teoilleen tai tekemättä jattämisilleen. He todellakin kuvittelevat ansainneensa ylisuuret palkkansa ja niiden päälle lätkäistyt ylisuuret palkkiot.
Nykypäivänä näistä ylisuurista palkoista ja palkkioista nauttii mm. valtion ylin johto, joka ummistaa silmänsä kansansa kitumiselta. Samanaikaisesti nämä "suuret" valtion johtajat ovat puheissaan kovastikin huolissaan kansalaisistaan, mutta samassa lauseessa mainitsevat tärkeimmiksi tavoitteiksi mm. kehitysavun nostamisen järjettömiin lukemiin.
Toinen halveksittava joukkio, joka näitä ylimitoitettuja palkkoja nauttii on ulkomaille toimintaansa siirtävien yritysten renkijohtajat, jotka ovat täysin kyvyttömiä johtamaan yrityksiään, joten helpointa on vain todeta, että ei kannata (vaikka oikeasti kannattaisi), siirretään kolmansiin maihin (työolot surkeat, ympäristönsuojelusta ei tietoakaan,...) ja kääritään ylimitoitetut palkkiot loppuelämän varalle (muka ansaittuina hyvästä työstä). Jatkossa nämä renkijohtajat notkuvat eri yritysten hallituksissa ns. viisastelijakonsulttien roolissa kannustamassa muitakin siirtämään toimintaansa trendin mukaisesti pois Suomesta ja taas hallituspalkkiot paukkuvat,...
Nämä johtajat elävät kuvottavassa symbioosissa keskenään, kun sinä et puutu minun tekemisiini niin minä pidän turpani kiinni sinun tekemisistäsi. Tässä syy mm. Tarja Halosen vaikenemiseen kannattavien työpaikkojen valuessa kolmansiin maihin. Tarja Halonen ei mieti omaa ylimitoitettua palkkaansa, koska hän naivisti kuvittelee ansainneensa "puheillaan" (ei teoillaan) jokainen sentin pyörylän.
Aikaisemmin tämä presidenttiin kohdistunut myllytys ei ole ollut näin räikeää kuin se nykypäivänä on, koska edelliset presidentit eivät ole alentuneet pelkästään huolestuneisiin puheisiin/jeesusteluihin ja toisaalta ei tällaista työn joukkopakoa olla edes aikaisempina aikoina koettu. Maan kahtia jako on nyt tosia-asia.
Nykypäivänä näistä ylisuurista palkoista ja palkkioista nauttii mm. valtion ylin johto, joka ummistaa silmänsä kansansa kitumiselta. Samanaikaisesti nämä "suuret" valtion johtajat ovat puheissaan kovastikin huolissaan kansalaisistaan, mutta samassa lauseessa mainitsevat tärkeimmiksi tavoitteiksi mm. kehitysavun nostamisen järjettömiin lukemiin.
Toinen halveksittava joukkio, joka näitä ylimitoitettuja palkkoja nauttii on ulkomaille toimintaansa siirtävien yritysten renkijohtajat, jotka ovat täysin kyvyttömiä johtamaan yrityksiään, joten helpointa on vain todeta, että ei kannata (vaikka oikeasti kannattaisi), siirretään kolmansiin maihin (työolot surkeat, ympäristönsuojelusta ei tietoakaan,...) ja kääritään ylimitoitetut palkkiot loppuelämän varalle (muka ansaittuina hyvästä työstä). Jatkossa nämä renkijohtajat notkuvat eri yritysten hallituksissa ns. viisastelijakonsulttien roolissa kannustamassa muitakin siirtämään toimintaansa trendin mukaisesti pois Suomesta ja taas hallituspalkkiot paukkuvat,...
Nämä johtajat elävät kuvottavassa symbioosissa keskenään, kun sinä et puutu minun tekemisiini niin minä pidän turpani kiinni sinun tekemisistäsi. Tässä syy mm. Tarja Halosen vaikenemiseen kannattavien työpaikkojen valuessa kolmansiin maihin. Tarja Halonen ei mieti omaa ylimitoitettua palkkaansa, koska hän naivisti kuvittelee ansainneensa "puheillaan" (ei teoillaan) jokainen sentin pyörylän.
Aikaisemmin tämä presidenttiin kohdistunut myllytys ei ole ollut näin räikeää kuin se nykypäivänä on, koska edelliset presidentit eivät ole alentuneet pelkästään huolestuneisiin puheisiin/jeesusteluihin ja toisaalta ei tällaista työn joukkopakoa olla edes aikaisempina aikoina koettu. Maan kahtia jako on nyt tosia-asia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.