Mitä mieltä olette vanhemmat..
Lapsi on 17 vuotias ja käy joka joka päivä töissä.
"antaisitteko" hänen asua kotona vähintään siihen asti kun täyttää 18? Vai ehdottaisitteko, että hommaa oman asunnon, kun kerta on riittävät omat tulot?
Lapsi on 17 vuotias ja käy joka joka päivä töissä.
"antaisitteko" hänen asua kotona vähintään siihen asti kun täyttää 18? Vai ehdottaisitteko, että hommaa oman asunnon, kun kerta on riittävät omat tulot?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ehdota vain kotoa muuttoa tai pyydä osallistumaan ruoka ym. kustannuksiin, pääset itsekkin helpommalla.
en pysty ymmärtämään vanhempia, joille edes tulee mieleen lapsen "häätö" pois kotoa, siis vaikka ystävällisissä merkeissä, mutta kuitenkin.
Ymmärrän toki, jos esim. rahasta on tiukkaa ja jos perheessä on paljon muita lapsia ja ahdasta kotona ja lapsi ansaitsee jo kunnon palkan, että vanhemmat ehdottavat, jos tämä voisi antaa palkastaan vaikka äidille ruokarahaa tms. Mutta että tulee edes mieleen, että ehdottelisi lapselle pois muuttoa. Tuon ikäisenä. Oma lapsi, "oma pikkuinen", eikö se ole vanhemmille ennemminkin haikea ja kova paikka kun nuori päättää muuttaa pois? Onhan se ero, vaikkakin usein tavattaisi mutta silti, lopullinen asumusero.
Olen kuitenkin vielä nuori äiti ja oma lapseni on vasta 2v, joten ehkä en osaa kunnolla asettua asemaanne.
Itse asiassa mä olen se työssä käyvä lapsi.. mutta noin minäkin varmaan tekisin.. mutta ota nyt faijasta selvää..
Mä pärjäisin yksin aivan loistavasti luultavasti.. mutta sitten ei jäisi kauheasti säästöjä tulevaisuutta varten.. ja kuitenkin perheelläni on rahaa pitää mut..
auton ja B- korttikin pitäisi kustantaa itse tuon maagisen täysi-ikäisyyden tullessa..
Kyllähän sä vielä katsot asiaa noin sinisilmäisesti, kun lapsesi on vielä niin pieni.. mutta sitten kun hänestä tulee nuori ja alkaa kiinnostua vähän muustakin kun leluista ja maidosta, niin kyllä siinä välillä on kestämistä .. :)
Nuori kokee helposti itsensä taakkana, jos aletaan vihjailemaan poismuuton suhteen. Entäs sitten vaikka nuori olisi töissä, 17-vuotiaskaan ei usein saa "täysimääräistä" palkkaa ja onhan lapsistaan huolehdittava!
Tiedän ikävän tapauksen, jossa 17-vuotias miehenalku joutuu asumaan kotona äitinsä vaatimuksesta. Hän ei saa muuttaa pois, muttei myöskään jäädä kotiin esim. välivuodelle. Vihaksi pistää..!
Vasta sitten kannattaa laskea pois kotoa kun on opiskelut suoritettu loppuun. Vai onko niin, että lapsesi kuvittelee pärjäävänsä lukio/kauppis-pohjalla?
Opiskelukaverini, jotka asuivat omassa kämpässä, menestyivät poikkeuksetta huonosti kun joka ilta pystyi ottamaan kaljaa kotona ystävien kanssa kaikessa rauhassa.
ihan peruskoulu pohjalla mä meen.. :)
kotoa pois potkimista. Näin raa'asti sanottuna. Ei siksi, ettei lapsesta välittäisi, vaan siksi, että vanhempien velvollisuuksiin kuuluu opettaa kersoille omaa elämää ja se ei onnistu kotona passaamalla. Missään tapauksessa ei kannata antaa lapsen säästellä rahaa kustantamalla asuminen, ruoka ym ja antaa käyttää omat rahansa mihin huvittaa.
Itse lähdin 17-vuotiaana kotoa pois ja olen onnellinen tästä.
Minä en 17-vuotiasta potkisi vielä pois kotoa! Jos nuori käy työssä, ottaisin kyllä vähän ruoka- ym. rahaa, että oppii tajuamaan, että eläminen maksaa.
Minusta olisi kuitenin parempi, että nuori saisi elää turvallista nuoren elämää, eikä tarvitsisi näin aikaisin alkaa kantaa vastuuta kaikesta. Kyllä sitä monta kertaa tulee äitiä ja isää ikävä, jos liian aikaisin joutuu hyppäämään aikuisten saappaisiin.
Minä itse muutin kotoa pois 15 vuotiaana. Olen oppinut ainakin sen, että ruoka ei tule itsestään jääkaappiin ja asuminen ja eläminen maksaa......ja se pitää itse maksaa.
Hirveä kiire, mutta tähän on pakko vastata. Olen itsekin nuori äiti vauvalla, joten pidemmälle menevästä vanhemmuuden vastuusta ei ole käsitystä.
Mutta antaisin. Tulin itse isäni ja äitipuoleni toimesta potkituksi ulos kotoa ennen kuin täytin 18 vuotta. Oli kova pala, ettei minua enää kaivattukaan talouteen mukaan.
Eri asia sitten on, jos nuori tahtoo lähteä. Vastuun ottaminen on aina hyvä merkki siitä, että tulee luultavimmin selviämään omillaan myöhemminkin.
Kaikkeen yhteiselämään liittyy omia ristiriitojaan, joten jos elämä on yhtä taistelua ja nahistelua, voi olla kaikille osapuolille hyväksi ottaa hatkat.
Oma elämänlaatunikin koheni lopulta, kun pääsin kotoa pois.
kotoa 16-vuotiaana..ihan hyvä ratkaisu oli mulle, mutta vanhemmillahan/huoltajillahan on lakisääteinen elatusvelvollisuus 18 vuoden ikään saakka.
Mielestäni ei ole järkeä siinä, että jos nuori käy töissä, niin hän joutuu maksamaan vanhemmille elämisestään. Hehän ovat elatusvelvollisia 18-vuotiaaksi. Ja kyllä työssäkäyvällekin alaikäiselle pitää vanhempien välillä ostaa esimerkikisi vaatteita. Muutenhan siitä tulee sellainen malli, että työssä ei kannata käydä, koska sitten vanhemmat elättää. Eli jos työssäkäyvä joutuu osallistumaan paljon enemmän itsensä elättämiseen, hänelle jää käteen suunnilleen saman verran rahaa, kun jos ei työskentelisi ja vanhemmat maksasivat.
Lasta on hyvä kannustaa töihin, hän voi siinä sitten säästää rahaa esimerkiksi opiskelujen varalle.
Toi oli aika hyvin sanottu :)
Hän on alaikäisyydestään huolimatta kuitenkin sinun lapsesi ja huollettavasi. Kotoa pois potkiminen tarkoittaisi silti että olet vastuussa hänestä, koska hän on vasta 17.
Jos alat vihjailla noin nuorelle kotoa muuttamisesta, muodostuu hänelle helposti kuva ettei ole tervetullut talouteen tai että hänestä halutaan päästä eroon. Anna olla kotona siihen asti että täyttää 18, sitten voitte sopia että hän osallistuu sovitulla rahasummalla kuussa pyykki- ruoka- ja asumiskuluihin tai vaihtoehtoisesti maksaa esim. sähkölaskut välillä.
Jos päädyt ratkaisuun että haluat hänen muuttavan kotoa, muista kehua että olet ylpeä siitä että hän on turvannut itsensä taloudellisesti ja saanut kunnon työpaikan jolla pärjää ja muistuta että olet aina olemassa häntä varten.
Itselleni aikanaan sanottiin täytettyäni 18 vuotta, että tervemenoa, takaisin ei ole tulemista. Se tuntui todella pahalta ja vaikka välillä oli kuinka ahdinkoa, tein kahta työtä opiskelun ohella, joskus vuorokaudesta kului kuusitoista tuntia kouluun ja töihin ( matkat päälle) koska takaisin kotiin ei voinut mennä eikä raha-apua sieltä tippunut, edes lainaksi.