Kerroin tuossa edellä isästäni ja isoäidistäni. Siinä on aihe josta olisi hauska kuulla. Millaisia vanhempia ja esi-isiä on ollut?
Itse vielä jatkaisin, että isoäitini tapettiin nälkään sodan aikana vanhainkodissa, jossa hän hoisi mielisairaita. Hän oli anmatiltaan puoskari. Keräsi rohtoja jopa käärmeen myrkkyä käärmesalvan ainekseksi!
Aiemmin en ihan voinut isäni juttuja jakaa muiden ihmisten kanssa, sillä monesta ne kuulostaa uskomattomilta. (Täällä minut nimettiin Elisabethiksi, kunnes selvisi, että kyseinen henkilö on aivan toista ikäluokkaa).
Jokin aika sitten julkaistiin tutkimus, jossa todettiin, että todellakin vanhainkodeissa vanhukset tapettiin sodan aikana nälkään. "Vanhukset on helppo tappaa nälkään, sillä heiltä puuttuu nälän tunne" - näin toteaa äitini, joka on jo yli 80-vuotias. Isäni kuoli jo 1960-luvulla, joten en voi enää tarkistaa asioita häneltä.
I
Itse vielä jatkaisin, että isoäitini tapettiin nälkään sodan aikana vanhainkodissa, jossa hän hoisi mielisairaita. Hän oli anmatiltaan puoskari. Keräsi rohtoja jopa käärmeen myrkkyä käärmesalvan ainekseksi!
Aiemmin en ihan voinut isäni juttuja jakaa muiden ihmisten kanssa, sillä monesta ne kuulostaa uskomattomilta. (Täällä minut nimettiin Elisabethiksi, kunnes selvisi, että kyseinen henkilö on aivan toista ikäluokkaa).
Jokin aika sitten julkaistiin tutkimus, jossa todettiin, että todellakin vanhainkodeissa vanhukset tapettiin sodan aikana nälkään. "Vanhukset on helppo tappaa nälkään, sillä heiltä puuttuu nälän tunne" - näin toteaa äitini, joka on jo yli 80-vuotias. Isäni kuoli jo 1960-luvulla, joten en voi enää tarkistaa asioita häneltä.
I
Vastaukset 13
Vanhimmat
Äitini on täysin terve, eikä siis sairasta as:ää. Isälläni on as ja hän on intohimoinen muusikko ja moottoripyöräilijä, ekonomi ammatiltaan ja kerrassaan huikea matematiikassa. Minun isoäitini, jolla oli as, työskenteli sihteerinä, oli hieman "miehekäs" ja "villi" kiinnostuksen kohteiltaan (seurasi äärimmäisen tarkasti jääkiekkoa ja tappoi käärmeen yli 6-kymppisenä jne.). Isoäitini oli tosin myös vesimies horoskoopiltaan, kuten olen minäkin, mikä saattoi vaikuttaa hänen luonteeseensa.
Itse opiskelen kaupallista alaa ja olen melko normaali, paitsi että olen harrastanut itsepuolustusta vuoden, enkä ole "neito pulassa"-tyyppiä. Olen aivan hullaantunut historiasta ja nuoresta iästäni ja nais-sukupuolestani huolimatta harrastan numismatiikkaa, mitä on yleisesti pidetty keski-ikäisten miesten harrastuksena. Niin minä, kuin isäni ja isoäitini jne. polveudumme yhdestä ehkä tunnetuimmasta viikinki kuninkaasta, Olavi Pyhästä, joka oli äärimmäisen väkivaltainen ym. Sitä, oliko Olavilla kenties as, emme tiedä, mutta kuitenkin...
Kihlattuni, jolla myös on as, opiskelee kemiaa ja on äärettömän hyvä niin kemiassa, kuin luonnontieteissäkin.
Omasta mielestäni asseissa on yhteistä se, että lähes kaikilla on jokin erityisosaamisalue, jolla on todella hyvä ja as-naiset ovat keskivertoa miehekkäämpiä (eivät kuitenkaan lesboja (itse en ainakaan tunne ainuttakaan lesbo-assia)).
aika hyvä tuo viikinkiosuus.
Ei sillä,aloittajankin kertomus on melko villi.
Mahtaakohan tuo oikeasti olla assia, vai jotain ihan muuta mielenvikaisuutta?
siihen viittaa jo viittaus elisabetiin.
Se on tietysti sinänsä hyvä kysymys onko assius mielenvikaisuutta?
Kummallisia vanhuksia meillä on monilla. Äitini on aikamoinen kitupiikki. Hän ei käytä vesijohtovettä vessan huuhteluun, vaan kokoaa likavedet sankoon, josta sitten huuhtelee vessan. Tänä talvena hän pani osan huoneista kylmäksi, kunnes pakkasten jälkeen lämpöohdot hajosi.
Olet varsin oikeassa kuomaseni, asseilla ei ole todellakaan yhtä vilkasta mielikuvitusta, kuten skitsofrenikoilla. Assien on tämän puutteen vuoksi myös vaikea valehdella uskottavasti. Assit eivät osaa edes epäillä, että vastapuolella olisi varsinkaan näin henkilökohtaisilla keskustelupalstoilla mitään motiivia kertoa valheita isovanhemmistaan.
Tämän perusteella "hii" voisi itse olla skitsofrenikko, sillä hän osaa epäillä toisen ihmisen mielen taustoja. Meille asseille tämmöinen epäily on todella vaikeaa ymmärtää. Ai ai kuinka kauan kesti oppia ja kantapään kautta, että muut ihmiset evät ajattele kuten minä itse. Sanotaampa jopa, että meiltä asseilta puuttuu minä!
Kylläpä teit pikaisen diagnoosin! Jos se olisi noin helppoa, ei neurologeja tarvittaisi ollenkaan.
Assi oppii iän myötä näkemään, että ihmiset eivät aina puhu/kirjoita niin kuin asiat ovat. Epäilyt eivät aina osu oikeaan, mutta toisaalta kun assista tulee tarkkailija joka miettii tarkoin ihmisten puheita ja kirjoituksia, hän saattaa jopa NT:tä paremmin huomata että nyt jutut ovatkin runoilua.
Tuo asia, mistä assit saivat pötkön alussa palautetta, on suhteellisuudentajuttomuus. : )
Eli johan tiedetään, että as johtuu aisti- ja tunne tiedon heikosta prosessoinnista. Tästä johtuen on varsin luonnollista, että seurauksena on suhteellisuudentajuttomuutta, mikä voi naurattaa joitain ihmisiä. Voin sanoa, että assin huomatessa itsellään sellainen piirre, nolostuu aika ikävästi.
Assit voivat muuten olla aika kieroja ja tuo epäily piirteenä riippuu assin tasosta ja persoonasta.
sen verran, että se on ihan suku-tutkimuksella todettu juttu, että kiitos vaan kovasti hulluksi-leimaamisesta.....:(
Näin on jauhot pussissa - hämmästyttää ja nolostuttaa tuo seikka tosiaan!
Vasta kun sain dg:n, selvisi, ettei perheessämme ihan As-oireetonta ole yhtään.
Isäni As selvisi hänen harrastuksistaan, elämänsä valinnoista.
Kellään meistä ei ole niin vahvoja As-piirteitä kuin itsellä on; olen epäsosiaalisin,
marttyyriuteen taipuvaisin, jyrkin mielipiteissäni jne.
Eipä kyllä isänikään päätä käännetä, jos hän on asian mielestään oikeaksi nähnyt.
Miksi assin vanhemmat olisivat lähtökohdaltaan mitenkään sen kummallisempia kuin muutkaan keskivertokansalaiset, en ymmärrä???
Emme ole tartuttaneet lastamme ko. taudilla, emmekä omituisella kasvatuksella saaneet aikaan neurologista vammaa vai luuleeko joku sen olevan mahdollista?
Loppupeleissä assin vanhemmat ja sisarukset ovat oppineet kärsivällisyyttä, ymmärtävää ja kannustavaa asennoitumista lähimmäisiään kohtaan ja sitkeyttä elämän vastoinkäymisten edessä - pitäiskin varmaan porukalla kiittää omaa assiamme tehokkaasta koulutuksesta:))
kokemuksia ja kuvauksia assin vanhemmista siinä mielessä, että onko assius on heissä näkynyt/ilmennyt? Kun nyt tiedetään että As on periytyvä ominaisuus/sairaus, niin yleensä toisella vanhemmista (lähisuvusta)löytyy ainakin As-piirteitä, jos ei aivan diagnoosiksi asti.
Ominaisuudet/perimä voivat hypätä sukupolven ylikin aivan kuten mikä muu periytyvä ominaisuus tahansa (vrt silmien väri).
Muistan itse kuinka eräs luennoitsija kertoi, että eräällä luennolla - ilmeisesti As-päivillä- eräs nainen, jonka pojanpoika oli saanut hiljattain As-diagnoosin.
Nainen oli tullut juttelemaan tilaisuuden jälkeen ja todennut: "Hyvänen aika. Mitä pitemmälle AS-luentoa kuulin , sitä varmemmin havaitsin, että kuvaus on omasta miehestäni."
Monikaan ei tiedä, että hänellä on As. Ei ole useimmiten tarpeenkaan, mutta luulen, että aika monta auttaa/auttaisi se tieto, miksi olen erilainen, miksi käyttäydyn toisin? Aika paljon aikuinen pystyy myös hallitsemaan käytöstään, kun tietää mistä tavat johtuvat.
Oma lapseni tiesi 6-vuotiaana, että hän erilainen, mutta siinä vaiheessa itse en ollut kuullut Assista mitään. Diagnosointi oli vasta alkutekijöissään. Lapsi oli 9v, kun sattumalta löysin erään artikkelin, josta kerä alkoi purkautua ja diagnoosi varmistui 6kk:n kuluttua.
Lapsen diagnoosin myötä selvisi ainakin itselleni monta suvun "arvoitusta" ja peräkammarin poikaa, mukaanlukien oma persoonani.
Tuskin saisin itse diagnoosia ja en sitä tarvitsekaan, mutta monta As-piirrettä omaan.
Ikä ja kokemus täsmää - meillä tosin diagnoosi tuli vasta parin vuoden kuluttua - vanhat ekspertit eivät uskoneet autismiin, vaan ensimmäinen diagnoosi oli IQ 70 ja psykoosi. Autismidiagnoosin myötä IQ nousi 100, mutta vanhat ekspertit eivät silti halua luopua psykoosiuskostaan, kun lapsella ei ole lapsuuden autismia.