärsiä näin ala-arvoisesta työnantajasta,joka parhaana päivänä voi tarjota seisovan pöydän kerran vuodessa ,jossa ulkopuolinen konsultti puhuu työyhteisöistä ja kehittymisestä.Konsulttien palkkaaminen on merkki kriisistä kun itse emme kykene toimimaan ammattimaisesti.Näinkö asiat hoidetaan todella?
Kirkolla on monessa virassa monta hyvää profiilia
työnteossa mutta loppuun palaminen sekä epäjärjestyksen järjestykseen saattaminen olisi katkaistava heti.
Työnantajalla on Porissa unelma tilanne kun
ammattityöntekijäkunnat ovat monessa liitossa joka antaa hallitse ja hajota johtamiselle eli
täysin surkealle henkilöstöpolitiikalle mahdollisuuden näin työnantaja on mielissään kun
riitaista ammattityöntekijäkuntaa on helppo hallita.Kuka kokoaa koko porukan ja tekee edunvalvonnasta järkevän ja milloin kirkko
rektyroi johtajat niin että henkilöstön hyvinvointi on järjestyksessä 1.
Tätä keskustelua voidaan jatkaa vaikkapa pääsiäiseen asti.Tälläinen tilanne ei naurata ei hymyilytä mutta tosiasia on se että tänä päivänä
avoin tiedottaminen on ainoa yksi edunvalvonnan
olki ,mediaarvo on tapauksesta riippuen suuri.
Sitä tuskin työnantaja haluaa näpeilleen.
Palvelkaa veljet ja siskot mutta olkaa omia itseänne.Kokoontukaa yhteen olkaa ylpeitä ammattistanne ja kun olette ylpeitä ammatistanne kuulukaa ja tunnustakaa liitonjäsenyys.Edunvalvonta ei lopu koskaan raadollinen raaka maailma synnyttää paljon niin vihaa kuin kateutta.
Hyvinvointi on mitattavissa palveluprosessien hallituista onnistumisista.Kurjuuden maksimointi
on tapa ilmaista negatiivista ja pahaa oloa.
Kirkko kurjuudessa on sopiva sana kuvaamaan tämän päivän todellista tilaa siitä miten kirkon
työväki kokee työnteolleen ominaiseksi tilannettaan.
Kuka auttaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.