Onko muita jotka ovat paniikkihäiriön takia erakoituneet jo nuorena?
Olen nyt 27v nainen ja jo pari vuotta elänyt erakkona, koska en uskalla mennä mihinkään, aina alan täristä ja pelkään kaikkea ja kaikkia..
Lääkärit diagnosoivat minulle paniikkihäiriön, mutta lääkkeet eivät auta ollenkaan.
Alkoholia kittaan iltaisin ja elän muistelmissani ajoista jolloin minulla vielä oli elämää, ystäviä ja poikaystäväkin.
Hääsin poikaystäväni sairastuttuani paniikkiin koska halusin hänen löytävän tervepäisen naisen ja samantien se onneksi hänelle löytyikin.
Olen nyt 27v nainen ja jo pari vuotta elänyt erakkona, koska en uskalla mennä mihinkään, aina alan täristä ja pelkään kaikkea ja kaikkia..
Lääkärit diagnosoivat minulle paniikkihäiriön, mutta lääkkeet eivät auta ollenkaan.
Alkoholia kittaan iltaisin ja elän muistelmissani ajoista jolloin minulla vielä oli elämää, ystäviä ja poikaystäväkin.
Hääsin poikaystäväni sairastuttuani paniikkiin koska halusin hänen löytävän tervepäisen naisen ja samantien se onneksi hänelle löytyikin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
itseäsi?Sinun olisi hyvä avautua ongelminesi jol-
lekulle,jos et voi avautua lähimmäiselle niin ota
yhteyttä mielenterveystoimistoon.Keskusteleminen
ja paniikkihäiriön kohtaaminen,teki se sitten miten vaikeaa tahansa,auttaa.Mene vapisevin käsinesi entisen poikaystäväsi luokse ja kerro hänelle kaikki,älä pelkää,aloita siis jostakin.
Äkkiä nyt liikenteeseen.Vaikka terveyskeskukseen.Kyllä siihen apu löytyy.
Itselläni oli myös aika paha paniikkihäiriö muutama vuosi sitten ja luulin sekä kuvittelin ettei tästä enää pääse yli eikä ympäri.Koville se otti,mutta sattui sellainen lääkäri joka tiesi nämä hommat ja antoi sellaisen kuurin että parin vuoden kuluttua olin suht.terve mies.
Toinen juttu on tietenkin se jos on hyvä ystävä,mieluummin saman kokenut jonka kanssa asiaa puida rauhassa ilman pelkoa,häpeää tms.Se on jo puoli voittoa.Usko pois,siitä pääsee eroon.
Mullakin ollut paniikki-ja ahdistushäiriö vuosia.
Nyt on hyvä lääkitys ja terapiassakin on käyty.
Alan olla voiton puolella.
Jos tunnet, ettei lääkkeesi auta, vaihtoehtoja löytyy niissäkin, eli lääkäriin sinun pitäisi mennä ja pyytää tehokkaampi lääke.
Voit pyytää myös jotain rauhoittavaa jota voit aluksi ottaa näissä kotoalähtötilanteissa. Niitä minäkin tarvitsin alkuun, ennen kuin varsinainen lääkitys alkoi tehota, se kestää aina jonkin aikaa.
Mulla oli noin kolmen vuoden kausi, etten poistunut kotoa ollenkaan paitsi jos lapset tulivat autolla hakemaan. Tulin siihen tulokseen silloin, ettei näin VOI jatkua.
Hakeuduin mielenterveystoimistoon ja asiat lähtivät pikkuhiljaa etenemään.
Tuo alkoholin kittaaminen pahentaa kyllä oloasi ja voi johtaa alkoholismiin. Niin se on monella alkanut.
Minä lopetin sen kokonaan vaikken muutenkaan paljoa ottanut. Jo se paransi elämänlaatua huomattavasti.
Hae itsellesi apua, kyllä sitä saa. Kerro lääkärille kaikki mitä nytkin kerroit ja vielä lisää jos jotain on.
Poppakonsteja ei ole.
Tie voi tuntua pitkältä, mutta me jotka olemme kokeneet saman voimme vannoa, että se kannattaa.